What do you think?
Rate this book
Epe - Levymoguli
Nuoresta rockdiggarista maan merkittävimmäksi musiikkimoguliksi.
Yksi musiikkiteollisuutemme suurimmista vaikuttajista muistelee suomirockin kukoistuksen vuosikymmeniä.
Epe’s Music Shop demokratisoi suomalaisen musiikkikulttuurin 1970-luvulla. Ensimmäistä kertaa maan joka kolkkaan sai tilattua uusia levyjä niiden ilmestymispäivänä.
Pian myös bändejä alkoi syntyä ympäri Suomen.
Epe Helenius näki tämän ja perusti Poko Rekordsin, jonka artistit ovat kuin suomirockin Kuka kukin on Eppu Normaalista Popedaan, Yöstä J. Karjalaiseen ja Ismo Alangosta The 69 Eyesiin.
Elämäkerrassaan Helenius kertoo, mitä tapahtui kulissien takana ja miten suomalainen musiikkiteollisuus on muuttunut viidessä vuosikymmenessä.
Yksi musiikkiteollisuutemme suurimmista vaikuttajista muistelee suomirockin kukoistuksen vuosikymmeniä.
Epe’s Music Shop demokratisoi suomalaisen musiikkikulttuurin 1970-luvulla. Ensimmäistä kertaa maan joka kolkkaan sai tilattua uusia levyjä niiden ilmestymispäivänä.
Pian myös bändejä alkoi syntyä ympäri Suomen.
Epe Helenius näki tämän ja perusti Poko Rekordsin, jonka artistit ovat kuin suomirockin Kuka kukin on Eppu Normaalista Popedaan, Yöstä J. Karjalaiseen ja Ismo Alangosta The 69 Eyesiin.
Elämäkerrassaan Helenius kertoo, mitä tapahtui kulissien takana ja miten suomalainen musiikkiteollisuus on muuttunut viidessä vuosikymmenessä.
331 pages, Hardcover
Published August 2, 2021
11 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
October 8, 2021
Tässä konstailematon kirja vähän Epe Heleniuksesta itsestään, enemmän Epen musiikkibisneselämäntyöstä ja vähän kaikista merkittävistä suomalaisista muusikoista, joita Epen talliin vuosikymmenten aikana on kuulunut. Eli mihinkään ei kovin syvälle uppouduta, mutta nostalgiaa aikalaislukija saa riittäväksi kolmen tähden myhäilyyn.
Fokuksensa lisäksi kirja on hieman haastava kirjoitustyyliltään. Äänessä on aina välillä kirjoittaja ja Epen ystävä Timo Kanerva, mutta suurimman osan tekstitilasta saa kuitenkin Epe itse. Hämmentäväksi tämän tekee se, että nimenomaan Epen osuudet merkataan, ei päinvastoin. Muuten teksti sujuu jutustelutyyliin vähän niin kuin Salhojankadun pubissa istuisi kuuntelemassa.
Hilkulla oli, ettei tähtiluokitus pudonnut kahteen ihan sen vuoksi, että virheitä Epe ei juuri omasta työstään vuosien varrella löydä. Ehkä ei pidäkään, jos ja kun kaikki on mennyt hyvin, joten olkoon niin. Tyylillisesti ärsyttävää kuitenkin. Ja lopun bisneskuviot kerranneeseen lukuun olisin kaivannut jonkin kaavion sen tueksi, kuka osti ja myi mitäkin vuosien varrella.
Fokuksensa lisäksi kirja on hieman haastava kirjoitustyyliltään. Äänessä on aina välillä kirjoittaja ja Epen ystävä Timo Kanerva, mutta suurimman osan tekstitilasta saa kuitenkin Epe itse. Hämmentäväksi tämän tekee se, että nimenomaan Epen osuudet merkataan, ei päinvastoin. Muuten teksti sujuu jutustelutyyliin vähän niin kuin Salhojankadun pubissa istuisi kuuntelemassa.
Hilkulla oli, ettei tähtiluokitus pudonnut kahteen ihan sen vuoksi, että virheitä Epe ei juuri omasta työstään vuosien varrella löydä. Ehkä ei pidäkään, jos ja kun kaikki on mennyt hyvin, joten olkoon niin. Tyylillisesti ärsyttävää kuitenkin. Ja lopun bisneskuviot kerranneeseen lukuun olisin kaivannut jonkin kaavion sen tueksi, kuka osti ja myi mitäkin vuosien varrella.
August 17, 2021
Elämäkerta. Minä en pidä elämäkerroista. Tämä oli kuitenkin pakko lukea, sen verran paljon Epe's on vaikuttanut omaan nuoruuteeni, omaani ja Tampereen historiaan. Paljon uusia asioita tuli esille, mutta lopussa oli oman mielenkiintoni kannalta liikaa bisnesasioita ja jalkapalloa. Ihmisenä Epe on aina tuntunut reilulta ja mukavalta ihmiseltä. Kirja vain vahvisti käsityksiäni.
July 10, 2022
(Finnish book, Finnish review)
Epen elämäkerta tarjoaa lukijalle helppo- ja nopealukuista proosaa. Kirja on luonteeltaan kuin pitkä juttusarja Poko Recordsin bändeistä, ja toimisi vaikkapa blogisarjana. Mitään kovin jatkuvaa tarinaa tässä teoksessa ei ole, eli kyseessä ei missään nimessä ole perinteinen, kronologisesti kerrottu elämäkerta. Käytännössä Epen oma elämä käytiin lävitse sekä kirjan ensimmäisessä että viimeisessä osiossa, ja väliin oli laitettu 300-sivun verran asiaa bändeistä ja musiikkibisneksestä.
Näitä musiikillisia tarinoita kuljetaan kuitenkin hieman hassusti hyppien. Olisin ehdottomasti kaivannut vuosilukuja enemmän mukaan: yhden sivun aikana voidaan olla kirjoittamassa bändille levytyssopimusta 1980-luvun alussa, ja sitten muistellaankin jo hittikokoelman julkaisua CD-muodossa. Samoin muutamien yrityskauppojen kohdalla firma perustetaan ja sitten myydään pois. Tämä hyppely hämmensi minua varsinkin sellaisten bändien kohdalla, jotka eivät olleet minulle niin tuttuja.
Ylipäätään teos jää hieman pinnalliseksi. Kun kirjan selaa reilussa päivässä läpi niin mihinkään ei oikein perehdytä kunnolla. Epestäkin jää hieman etäinen kuva; hän vaikuttaa aikaansaavalta henkilöltä, mutta mitään syväluotaavaa analyysiä ei hän tai kirjoittaja Timo Kanerva tarjoa. Jonkin verran kirjassa on myös ns. namedroppailua, ja esimerkiksi alkupään "parhaat keikat" -osio vaikutti täysin turha. Kirjan formaatti on myös hieman kummallinen, kun kaksi minä-muotoista kertojaa vaihtelee välillä paikkaa -- vaikka onkin kiva, että ilmeisesti Epe saa kertoa asioista täysin omin sanoin, niin perinteisempi rakenne vaikkapa erillisine sitaatteineen olisi ehkä toiminut paremmin.
Näin 2020-luvulla on myös mainittava, että onpas suomalainen musiikkibisnes ollut äärimmäisen miehinen maailma. Kirjan lähes ainoat naiset ovat Maija Vilkkumaa (ja Tarharyhmä) sekä muutama muu artistimaininta.
Ostin kirjan lähinnä, koska olen Eppu Normaalin fani, joskaan teos ei nyt mitään oleellista bändistä paljastanut (varsinkin, kun Tiimalasin santaa on luettu monta kertaa). Mutta jos suomirock kiinnostaa, niin kirjaa voi kyllä suositella noukittavaksi alelaarista kevyeksi kesälukemiseksi.
Epen elämäkerta tarjoaa lukijalle helppo- ja nopealukuista proosaa. Kirja on luonteeltaan kuin pitkä juttusarja Poko Recordsin bändeistä, ja toimisi vaikkapa blogisarjana. Mitään kovin jatkuvaa tarinaa tässä teoksessa ei ole, eli kyseessä ei missään nimessä ole perinteinen, kronologisesti kerrottu elämäkerta. Käytännössä Epen oma elämä käytiin lävitse sekä kirjan ensimmäisessä että viimeisessä osiossa, ja väliin oli laitettu 300-sivun verran asiaa bändeistä ja musiikkibisneksestä.
Näitä musiikillisia tarinoita kuljetaan kuitenkin hieman hassusti hyppien. Olisin ehdottomasti kaivannut vuosilukuja enemmän mukaan: yhden sivun aikana voidaan olla kirjoittamassa bändille levytyssopimusta 1980-luvun alussa, ja sitten muistellaankin jo hittikokoelman julkaisua CD-muodossa. Samoin muutamien yrityskauppojen kohdalla firma perustetaan ja sitten myydään pois. Tämä hyppely hämmensi minua varsinkin sellaisten bändien kohdalla, jotka eivät olleet minulle niin tuttuja.
Ylipäätään teos jää hieman pinnalliseksi. Kun kirjan selaa reilussa päivässä läpi niin mihinkään ei oikein perehdytä kunnolla. Epestäkin jää hieman etäinen kuva; hän vaikuttaa aikaansaavalta henkilöltä, mutta mitään syväluotaavaa analyysiä ei hän tai kirjoittaja Timo Kanerva tarjoa. Jonkin verran kirjassa on myös ns. namedroppailua, ja esimerkiksi alkupään "parhaat keikat" -osio vaikutti täysin turha. Kirjan formaatti on myös hieman kummallinen, kun kaksi minä-muotoista kertojaa vaihtelee välillä paikkaa -- vaikka onkin kiva, että ilmeisesti Epe saa kertoa asioista täysin omin sanoin, niin perinteisempi rakenne vaikkapa erillisine sitaatteineen olisi ehkä toiminut paremmin.
Näin 2020-luvulla on myös mainittava, että onpas suomalainen musiikkibisnes ollut äärimmäisen miehinen maailma. Kirjan lähes ainoat naiset ovat Maija Vilkkumaa (ja Tarharyhmä) sekä muutama muu artistimaininta.
Ostin kirjan lähinnä, koska olen Eppu Normaalin fani, joskaan teos ei nyt mitään oleellista bändistä paljastanut (varsinkin, kun Tiimalasin santaa on luettu monta kertaa). Mutta jos suomirock kiinnostaa, niin kirjaa voi kyllä suositella noukittavaksi alelaarista kevyeksi kesälukemiseksi.
August 19, 2021
+ Epe Helenius kertoo mielenkiintoisesti ja enemmän kuin yleistasolla levy-yhtiöiden ja -kaupan liiketoimintakuvioista.
+ Epe Helenius ei varsinaisesti puhu pahaa ihmisistä, mutta mainitsee syitä ja nimiä piilottelematta, jos yhteistyö ei sujunut hänen mielestään hyvin. Liian usein vastaavanalaiset kirjoitetaan liian epämääräisesti, mikä ei ole kertojan, kohteen tai lukijan kannalta toimiva juttu.
- myös kirjailija Kanerva puhuu itsestään ensimmäisessä persoonassa, mikä vaikuttaa oudolta sekä aiheuttaa hämmennystä.
+ Epe Helenius ei varsinaisesti puhu pahaa ihmisistä, mutta mainitsee syitä ja nimiä piilottelematta, jos yhteistyö ei sujunut hänen mielestään hyvin. Liian usein vastaavanalaiset kirjoitetaan liian epämääräisesti, mikä ei ole kertojan, kohteen tai lukijan kannalta toimiva juttu.
- myös kirjailija Kanerva puhuu itsestään ensimmäisessä persoonassa, mikä vaikuttaa oudolta sekä aiheuttaa hämmennystä.
January 14, 2024
Epe on olennainen osa tampere- ja suomalaista rock- ja popkulttuuria. Kirjan myötä avautuu asteittain miten merkittävää touhu on ollutkin.
Tampereen Mega Epe's -liikkeissä tuli käytyä joka viikko ja useimmiten lähti levy matkaan. Koskikeskuksen liike oli pienempi, mutta todellakin yhtä hieno kuin sen ajan massiivinen Mega Store Tukholmassa.
Tampereen Mega Epe's -liikkeissä tuli käytyä joka viikko ja useimmiten lähti levy matkaan. Koskikeskuksen liike oli pienempi, mutta todellakin yhtä hieno kuin sen ajan massiivinen Mega Store Tukholmassa.
August 17, 2021
Musiikin historiasta kertovat elämänkerrat aina hyviä.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews