Salaliittoteorioiden filosofia — Temppeliherroista liskoihmisiin

by Juha Räikkä

Dianan kuoleman takana oli Britannian salainen palvelu.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelu tiesi etukäteen WTC-iskusta.
Koronarokotteisiin sisältyy 5G-siru.
Holokaustia ei tapahtunut.

Huhuja salaliitoista on esiintynyt aina, mutta nyt salaliittoteorioista puhutaan päivittäin. Salaliittoteoriat ovat kuitenkin hyvin erilaisia keskenään, ja niitä levitetään monista syistä. Monet salaliittoteoriat kumpuavat epäluottamuksesta valtiovaltaa, viranomaisia ja asiantuntijoita kohtaan, ja salaliittoteorioiden levittäminen puolestaan vähentää luottamusta näihin tahoihin.

Salaliittoteorioiden filosofia on ensimmäinen kattava esitys salaliittoteorioiden herättämistä filosofisista kysymyksistä. Se pohtii salaliittoteorioiden syntymisen ja suosion syitä sekä teorioiden leviämisen vaikutuksia. Miksi salaliittoteoriat vetävät puoleensa, mitä ne kannattajilleen antavat ja keiden etuja ne palvelevat? Mikä merkitys faktatiedolla ja kriittisen ajattelun opettamisella on salaliittoteorioiden torjumisessa? Pitäisikö salaliittoteorioita ylipäänsä torjua - ja jos pitäisi, niin miksi?

Genres: Nonfiction, Audiobook, Philosophy, Finnish Literature

286 pages, Paperback

First published January 1, 2021

About the author

Juha Räikkä teaches philosophy at the University of Turku, Finland. He defended his doctoral dissertation at the University of Turku in 1992 after studying in the autumn term 1989 and in the spring term 1992 at the University of Miami, Florida. Räikkä was a post-doctoral researcher in Austin, Texas, during the spring term in 1994. He has visited the European University Institute in Florence many times (1999 - 2010), and in August 2005 he did research at the Finnish Institute for Classical Studies in Rome. Professor Räikkä is the editor of the Finnish philosophical journal Ajatus. From 2013 to 2017 Räikkä will be the head of the Philosophy Unit at the University of Turku.

Räikkä’s research interests focus on ethics and political philosophy. He has published papers on issues such as global justice, population ethics, group rights, privacy, autonomy, guilt, forgiveness, self-deception, concept of feasibility, and conspiracy theory. Räikkä’s recent publications include a book titled Social Justice in Practice (Springer 2014) and an article concerning the so-called redistributive wars (Ratio.ru). He is the Co-Editor of Adaptation and Autonomy (Springer 2013).

Reviews

[Sami Eerola · Rating 4 out of 5]

En odottanut suuria filosofilta, mutta tämä teos on hyvä perusteos, joka viittaa alan vakiintuneisiin klassikkotutkimuksiin.

En ole opiskellut filosofiaa, joten voin nyt puhua täyttä paskaa, mutta tuntui ettei tässä kirjassa ollut mitään kovin filosofista. Kirja nojautui vahvasti psykologiaan ja tieto-oppiin, joista jälimmäisen voisi sanoa kuuluvan filosofiaan, erityisesti tieteen filosofiaan, mutta minusta se kuuluu joka tapauksessa salaliittoteorian analyysiin, koska salaliittoteoria ei ole pohjimmiltaan mitään muuta kuin eräänlaista tieto-oppia, jossa vaan päädytään todella omituisiin johtopäätöksiin. Olisinkin kaivannut jotain omaperäistä filosofista pohdintaa salaliittoteorioista ja sainkin tutun ja turvallisen kokonaisuuden

Tässä kirjassa oli toki joitain yksittäisiä oivalluksia, kuten se, ettei salaliittoteorian kannattaja välttämättä tosissaan usko salaliittoteoriaan, vaan "haluaa ylläpitää keskustelua hänelle tärkeästä asiasta", eikä heitä tosissaan kiinnosta asioitten totuus, vaan että siitä ylipäätänsä puhutaan, mikä selittäisi "minä vain kysyn kysymyksiä" hokeman, jota salaliittoteoreetikot usein käyttävät.

Suurin ongelma Räikkän teoksessa on myyttisen ajattelun laiminlyöminen. Kirjailija toki mainitsee, että salaliittoteoriat muistuttavat uskontoja, mutta ei käsittele tätä havaintoa syvällisesti. On tutkimuksia, joitten mukaan salaliittoteoriat ovat modernin ajan myyttikertomuksia. Tällöin niillä on kokonaan eri funktio kuin varsinaisella tieteellisillä ajattelulla. Myyttikertomus selittäisi, miksi salaliittoteoriat vetoavat vain tietynlaisiin ihmisiin. Esimerkiksi miksi oikeistolla ja vasemmistolla on erilaisia salaliittoteoriat, eivätkä ne usein sekoitu keskenään. Tai miksi jotkut salaliittoteoriat ovat hyvin sekulaareja kuin toiset ovat äärimmäisen hengellisiä

[Teemu Suoranta · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoista pohdintaa mikä on salaliittoteoria, miksi niihin uskotaan ja miksi niitä jaetaan. Vaikka alaotsikko ja johdanto vihjailee yksittäisillä salaliittoteorioilla, niitä ei käytännössä käydä tarkemmin läpi (vaikka useaan tehdään nopeita viittauksia). Helppo lähestyä ja ainakin äänikirjana rytmitys ja pituus tuntui sopivalta aiheeseen. Pieni miinus noista erilaisten teorioiden vihjailuista otsikossa/johdannoissa, joita ei kuitenkaan juuri käsitellä syvemmin.

[Gastjäle · Rating 5 out of 5]

Juha Räikkä on tehnyt kirjaansa varten julmetusti taustatyötä, ja hänen kirjoitustapansa on mielestäni mainio filosofiselle tarkastelulle. Hän esittää väitteet - etenkin ne, joita hän ei itse allekirjoita - vakuuttavasti sekä turhia parjaamatta ja jättää monia asioita avoimeksi ihan vain siksi, että tarpeeton varmuus syö filosofialta pohjaa.

Kirja käy perusteellisesti läpi salaliittoteorian määritelmään, teorioiden kannattajiin ja niiden haittoihin liittyviä asioita. Siinä tuodaan esimerkiksi upeasti esille tietoa tuoviin auktoriteetteihin assosioitu luottamusolettama, ja miten esimerkiksi väitteet salaliittoteorioiden mahdollisista hyödyistä vaikuttavat pitkälti optimistisilta mahdollisuuksien pyörittelyiltä esimerkiksi luotettavan median tarjontakirjon edessä. Samalla siinä korostetaan tiedon sosiaalista luonnetta ja luottamuksen ehdotonta tärkeyttä yhteiskunnallisessa toiminnassa - ja miten sekä salaliitot että etenkin salaliittoteoriat näitä rappeuttavat.

Erityisen antoisaa Salaliittoteorioiden filosofiassa oli matka pois ikuisesta mahdollisuuksien maailmasta tutkimusten tukemiin näkemyksiin. Kirja koittaa varsin selväpäisesti vähän väliä muistuttaa, että vaikka monille salaliitoille on mahdollisuuksia, niiden suunnitelmallisuus ja lipevä kumoutumattomuus tekevät niistä melko kehnoja vaihtoehtoja jopa siinä tilanteessa, kun varsinaista konsensusta ei asioista ole. Teorioiden liiallinen nojaaminen suunnitelmallisuuteen vaikuttaa tässä valossa jopa rationaalisuuden irvikuvalta. Toinen irvikuva, mikä salaliittoteorioista (ja vaikka nykykeskustelusta COVID-19:n osalta) myöskin paistaa, on kriittisyys ja autonomisuus: ihan vain koska kaikki asiat voi nähdä höynäytyksenä tai rahan/vallan perässä juoksemisena, ollaan valmiita kyseenalaistamaan ties mitä tahoja ja kehottamaan kaikkia kohtuuttomaan tiedonhakuun (vieläpä epämääräisistä lähteistä). Voisikin sanoa, että Räikkä pyrkii tällä teoksella vähän toppuuttelemaan näitä nykypäivän descarteseja ja muistuttamaan, että kriittisyydelläkin ylpeily on loppuviimeksi hybristä, kun ottaa huomioon tiedon riippuvuuden ja luottamuksen olennaisuuden.

Teoksessa ei käydä läpi hirveän paljon varsinaisia salaliittoteorioita, mikä on minusta ihan passeli asia. En minä tätä kirjaa ruvennut lukemaan minään "10 wackiest conspiracies" -listana, vaan halusin saada selkeyttä salaliiton ja salaliittoteorian käsitteisiin sekä mahdollisuuden avartaa näkemystäni ilmiön osalta. (Yleensähän sitä tuppaa ajattelemaan, että uuniin vaan kaikki imbesillit...) On kerta kaikkiaan hienoa, että tällaisia teoksia koostetaan ja vieläkin näin tasokkaasti ja harkitsevasti.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Juha Räikän Salaliittoteorioiden filosofia on perusteellista pohdintaa ajankohtaisesta ja samalla ikivanhasta aiheesta. Kuten Räikkä kirjassaan esittää, salaliittoja on ollut aina, ja samoin niihin liittyvää spekulointia, eli salaliittoteorioita, on ollut aina. Nykyajassa internet ja sosiaalinen media on kuitenkin ollut tehokas väline salaliittoteorioiden levittämiseen ja kehittelyyn yli valtiorajojen. Suuri yleisö ottaa villeimmät teoriat lähinnä hupaisana viihteenä, mutta kyse on myös vakavasta asiasta. Salaliittoteoriat ovat usein merkki siitä, että hallintoon, mediaan ja tietoa tuottaviin tahoihin ei syystä tai toisesta luoteta. Se taas johtaa monenlaisiin ongelmiin, kuten pandemiaa torjuvat tai Capitol-kukkulaa vartioivat ovat saaneet huomata. Aina teorioiden levittäjät ja kehittävät eivät silti itse usko levittämäänsä teoriaan. Joskus kyse on puhtaasta toiveajattelusta, omien tekojen peittelystä tai pyrkimyksestä hyötyä taloudellisesti toisten ihmisten peloista. Myös propagandan välineenä salaliittoteorioiden levittely on vanha ja tehokas keino. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, ja mitä sille pitäisi tehdä?

Räikän vertaisarvioitu tietokirja ei ole mikään helppo lukupaketti. Lauseet ovat tarkkoja ja terminologia vahvan tieteellistä. Pienellä keskittymisellä asiapitoiset kappaleet kuitenkin aukeavat hyvin. Räikkä varoo kovin jyrkkiä kannanottoja, vaikka mielipiteensä asioista ilmaiseekin. Tähän lienee syynä, ettei hän halua myrkyttää keskusteluilmapiiriä enempää nauramalla joidenkin ihmisten aidoille uskomuksille ja peloille. Lisäksi mitä kovemmin jonkun uskomuksia pilkataan, sitä tiukemmin hän yleensä haluaa uskoa niihin. Aiheista olisi siis kyettävä keskustelemaan vastapuolta kunnioittaen.

Salaliittoteoriat saavat nykyään paljon huolen sekaista julkisuutta, mutta Räikkä itse ei ole (vielä ainakaan) kauhean huolestunut: Vaikka salaliittoteorioiden määrä on kasvussa, niitä kannattavien määrä ei näyttäisi olevan merkittävästi kasvussa. Teorioita on kuitenkin syytä seurata, ja puuttua niihin aitoihin epäkohtiin, joita salaliittoteorioiden pohjalta löytyy. On myös pyrittävä avoimuuteen aina kun se on mahdollista, pidettävä huolta hyvästä koulutuksesta sekä vältettävä yhteiskunnan eriarvoistumista. Kaikki tätä järeämmät keinot salaliittoteorioiden selättämiseksi kääntyvät Räikän mukaan helposti vahingollisiksi. Laihalta tuntuu, mutta minkäs teet..

[Jukka Backman · Rating 2 out of 5]

Liian yleisellä tasolla liihotteleva teos salaliittoteorioista ja niihin uskovista ihmisistä. Olisin kaivannut filosofian tueksi kytkentää niihin teorioihin. Kieli varsin kapulaista vailla sävyjä.

[Julius Lehtinen · Rating 3 out of 5]

Moni tämän teoksen arvosteluista katsoo erään sen merkittävän heikkouden olevan teoksen yleistasoisuus: ettei mennä tarpeeksi syvälle teorioihin. Mielestäni se juuri taas on nimenomaan teoksen vahvuus: oiva yleiskatsaus eri salaliittoteorioita yhdistäviin aineksiin ja yhdistävään tapaan katsoa maailmaa. Kirjan alaotsikosta saa – myönnettäköön – sen kuvan, että luvassa olisi katsaus villeihin teorioihin maailmaa hallitsevista liskoihmisistä. Moisen syvän päädyn viihteen saamiseksi on kuitenkin parempi lukea vondänikenit suoraan lähteeltä.

Samalla tunnustan itsekin nauttivani salaliittoteorioista ajatuksen tasolla: kuten kirjan lopussakin mainitaan, hyvä salaliittoteoria on usein parempi ja viihdyttävämpi kuin huono dekkari (s. 238).

Vallan monipuolinen paketti ajankohtaisesta aiheesta.

[Jari Pirhonen · Rating 4 out of 5]

Philosophy of conspiracy theories. Conspiracy theories are shared not only because there are people believing them, but conspiracy theories are also developed and shared for the sake of humor, for the sake of money, to save their own skin, for the sake of propaganda, to make decision-making difficult, and perhaps to protect real conspiracies. The author discussed thoroughly different reasons for conspiracy theories and ethical questions related to them. It's also good to understand that there *are* conspiracies and differentiate them from conspiracy theories.

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Tykkään filosofisesta pohdiskelusta kyllä, mutta välillä oli ehkä vähän liiankin yleistä keskustelua salaliittoteorioiden taustalta. Olisi ollut mukava, jos olisi vielä enemmän yhdistetty tiettyjä teorioita käsitteisiin.

[Sibilla]

pakko myöntää et valitsin tän vähän sensaatiohakuisuuden toivossa (liskoihmiset jne...) mut oliki tosi kiinnostava yleinen katsaus siitä, miks salaliittoteorioita ylipäätään syntyy! pitäs lukee enemmän filosofiaa

[LauraKatarooma · Rating 4 out of 5]

Hyvä ja selkeä kirja.