A Batalha de Leninegrado

by Dmitri V. Pavlov

Leningrad the Blockade 1941

232 pages, Unknown Binding

First published June 1, 1965

Reviews

[Ronald Chan · Rating 5 out of 5]

This book truly brings to life the reality of the Leningraders during the time of their struggle in the Siege of Leningrad. Having served in the Main Administration of Food Supplies of the Commissariat of Defense in Leningrad during that time, and eventually becoming the Minister of Food Industries of the USSR and Minister of Trade of the Russian Federation, Dmitri Pavlov truly describes the reality in utmost factual detail - He recalls the crimes against humanity of the Nazis who attempt to wipe out the population of Leningrad by arms or starvation, the treachery of opportunists within Leningrad who only sought to enrich themselves at the cost of their fellow citizens' lives under siege conditions, as well as the heroic deeds of the Leningraders and Soviet people to selflessly fight against the Nazis at the front and the opportunists in the rear, struggling to keep the city and its people alive, and to liberate Leningrad from the siege and the rest of the country from the Nazi occupation. Pavlov even debunks the popular myths about the Siege of Leningrad which he has spotted both in Western and Soviet literature.

On the other hand, the foreword by Harrison E. Salisbury is a complete abomination, if not absolutely disgraceful; many of the implications in his foreword merely regurgitate Cold War era anti-communist propaganda myths about the Soviet Union in WWII, which are not at all supported by any solid factual evidence. Also, Salisbury misleadingly describes Pavlov as "writing as an angry man," although Pavlov's tone throughout the entire book is extremely calm and objective.

[Reija Haapanen · Rating 1 out of 5]

Huhhuh, oli kyllä sellainen neuvostokansan moraalin, pystyvyyden ja sitkeän luonteen ylistys, että oksat pois! Onneksi oli tosi nopealukuinen. Kirjoittaja oli Leningradin piirityksen aikaan huolehtimassa kaupungin elintarvikehuollosta, joten pääosa kirjaa keskittyi muona-annoksiin, niiden hankintaan ja muutoksiin ruokapulan kasvaessa. Välissä sitten tätä kansan ja neuvostosysteemin paatoksellista ihailua. Osa kirjaa korjaa kiukkuisesti historioitsijoiden virheitä nälkään kuolleiden leningradilaisten määristä ja muona-annosten koista. (Kirjoittajan virka-asemalle oli eduksi että kuoli vähemmän ja ruokaa oli jaettavana enemmän). Stalinin piikkiin ei laiteta virheitä, mutta muutama epäpätevä henkilö mainittiin ja rivien välistä ja joskus riveiltäkin voi muutakin epäonnistumista nähdä piiritystilanteen hoidossa.

Sain juuri tätä ennen loppuun Applebaumin Punaisen nälän (Ukrainan holdomorista 30-luvun alussa) ja kirjoittajan järkytys Hitlerin tahallaan aiheuttamasta nälänhädästä Leningradissa asettuu sen myötä merkilliseen valoon. Vastahan Stalin oli tapattanut ukrainalaiset tahallaan nälkään ja oli vielä muka heidän hallitsijansa, eikä vihollisensa. Hirmuhallitsija kuin hirmuhallitsija, aina saa kärsiä niin oma kansa kuin sodan vastapuoli. Myös kirjoittajan kuvaamat saksalaisten raakuudet Leningradiin hyökätessä peilautuvat nyt Ukrainassa meneillään oleviin venäläisten raakuuksiin.

Kirja ei ole säilyttämisen arvoinen, joten käsittelen kierrätykseen.

[Daniela Cardoso · Rating 3 out of 5]

Este livro realmente dá vida à realidade dos leningradenses durante o período de sua luta no Cerco de Leningrado.
Para mim foi um livro duro e revoltante
Uma leitura pesada 😡