Kolhoosista Korsoon ja kultakaukaloihin. Siim Liivikin (s. 1988) tarina on huima matka hajoavan Neuvostoliiton maisemista vantaalaislähiön koville ulkojäille ja sieltä suomenmestariksi, Euroopan sarjoihin ja mikin varteen esiintymislavoille JVG:n kanssa.
Liivik kertoo kirjassa, millaista on olla virolaistaustainen maahanmuuttaja Suomessa ja miten yksinhuoltajan poika taisteli tiensä altavastaajan lähtökohdista parrasvaloihin. Tarinassa ääneen pääsevät tietenkin myös ”Märkä-Simon” monet ystävät Mikael Granlundista Samu Haberiin, Raimo Summasesta Ville Galleen. Ärhäkän hyökkääjän kuoren alta löytyy maailmaa herkästi havainnoiva ja analyyttinen mieli.
Fyysisen, provosoivan roolin omaksuneena kiekkoilijana Liivik on aina jättänyt vahvan muistijäljen niin joukkuetovereihin kuin vastapuolen pelaajiin ja faneihin. Erään vastustajan sanoin: ”Se on oma taiteenlajinsa olla sellainen pelaaja. Siitä saa maksaa hintaa ja rooli on vaativa. Kun on valmis sellaiseen, valmis olemaan merkitty mies, niin sitä on pakko kunnioittaa.”
Aki Ollikainen (born 1973) is a Finnish writer. A photographer and journalist by profession, Ollikainen received widespread acclaim for his debut novel Nälkävuosi (2012), an account of the Finnish famine of 1866-1868. The book won several prizes and has been translated into English by Emily Jeremiah and Fleur Jeremiah under the title White Hunger (Peirene Press, 2015). Ollikainen lives in Kolari in northern Finland. His second novel Musta satu was published in spring 2015.
Hauska elämäkerta Siim Liivikistä, varsinkin HIFK:sta tunnetusta jääkiekkoilijasta. Vaikka pelaaja tunnettiin varsin kovista otteista, kirja luo kyllä kuvaa fiksusta ihmisestä, jolla olisi varmasti myös valmennusmaailmalle paljon annettavaa.
Kirjassa käydään läpi matka Eestistä Korsoon ja paljon muutakin kuin pelkästään lätkäuran tilanteisiin liittyviä tapahtumia. Ei retostellen, mutta paljon virolainen(ulkonäöltään kuin kuka tahansa suomalainen) joutuu Suomessa kohtaamaan esim. ryssittelyä. Tämä ei kuitenkaan ole pääpaino kirjassa.
Siim Liivik on 33-vuotias ja julkaisee omaelämäkerran. No mikä jottei, koska jääkiekkoura päättyi kauteen 2019-20. Harvoin tosin nelosketjun pelaajat kirjoja itsestään julkaisevat, mutta Liivikin taival on ollutkin tavanomaista värikkäämpi.
Kirja on varsin helppolukuista tekstiä ja se kertoo Liivikin tarinan Neuvosto-Virosta Korsoon ja sieltä jääkiekkoammattilaiseksi ja räppimaailman sidekickiksi. Kirjan parasta antia ovatkin lapsuuskuvaus Virosta ja kokemukset junnukiekkoilun maailmassa. Varsin yllättäen itse jääkiekon ammattilaisuralta pelaamisesta on tekstiä aika vähän, lähinnä kausien alkamisista ja päättymisistä puhutaan - peliin liittyviä anekdootteja viljellään niukalti. Viime vuosien mediatyötkin kuvataan muutamilla maininnoilla. Sen sijaan erilaiset ryyppyreissut ja muu lomailu kaverien kanssa nousee aikuisiällä tarinan keskiöön. Lomailun ja juhlinnan lisäksi Liivik ei yksityiselämästään kerrokaan, vasta viimeisessä varsinaisessa kappaleessa ilmenee, että kihlattukin on matkan varrelta löytynyt.
Yllättipä taas positiivisesti urheiluelämänkerta. Ehkä pitäisi myöntyä näiden faniksi. Kerran pipolätkää tämän herran kanssa pelanneena, voin todeta, että hieno mies. Kiehtova ja kova startti elämään ja matka jääkiekkoammattilaiseksi. Kiinnostus kirjallisuuteen, psykologiaan, filosofiaan ja buddhalaisuuteen kilkutteli kelloja. Itse väkivallattoman jääkiekon kannattajana harmittelen ehkä hieman, että nyrkkeilyt lähes kaikissa elämänkerran ansainneissa kirjoissa vahvasti läsnä. Silti mad respect!
Yleensä kun kiekkoilijoiden elämänkertoja lukee niin ne ovat täynnä säätämistä, alkoholi- ja huumeongelmia tai muuta sekoilua. Tässä kirjassa niitä ei ollut mutta muuten sisältö riittävän mielekäs ja rikas.
Jotenkin piristävän raikas toteutus lätkänpelaajan tarinasta! Erittäin sujuvaa ja miellyttävästi luettavaa tekstiä, haastateltujen kommentit tukivat kivasti tarinaa, eivätkä olleet ripoteltuina niille kuulumattomiin paikkoihin.