Harva ihminen tai edes kirjeenvaihtaja on elämänsä aikana todistanut hätää, kaaosta ja selviytymistä yhtä läheltä kuin pitkän linjan ulkomaantoimittaja Petri Saraste. Kirjassaan Saraste syventää tuntemuksiaan ulkomaan komennuksiensa ajoilta sekä avaa, mitä kaikkea uutis- ja ajankohtaisohjelmien toimittamiseen sisältyy ja minkälaisia jälkiä se voi tekijäänsä jättää.
Petri Sarasteen kirjeenvaihtaja-aikaan mahtuvat muun muassa Berliinin muurin murtuminen, Balkanin sodat, Tšernobylin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudet, monet sodat ja luonnonkatastrofit sekä vallankaappaukset ja terrori-iskut. Hän kertoo olleensa monesti vahingossa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta sanoo kirjeenvaihtajan työhön kuuluvan myös äkkilähtöjä tapahtumapaikoille mitä ihmeellisimpiä reittejä ja kulkuneuvoja käyttäen.
Saraste kuvaa kirjassaan elävästi kirjeenvaihtajan työtä, joka näkyy katsojalle puolentoista minuutin katkelmina TV:ssä, mutta saattaa viedä tekijältään päivien työn. Hän myös pohtii havainnollisesti, miten toimittajan ja erityisesti kirjeenvaihtajan työ on muuttunut.
Äänikirja. Parhaimmillaan mielenkiintoisia kertomuksia kirjeenvaihtajan työstä. Niitä on kuitenkin liian vähän. Ajoittain kirja kuulostaa maata esittelevältä diaesitykseltä. Moni asia kerrotaan kahteen kertaan kirjan aikana. Hiomaton kokonaisuus ja itse asiaa melko vähän.
Tästä jäi vähän tynkä olo. Paljon tapahtumia, kohtaamisia ja maita, mutta kerronta jää näin lyhyessä kirjassa väistämättä pintapuoliseksi. Hyvä ratkaisu olisi varmaan ollut toimia Lumikeron tavoin ja kirjoittaa pidemmin sekä syväluotaavammin ja jopa jakaa jutut kahdeksi kirjaksi.
Tuntuu, että olen lukenut useammankin elämänkerran, jossa vanhemmat herrasmiehet (toimittajat) kertaavat läpi 90-luvun ja 2000-luvun alun historian käänteitä ja mukanaoloaan niissä sillä välin, kun vaimot odottelivat kotona. Ja onhan se toki mielenkiintoista, koska heidän kokemanaan asiat ovat näyttäytyneet toisilta kuin miten ne nykyisellään on historiankirjoituksessa projisoitu, oli sitten kyse Jugoslavian hajoamissodista, Fukushiman ydinvoimalasta, Banda Acehista tai Donbassin miehityksestä. Yksityiskohtia ja tarinoita riittää (ehkä myös hieman värikynää 😉).