Welman tytöt

Syysmaa #1

by Anu Holopainen

Adaira, kirjailija Banukin 17-vuotias tytär, saa tuta kovemman kautta Syysmaan ankarat elämänlait isän päättäessä naittaa hänet Samak Tietävälle, joka on irstas, pahamaineinen ja jo yhden vaimon loppuun kuluttanut mies. Tytön itkuinen kapina ei auta, vaan vaunut lähtevät kuljettamaan häntä kohti Samakin kartanoa. Rosvojoukko hyökkää kuitenkin matkalaisten kimppuun, ja Adaira kuljetetaan silmät sidottuina tuntemattomaan Varjolinnaan, missä pitää majaansa syysmaalaisen yhteiskunnan miesvaltaa vastaan kapinoiva naisjoukko – viisi uhmakasta, opinhaluista ja aseenkäyttötaitoista lainsuojatonta johtajanaan voimakastahtoinen Welma.

Nopeasti Adairalle selviää, että naiset ovat Villipihlajan, vanhan kielletyn naisten jumalan, palvojia. Adairakin saa Villipihlajalta salaisen lahjan, joka pelastaa hänet varmalta kiinnijoutumiselta naisten liikkuessa valepuvussa muiden ihmisten joukossa. Ratkaiseva käänne yhteisön elämässä tapahtuu, kun Adairan korviin kantautuu tieto, että Banuk aikoo antaa Samakille vaimoksi Adairan nuoremman sisaren Nenean.

Anu Holopainen on nuorten fantasiafriikkien suosikiksi noussut kirjailija, joka on saanut kiitosta erityisesti Pohjoistuulten maahan sijoittuvasta kirjasarjastaan. Nyt alkavan Syysmaa-sarjan kohderyhmänä ovat hieman varttuneemmat lukijat – imuun joutuu heti ensimmäisessä osassa!

Genres: Fantasy, Young Adult, Finnish Literature, Fiction, Audiobook, Feminism

259 pages, Kovakantinen

First published January 1, 2003

About the author

I’m a Finnish novelist and freelance journalist. I’ve written fantasy and scifi for young people since 1996, and my first novel for adults was published in 2010.
My first science fiction novel, Molemmin jaloin (With Both Feet), was candidate for the Finlandia Junior Literary Prize in 2006.

Reviews

[mooma]

Ainakin 4,5 tähteä. Rakastan Holopaista ja luulen et tää on mulle sellainen uusi lohtufantasiasarja. Toivon et muutkin osat toimittelee!

[Riikka]

Vihdoin uskaltauduin palaamaan Syysmaahan näin aikuisiällä! Luin joskus lähemmäs kymmenen vuotta sitten uudestaan Boreaksen lapset, joka oli aikanaan ensimmäinen lukemani Holopaisen kirja ja suuri lapsuusajan suosikki, ja petyin niin pahasti, että Syysmaa-sarjaan tarttuminen tuntui hyvin riskialttiilta. Aikanaan ikäännyin ulos sarjan kohderyhmästä ennen viimeisten kirjojen ilmestymistä, mutta aikuisena olen haalinut divareista puuttuvia osia, ja nyt koko sarjan odottaessa hyllyssä koitti hetki käydä toimeen.

Welman tytöt on varmasti ollut ensimmäinen lukemani fantasiakirja, joka käsittelee näin eksplisiittisesti misogyniaa sekä rakenteellista väkivaltaa ja epätasa-arvoa. Muistan sen tehneen 12-vuotiaaseen itseeni valtavan vaikutuksen - Tolkienissa ja Eddingsissä (jep...) marinoituneelle tyttölukijalle tämä kolisi ihan eri tavalla. Mieleen oli jäänyt yhtäältä kirjan väkivaltaisuus ja suoruus sukupuolistuneen ja seksuaalisen väkivallan kuvaamisessa, toisaalta ihanat ja aistilliset kuvaukset luonnosta ja metsässä liikkumisesta. Kukapa ei haluaisi asua metsän keskellä kommuunissa naisporukalla!

Tällä kierroksella yllätyin iloisesti siitä, että lukukokemus vastasi hyvin muistikuviani ja että kyseessä on aikuislukijankin mittapuulla aivan pätevä lyhyt nuortenfantasiakirja. Adaira on päähenkilönä aika perinteinen tapaus, joka kokee ulkopuolisuutta omassa lähtöympäristössään ja päätyy setvimään paikkaansa täysin uudessa ympäristössä. Lyhyessä kirjassa, jossa on pituuteen nähden aika paljon juonta, hahmot eivät muodostu vielä kovin syviksi, mutta erityisesti Zaran ja Welman kohdalla homma ei jää arkkityypilliseksikään, vaan tarttumanpintaa löytyy kyllä.

Juonen ja teemojen arvioiminen millään kriittisyydellä tuntuu hankalalta, koska olen lukenut kirjan ensimmäistä kertaa vielä ihan vauvafeministinä ja nykyään mietin sukupuoliasioita työkseni - feministiset fantasikirjat ovat osa mun origin storya! Kirjassa Syysmaan yhteiskunnan naisvihamielisyys kiteytyy vahvasti yhteen korostetun kauheaan mieshahmoon (joka toki luonnollisesti on lihava, mikä toimii koko kirjan ajan keinona viitata tämän inhottavuuteen lyhyesti ja tiiviisti - oikein edistyksellistä...). Toisaalta teemaa tarkastellaan myös laajemmassa mittakaavassa ja käsitellään esimerkiksi sitä, miten naisten oikeuksien toteutumista sabotoidaan koulutus- ja talousjärjestelmien tasoilla ja miten naiset päätyvät valvomaan ja kontrolloimaan toisiaan miehisen järjestelmän eduksi. Kovin intersektionaalisille tasoille ei ainakaan tässä kirjassa vielä päästä, vaikka rasismiin ja eksotisointiin toisinaan viitataankin, mutta yhteiskunnan misogyynisyys taustoitetaan ja kuvataan vähän syvällisemmin kuin monissa tuoreemmissa nuorten spefikirjoissa. Adairan feministinen herääminen ja siihen liittyvät monimutkaiset tunteet on kuvattu todella osuvasti.

Ensimmäisissä luvuissa kirjoitustyyli tuntui hieman epätasaiselta, mutta kirjan edetessä joko teksti sujuvoitui tai pääsin itse paremmin sen virtaan, ja loppuajan luin aivan tyytyväisenä. Nyt vain toivoisin, että Syysmaa-kirjat olisivat aikanaan saaneet kunnon kansikuvat, eikä näitä täysin randomeja "öööh jos nyt jotain fantasihenkistä ja naisia?" -pläjäyksiä!

[Han_na]

Olipa kiva palata uudelleen Syysmaahan kymmenien vuosien jälkeen. Mutta olipahan vaan kyllä rankka matka. Huh. Alkaa tulla tällä lukijalla misogynia korvista, kun nyt on sattunut tähän aiheeseen keskittyvää kirjallisuutta putkeen. Rakastan edelleen sitä, miten tärkeää naisten välinen ystävyys ja solidaarisuus sarjassa on. Ja miten mielikuvitusta kutkuttava metsänväki.

[Merja]

Petyin loppuratkaisuun. Muuten olisi voinut antaa enemmänkin tähtiä.

[Laura/Raadelma]

Paljon mielenkiintoisia elementtejä. Pidin vahvan feministisestä otteesta (vaikka se aika yksioikoista väliin olikin), siitä miten keskiössä ovat naisten keskinäiset suhteet sekä maailmanrakennuksesta. Asiaa ja teemoja tuntui olevan kuitenkin vähän liikaa 250-sivuiseen kirjaan, ja synkkiä raskaita aiheita vasten hahmokuvaus taas oli melko pinnallista; tuntui, että kaikki isot emotionaaliset hetket päähenkilö Adairan elämässä käsiteltiin pikakelauksella, jotta juoni saataisiin ripeästi eteenpäin. Eräästä kirjan lopun twististä en pitänyt myöskään lainkaan.

Silti, olisin mieluusti törmännyt tähän kirjasarjaan nuorempana, silloin tarina olisi varmasti antanut paljon. Se tosin pitää vielä sanoa, että läskifobia kalskahti tänä päivänä luettuna korvaan kirjassa melkoisen ikävästi.

[Sivu kerrallaan]

Pidin maailmasta ja juonesta, mutta koska kirja oli niin lyhyt, en päässyt siihen oikein kunnolla sisälle. Jatkan kuitenkin kirjasarjaa, niin uskon asian korjaantuvan.

[Leeni]

Anu Holopainen oli tietysti minulle entuudestaan tuttu nimi, mutta sitä en tiennyt, että hänellä on kattava tausta ehtana fantasiakirjailijana! Kurkkasin Syysmaa-sarjan aloittavan Welman tytöt -nuortenromaanin, ja tämähän oli ihan tosi hyvä! Sarjan avaus on aika lyhyt eikä ehkä periaatteessa mitenkään mullistava, mutta jotenkin tämä vaan toimii niin hyvin. Asetelma kapinoivine naisineen yksinkertaisesti toimii ja johdattaa lukijan kiinnostumaan siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pienoinen läskifobiavaroitus tälle kuitenkin, kaikki kirjallisuus vuodelta 2003 ei ihan noudata nykyajan hyviä tapoja.

[Sohvi]

Aivan mielettömän iso tasoero kirjailijan aiempiin teoksiin. Erityisesti sarjan ensimmäinen osa on ihan oikeasti kiinnostavaa kotimaista fantasiaa ja myös maailmankuva on paljon freesimpi kuin Sonja-sarjassa, jossa toksinen maskuliinisuus ja seksistiset stereoypiat olivat vielä ihailtuja asioita ja hauskoja läppiä. Syysmaassa on ihan oikeasti kiinnostavaa pohdintaa asioista.

Sarja on aika paljon rajumpi mitä ya-kirjallisuuteen luokitellulta odottaisi ja ihan kauhean nuorelle en näitä luetuttaisi, sillä teemat ovat rankkoja ja erityisesti seksuaalista väkivaltaa käsitellään paljon. (Joskaan ei mitenkään mässäilevästi.)

Sarjan taso heikkenee sen edetessä, mutta viimeisetkin osat luki kuitenkin ihan mielellään.

[Linnea]

Luin Welman tytöt ensimmäisen kerran sen ilmestyessä ja pidin kirjasta kovasti, nyt aion lukea taas koko sarjan. Holopainen kirjoittaa hienosti ja kiinnostavasti, selvästi enemmän nuorille kuin aikuisille mutta silti niin ettei vanhempikaan lukija pitkästy. Teemat naisen asemasta tuntuivat kiinnostavilta nuorena ja kiinnostavat edelleen. Hahmot ovat raikkaita, toimintaa sopivasti ja kirja osaa päättää itsensä niin, että sen voisi hyvin lukea myös itsenäisenä kirjana.

[Kiriazem]

En oikein pitänyt. Juoni eteni kauhean hitaasti ja oli enimmäkseen ennalta-arvattava. En jaksanut olla kiinnostunut päähenkilön asioista. Vielä kun minulle pientä taustatutkimusta tehdessä selvisi, etteivät samat hahmot esiinny pääosassa muissa kirjasarjan osissa, niin en ole kiinnostunut lukemaan sarjaa pidemmälle. Vaikken pitänytkään hahmoista, pidän kuitenkin jatkumoista. Plussaa naisten aseman kuvailusta, ja voimakkaista naishahmoista.

[Heini | lokikirjoituksia]

Nostalgista Holopaista! Luin tämän joskus kauan sitten enkä muistanut tarinasta oikeastaan mitään muuta kuin uteliaisuutta herättävän kansikuvan. Tykästyin tässä Adairan kudottuun perheeseen, Villipihlajaan ja vahvoihin naishahmoihin, mutta samalla kaikkea ikään kuin vain pyyhkäistiin ohimennen eikä mihinkään oikein päästy syventymään niin, että hahmot ja maailma olisivat tulleet tutummaksi.

[Reetta Niinisalo]

Nuorten fantasiaa, jossa hyvin naisia polkevassa yhteiskunnassa naiset etsivät sijaansa. En oikein osaa päättää, mitä mieltä olen. Jotkut asiat kirjassa olivat hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia, ja välillä taas hahmot tekivät aivan kummallisia valintoja jopa teinisarjaksi. Toisaalta tietysti hyvä, että hyvikset eivät ole täydellisiä, mutta ei tee mieli jatkaa sarjaa. En ehkä ole kohderyhmää!

[Irina]

Vaikka olen lukenut Anu Holopaisen Filigraanitytön, tuntui kuin olisin lukenut aivan uutta kirjoitustyyliä, johon tykästyin. Pystyin aivan näkemään mielessäni Syysmaan myrskyn ja askeleen taaksepäin kavahtavan Adairan.
Adairan tavoin varmasti pitäisin Syysmaasta, vaikka kyllä odotan aina myös kesän lämpöä.
Niin hyvä, en malta odottaa seuraavan osan lukemista ! 🍂🍁

[A]

3.5

[Keiju]

Löysin Syysmaa-sarjan, kun etsin suomalaista fantasiaa ja pidin Welman tytöt kirjasta heti alusta lähtien. 2000-luvun alussa julkaistu kirja on mielestäni erittäin ajankohtainen, mutta toisaalta milloin naisten oikeudet eivät olisi. Kirja on luokiteltu nuorten fantasiaksi, mutta suosittelisin sitä kuitenkin lämpimästi myös aikuisille. Tarina etenee mukavan joutuisasti, mutta kuitenkin siten, että juonesta ja henkilöhahmoista on helppo pysyä perillä.

[Iina Rahkola]

*Arvostelu koko sarjasta*

Lainasin ensimmäisen osan ihan vahingossa, ja päätin uteliasuudesta perehtyä siihen, millaista ala-asteiässä lukemani fantasia on. Täytyy sanoa, että huh huh. Nyt ymmärrän paremmin, miksi entinen äidinkielen opettajani piti suomalaisen fantasian tilaa 2000-luvun alussa surullisen huonona.

Ympäröivä maailma vaikuttaa aina fantasiaan, ja tämä sarja on kirjoitettu aivan selkeästi 2000-luvun alussa, kun maailmaan vyörytettiin uutisia afganistanilaisnaisten asemasta ja sen paranemisesta sodan seurauksena. Olisipa kiinnostava, millainen tämä olisi jos tämä julkaistaisiin nyt, kun uusin aalto feminismiä on tullut ja afgaaninaisten asema on historiallisen huono.

Ensimmäinen ihan todella ärsyttävä asia tässä on kielen yksinkertaistus. Kuuden kirjan aikana teksti ei parane. Pronominit, sivulauseet, lauseenvastikkeet, anyone? Nyt tulos on töksäyttelevää päälause-päälause-päälause-kirjallisuutta.
Toinen tökkivä asia oli se, ettei sarja missään vaiheessa päätä onko se fantasiaelementtejä sisältävää yhteiskuntakritiikkiä vai lasten satu. Nyt sisällä oli ihan kiinnostavia pohdiskelmia vallasta ja ihmisluonnosta, kunnes kirjoittaja maalasi itsensä nurkkaan ja pelasti tilanteen satu-sammakolla. Epäselvä genre vei tarinan tenhon.

[Magdalena Hai]

Silloin kun Anu Holopainen alkoi kirjoittaa Syysmaa-sarjaansa, olin jo ohittanut perinteisen fantasian ahmimiskauteni, enkä ole tullut tähän mennessä sitä lukeneeksi, vaikka asia on usein mielessä käynyt. Onneksi aloitin nyt. Welman tytöt on mainio fantasiaseikkailu ja Syysmaa sen verran kiehtova paikka, että jatkan sarjan lukemista innokkaasti. Mutta vähän harmittaa omasta puolestani: Voi että, jos tämä kirja olisi ollut olemassa silloin aikanaan! Juuri tällaisista naispuolisista sankareista olisin halunnut teininä lukea, ja juuri tällaisen tarinan. Ihan kuin olisin pulahtanut nuoremman itseni nahkoihin, tuntenut samoja tunteita ja haaveillut samoja haaveita. Ah, nostalgia.

[lihamehu]

Kiinnostuin kirjasta genren ja kannen takia. Kirjan alku on todella (vähän liiankin) nopea ja sen jälkeen tuntui kuin mitään tärkeää ei oikeastaan tapahtunut. Kaikki tärkeät tapahtumat oli pakkautunut loppuun, joten kirjan keskikohta oli aika tylsä. Päähenkilö oli todella tylsä ja tyhjä hahmo, mutta onneksi sivuhahmoilla oli jonkinlaista persoonallisuutta. Pidin tosin kirjan teemasta ja hahmojen suhteet toisiinsa olivat ihania.

[Eve Lumerto]

Tämä kirja avasi minulle yläasteella oven erilaiseen fantasiaan kuin olin siihen mennessä lukenut. Jännitys tuli iholle, enkä ollut uskoa sitä rajua maailmaa, jossa hahmot elivät. Tämän kirjan maailma oli jollain tavalla todentuntuisempi kuin muut fantasiamaailmat, joissa tapahtui objektiivisesti kauheita asioita, ja erityisesti uskonnollinen aspekti kiinnosti minua todella paljon.

[Anne]

I read this book a long time ago, but I still think it's well written. The author has created bevievable characters and a new world with it's own rules and mythology. Fight between genders and religions is the carrying idea in this book, and it isn't written for small children, but I would recommend it to young people and adults.

[J.S. Meresmaa]

Kirja tempaisi mukaansa oikeastaan vasta puolen välin jälkeen, mutta jäi kyllä kiinnostus lukea jatkoa. Pidin Holopaisen luontokuvauksista ja maanläheisestä kerronnasta. Myöskään kaikki juonenkäänteet eivät olleetkaan ennalta-arvattavia, vaikka alkuun siltä tuntui.

[Sammalpeura]

Kirja tempaisi mukaansa oikeastaan vasta puolen välin jälkeen, mutta jäi kyllä kiinnostus lukea jatkoa. Pidin Holopaisen luontokuvauksista ja maanläheisestä kerronnasta. Myöskään kaikki juonenkäänteet eivät olleetkaan ennalta-arvattavia, vaikka alkuun siltä tuntui.