Huippusuosioon Suomessakin noussut mestarietsivä Peppunen ja hänen apurinsa Brown ovat jälleen viekkaiden konnien jäljillä. Nokkelalla päättelykyvyllään sekä tavaramerkillään, jättimäisellä pierulla, Peppunen ahdistaa roistot nurkkaan. Testaa hoksottimesi, bongaa peppuja, etsi virheitä ja jännitä, kuinka mysteeri ratkeaa.
Uudessa Peppus-seikkailussa mestarietsivä Peppunen kohtaa Serlok Pollesin, joka mainostaa olevansa kaupungin paras mestarietsivä ja mestarietsivämpi kuin mestarietsivä Peppunen! Peppusen apuri Brown polttaa mainoksen nähtyään välittömästi päreensä ja lähtee kohtaamaan Pollesia. Peppunen lähtee Pollesin toimistolle hakemaan Brownia ja tutustumaan uuteen etsiväkollegaan. Pöyhkeä Polles ehdottaa kilpailua, missä testataan, kumpi on parempi mestarietsivä. Etsivät ryhtyvät tutkimaan ensimmäisen Pollesin asiakkaan ilmoittamaa, varastetun laukun tapausta. Polles löytää varkaan saman tien puistosta. Peppunen ihmettelee, mistä Polles tiesi varkaan olevan mies, kun asiakas ei sitä sanonut, ja tuntomerkkeihin sopi eräs toinenkin henkilö, joka on nainen. Pollesilla oli selvästi sisäpiirin tietoa.
Myöhemmin Peppunen saa puhelun poliisipäällikkö Maltanhaukulta. KKV-pankissa on meneillään ryöstö! Peppunen ja Brown saapuvat paikalle, mutta niin tekee myös Polles apulaisineen. Etsivät tutkivat pankin pohjapiirrosta, minkä perusteella Polles julistaa tietävänsä, mitä kautta roistot pakenevat pankista. Poliisit nousevat poliisiautoihin ja ajavat oletetulle pakopaikalle odottamaan.
Peppunen ja Brown jäävät odottamaan pankin kulmille. Takaovesta tulee kaksi henkilöä, jotka nousevat lähellä seisovaan taksiin. Toinen on Pollesin ensimmäinen asiakas ja toinen laukkuvaras, joka oli jäänyt vapaalle jalalle vannottuaan, ettei koskaan enää varasta mitään. Myös Polles apulaisineen kiipeää kyytiin. Roistot kerskuvat, kuinka helppo poliiseja on jymäyttää. Peppunen, joka ajaa taksia, on kuitenkin saanut roistojen juonen selville ja kiidättää heidät pöräytyksen kera poliisiasemalle. Tarkkaavainen lukija on voinut päätyä samaan johtopäätökseen tarinaan sijoitettuja vihjeitä seuraamalla. Tarkkasilmäinen lukija saa kuitenkin olla ja tutkia myös kuvat yksityiskohtaisesti, jotta tulee laittaneeksi vihjeet merkille ennen kuin Peppunen paljastaa ne!
Toisessa tarinassa pankinjohtaja ottaa Peppuseen yhteyttä ja kertoo olevansa huolissaan tyttärestään, joka katoaa omille teilleen kertomatta isälleen, minne on menossa. Peppunen ja Brown seuraavat tyttöä, joka nokkelana ihmisenä laittaa heidät kuitenkin merkille ja paljastaa suunnittelevansa isälleen synttäriyllätystä. Onneksi synttärit ovat seuraavana päivänä, koska Peppunen ei voi paljastaa isälle mitä tytär touhuaa tai muuten synttäriyllätys menee pilalle. Myös tässä tarinassa lukija pääsee osallistumaan etsivän työhön mm. erilaisia varjostamisvaihtoehtoja pohtimalla.
Hauska sarja uppoaa mm. alakoululaisiin vinkkauksissa hyvin!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ajattelin ensin, että tämä on varmaan todella huono läppä koko kirja. Niin olikin, mutta kirja oli tyylilajillisesti eheä. Taiteilijanimen Troll takaa paljastui kaksi japanilaista tekijää, Yoko Tanaka ja Masahide Fukasawa. Jotenkin tapahtumien rytmiikassa oli jotain japanilaistyylistä, tuttua animesta tai mangasta.
Kirjassa oli sekoitettu monia eri lastenkirjallisuuden tyylejä: piilokuvakirjaa, kuvakirjaa, romaania ja sarjakuvaa. Piilokuvakirjalle tyypilliset etsi ja löydä -sivut olivat mukava lisä. Tarina oli naiivistinen, todella kulmikas ja äärimmäisen kliseinen. Kaiken tiesi ennalta, mutta tällä kertaa se ei haitannut. Tyylilajiin sopi tietty hölmöys.
Juoni on sellainen, että kylän uudeksi sankariksi, ohi Mestarietsivä Peppusen, julistautuu uusi etsivä, Serlok Polles. Tämä onkin aluksi taitavan oloinen, ja ah, niin hyvännäköinen. Peppunen ja erityisesti tämän avustaja Brown, ottavat tästä herneen nenään (varsinkin, kun Polles oli levittänyt kaupungin täyteen julisteita, joissa kutsuu itseään mestarietsivämmäksi kuin itse Peppunen...). Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää, ja Polles paljastuukin ovelaksi juonittelijaksi, käytännössä vastakohdaksi siitä, mitä esittää olevansa. Lopussa on myös erillinen episodi, jossa selvitetään missä pankinjohtajan tytär käy päivisin salaa. Onnellinen loppu. Ja Peppunen tietysti pysyy yhä kaupungin mestarietsivänä.
Read this in traditional Chinese. It was fun. I think I've mentioned it before but it feels very much like Usborne books. It's not puzzles every page but every few pages and there's callbacks and things. And you get the sense that the authors/artists just had a lot of fun with this. I hope it gets translated into English someday! Heck, I'll translate it for you...
Ilmeisestä pieruhuumorista erittäin hyvää ja helppoa etsiväkirjasarjaa on tämä. Suosittelen lähes poikkeuksetta jokaiselle todella haluttomalle lukijalle. Tosin nykyään alkaa olla jo kaikki kappaleet kaikista osissa jo lainassa.
Noooh vaihdan nyt kumminkin kolmeen, koska oma fiilis :) *** Neolta 5, multa ~3 --> 4 ⭐️ Joululahjakirja kummeilta :) ”Ensisilmäyksel se ei vaikuttanu nii kiinnostavalta, mut sit se oliki tosi kiva! Jos niit tähtii voi antaa enemmän ku viis ni mä annan suurimman määrän jonka voi antaa.”