Kun läheinen ja rakas ihminen kuolee, menetys tuntuu musertavalta. Tapahtunut suistaa elämän helposti raiteiltaan. Silloin moni kaipaa vertaistukea - toivoa siitä, että surun kanssa voi jonakin päivänä oppia elämään.
Näyttelijä Jussi Lampi pohtii yhä, miksi tytär Mandi päätti oman elämänsä 19-vuotiaana. Laulaja Johanna Pakonen joutui hyvästelemään kaksospoikansa, jotka menehtyivät ennenaikaisesti raskauden puolivälissä. Entinen pituushyppääjä Ringa Ropo pohti oman elämänsä merkitystä jouduttuaan hautaamaan alle kahden vuoden ikäisenä leukemiaan kuolleen poikansa.
Europarlamentaarikko Eero Heinäluoma, kirjailija Kaari Utrio, ex-pääministerin puoliso Minna-Maaria Sipilä, lääkäri Pippa Laukka, näyttelijä Lena Meriläinen, taidekauppias Reijo Oras, viihdetaiteilija Jope Ruonansuun leski Mari Ruonansuu, kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan leski Vesa Kallionpää sekä kansakuntaa koskettaneissa tragedioissa läheisensä menettäneet suomalaiset kertovat omasta surustaan.
Haastateltavat antavat omien kokemustensa kautta lukijalle toivoa ja tukea siihen, miten raskaan menetyksen jälkeen voi päästä elämässä eteenpäin: oivalluksia, mielenhallinnan keinoja ja asioita, jotka ovat tuoneet helpotusta ja lohtua.
Surun asiantuntija ja psykoterapeutti tarjoaa lukijalle ajatuksia uuden elämäntilanteen käsittelemiseksi.
Anneli Juutilainen (s. 1983) on espoolainen toimittaja, joka tunnetaan syvällisistä ja koskettavista henkilöhaastatteluistaan. Hän on aiemmin julkaissut kirjan Kirjeitä nuorelle itselleni (Docendo 2019).
Kertomuksia surusta. Oikeastaan siis kirja elämästä. Tämä oli itselleni ajankohtainen vertaistukikirja. Hei, juuri noin minäkin ajattelin! Voi että, tämän asian koin paljon hellemmin. Kappas, tämä kaikki on ihan normaalia surussa! Tarinat elävästä elämästä eivät olleet minusta surullisia tai rankkoja. Tällaista tämä elämä nyt vaan on. Myös ammattilaisen osuus kirjan lopussa oli mielestäni hyvä. Monta kertaa totesin, että aivan, juuri näin tämä menee, totta puhut.
Luultavasti joku toinen, jolla teema ei ole ajankohtainen, kokee kirjan hyvin eri tavalla. Minulle se tuntui omalta, tutulta, lohduttavaktakin. Kiitos tärkeästä kirjasta!
”Kun perheestä kuolee lapsi tai nuori, koko perheen dynamiikka muuttuu. Roolit voivat muuttua, vanhemmat surra eri tavoin, sisarukset kukin omalla tavallaan. Suru on samaan aikaan yhteistä ja jaettua, mutta myös täysin henkilökohtaista.”
Kaunis ja lohdullinen kirja kuolemasta ja surusta. Kirjaan on kasattu julkisuuden henkilöiden erilaisia surutarinoita, jotka on kirjoitettu minä-muodossa. Kirjasta saa hyvin vertaistukea ja lohtua omaan suruun, oli menetys sitten tuore tai jo vanhempi.
Koskettavia tosielämän kuvauksia läheisen kuolemasta ja sen käsittelystä. Tarinat ovat rankkoja, varsinaista surupornoa, mutta samalla toivorikkaita kuvauksia tunteiden vuorostoradasta ja kuoleman kohtaamisen vaikeudesta. Lohdullista huomat, että vaikka suruun on monta tapaa, oli kaikkien viesti että jossakn vaiheessa se kuitenkin taittuu kaihoksi.
Tartuin kirjaan, koska yksi tarinoista sivuaa omaa elämääni. Tarinat kertoivat surun monimuotoisuudesta ja erilaisista tavoista surra, nämä kertomukset toimivat varmaan hyvänä vertaistukena suruprosessin keskellä olevalle. Hieman haluaisin kyseenalaistaa sen, että kirjaan oli valittu melkein yksinomaan julkkishenkilöitä, joiden surusta on saanut lukea naistenlehdistäkin.
Riipaiseva ja koskettava, ahdistava ja raskas, mutta ennen kaikkea lohdullinen kokoelma erilaisista surukokemuksista. Kuten takakannessa luvattiin, toimi vertaistukena ja auttoi myös saamaan näkökulmia omiin surukokemuksiin. Raskas aihe, joka oli saatu kirjoitettu ulos toivon sävyttämänä. Elämä jatkuu suuristakin suruista huolimatta.
Koskettavia ja puhuttelevia kertomuksia kuolemasta, surusta ja surun kanssa elämisestä. Pala kurkussa ja kyynel silmänurkassa sai kuunnella. Suosittelen.
Todella silmiä avaava kirja, surullista mitä ihmiset ovat joutuneet kestämään ja niin ihanaa miten kaikki kumminkin päättyy vielä paremmaksi. Joskus kuolema on myös parhain ratkaisu.
Kuuntelin tämän oman suruprosessin tueksi. Pidin Kososesta lukijana ja tarinat tuntuivat sopivan mittaisilta. Loppua kohden toistuva kerronnan kaari alkoi kuitenkin hieman puuduttaa. Eroavaisuudet olivat mielestäni tämän kirjan suola: miten erilaisista ajatuksista ja keinoista ihmiset saavat tukea menetyksiinsä. Sain tästä myös apua omien tunteiden sanoittamiseen.