• Examines the significant figures and groups of Finland’s occult world, including their esoteric practices and the secret societies to which they were connected
• Investigates the relationship of nationalism and esotericism in Finland as well as the history of Finnish parapsychology and the Finnish UFO craze
• Looks at the unique evolution of Freemasonry in Finland, showing how, when Finland was still part of Russia and the Masonic order was banned, adherents created a number of other secret societies
Finland has long been viewed as the land of sorcerers and shamans. Exploring the rich history of Finnish occultism, Perttu Häkkinen and Vesa Iitti examine the significant figures and groups of Finland’s occult world from the late 19th century to the present day. They begin with Pekka Ervast, known as the Rudolf Steiner of the North, who was a major figure in Theosophy before starting a Rosicrucian group called Ruusu-Risti, and they look at the Finnish disciples of G. I. Gurdjieff and the grim case of the cult of Tattarisuo.
Investigating the relationship of nationalism and esotericism in Finland, the authors tell the stories of Sigurd Wettenhovi-Aspa, who thought that Finns were the root of all Western civilization, and of Yrjö von Grönhagen, who became a close friend of Heinrich Himmler and Karl Maria Wiligut. They also explore the history of Finnish parapsychology, the Finnish UFO craze, and the unique evolution of Freemasonry in Finland, showing how, when the Masonic order was banned, adherents created a number of other secret societies, such as the Carpenter’s Order, the Hypotenuse Order, and the Brotherhood of February 17--which later became hubs for the OTO and AMORC.
Unveiling both the light and dark sides of modern esotericism in Finland, the authors show how, because of its unique position as partially European and partially Russian, Finland’s occult influence extends into the very heart of left-hand and right-hand occult groups and secret societies around the world.
Perttu Häkkinen (s. kesäkuu 1979 Kokkola) on suomalainen muusikko ja toimittaja.
Häkkinen perusti vuonna 1998 elektronisen musiikin yhtye Imatran Voiman yhdessä Jaakko Kestilän kanssa. Hän on käyttänyt muusikkona taiteilijanimeä Randy Barracuda ja Kestilä nimeä Fresh O Lexx. Imatran Voimalta on julkaistu kolme albumia, joista ensimmäinen vuonna 2004. Imatran Voiman lisäksi hän on soittanut muun muassa yhtyeissä Itäväylä, Anaalivaihe, Boyz of Caligula ja Tähtiportti. Vuonna 2009 julkaistiin Häkkisen ensimmäinen sooloalbumi Randy Barracudana ruotsalaisyhtiö Flogsta Danshallin kautta. Hänen toinen sooloalbuminsa Random Works of Randy Barracuda Vol. II julkaistiin vuonna 2012 yhdysvaltalaisen Losonofono Recordsin kautta.
Toimittajana Häkkinen on työskennellyt muun muassa Bassoradiossa, Radio Helsingissä sekä Yleisradion radiokanavilla YleX ja Yle Puhe. Hän on myös toiminut kolumnistina Rumbassa ja Helsingin Sanomissa.
Sain vihdoinkin luettua loppuun tämän paljon hehkutetun opuksen, ja kokonaisuudessaan se oli pieni pettymys. Kirjaa varten on tehty varmasti mittavaa taustatyötä ja tutkimusta, mutta nimensä mukaisesti se esittelee suomalaisista ”esoterian merkkihenkilöistä” todellakin vain välähdyksiä. Ja nuo mukaan päässeet välähdykset ovat usein kännäystä, huumeita, seksihurjasteluja ja muuta sekoilua. Pekka Ervastia käsittelevä osuus jää varsin ohueksi, sen sijaan Pekka Siitoin saa kolme kertaa enemmän sivuja. Jälkimmäinenkin jää silti henkilönä hyvin etäiseksi; kirjan suurin ongelma on se, että se mehustelee värikkäin sanakääntein skandaaleja ja kuvaa mukaan valitut salatieteilijät hauskoina hörhöinä, mutta heidän ajattelumaailmaansa tai toiminnan motiiveihin ei juurikaan edes yritetä paneutua. Kirja keskittyy henkilöihin, ei niinkään itse esoteriaan. Kirjan kieli vaikuttaa aluksi raikkaalta, mutta toistuvat kliseet ja väkisin väännetyn oloiseksi muuttuva muka-hauskuus alkaa pian puuduttaa ja ärsyttää. Välillä tekstistä tulee mieleen lähinnä Alibi tai Hymy. Onko se hyvä vai huono asia, sen voi kukin lukija itse päättää. Tietokirjassa ei vaadita lähdeviitteitä, mutta nyt niitä jäi kaipaamaan. Monet kirjassa kuvaillut tapahtumat perustuvat lienee ns.toisen käden tietoon. Viitteet tai edes jonkinlainen lähdekriittinen mietiskely juttujen paikkansapitävyydestä antaisi lukijallekin mahdollisuuden pohtia, minkälainen kuva suomalaisesta salatieteestä tämän teoksen perusteella muodostuu. Sinänsä viihdyttävä ja kattava paketti jolla on toki hetkensä ja taatusti myös lukijakuntansa. Minulta kirja saisi enemmän tähtiä, jos se ei hukkuisi skandaalinhakuisuuteen ja sanakikkailuun – mielenkiintoisen populaarin tietokirjan olisi salatieteistä saanut aikaan ilman niitäkin.
Perttu Häkkisen ja Vesa Iittin "Valonkantajat" (Like, 2015) sisältää alanimekkeensä mukaisesti yksiin kansiin koottuja "välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä".
Mitäpä se sitten käytännössä tarkoittaa? Lyhyitä elämäkertoja ihmisistä, jotka ovat kauniisti sanottuna omalaatuisten harrastustensa ansiosta onnistuneet jättämään puumerkkinsä kotimaiseen alakulttuuriin. Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin, Lemminkäisen temppeliä etsinyt Ior Bock, kansakunnan virallinen selvännäkijä Aino Kassinen ja muut vastaavat sekopäät originellit saavat kukin oman lukunsa.
Tattarisuon mysteeriä valottanut osuus saattoi kiinnostaa minua itseäni eniten, ja kulmakarvoja kohottivat myös kirjassa esiteltyjen esoteerikkojen yhteydet Petri Wallin, Jouni Mömmön, Hectorin ja Vesa-Matti Loirin kaltaisiin musiikkimaailman vaikuttajiin. Erikoista oli lukea myös Risto Rytin ja hänen vaimonsa suhteesta henkitieteisiin, eikä ilmeisesti Mannerheimkaan jättänyt selvännäkijää konsultoimatta; ainakin minulle nämä tiedonmuruset entisistä presidenteistämme olivat aivan uutta tietoa.
"Valonkantat" on parhaimmillaan hyvin viihdyttävää luettavaa, sen verran hupaisia anekdootteja kirjasta löytyy, mutta hetkittäin opus taantuu suorastaan puuduttavaksi. Toimitustyötä olisi voitu tehdä myös hieman tarkemmalla kädellä.
Loppujen lopuksi kirjasta jää vähän ristiriitainen olo: onko kirjassa esitelty kylähullugalleria niin merkittävä, että he ovat todella ansainneet oman kirjansa? Ei ehkä, mutta tulipa luettua nyt kuitenkin ja viidyttyä kolmen tähden edestä.
Kiinnostava ja sopivan populaaristi kirjoitettu katsaus suomalaisten okkultistien, esoteerikkojen ja salatieteilijöiden historiaan (jonka värikkyys yllätti ainakin minut, kun en ollut juuri liiemmin perehtynyt aiheeseen aiemmin). Varsin hämmentävä kavalkadi salatieteiden suomalaisia hahmoja. Harmi vain, etten päässyt ihan loppuun asti ennen kuin kirja piti palauttaa varausjonossa seuraavalle. Pitää lukea loppuun asti vielä joskus toiste ajan kanssa!
Erinomaisen kiehtova historiikki henkilöistä, joista monista oli kuullut sekalaisia tiedonmurusia. Nyt tuli tuhti ja kattava paketti suomalaisen salatiedehäröilyn kiemuroista. Mielenkiintoista materiaalia. Arvostan myös paikoin erinomaisen letkeää kielenkäyttöä. Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille, jotka eivät vielä ole aiheeseen syvästi perehtyneitä.
Odotin enemmän. Häkkisen ja Iitin kirja on melkeinpä lähempänä true crime -genreä kuin varsinaista populaarihistoriallista katsausta suomalaiseen salatieteeseen. Erilaisia eriskummallisia ihmiskohtaloita esitellään ja lukijan vastuulle jää miettiä, kenen olisi pitänyt puuttua touhuun ja missä vaiheessa.
Eksentristen esoteerikkojen puuhailu on ihan kiinnostavaa ja kiinnostavasti kerrottua, mutta sivukaupalla siansaksalta kuulostavan maailmanuskomussisältöjen selostaminen ei niinkään. Olisin kaivannut kontekstualisoivampaa näkökulmaa, nyt henkilöt ja heidän edustamansa alakulttuuriset/esoteeriset ilmiöt jäävät irrallisiksi toisistaan ja muusta maailmasta, vaikka yhteyksistä välillä mainitaankin.
Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin tapa arvostelematon ja arvottamaton tapa kohdata kiinnostuksensa kohteet on sinällään kunnioitettava, mutta tuhopolttoon yllyttämisestä vankilaan tuomitut uusnatsit eivät oikein jaksa enää naurattaa, kun vastaavia tapauksia istuu nykyään eduskunnassa asti. Kiinnostavia näkökulmia analyyttisemmalle olisi ollut tarjota esimerkiksi juuri tämän äärioikeistolaisuusteeman ympäriltä. Tai vaikka misogynian ja seksismin, se kun tuntui myös toistuvan aika monen "seksimaagikon" ja ritualistin toiminnassa läpi vuosikymmenten.
Ylipäätään kirjan rikurantalahenkinen "roima ote" tuntuu näin viisi vuotta julkaisun jälkeen hyvin aikansa tuotteelta, mikä on sitten joko hyvä tai huono juttu, riippunee lukijasta.
Ei huono kirja, mutta ei lopulta oikein hyväkään. Aiheesta olisi voinut saada paljon enemmän irti vähän hiotummalla otteella.
Lopulta aika keskinkertainen teos suomalaisista okkultisteista. Mukana on todella kiehtovia elämäntarinoita, mutta niistä kertomiseen käytetyt lähteet ovat todella epämääräisiä. Kirja kehuskelee sillä ettei ole akateeminen tutkielma, vaikka sen ehkä pikemminkin pitäisi tunnustaa vajavaisuutensa. Akateemisuus, perusteellinen tutkimus ja jonkinlainen kokonaisnäkymä korvataan ironialla, joka ei todellakaan riitä kun tarkastellaan äärioikeistolaisia okkultisteja, koska kulttuuri ja ihmistoiminta eivät ole olemassa vain viihdyttääkseen eri asioista kiinnostuneita diletantteja.
Kirjan ensimmäinen puolisko piti otteessaan, ja oli todella mielenkiintoinen katsaus siitä kuka teki missä ja milloin. Puolivälin jälkeen käsiteltävien henkilöiden sitaateille ja opeille omistettiin enemmän ja enemmän tilaa, ja kirja alkoi vaikuttaa suomalaisten esoteerikoiden ajatuksia keräävältä koosteteokselta, johon itselläni ei ollut kiinnostusta.
Kerrassaan hieno koostava katsaus suomalaiseen okkultiikkaan ja salatieteeseen, Pekka Ervastista Pekka Siitoimeen, Sigurd Wettenhovi-Aspasta Ior Bockiin. Jos aihepiiri kiinnostaa vähääkään, Perttu Häkkisen (rauha hänen muistolleen) ja Vesa Iitin onnistuneelle ja omistautuneelle teokselle vahva lukusuositus.
Häkkisen ja Iitin kirja on sujuvalukuinen katsaus muutaman valikoidun suomalaisen salatieteilijän elämään ja filosofiaan. Muutama teeman mukaan koottu luku kirjaan mahtuu, mm. Tattarisuon mysteeri ja ufot käsitellään omina kokonaisuuksinaan. Elämäkerrallinen tieto tuntuu olevan kuitenkin kirjoittajien pääasiallinen kiinnostuksen kohde, ja sen sivuun on ympätty esiteltävän henkilön maailmankatsomukselliset näkemykset ainakin pähkinänkuoressa. Minulle raflaava tyyli ja verevä kielenkäyttö toimivat hyvin, mutta aiheen esoteerisempaa puolta etsivät henkilöt voivat kirjan sisältöön ja muotoon pettyä.
Huolimaton oikoluku häiritsi välillä hieman lukukokemusta. Loppupuolella vastaan tuli pari kohtaa, jossa ei ollut täysin selvää missä on siteeratun repliikin ja kirjan kirjoittajien oman äänen välinen raja. Toisaalta loppupuolella oma keskittymiskykynikin saattoi olla jo vähän herpaantunut. Kokonaisuuteena kirja oli kuitenkin viihdyttävää luettavaa näin joululomalla.
hyvä hauska yleiskatsaus, ehk ajoittain ärsytti tän sellanen hekoheko huumori mut ei häiritsevyyteen asti XD jännä miten eri verran eri hahmoista kerrottiin, esim pekka ervastista, kuitenki jossain määrin kotimaisen esoterian uranuurtajasta, oli suht ohimenevä kuvaus mut sit naantalin natsisetä siitoimesta kymmeniä ja kymmeniä sivuja. mut viihdyttävä silti. ja hitto tää kirja rakasti sanoja aviisi ja pompöösi.
luin ylisen saatanallisen paniikin ja olin much viihdyttynyt. luin sitten inspiroituna tämän ja olin kuin sekavan setämiehen manspleinauksen kohteeksi joutunut.
En pitänyt tämän tietokirjan otteesta. Sen sijaan, että olisi yritetty esittää sinänsä mielenkiintoisen alakulttuurin historiaa objektiiviseen sävyyn, tuntui että tekijöillä oli tavoitteena esitellä suomalainen rajatieteen kummajaiskokoelma kieli poskessa ja alaviitteenomaisesti kohteitaan pilkaten. Henkilöhistorioiden kautta ei päässyt kiinni siihen, miksi ko. suuntaukset ovat maassamme ainakin pienen piirin toimina menestyneet. Loppuluvussa oli hieman sitä otetta, mitä koko kirjalta olisi kaivannut, mutta lyhyytensä vuoksi se jäi hyvin luettelomaiseksi ja sisälsi paljon toistoa henkilöluvuista.
Kirjassa esiteltiin mielenkiintoinen pala Suomen historiaa. Kaikenlaista hiihtäjää täälläkin on ollut. Se jäi harmittamaan, että Imjärven ufotapauksen käsittely jätettiin kesken. Tarinahan ei pääty siihen. Keskivaiheilla alkoi puuduttaa, kun näitä persoonia tuli niin paljon, ettei pysynyt enää perässä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kelpo opus, jos asiasta on kiinnostunut.
Mainio teos mutta tiettyjä tyyppejä ois voinu vähä vähemmän kattavasti käsitellä ehkäpä. Myöskin okkultismin nykytilasta ja siihen liittyvistä henkilöistä ois kans pikkasen enemmän voinu rutistaa tekstiä sivuille. Kakkososa vois olla ehdoton kunhan tässä taas hommat alkaa nostaa päätään.
Mielenkiintoinen kirja suomalaisista mystikoista ja salatieteilijöistä. Kirja olisi sopinut pikkuhiljaa, luku kerrallaan luettavaksi. Kirjastosta lainattuna ja nopeasti luettuna tarinat alkoivat pian toistaa itseään, kuten myös kirjoittajien näppärät kielikuvat.
The book was interesting but unfortunately I think the authors, through their choices of persons to write about, often make people who are into the occult appear as pretty ”weird”. It is an intiguing part of Finnish history they write about though.
4.5/5 stars Interesting, slightly laconic and very Finnish. A compendium of esoteric and occult movements in Finland throughout recent history that at times portraits its protagonists as if they were participants in a Kaurismäki movie. Would read again
Hengästyttävän hyvä kirja. Nyt sitten vinkkejä lisälukemiseen tästä aihepiiristä meiltä ja muualta. Tällaisia todella vinksahtaneella tavalla täydellisiä kirjoja löytyy liian harvoin.
No huhhu! Verta, spermaa, äidinmaitoa, kusta, tonttuja, menninkäisiä, lemminkäisiä, saatanoita, Jyväskylä, Kankaanpää, Sipoo.. Ja tässä niinku viime vuosikymmenien aikana. :D
Luin tämän kirjan varsin nopeasti kiitos lennokkaalle, ja värikkäälle kirjoitustyylille, joka toisinaan rehevyytensä vuoksi vähän provosoikin! Tietokirjaksi todella hauska lukukokemus. En voi kuin kiittää tekijöitä siitä minkälaisen tietopaketin ovat tiivistäneet yksiin kansiin. Opin suunnattoman paljon Suomen mystisestä historiasta. Pitkään olen uskonut, että Suomessa luultavasti ovat vallalla varsin monet villit okkultismiopit, mutta yksityisyyden ja ihmisten vähäisyyden lisäksi on niistä hankalaa löytää informaatiota. Tämä kirja auttoi.
Jos nyt jotain miinuksia pitää mainita, olisi tosiaan ollut mukavaa lukea enemmän historian sivuilla kirmanneista suomalaisista naispuolisista noidista, ja näkijöistä. Ehkä tekijöiden olisi täytynyt kaivautua syvemmölle sukuarkistoihin eikä tyytyä vain lehtijuttuihin päätyneiden harrastelijoiden kuvailuihin... Nyt kirjan sato antaa, viihdyttävästä otteestaan huolimatta, Suomalaisesta salatieteestä hieman mässäilevän kuvan, vaikka luultavasti nämä seksihurjastelijat olivat kuitenkin vekkuleista vähemmistö, ja paljon olisi myös löytynyt ihan toisenlaisiakin (vakavempia) hengenharjoittajia. Joka tapauksessa arvostin kirjan otetta, joka onnistui suurimmaksi osaksi käsittelemään näinkin erikoista aihealuetta varsin neutraalisti.
Jotkut kappaleet olisivat selkeästi voineet olla lyhyempiä. Esimerkiksi Pekka Siitoimen kappaletta en jaksanut lukea loppuun, koska alkoi nyppimään hänen vallaton meininkinsä, mutta toki kyseessä voi olla silkka preferenssi, jossa ihan groteskimpien juttujen lukeminen ei inspiroi. Joka tapauksessa, tämä kirja sai valtaansa, ja koen saaneeni siitä paljon hyödyllistä informaatiota. Kiitos!
No ei tämä kyllä mikään syväsukellus ollut vaan aikamoista räpiköintiä vähän joka suuntaan. En sano, ettei kirjassa ole tietoakin, mutta muutaman tökerön asiavirheen ja kömpelön johtopäätöksen jälkeen ei voi enää olla varma, mikä itselle uudesta tiedosta on totta ja mikä ei. Lisäksi itsellä särähti kirjoitustyyli, mikä harvoin oli neutraali. Ennemminkin jäi olo, että monessa kohtaa tarinoilla oli mukavaa mässäillä ja henkilöille v*******a siinä sivussa. Ja ei kai siinä, jos sellaisesta tykkää.
Eniten itselläni särähti, miten samojen kansien alle on ympätty niin kahden ääripään ihmisiä - osa ihan asiallisia ja osa sellaisia sadisteja, joista lukeminenkin tekee pahaa. Ehkä, mikäli näistä olisi kirjoitettu selkeästi eri kirjoissa ja faktatkin tarkistettu, olisi arvosteluni voinut olla hyvinkin erilainen.
Kirjan nimestä olisin jättänyt sanan Valonkantajat kokonaan pois ja loppusanoista rinnastuksen Blavatskyn sanoihin. Kummatkaan niistä eivät sovi tähän kirjaan.
Huikea kirja, niin yksityiskohdiltaan kuin kieleltään. Tämä ei ole vain toetokirja modernistä suomalaisesta okkultismista, vaan myöskin kielellinen taideteos. Kirjailijoitten tapa esittää kohteensa samaan aikaan puolueettomasti, että hauskasti on saumatonta ja saavutus itsesään. Ainoa ongelma tässä kirjassa on analyyttisyyden puute. Kirjailijat eivät ollenkaan pohdi, miksi okkultismi vetoaa joihinkin tai miksi niissä on toistuvia teemoja uskonnoista riippumatta? Olisin kaipanut enemmän tieteellistä pohdistelua havainnoista. Mutta silti tämä on todella kattava lähdeaineisto suomalaisesta okkultismikentästä.
This is a book for me. I've been interested in these stories and characters for a very long time. Many familiar stories and characters: Ior Bock and Pekka Siitoin, just to name a few. This was a perfect book in its genre. It had a great gaze: it was understanding and respectful, but didn't bow away from the absolute ridiculousness of it all. The way its written is very witty, clever and rich. A few months before Perttu Häkkinen died I had a revelation: we could be great friends. It's a very peculiar feeling to miss somebody who you've never met and somebody, who you've never met. Something metaphysical, something mystical.
Kirjoitusasultaan Valonkantajat on melkoisen rempseä ja lennokas eli taattua Häkkistä. Kuviakin on jonkun verran, mutta tämänkaltainen kirja olisi ehdottomasti vaatinut enemmän kuvia tekstin sekaan. Harmillisen moni muuten kiinnostavista henkilökuvauksista sortuu esittelemään tuskastuttavan määrän oppi-isiä, seuraajia, vihamiehiä sekä muita hörhöjä kirjoineen ja pamfletteineen. Kukas tämä tyyppi olikaan? Mitenkäs nämä henkiparantajat liittyivät toisiinsa? Oli hieman haastavaa yrittää muodostaa koherenttia yleiskuvaa aikajanasta. Aloitin lukemaan kirjaa elokuussa 2018 ja sain sen luetuksi vasta huhtikuussa 2020 eli joku tässä selvästi tökki. Kuitenkin päällisinpuolin kiinnostava teos.
Valonkantajat: Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä on ehta tietokirja höystettynä juurevalla sanailulla. Perttu Häkkinen (rauha muistolleen) ja toimittajaparinsa ovat tehneet merkittävän taustatyön koostaessaan suomalaisen okkultismin vaiheita yksiin kansiin.
Kesti ihan helvetin kauan lukea, koska luin tätä kuin piru raamattua. Välillä sisällön uuvuttamana laitoin sen sivuun. Ehkä odotin vielä viihteellisempää otetta - tai enemmän tietokirjamaisempaa. Nyt se jää hieman näiden väliin, ja syvempi sukellus eri hahmojen taustoihin jää yhteiskunnallista vaikutusta vajaaksi.