Menestyksekkään lumilautauransa lopettanut Iris Mattila saa tarjouksen opettaa taitojaan miljardöörin tyttärelle. Pian Iriksen 13-vuotias oppilas, venäläinen Alexandra Ivanova, siepataan luksushuvilan lähellä.Liikemies Andrei Ivanovia kiristetään tekoon joka liittyy hänen yhteistyökumppaniinsa, Venäjän presidenttiin. Ivanov värvää tytärtään pelastamaan englantilaisen turvallisuusyrityksen, jonka palveluksessa on juuri aloittanut potkut Suomen tiedustelusta saanut Markus Aura.Ivanovin Kremlissä kokema yllätys sysää Markuksen jahtiin, johon kytkeytyvät hänen virkauransa päättänyt tutkinta, al-Holin leiriltä kotiutettu suomalaisnainen sekä Suomen pääministerin ideologiset ja vallanhakuiset pyrkimykset. Taustalla vaikuttavat poliittisesti ohjatun virkamiesjohdon koronavuoden aikana tekemät salatut ratkaisut sekä Lähi-idän asiantuntijana ja rauhanlähettiläänä profiloitunut SDP:n kansanedustaja.Todelliseen kujanjuoksuun Markus joutuu saadessaan peräänsä GRU:n tapporyhmän. Ainoana pelastuksena häämöttää Kiinan suurlähetystön Helsingissä vainoama uiguuriaktivisti, jonka kautta löytyvät koronapaljastukset tulevat järkähdyttämään koko maailmaa. Niiden vuoksi kiinalaiset yrittävät vaientaa Markuksen hinnalla millä hyvänsä.Loppusyksyn iltana lohikäärme iskee Kesärannan pätsiksi, jossa Suomen valtiojohto joutuu valitsemaan isänmaan ja oman henkensä välillä.
Jätin muutaman välistä, mutta palasin jälleen guilty pleasureni pariin. Toiminta ihan jees, mutta poliittinen parodia alkaa mennä yli ja yksipuoliseksi. Naisten pieksäminen voisi myös vähän joko a) loppua b) monipuolistua c) saada motivointia.
Nuori demarinaispääministeri on tekemisissä aamiaistarvikkeiden kanssa ja toisaalla kiukuttelee avustajilleen. Samaan aikaan todisteet koronaviruksen alkuperästä kohdistuvat yhä vahvemmin wuhanilaiseen laboratorioon Kiinassa, kuulostaako tutulta?
Ilkka Remeksen syksyn 2021 romaanissaan seikkaillaan taas Suomen ja Venäjän tiedusteluyhteisössä. Pohjoinen maaperämme joutuu maailmanpolitiikan konfliktin tapahtumapaikaksi. Henkilöhahmot yrittävät selviytyä hengissä erilaisista taistelutilanteista samalla kun Venäjä harrastaa hyvin vahvaa todellisuuden muokkaamista itse hallinnoimallaan propagandakoneistolla.
Muutoin hyvin tuttuja teemoja Remekseltä, uutena tarinassa astuu kuvaan kirjan nimeenkin (lohikäärme) viittaava Kiinan kasvava rooli kansainvälisessä politiikassa, joka on ollut myös tosielämän ilmiöitä jo hetken aikaa. Kiinan pyrkimus salata koronaviruksen alkuperä estääkseen asian julkistamisesta seuraavat haitat on yksi maan motiiveista sekaantua kaikkeen mitä kirjassa tapahtuu.
Mitä tulee Suomen kansalliseen politiikkaan: Kirjassa kuvaillaan SDP:n poliittista korruptiota ja virastojen johtajien poliittisia nimityksiä samaan aikaan kun naispääministeri kiukuttelee, järjestelee aamiaistarvikkeita ja hänen esikuntansa toilailee sulle mulle -järjestelyissä edistääkseen omaa uraansa. Kirjassa esimerkiksi pääministerin erityisavustajana toimiva arabitaustainen demarivaikuttaja on profiloitunut Lähi-Idän rauhanprosessissa "asiantuntijana" Suomessa, jolla kuitenkin samaan aikaan on yksityiselämässään puoluetta vahingoittavia luurankoja kaapissa.
Suomen sisäisten poliittisten tapahtumien kuvailuista paistaa ilmiselvästi pilkka kirjan julkaisuhetkellä (syksy 2021) toimineesta Suomen pääministeristä (Sanna Marin) ja hänen puolueensa (SDP) viimeaikaisista kohuista mediassa. Kirjan rauhanvälittäjä-erityisavustaja vaikuttaisi tarinansa puolesta viittaavan tosielämän demarikansanedustajaan nimeltä Hussein Al-Taee, "rauhan taee", joka tultuaan valituksi kansanedustajaksi keväällä 2019 joutui heti kohun keskelle Lähi-Idän väestöihin liittyvillä kärkkäillä näkemyksillään.
Mitä tulee kirjan tyylilajiin, nyt vasta amerikkalaisen Tom Clancyn tuotannon lukemisen jälkeen silmät avautuivat selkeämmin Ilkka Remeksen olevan vahvasti Clancyn Punaisen lokakuun metsästyksestä (1984) aloittaman faktaa ja fiktiota (realistic fiction) yhdistävän tyylilajin seuraaja.
Clancyn ja Remeksen käsittelemät teemat ovat keskenään lähes täysin identtisiä: tiedustelu- ja sotilasyhteisö, kansainvälinen politiikka ja suurvaltakamppailu, yksityiskohtainen tekniikan ja laitteistojen kuvaus, taistelukohtaukset ja oman asiansa puolesta itsensä äärimmilleen vievät henkilöhahmot.
Mikäli siis pidät Remeksestä ja haluat tutustua samaan teemaan vielä reilusti laadukkaammalla materiaalilla, suosittelen vahvasti Clancyn erityisesti 80- ja 90-lukujen tuotantoa. Clancyn korkempi laatu tulee erityisesti syvällisemmistä henkilöhahmoista, runsaammasta ja monipuolisemmasta dialogista sekä yksityiskohtaisista niin asioiden kuin ihmistenkin taustaselvityksistä.
Suomessa kuitenkin tällä hetkellä Remes on paras säännöllisesti julkaiseva sotilas-tiedustelu-politiikka-ajankohtaisuus-realistic-fiction-tyylilajin kirjoittaja.
Ensimmäinen Remeksen kirjani. Olen aiemmin lukenut paljonkin ruotsalaisia ja tanskalaisia dekkareita, mutta jostain syystä hieman vieroksunut suomalaisten kirjailijoiden teoksia. Ehkä liikaa asioiden tuttuus olisi vienyt tarinoilta näennäistä uskottavuutta. Tämä oli dekkariksi oikein toimiva. Teemojen ajankohtaisuus sopi myös hyvin kehystarinaksi. Näinä hulluina aikoina todellisuus kun on usein osoittautunut tarinaa järkyttävämmäksi. En odota dekkareista kovin syvällisiä hahmoja, vaan toimintaa, jännitystä ja viime hetken pahisten paljastumisia. Ja näitä kyllä piisasi. Henkilöhahmoissa pysyi hyvin mukana. Itselleni dekkari on juurikin ihanaa kesälukemistoa. Löhöät ulkona ja et mitenkään malttaisi laskea kirjaa käsistäsi. Lyheyt kappaleet myös koukuttavat, jos vaikka vielä yhden lukisi ja sitten laskisi kirjan käsistä...
Pykälän demariviha vuotaa jo yli äyräiden! Tietty huuruisuus sopii kyllä erinomaisesti trilleristille, jos sen osaa taiten käyttää. Paranoiasta patologiaan on kuitenkin lyhyt matka. Tämä oli lopulta melko tylsä ja ennalta-arvatta kokonoisuus, jossa oli leegio turhahkoja henkilöhahmoja. Hahmojen psykologinen onttous on tullut tutuksi jo kaikille miestä enemmän lukeneille. Olisiko parempi pitää hahmogalleria siis pienempänä?
Tästä ei todellakaan vauhtia puuttunut! Hyvin kansainvälinen meininki Venäjän ja Kiinan yhteyksineen. Myös tähän hetkeen sidottu kotimaan politiikan ja pandemian syntylähteen suhteen. Henkilöitä oli paljon ja kappaleita oli kirjoitettu heidän näkökulmistaan. Juoni jyräsi etiäpäin ilman taukoja hyvin elokuvamaisesti. Ehkäpä tiedustelumaailma on noin kovaa peliä, jossa ihmishengellä ei ole väliä, itseäni rajut otteet hämmensivät.
Ilkka Remes on ehkä pitkään aikaan tehnyt parhaan kirjansa. Tapahtumissa on paljon ripausta todellisista tapahtumista ja Remeksen tekninen tietous jaksaa hämmästyttää yhä uudelleen. Juoni alkaa neljällä eri tarinalla, jotka kietoutuvat myöhemmin yhteen muodostaen poliittisen thrillerin. Toiminta on pääasia ja henkilökuvaukset ovat niukkoja, mutta toimivia. Pisteet 9,5/10.
Lohikäärmeen isku ei yllä Remeksen kärkiteosten kastiin, mutta mielellään sen luki. Juoni eteni nätisti, hahmot eivät menneet överiksi ja mikä tärkeintä, kirjassa ei ollut asennekasvatusta. Miinuksena Venäjän tuntemuksen pinnallisuus ja juonen floppaus grande finalessa. Silti neljä miinus eli neljä tähteä.
Tyylilleen uskollinen, otetaan kourallinen tämän hetken (vuoden 2021) ongelmia, käännetään vainoharhaisuus 200 piirua kaakkoon niin saadaan ihan hyvä tarina. Sankarin perusinhokit ovat THL, STM ja yksi merkittävä poliittinen puolue. Ynnätään sitten vielä joukko kansainvälisiä pahiksia ja asetelma on valmis.