Itkettävä ja naurattava romaani kasvavista pyykkivuorista, työelämän suhmuroinneista, toisen aikuisen kaipuusta ja äitiryhmän riemastuttavasta vertaishuumorista.
”Mä en jaksa enää projektipäälliköidä kaikkien elämää, omaani, Annin, työpaikan ja sunkin vielä kaupan tekijäisiksi. Jossain menee tämänkin projektipäällikön sietokyky.”
Kun elämä heittää tielle pari yllätyskäännettä, Titta Jokisalo huomaa pyörittävänsä yksin arkea, johon kuuluvat vanha rintamamiestalo, yksivuotias ikiliikkuja ja inspiroiva työ järjestökentällä. Kodin, työpaikan ja päiväkodin välillä juokseminen nostattaa stressikertoimia ja kasvattaa silmäpusseja. Samalla töissä rakentuu kuvio, joka koettelee Titan moraalin rajoja.
Mitä kaikkea voi katsoa läpi sormien vain siksi, että on lopulta päässyt unelmiensa työhön? Voiko ruuhkavuosista saada joskus vuosilomaa, ja onko lastenvaatteiden myyminen nettikirppiksellä mahdollista, jos ei halua tulla lopullisesti hulluksi? Kun toinen aikuinen ihminen haluaisi taas osaksi Titan arkea, on aika todeta, että elämä menee väistämättä eteenpäin – välillä jopa parempaan suuntaan.
Kuin tilauksesta on jatko-osa erinomaisen vastaanoton saaneille teoksille Mittoja ja tilaustöitä (2019) ja Itsepä tilasit (2020). Tarkkanäköisen työelämäkuvauksen lisäksi kirjat tarjoavat katsauksen 2020-luvun vanhemmuuteen, joka monelle ruuhkavuosissa kahlaajalle tarkoittaa kokopäivätyötä palkkatyön rinnalle.
Oijoijoi, miten hyvää ruuhkavuosidraamaa! Niin mehevää kurjuutta ja kauheutta ja sitä emotionaalisesti tukevaa lämpöistä ystävyyttä, toveruutta ja perhesuhteita, että kuuntelin melkein yhdeltä istumalta. Hykerrellen.
Helpottavaa, että trilogian päätösosa oli näin hyvä, vaikka toisen osan kohdalla meinasi tuskastus iskeä. Tässä meinasi kyllä olla tekstiä neljänteen osaan asti ja turhan pitkitetty loppu laski tähtiä neljästä kolmeen ja puoleen, mutta kärsimyksen ja huumorin ensiluokkaisen onnistuneen tasapainottelun takia jätän neljään.
Tässä kävi niin kuin liian monta jatko-osaa saaneissa elokuvissa. Tarina venyi liikaa, kun tekijä ei malttanut päästää ajoissa irti. Kirjassa oli useita sopivia lopetuksen paikkoja, joiden jälkeen vielä olisi tuntunut, että jatko-osasta jäi hyvä maku. Kun tarina kuitenkin aina vaan jatkui selkeiden lopetuspaikkojen jälkeenkin, alkoi lukijana turhauttaa ja lopulta kyllästyttää. Ilman aiemmista osista tuttua huumoria ja ironian sävyttämää kliseiden pyörittelyä, olisi kirja saattanut jäädä kesken. Ne pelastivat tässä niin kuin pelastavat monesti arjessakin. Silti jäi harmittamaan, että tarina, jonka parissa viihtyi erinomaisesti sai tällaisen päätöksen.
Tartuin tähän kirjaan sattumalta, tutustumatta sarjan aiempiin osiin. Teos toimi loistavasti itsenäisenäkin, mutta ajattelin seuraavaksi tarttua sarjan keskimmäiseen kirjaan.
Teoksen juoni kulki omaan makuuni täydellistä vauhtia. Olin erityisen tyytyväinen siihen, ettei käännekohtaa tarvinnut odottaa viimeisille sivuille asti. Loppuratkaisua käsiteltiin rauhassa ja uskottavasti, joilloin kirjan sai suljettua oikeasti hyvillä mielin. Lopetustapa palkinnee myös sarjan alusta loppuun lukeneita. Kirjasarjojen päättäminen heti käännekohdan jälkeen yhden luvun mittaisella epilogilla pitäisi kieltää.
Henkilöhahmoja oli sopiva määrä - jokaisella tuntui olevan oma paikkansa ja tarkoituksensa, ja tarinan osat kietoutuivat lopulta hauskasti yhteen. Puhetyylejä olisi toki voinut hieman monipuolistaa. Kaiken kaikkiaan teos oli oikein hyvää ajanvietettä sadepäiville.
Hyvä lopetus Titta-sarjalle, vaikkakin Tittaa ja perhettä tulee ikävä. Kirjat ovat todella hyvin kirjoitettuja ja kaikki henkilöt voisivat oikeasti olla olemassa. Muutama virhe tosin osui korviin, esimerkiksi välillä Titan isä oli kuollut ja välillä jättänyt perheensä. Kaikesta huolimatta hyviä kirjoja, jotka liippasivat oman elämän käänteitä melkoisen läheltä.
Kirjasarja oli kevyttä viihdettä, kyllä. Mutta samalla myös todella vahvasti tässä ajassa ja työelämän ja vanhemmuuden haasteissa ja ilmiöissä kiinni. Sujuva kirjoitustyyli teki näistä nautittavia ja ainakin itse jään odottamaan, josko Titan tarina vielä jatkuisi.
Kivaa tuttua hömppää. Työteemat ja äitiyden ja työnteon yhdistämistä kuvattiin realistisella tavalla. Edelleen ärsytti hahmojen mukahauskat sanailut, kuten aikaisempienkin osien kohdalla.
Nautin kaikista Titta Jokisalo kirjoista ja oli jopa hiukan vaikeaa päästää irti tämän päätösosan jälkeen. Pidin sarjan huumorista ja sarkasmista, varsinkin siitä miten siinä otettiin kantaa työn ja vapaa-ajan tasapainoon ja siihen mitkä asiat ovat tärkeimpiä elämässä. Oikein hyvää kotimaista "hömppää" koko sarja.