Idealtaan kiinnostava, mutta toteutuksena ohueksi jäävä tarina, jossa tunteet ja ilmapiirit välittyvät huonosti. Kirjan kieli on oudon töksähtelevää, jotakin selko- ja yleiskielen välistä.
Tää oli ihan kiva kirja hyvästä aiheesta, mutta hahmojen paljouden vuoksi menin välillä sekaisin kuka oli ketäkin. En saanut oikeen Danielista niinkään irti, koska teksti oli jotenkin kankeaa. Epäselväksi jäi myös Danielin matka Suomeen ja mitä silloin oikeasti tapahtui. Olisin toivonut, että sitä oltaisiin avattu enemmän.
Kirjan kansi eikä takateksti oikein aluksi herättänyt kiinnostusta, mutta alkuun päästyäni alkoi kirja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta.
Danielin ryöstäminen hotellissa oli kyllä kova takaisku, mutta ilman sitä hän olisi tuskin tutustunut Siirlan perheeseen.. Iltaiset puistot olivat kyllä aika koskettava asia itselle, miten teinipojat menevät aikuisten miesten koteihin ja myyvät itseään kahdenkympin tähden. Ja se, mitä lopulta puistossa tapahtui oli maksaa Danielin hengen.
Jännä kun kirjassa oli kirjailija, joka kirjoitti kirjaa ja he majoittuivat residenssissä, jossa itse kirjailijakin oli majoittunut tuota kirjaa tehdessään ja saanut inspiraatiota sieltä.
Kirjassa oli realistisia paikkoja mainittu Ateenassa ja myös tuo prostituutiojuttu on Googlen mukaan arkipäivää Ateenassa etenkin pakolaisten keskuudessa, kun ei ole mihin mennä eikä ole rahaa..
Mainittiimpa kirjassa myös perussuomalainen ja rasismia jonkin verran oli eräiden henkilöiden taholta.
Hotelli Desperado kertoo tarinan syyrialaisesta pakolaispojasta Danielista ja suomalaisesta Islasta. Nuoret tutustuvat Ateenassa, jossa toinen on paperittomana pakomatkalla ja toinen perhelomalla.
Marja-Leena Tiainen tarttuu (taas) nuortenromaanissaan painavaan teemaan. Danielin näkökulmasta kerrottu tarina toimii ja koskettaa. Islan hahmo jäi kuitenkin minulle melko ohueksi ja jäinkin miettimään, olisiko kirja ollut vakuuttavampi, jos hän ei olisi ollut toinen päähenkilö vaan reilusti sivuhahmo. Joka tapauksessa tämä on oiva nuortenkirja teemasta, josta ei ole liiemmin kirjoitettu suomeksi. Danielin pakomatkan vaiheet jäivät askarruttamaan aikuistakin lukijaa.
Tärkeitä aiheitä maahanmuuttajuudesta, pakolaisuudesta ja rasismista, mutta toteutus jäi laimeaksi ja araksi ja hahmot olivat ihan kiusallisen stereotyyppisiä. Päähenkilö oli traagisesti vanhempansa ja pikkusisarensa menettänyt fiksu ja hauskan näköinen pakolainen, hyvin koulutetusta sivistyneestä perheestä ja asunut jopa englannissa lapsena ja varsin kesyjä solvauksia käyttävän pahis-persun jääkaapista ei löytynyt lainkaan kasviksia. edes kotimaisia. Mietitytti myös se, että miksi nuorten kokema seksuaalinen hyväksikäyttö verhottiin kiertoilmaisuihin, eikä lopultakaan kerrottu, mitä öisessä puistossa miesten ja poikien välillä todella tapahtui tai millaiseen kaltoinkohteluun päähenkilön oli alistuttava pakomatkallaan läpi euroopan. Puukotus sen sijaan kyllä kuvailtiin aika tarkasti ja tytön raiskaus uskallettiin nimetä, vaikkei sitäkään sen enempää avattu. Terrorismia rääpäistiin vähän ohimennen ja siihenkin olisin kaivannut vähän enemmän asioiden avaamista. Kyllä nuorille pitää ihan oikeasti uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Itse odotin kirjassa eniten sitä salakuljetusmatkaa, millaisilla keinoilla ja kulkuvälineillä Daniel lopulta selviää läpi euroopan, miten rajat ylitetään ilman papereita ja tuleeko vähältä piti tilanteita, mutta lopulta koko tarinan jännin ja kiinnostavin osuus ohitettiin vain muutamalla lauseella! Näin kiinnostavasta aiheesta kirjoitetuksi kirjaksi, tämä oli kyllä ihan liian helppo jättää kesken ja mennä nukkumaan. Koukuttavan kirjan olisin lukenut kerralla loppuun.
Kyllä tätä silti vinkata voi, kutosluokkalaisille ja yläkoululaisille, mutta JOS tästä olisi tehty jännittävä selviytymistarina I survived- tyylisellä kannella, se menisi vinkkauksissa myös kaupaksi.
Kirjan idea on tosi kiinnostava, mutta kömpelö kieli vie tunnelmaa. Kirja on nuorille suunnattu, mutta yksinkertaisen ja vanhahtavan kirjoutustyylin takia tulee olo, että lukisi vanhaa lasten kirjaa, esim. Viisikkoa. Kirjailijalle tekisi hyvää tutustua tuoreisiin nuorten kirjoihin.
Ja miksi kansi on noin tylsä? Ja takakansi taas kertoo juonen liki kokonaan?
Keskiluokkainen suomalainen ja syyrialainen sotaa paennut kohtaavat. Lopputuloksena on tylsähkö, ennalta arvattava mutta toiveikas tarina, jonka taustatyön kirjailija on varmasti tehnyt hyvin. Olen tottunut Tiaiselta tasokkaampaan.
Mä en varmaan ihan ollut kohderyhmää vaikka tarinasta nautinkin. Selkosuomi tuntui oudolta lukea, tehden hahmojen välisestä dialogista aika töksähtelevää.
Rytmitys tarinassa oli vähän ontuva, ensin 3/4 kirjasta kertoi Ateenan ajasta, mutta iso seikkailu Suomeen, ja Suomessa, tiivistettiin pariin lukuun. Jäi maku, että kirja loppui vähän lyhyeen. Paljastuksen kriisistä, jonka takia Suomeen oli lopulta pakko päästä, olisi voinut jättää takakannen kuvauksesta pois aika isona spoilerina.