Kirja on riemastuttava ja tuiki tärkeä teos ahtaista asenteista ja arvoista, kehosta ja ulkonäöstä, pelosta ja miellyttämisen halusta. Se on elintärkeää kapinaa ja niin samastuttavaa siksi, että se on totta. Tympeät tytöt eivät etsi syntipukkia, vaan joutuvat kerta toisensa jälkeen toteamaan, että asenteet elävät kaikkialla yhteiskunnassamme, myös heissä itsessään.
Teos sisältää yhdeksän herkullista sarjakuvakertomusta. Mukana menossa ovat muun muassa Patriarkaatti, Tolkun Ihminen, Historia ja Pimppienkeli, joka julistaa feminististä ilosanomaa meille kaikille.
Tympeät tytöt on jo valloittanut sosiaalisen median: Instagramissa sillä on jo lähes 30 000 seuraajaa.
Kui siistii että tällainen kirja on nyt olemassa. Tanskasen visuaalinen kieli on söpöö ja röyhkeää, juuri sitä mitä tällainen viestintä tarvitsee. Kirja tekee näkyväksi - hyvin osuvasti ja oivaltavasti - monta tytönroolia, joista meille kaikille löytyy jotain samaistumispintaa. Tätä voi lukea naurahdellen niin itselleen kuin huomautuksien tarkkuudelle. Ihania ja kipeitä muistutuksia siitä, että tyttöys on patriarkaatissa yhtä aikaa määritelty (arvoton, huonompi) ja määrittelemätön konsepti (millaista olisi tyttöys, jos sitä ei selitettäisi patriarkaatin lävitse?). Kuvitus itsessään on täynnä "pääsiäismunia" (esim kirjojen kannet), ja sitä voi tutkia tuntitolkulla. Nyt pitää vain päättää annanko tämän ensin lainaan siskoilleni vai elämäni Teoriapojille!
Tympeät tytöt on tärkeää asiaa sarjakuvana. Sarjakuva-albumeissa käsitellään mm. tyttönä kasvamista, sisäistettyä naisvihaa, patriarkaattia, kapitalistisen yhteiskunnan ongelmallisia rakenteita ja paljon muuta. Sarjakuva on, no, vähän kuin kuvausta omasta elämästään. Minäkin kasvoin tyttönä ja sisäistin naisvihan. Niin järkyttävää kuin sitä nykyään onkin ajatella.
Sarjakuva on aiheiltaan ja tyyleiltään sen verran lähellä Strömquistia, että se ehkä vähän häiritsi. Monet aiheista oli itselle niin tuttuja ja monesti käsiteltyjä, ettei niistä irronnut kovin paljon uutta. Silti sain tästäkin kuitenkin uutta ajateltavaa ja rakennuspalikoita omaan elämääni.
Instagramista tuttu Tympeät tytöt on tässä kirjassa tuttujen asioiden äärellä, mutta tämä jos mikä on asia, joka on kaukana valmiista, joten viestin takominen kerta toisensa jälkeen uudessa muodossa on aina paikallaan. Silloin toki muodon merkitys korostuu, mutta siitä ei ole tässä huolta: Tympeät tytöt on armottomasta sisällöstään huolimatta erittäin kauniisti tehty, viehättävä ja ihastuttava.
En tiedä oletteko vielä kuulleet, mutta tyttöjen ja naisten asemassa on vielä aika lailla parantamisen varaa. Ihan vain olemalla tyttö ja kasvamalla naiseksi saa niskaansa paljon kuraa. Patriarkaatti lastaa päälle mahdottomia, ristiriitaisia vaatimuksia: toisaalta naisen arvo on seksikkyydessä ja ruumiillisuudessa, toisaalta ulkonäköönsä panostava nainen on pinnallinen ja seksiin positiivisesti suhtautuva nainen on lutkamainen huora. Tätä kaikkea avaa Tympeät tytöt.
Kirjan yhdeksän kertomusta kuvaavat naiseksi kasvamista, kilttejä tyttöjä, väkivallan pelkoa, sisäistettyä naisvihaa, girl powerin varjopuolia, miesneroja, patriarkaattia, kotitöitä ja kehojen kontrollointia. Feminismistä nousee väistämättä patriarkaatin kyseenalaistamista ja yhtä vääjäämättä päädytään kritisoimaan naisvihamielistä kulttuuria ylläpitävää kapitalismia. Keskeisiä, tärkeitä aiheita kaikki. Naisille on matkan varrella luvassa paljon paikkoja myötämieliselle nyökyttelylle ja samaistumisen tunteille.
Erityisesti kuitenkin suosittelen Tympeitä tyttöjä nuorille miehille: lukekaa ja pysähtykää miettimään niitä malleja ja rakenteita, joita nämä sarjakuvat osoittavat. Kun mieleen nousee patriarkaalisesta machokulttuurista kumpuavia vastalauseita, vaiennatte ne ja toteatte itsellenne, että "nämä ovat ihan oikeiden naisten ihan oikeita kokemuksia, joita minä kuuntelen ja jotka minä otan vastaan kyseenalaistamatta ja vähättelemättä niitä". Tällä tavoin maailma muuttuu pikkuhiljaa paremmaksi paikaksi niin miehille kuin naisille, koska asia nyt vain on niin, että patriarkaatin vahvistaminen ei ole edes suurimman osan miehistä etu; patriarkaatti edistää vain kapean miehisen eliitin etua.
Ilmeinen vertailukohta Tympeille tytöille on Liv Strömquist, joka yhdistää sarjakuvissaan samalla tavalla purevaa ivaa, viiltävää huumoria ja feminististä paatosta. Riina Tanskasen kynänjälki on värikkäämpää ja monipuolisempaa; Strömquist harrastaa kovin paljon puhuvia päitä ja tekstivalleja. Tympeät tytöt on myös vähemmän akateeminen ja teoreettinen, vaikka lähdeviitteitä tästäkin löytyy. Tahtoo siis sanoa, että Tympeät tytöt on merkittävästi lähestyttävämpi ja näyttävämpi. Tästä siis käsiksi ärhäkän feminismin perusteisiin ja Strömquistit sitten syventävänä oppimääränä!
Tiesin jo valmiiksi, että tämä ei ole ns. minulle, sillä aiheet on aika perustasoa. Jos naisviha, naisten asema, patriarkaatti ja kapitalismi on vielä vähän kysymysmerkin alla olevaa termistöä, suosittelen tätä sarjista ihan täysillä, sillä teos on ehdottoman hyvä sisäänheittokirja aiheisiin, ja tätä todella myös tarvitaan. Laajemmin jo aiheeseen tutustuneille Tympeät tytöt ei kamalasti tarjonnut (eikä tietty tarviikaan tarjota kun kohderyhmä on muualla).
Aika paljonkin häiritsi myös yhtäläisyydet Liv Strömquistiin, tuntui että kokonaisuus ei ole pelkästään inspiroitunut esikuvastaan vaan puhui jopa liikaakin sen äänellä. Instagramista tuttu Tympeät tytöt -lyhytsarjikset eivät tähän sorru, joten ehkä Tanskanen onkin niiden kanssa enemmän vahvuusalueellaan kuin näissä laajemmissa sarjakuvatarinoissa.
oli kyl vähän pettymys :// vaikka riina tanskanen hyvin selkeästi kertoo ottaneensa vaikutteita liv strömquistilta, eikä plagioinnista voi syyttää, on tää koko konsepti viitteidenmerkkaamistyyliä myöten niin samanlainen kuin strömquistin sarjakuvissa, ettei teoksia voi kuin verrata ja valitettavasti tanskanen kyllä häviää. mielestäni tanskasen ilmaisu on paljon vahvempaa instagram-kuvausten lyhyissä esseetyylisissä teksteissä ja tässä haettu strömquist-tyylinen terävä ja naljaileva tyyli lyhyissä tekstipätkissä ei toiminut yhtä hyvin.. myös asiasisältö jäi jotenkin ohueksi ja ennalta-arvattavaksi, vaikka instagramissa tympeiden tyttöjen vahvuus on ollut mun silmissä aina nimenomaan vahva sisältö ja perustelu taiteella herättelyn ja provosoinnin takana.
silti kolme tähtee koska olihan tää hyvä! ei vaa eläny iha odotuksille mitä mulla oli ig:n perusteella
Tässä on suomen vastine Liv Strömquistille. Railakkaan feministinen sarjakuva, joka saa ajattelemaan, onko sittenkin tullut omaksuttua naisvihaa tai vähättelyä, jota yhteiskunnasta naisten päälle kaadetaan kokoa ajan. Käsinkirjoitettua tekstiä oli välillä vaikea lukea.
En edes tiedä miten aloittaa.... No aloitan hyvistä. Teemat, joita sarjakuva käsitteli, olivat hyviä, ja raadollisen todellisia, ehkä hiukan (tai ei edes hiuka) kärjistettyjä kylläkin. Siitä tämä ainoa puolikas tähti. Sitten huonoihin, eli kaikkeen muuhun. Ensinnäkin taide oli kyllä ainakin omaan makuun hirveintä mitä olen nähnyt. Maku kysymys tietysti tämäkin.... Hyvin ääri feministinen ja homogeeninen tuotos, jopa ne hyvät teemat ja raadolliset totuudet naisen asemasta, varjottuivat sillä että se antoi kuvan, että vain miehet raiskaavat ja kaltoinkohtelevat, kaikki miehet on sovinisteja, ei siivoa, tai hoida lapsia ja katsoo vaan tissejä. Kun taas samaan aikaan kirja yrittää kertoa että stereotypiat on huonosta. Huumori oli todella huonoa, tuo ilmavaivainen feministi enkeli, haarat auki ilman pikkareita, oli todella mauton. Lisäksi kirja käänti joitakin "faktoja" oman mielensä mukaisiksi, saaden ne kuulostamaan mm. että raiskauksen uhri sai rangaistuksen, kun se ei todellakaan ollut syy rangaistukseen (kreikan taru Medusasta) Lisäksi se tyrkytti poliittisia aarteita vähän turhan kärkkäästi ja mustaa valkealla, ihan kuin kaikki maailmassa olisi niin simppeliä, että ne voidaan katogorioida ja olla jokotai. Paljon muutakin voisin mainita, mutta jätän tämän valituksen nyt tähän....
Tympeät tytöt on se kirja, jonka olisin toivonut lukevani lukioikäisenä. Kirjan sarjakuvat tiivistävät ne epämääräiset tuntemukset ja möykyt, jotka olen saanut kokea kasvaessani tyttönä. Ne huutelut, vähättelyt ja aivan tavallisella äänellä sanotut totuudet, joihin en ole osannut sanoa mitään vastaan, sillä oma Railini, eli sisäistetty naisviha, on hallinnut ajatteluani niin vahvasti. Turha edes yrittää sanoa poikkipuolista sanaa, koska enhän halua kenenkään tunteita loukata, vaikka minä olen ollut se, jota on vähätelty.
Onneksi meillä on nyt Riina Tanskanen ja muita aktiivisia toimijoita, jotka kokoavat yhteen feminististä perinettä ja kertovat upealla taiteellaan tytöille, että he eivät ole yksin epämääräisten tunteidensa kanssa, vaan patriarkaatti, tolkun ihminen ja kapitalismi ylläpitävät rajallisia tytöille sallittuja rooleja ja painavat meitä niihin.
Tympeät tytöt saa olla tästä lähtien kirjahyllyssäni muistuttamassa niinä hetkinä, kun epämääräinen huonommuuden ja arvottomuuden tunne valtaa oloani. Raili se siellä vain puhelee, mutta koko ajan hiljempaa.
Tykkään Tanskasen Ig-tilistä tosi paljon, mutta kokonaisen kirjan muodossa homma ei mielestäni toiminut yhtä hyvin.
On tosi hyvä, että tällainen on, mutta tämä ei tarjonnut itselle oikein mitään uutta. Lopun lähdeluettelo olikin kuin jokin oma luettujen kirjojen listaukseni. Häiritsee myös se, kuinka Liv Strömquist -tyylinen albumi on kaikkineen. Eli valitettavasti omintakeisuutta jäin kaipaamaan.
Tykkäsin eniten Naisen työ -osuudesta. Siinä oli hyvin selitetty patriarkaatin ja kapitalismin yhteen kietoutuminen. Tykkään myös Tanskasen tavasta käyttää värejä.
Kun perusasiat on nyt käsitelty, ehkä ensi kerralla päästään soveltamaan enemmän ja tykittelemään kunnolla.
Kerrassaan tärkeä, hieno feministinen sarjakuva. Ihanaa, että tällaista tehdään jo Suomessakin!
Moni on verrannut tätä Liv Strömquistin töihin, ja toki vaikutteita on havaittavissa, mutta mielestäni Tanskanen on kuitenkin virkistävän omaääninen niin kuvan kuin kerronnankin osalta.
Eritoten tämä albumi sopii nuorille naisille vertaistueksi ja sukellukseksi feminismin maailmaan. Jos feministiset perusajatukset ovat jo tuttuja, ei Tympeät tytöt välttämättä tarjoa mitään hirveän uutta ja mullistavaa. Kuvallisesti sarjis on aika kaavamainen, mutta kuitenkin myös piristävän söpö ja rujo samaan aikaan.
Onko tässä paras kirja, jonka oon lukenu tänä vuonna? Erittäin, erittäin, erittäin todennäköisesti 💜
Tässä oli koko kirjan täydeltä painavaa asiaa hienosti esitettynä. Kaikki melko tuttua Tympeiden tyttöjen instagramista, mutta ihanasti pitkän kaavan mukaan!
En ennakkotilannut kirjaa tai mennyt varaamaan kauppaan, koska mulle tuli jostain syystä epäilys, että tää on ”vain” sarjakuva. Ja sitä se tavallaan onkin, mutta tässä oli huomattavasti enemmän luettavaa kuin ajattelin. Onneksi olin väärässä.
Eli jos mahdollista, tukekaa taiteilijaa ja hankkikaa tää itsellenne tai lahjaksi - on ihana kirjana 😍 Muussa tapauksessa laittakaa HETI itsenne sinne kirjaston sadan vuoden mittaseen varausjonoon, lukekaa äänikirjapalveluista… miten tahansa, mutta tehkää itsellenne palvelus ja lukekaa tämä!
Vuonna 1998 syntyneellä Riina Tanskasella on ilmeisesti instagramissa melkoisesti seuraajia, mutta minulle hänen tuotantonsa oli entuudestaan tuntematonta.
"Tympeät tytöt - aikuistumisriittejä" (Into, 2021) -albumi on tiukka paketti feminististä ja kapitalistista yhteiskuntakritiikkiä, ja sitä on niin hyvässä kuin pahassa verrattu ruotsalaisen Liv Strömquistin sarjakuviin. Vaikutteet ovat nähtävissä, mutta henkilökohtaisesti pidin albumista jopa enemmän. Strömqvist vetää joskus karnevalistisesti yli, kun taas Tanskasen aavistuksen verran totisempi julistus osuu tiukemmin maaliin. Visuaalisesti albumi on hieno, värien käyttö miellyttää silmää.
Feminismiin enemmän tutustuneet ovat todenneet, ettei albumi tarjoa heille mitään uutta, mutta itselleni se tarjosi paljon ajattelemisen aihetta ja pohdiskeltavaa. Ja vaikka asia on painavaa, lähestymistapa on sen verran helposti sulateltava, että "Tympeitä tyttöjä" voisi tarjota vaikka yläkouluikäisten lukijoiden käsiin.
Sarjakuvavuoden 2021 parhaita albumeita, uskaltaisin väittää.
Riina Tanskanen on kirjoittanut ja piirtänyt tytöt nähdyiksi ja kuulluiksi Tympeät tytöt - sarjakuvateokseensa. Tarinoissa (tai paremminkin tutkielmissa) tyttöjen elämäntilanteet ja keskustelut limittyvät tutkitun tiedon kanssa. Kokemus puhuu ja nyt kuunnellaan.
Miten kasvetaan oikeanlaiseksi naiseksi, vaimoainesnaiseksi? Miten opitaan halveksimaan omaa kehoa ja katsomaan muitakin naisia arvostelevasti, miehen katseella? Miten opitaan tekemään kotitöitä ja nauttimaan miesten tekemistä taiteen klassikoista? Miten opitaan kilpailemaan toisten naisten kanssa ja olemaan hyvä jätkä?
Tanskasen teos on havainnollinen, oivaltava, valistava ja riemastuttava. Patriarkaatin ja kapitalismin puristuksissa kasvaminen opettaa naisille sopivat roolit. Ei ihme, jos tytöt uupuvat ulkonäköpaineisiin, hoivaamiseen, kiltteyteen ja pärjäämiseen. Yhteiskunnan rakenteisiin leivottu misogynia on piste i:n päälle. Eihän tästä selviä kuin tuomalla nämä kokemukset esille, näkyviksi.
Loistava sarjakuva, joka sanoittaa upeasti niitä tunteita ja ajatuksia, joita itsekin olen kokenut naisena ja tyttönä tässä yhteiskunnassa. Tanskanen osuu asian ytimeen ja tätä lukiessa saattoi vain nyökytellä päätä ja hokea: "aivan, just näin". Kuvitus on myös upeaa, pidän Tanskasen rohkeasta piirtotyylistä sekä värien käytöstä. Tätä ei voi muuta kuin suositella. Tää on sellainen teos, jonka soisi mahdollisimman monen lukevan, sukupuoleen katsomatta.
Riehakkaan ilotteleva, raikkaan anteeksipyytelemätön. Sitä on Riina Tanskasen sarjakuvateos Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä (Into, 2022). Feminististä ja kapitalismikriittistä sarjakuvaa ei ihmisen elämässä voi olla liikaa, ja jos Liv Strömquistin sarjakuvat ovat kolahtaneet, tämäkin todennäköisesti kolahtaa!
Teos tutkailee toisistaan erillisissä tarinoissa muun muassa 〰️ naisten kehon kontrolloimista, 〰️ naisten työtä työelämässä ja kotona, 〰️ naisten kokemaa seksuaalista väkivaltaa ja ahdistelua ja 〰️ girlpowerin ja menestysfeminismin suhdetta.
En tunnista itseäni kaikista tyttöyden rooleista, joita kirja käsittelee. Toisista löydän itseni taas liiankin hyvin. Ja niistäkin, joista en tunnista itseäni, tunnistan rakenteet, jotka sysivät meitä naisia kohti kyseisiä rooleja.
Kirjassa on myös viitattu hätkähdyttäviin tutkimustuloksiin. Tiesitkö esim., että ”yhdeksän kymmenestä ajattelee, että naiset ovat jollakin tavoin miehiä huonompia”. Tämä selviää YK:n maailmanlaajuisesta (!!) selvityksestä, jossa tarkasteltiin, millaisia ennakkoluuloja meillä on naisia kohtaan. Eikä tutkimus ole mikään 50 vuotta vanha, vaan se on julkaistu vuonna 2020.
Goodreads-arvioissa moni on nostanut esiin, että jos feministiset klassikot on jo luettu, Tympeät tytöt ei välttämättä tarjoile uusia oivalluksia. En kuitenkaan itse kaivannut kirjalta mitään uutta mullistavaa näkökulmaa. Nautin siitä, miten teos paketoi teemansa ja esittää näkökulmia tyttöyteen liittyviin ilmiöihin. Ääni ja rempseä tyyli vangitsevat.
Tekstit on tyylitelty sivuille käsin kirjoitettuna, ja mielessä käväisi, että lukeminen ei välttämättä ole kovin esteetöntä. Rivit hyppivät välillä silmissä minullakin.
Tämä oli aika raskas kirja, eikä pelkästään hyvässä mielessä. Oikeastaan tämä on asenneopas, eräänlainen oppikirja. En käy kiistämään kirjassa esitettyjä asioita, mutta ei vaan meinaa jaksaa tällaista määrää tympeää sarkasmia. Liv Strömquist tulee tästä tietenkin mieleen itsestäänselvänä vertailukohtana, mutta jollain tavalla hänen albuminsa ovat raikkaampia.
edelleen vaan niin upee ♥︎ oon ihan riinan fangirl, varsinkin kun pääsi hänet tapaamaan kirjamessuilla ja hän oli maailman symppiksin 🥹 nää kirjat on niiiiiiiiin tärkeitä
onhan tämä tärkeä ja visuaalisesti upea, mutta ei tuo mitään uutta jos feminismin ja sisäistetyn naisvihan diskurssi on ennakkoon tuttua. jos ei ole, tää on varmasti järisyttävä ja toivottavasti silmiä avaava. eniten ehkä toivoisin siis että tän lukis sortavia rakenteita ylläpitävät hahmot eli lähinnä miehet. mitä he eivät luultavasti tee esim. söpön vaaleanliilan kannen takia, mille syy löytyy kirjasta. sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehojen moninaisuus jäi uupumaan, näillä kaikilla on suuri rooli tyttönä kasvamisessa.
Kiinnostava sarjakuvakirja feminismistä ja valtarakenteista, mutta ennen kaikkea tyttönä ja naisena olemisesta. Jokaisen pitäisi lukea vähintään kirjan lopusta ”Kirje vähättelijöille”, vaikka kirja ei muuten kiinnostaisi. Huom! Älä annan värien hämätä, kyseessä ei ole lasten sarjakuva
An interesting comic book about feminisim and powerstructures, but above all, about being a girl and a woman in the society. Even if you are not interest at reading the whole book, everyone should read the letter to down putters from the last section of the book. Note! Do not let the colours fool you, it is not a children’s comic!
13-vuotiaalle itselleni tässä olisi ollut paljon uutta ja kiehtovaa, mutta feminismini on niin pitkälle työstetty ettei tästä jäänyt käteen mitään uutta. Tanskanen on parhaimmillaan yhden sivun ruuduissa, joissa on aikaa ja rauhaa visuaalisille oivalluksille. Hahmot kauniita, pidän paljon ihmiskirjosta, mutta tiivistämistä olisi kaivattu. Nyt liideltiin esseemäisesti tilastojen ja filosofisten lainauksien välillä ja joskus laskeuduttiin replikointiin.
Suurimmassa osassa ruutuja liikaa tekstiä, tuntui raskaalta lukea varsinkin, koska kaikki käsin kirjoitettua.
Tässä kirjassa parasta on että se on olemassa: sisältö oli täyttä asiaa ja tälle on ehdottomasti tilausta ja tarvetta Mutta: kuvallinen kerronta voi olla parhaimmillaan niiiiiiin monipuolista. Tässä ihan liian moni sivu oli kuusi ruutua, joissa kertojahahmo selitti pitkiä lauseita puhekupla vieressä. Tympeät tytöt on musta enemmän elementissään Instagramissa.
3,5. Hyvä, selkeä ja hauska perusteos tyttöydestä ja feminismistä. Mm. Liv Strömquistit lukeneena ja sukupuolentutkimuksen perusopinnot käyneenä ei tarjonnut ihmeemmin uutta oivallettavaa, mutta varmasti toimii monelle avaimena uudenlaisiin ajatuksiin. Pidin sarjakuvien värikkyydestä ja Suomi-näkökulmasta.
Tympeät tytöt on ihan huikea teos, ja tämän soisi mahdollisimman monen lukevan. Tässä ei ollut itselleni varsinaisesti mitään maata mullistavan uutta tietoa, mutta jotain uutta kuitenkin, ja ennen kaikkea toimivasti sarjakuvamuodossa kerrottuna onnistuttu tiivistämään hyvin paljon naiseksi kasvamisesta ja naisena elämisestä.
Ihana piirrosjälki, sarkasmia ja napakoita huomioita. Tosin nykyisin (suht) itäisessä Euroopassa asuvalle kapitalismikritiikistä tuli väkisinkin mieleen "Westeners dreaming of socialism" vs. "Easteners living in socialism" -meemi.