What do you think?
Rate this book
Perinnevegeä
Hampputofu, härkäpapu, kaurajogurtti, naurisleipä - mitä kasvisruokia esivanhempamme söivät?
Suomessa on kerätty villivihanneksia ja juotu kauramaitoa vuosisatojen ajan - karjalanpaisti ei ole koko totuus perinneruoastamme.
Perinnevegeä ammentaa entisaikojen ruokapöytien parhaimmistosta ja lähestyy yhteistä ruokaperintöämme ilmastolle ja eläimille lempeästä näkökulmasta. Kirja tarjoaa yli 50 kasvisruokareseptiä, jotka voi toteuttaa kokonaan vegaanisina. Ainekset löytyvät lähikaupasta tai -metsästä.
Ruuanlaiton ohessa teos kertoo esivanhempiemme ruokakulttuurista ja eri ainesten taustoista. Tärkeään osaan nousevat vanhat viljelykasvimme härkäpapu, herne, nauris, ohra ja hamppu.
Suomessa on kerätty villivihanneksia ja juotu kauramaitoa vuosisatojen ajan - karjalanpaisti ei ole koko totuus perinneruoastamme.
Perinnevegeä ammentaa entisaikojen ruokapöytien parhaimmistosta ja lähestyy yhteistä ruokaperintöämme ilmastolle ja eläimille lempeästä näkökulmasta. Kirja tarjoaa yli 50 kasvisruokareseptiä, jotka voi toteuttaa kokonaan vegaanisina. Ainekset löytyvät lähikaupasta tai -metsästä.
Ruuanlaiton ohessa teos kertoo esivanhempiemme ruokakulttuurista ja eri ainesten taustoista. Tärkeään osaan nousevat vanhat viljelykasvimme härkäpapu, herne, nauris, ohra ja hamppu.
- GenresNonfiction
222 pages, Hardcover
Published August 8, 2021
5 people are currently reading
44 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
June 1, 2023
Tämä oli kirja, jota olin tietämättäni kaivannut pitkän aikaa!
Reseptit itsessään ovat hyviä ja selkeitä. Kattavat taustakertomukset ja tarinat reseptien takaa tuovat oman makukerroksensa mukaan. Samalla tuli opittua paljon suomalaisen, karjalaisen ja virolaisen ruokakulttuurin sekä eri raaka-aineiden historiasta. Selkeät osiot jaksottavat kirjaa, minkä ansiosta kirjaa on helppo lukea pienissä pätkissä.
Reseptit itsessään ovat hyviä ja selkeitä. Kattavat taustakertomukset ja tarinat reseptien takaa tuovat oman makukerroksensa mukaan. Samalla tuli opittua paljon suomalaisen, karjalaisen ja virolaisen ruokakulttuurin sekä eri raaka-aineiden historiasta. Selkeät osiot jaksottavat kirjaa, minkä ansiosta kirjaa on helppo lukea pienissä pätkissä.
December 1, 2021
Tässä kirjassa on reseptejä, mutta tämä ei ole oikeastaan keittokirja. Reseptit jakautuvat karkeasti kolmeen kastiin: moni on tuttuja (juhla)ruokia, kuten lanttulaatikko tai mämmi. Sitten on outoja lisukkeita, joiden valmistus tuntuu työläältä, kuten hampunsiemenistä valmistettava liinajuusto. Ja sitten on niitä historiallisia ruokia, jotka ovat jääneet historiaan varmaan lähinnä siksi, ettei kukaan enää halua syödä niitä. Vai miltä kuulostaisi pirana, härkäpavuista ja juureksista tehty... puuro.
Eli pelkkien reseptien vuoksi tätä kirjaa ei kannata hankkia. Teoksen varsinainen pihvi (ja tämän ilmauksen käyttäminen on tietysti hieman ironista, koska kirjassa korostetaan liharuokien keskeisyyden ruokapöydässä olevan hyvin uusi ilmiö) on ruokahistorian esittely. Suuri osa "perinneruoista" on aika uuden ajan tuotteita, minkä voi tietysti päätellä aineksistakin: riisi oli kallis ylellisyystuote vielä 1800-luvulla, samoin sokeri, eikä perunaa viljelty Suomessa lainkaan ennen 1700-lukua.
Perinteisessä historiallisessa maatilassa oli vain vähän karjaa, joten liha ja maitotuotteet olivat kohtalaisen harvinaista herkkua muualla kuin säätyläispöydissä. Katoliseen aikaan oli myös jatkuvasti paastopäiviä, jolloin lihaa ei edes saanut syödä.
Ennen ei myöskään syöty ihan sellaisia ruokia kuin voisi kuvitella. Hampunsiemenet tai kauramaito kuulostavat nykykaupunkilaisten jutuilta, mutta niillä on molemmilla vanha perinne: hampunsiemeniä on löydetty 200-luvulta, kauramaitoa on tehty ja juotu jo keskiajalla. Ja härkäpapu, josta nykyisin valmistetaan vaikka mitä vegevalmisteita, on sekin 600-luvulta. Sitä vastoin niin tavalliset tuotteet kuin omena, porkkana ja kurkku olivat vielä 1700-luvulla vain kartanoiden puutarhojen herkkua.
Peruna löi läpi 1700-luvun lopussa ja mullisti ruoanlaiton. Nauriista käytännössä luovuttiin, samoin härkäpapu katosi suomalaisten lautasilta. Perunaa lisättiin patoihin, rieskoihin ja piirakoihin - jopa puuroihinkin.
Hauskana triviatietona mainittakoon se, että monet ruoat tai ruoka-aineet on nimetty säilömistapansa mukaan. Salaatin nimi tulee suolasta (sal): jo muinaiset roomalaiset suolasivat kasviksia säilyvyyden vuoksi. Venäläiset myös säilöivät kasviksia suolaliemeen nimeltä rosolli. Suomessa suolalientä taas kutsuttiin silakaksi: kun hailia alettiin yleisesti suolaamaan, niin sitä ryhdyttiin kutsumaan "silakkakalaksi", josta nimi pian lyheni vain silakaksi. Muikku vastaavasti tarkoitti ennen "hapanta", ja kun sisävesien pikkukalaa säilöttiin hapattamalla, se tunnettiin muikkukalana.
Eli pelkkien reseptien vuoksi tätä kirjaa ei kannata hankkia. Teoksen varsinainen pihvi (ja tämän ilmauksen käyttäminen on tietysti hieman ironista, koska kirjassa korostetaan liharuokien keskeisyyden ruokapöydässä olevan hyvin uusi ilmiö) on ruokahistorian esittely. Suuri osa "perinneruoista" on aika uuden ajan tuotteita, minkä voi tietysti päätellä aineksistakin: riisi oli kallis ylellisyystuote vielä 1800-luvulla, samoin sokeri, eikä perunaa viljelty Suomessa lainkaan ennen 1700-lukua.
Perinteisessä historiallisessa maatilassa oli vain vähän karjaa, joten liha ja maitotuotteet olivat kohtalaisen harvinaista herkkua muualla kuin säätyläispöydissä. Katoliseen aikaan oli myös jatkuvasti paastopäiviä, jolloin lihaa ei edes saanut syödä.
Ennen ei myöskään syöty ihan sellaisia ruokia kuin voisi kuvitella. Hampunsiemenet tai kauramaito kuulostavat nykykaupunkilaisten jutuilta, mutta niillä on molemmilla vanha perinne: hampunsiemeniä on löydetty 200-luvulta, kauramaitoa on tehty ja juotu jo keskiajalla. Ja härkäpapu, josta nykyisin valmistetaan vaikka mitä vegevalmisteita, on sekin 600-luvulta. Sitä vastoin niin tavalliset tuotteet kuin omena, porkkana ja kurkku olivat vielä 1700-luvulla vain kartanoiden puutarhojen herkkua.
Peruna löi läpi 1700-luvun lopussa ja mullisti ruoanlaiton. Nauriista käytännössä luovuttiin, samoin härkäpapu katosi suomalaisten lautasilta. Perunaa lisättiin patoihin, rieskoihin ja piirakoihin - jopa puuroihinkin.
Hauskana triviatietona mainittakoon se, että monet ruoat tai ruoka-aineet on nimetty säilömistapansa mukaan. Salaatin nimi tulee suolasta (sal): jo muinaiset roomalaiset suolasivat kasviksia säilyvyyden vuoksi. Venäläiset myös säilöivät kasviksia suolaliemeen nimeltä rosolli. Suomessa suolalientä taas kutsuttiin silakaksi: kun hailia alettiin yleisesti suolaamaan, niin sitä ryhdyttiin kutsumaan "silakkakalaksi", josta nimi pian lyheni vain silakaksi. Muikku vastaavasti tarkoitti ennen "hapanta", ja kun sisävesien pikkukalaa säilöttiin hapattamalla, se tunnettiin muikkukalana.
July 27, 2022
Tämä ennemmin ruokahistoriikki kuin keittokirja on oikea löytö! Kirjan nimi ei minua houkuttele, mutta onneksi sisältö on perinteikkäämmin kirjoitettu. Kirjassa esitellään suomalaisten kasvisruokien taustaa ja niihin liittyviä perinteitä. Tavoitteena näyttäisi olevan osoittaa, ettei kasvissyönti ole maassamme mikään uusi juttu ja että liiallinen lihankulutus on ollut vain lyhytaikainen trendi. Samoin pyritään tekemään selväksi, että monet ravinteikkaista perinneruoistamme ovat vegaanisia tai voidaan valmistaa sellaisena.
Reseptit ovat mielenkiintoisia, ja perinneruokakirjan tapaan osaa ruoista tekee mieli kokeilla ja osa taas kiertää kaukaa. Ohjeet on kirjoitettu enimmäkseen ymmärrettävästi. Valitettavasti muutamasta muuten houkuttelevasta ohjeesta huomasin kohtia, joissa oiotaan vähän liikaa eli luotetaan liikaa siihen, että lukija tuntisi itselleen todennäköisesti vieraan ruoan valmistuksen vaiheet jo entuudestaan. Harmi, koska opastusta tarvitsisi nimenomaan vieraassa maastossa, kuten tofun kaltaista "liinajuustoa" hampunsiemenistä valmistettaessa.
Reseptit ovat mielenkiintoisia, ja perinneruokakirjan tapaan osaa ruoista tekee mieli kokeilla ja osa taas kiertää kaukaa. Ohjeet on kirjoitettu enimmäkseen ymmärrettävästi. Valitettavasti muutamasta muuten houkuttelevasta ohjeesta huomasin kohtia, joissa oiotaan vähän liikaa eli luotetaan liikaa siihen, että lukija tuntisi itselleen todennäköisesti vieraan ruoan valmistuksen vaiheet jo entuudestaan. Harmi, koska opastusta tarvitsisi nimenomaan vieraassa maastossa, kuten tofun kaltaista "liinajuustoa" hampunsiemenistä valmistettaessa.
January 10, 2022
Erinomainen! Selkeät reseptit ja paljon mielenkiintoista tietoa perinneruuista.
November 11, 2022
En tiedä mitä odotin, mutta yllätyin todella positiivisesti!! Ihanasti kiinnostavia reseptejä, mutta sitäkin enemmän historiaa! Tykkäsin todella
September 3, 2023
Historiapläjäys kera reseptien.Todella mielenkiintoinen kirja,joka toi esille uusia asioita Suomen ruokakulttuurista.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews