Räiskyvässä esikoisromaanissa kukaan ei saa mitä haluaa.
Alussa on unelma. Kun kuubalainen vallankumouksellinen pelastaa suomalaisen naisen, haaveet hetkellisesti toteutuvat. Kiitos kuubalaisten kondomien, pian ollaan raskaana ja sitten jo naimisissa. Rakkauden mukana tulee elämäniloinen yhteisö, jota suomalainen on aina luullut kaivanneensa.
Hääsalsan jälkeen intohimo kuitenkin haalistuu arjeksi. Keittiöremontin keskellä odotukset kolaroivat eikä kukaan saa mitä haluaa. Mitä jää jäljelle, kun mielikuvat kiehtovasta erilaisuudesta karisevat?
Kirjailijan elämää sivuavan avioliittoromaanin dramaattisia käänteitä kehystävät tarkkanäköiset huomiot niin kuubalaisista kuin suomalaisista.
Jossain kahden ja kolmen tähden välimaastossa, mutta siis tämä kirja on oikea telenovela: dramaattinen, avoimen katkera (vaikka kai kirja on olevinaan fiktiivinen, siinä lienee omaelämänkerrallisuutta roppakaupalla – tai sitten kirjailija on luonut päähenkilöstään harvinaisen onnistuneen pettyneen ja petetyn naisen prototyypin) tilitys kuubalais-suomalaisesta avioliitosta, jossa kulttuurierot ja stereotypiat kukoistavat.
Tämä oli pakko kuunnella nopeasti, vaikka kertojan itseriittoisuus ärsytti ja hetkittäinen huumori (joka sekin oli melko piikikästä) jäi happamaksi, koska kirja keskittyy runsaasti muiden arvosteluun - niin ihmisten kuin kulttuuristen tapojen. Ihmissuhdedraamaa ja itsesääliä tarjolla, mutta jotenkin hyvin koukuttavassa muodossa.
Hyvin kirjoitettu, nopealukuinen kirja. Oli monessa kohtaa hauskaa ja hyvinkin elämänmakuista tekstiä. Vihainen autofiktio (tällaiseksi tämän kirjan tulkitsen) on toisaalta vähän raskasta luettavaa.
(2021) Sinänsä mielenkiintoinen teema kulttuurieroista suomalaisen naisen ja kuubalaisen miehen avioliitossa. Jätin kuitenkin puolivälissä kesken, niin avoimen katkeraa tilitystä tämä oli. Kirjoittaminen on epäilemättä ollut terapeuttista, mutta lopputulos ei palkitse lukijaa.
Ihan hauskasti kerrottu noista kulttuurieroista, vaikka ei varmaankaan elävässä elämässä olisi naurattanut noissa tilanteissa, johon päähenkilö joutuu. Monikulttuurinen perhe ja pariskunta, kaikenlaista sattuu siihen liittyen. Mutta onko kuitenkaan kaikki aina kiinni noista kulttuurien eroista? Ehkä se pointti olikin siinä, ainakin toivon niin.
En muista, koska olen viimeksi nauranut ääneen kirjaa lukiessani. Ja toisessa hetkessä liikuttunut, kolmannessa taas ollut vihainen päähenkilön puolesta.
Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille kertoo suomalaisen naisen ja kuubalaisen miehen parisuhteesta, näin yksinkertaistaen. Kirja on osittain omakohtainen, mutta ymmärtääkseni kirja ei täysin autofiktion kategoriaan putoa. Autofiktio on yleensä selkeästi autofiktiota ja se tehdään myös lukijalle selväksi, kun taas Keisalan kirjan tapauksessa lopulta googletin onko kirja saanut inspiraationsa tosielämästä - ja onhan se.
En ole aivan varma, naurattiko vai ärsyttikö tämä kirja enemmän. Päähenkilön aviomies ja anoppi herättävät syvääkin ärtymystä, kun taas moni vallan mainioista sivuhenkilöistä saa todella nauramaan. Toisaalta myös Keisalan itseironinen ja jälkiviisas kirjoitustyyli tuo tekstiin huumoria, ja juuri Keisalan tapa kirjoittaa olikin yksi lempiasioistani tässä kirjassa. (Kirjan kirjoitushetkellä entiselle) aviomiehelle sinä-muodossa kirjoitettu teksti on hieno ratkaisu, joka tekee tekstistä henkilökohtaisemman ja lisää kerronnan tunnetta. Ilman sinä-muotoa kirjan valittava ja muiden virheitä jauhava sävy olisi laskenut kirjan kokonaisarviota huomattavasti, mutta nyt teksti näyttäytyy kirjan minän mahdollisuutena puhua suunsa puhtaaksi entiselle miehelleen - ja loppuratkaisun huomioiden erittäin oikeutetusti.
Kirja on jollain tavalla hyvin Saara Turusen Järjettömiä asioita -teoksen kaltainen sekä aiheen puolesta että nimenomaan kirjan herättämien tunteiden vuoksi, sillä molemmissa kirjoissa päähenkilö on ulkomaiseen mieheen rakastuva nainen, ja monikulttuurinen parisuhde kohtaa monenlaisia haasteita. Turusen kirjassa rakkauden kohde on espanjalainen mies, Keisalan kirjassa mies sen sijaan on kuubalainen, ja kummassakin teoksessa kulttuurit kolahtavat yhteen hyvinkin samankaltaisissa asioissa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tästä kirjasta jäi varsin kahtiajakoinen fiilis. Nopealukuisessa tarinassa oli paljon hauskuutta ja juoni oli vetävä sinänsä, mutta toisaalta ärsyynnyin katkerasta, toista kulttuuria ja toisia ihmisiä arvostelevasta sävystä. Tunsin ajoittain suorastaan myötähäpeää liittyen päähenkilöön, joka ei saa irrotettua itseänsä parisuhteesta, jossa selvästi on tyytymätön ja jossa kokee tulevansa väärin kohdelluksi. Kuubalaisen kulttuurin ja monikulttuurisen perheen kuvauksena sinänsä kepeydestään huolimatta ajatuksia herättävä kirja.
Kuubalainen anoppi ja muut kulttuurierot naurattivat, siis ne oli niin sarkastiseen sävyyn kuvattu. Samoin toisaalta suomalainen perhekulttuuri, jota kuubalainen puoliso epätoivoisesti yrittää muuttaa. Kirjan edetessä ihmettelin, mikä pitää pariskuntaa yhdessä. Eihän kulttuurierojakaan voiteta sillä, että vain toinen joustaa tai joustaa ainakin enemmän. Huumori siis puri, mutta henkilöt lähinnä ärsyttivät.
Tää oli silleen jännä, että alussa teksti tuntui niin katkeralta, että sitä oli raskasta lukea. Mutta just kun meinasin hyytyä, niin päästiin sellaiselle jo hieman koomiselle ja paljon letkeämmälle tasolle ja sit en olis malttanut lopettaa. Olen itsekin joskus saattanut itkeä yhteisöllisyyden perään ja kironnut yksilökeskeistä kulttuuriamme, mihin tämä kirja tarjosi ihan hyviä näkökulmia.
Oliko kirjan tarkoitus olla humoristinen? Äänikirjan lukija teki siitä katkeroituneen naisen ruikutusta. Kuubalainen mies sukuineen todellakin saa kunnon löylytyksen kaikista tekemistään vääryyksistä.
Monikulttuurisesta avioliitosta piikikkääseen sävyyn kertova kirja - parissakin kohtaa kirjailijan tyyli huvitti, mutta monesti myös suretti, sillä tässä avioliitossa kaikki ei mennyt parhain päin.
Hauska ja sarkastinen kuvaus monikulttuurisesta avioliitosta. Aviovaimon näkökulmasta terävää tarkkailua niin omaa kuin miehen toimintaa kohtaan. Vauhdikas.
Helppolukuinen, sujuvasti kirjoitettu ja paikoittain hauska. Luin yhdeltä istumalta. Jo ennen puolta väliä tuli kuitenkin hakematta mieleen fraasi: "Jätä se!" :)