Jump to ratings and reviews
Rate this book

Verikoirat – ja muita terroristeja sortokauden Helsingissä

Rate this book
Verikoirat on kuvaus Helsinkiä koetelleesta rajusta väkivallan aallosta ensimmäisen sortokauden (1899–1905) aikana. Kaupungissa tehtiin murhia ja pommi-iskuja ja maanalainen kirjallisuus levisi kadunkulmissa. Missä tahansa talossa saattoi toimia salainen kirjapaino ja läheiset ystävätkin paljastuivat santarmien urkkijoiksi. Monet joutuivat pakenemaan maasta tai heidät karkotettiin.

Kirjassa seurataan koulupojista koottua taistelujärjestö Verikoiria, joka teki lukuisia salamurhia ja pommiattentaatteja aivan Helsingin ydinkeskustassa. Kaupunki oli kuin sotatanner. Yön pimeydessä he räjäyttivät Eerikinkadun poliisiaseman, murhasivat poliiseja ja avustivat salamurhahankkeissa. Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Nikolai Bobrikovin murhasuunnitelmakin oli heillä jo pitkällä, mutta Eugen Schauman ehti ennen heitä.

Verikoirat-kirjassa yhdistetään sortokauden helsinkiläinen terrorismi myös laajempaan mittakaavaan: Suomen aktiivisen vastustuspuolueen syntyyn ja helsinkiläisten aktivistien yhteyksiin Venäjän vallankumouksellisiin.

245 pages, Hardcover

Published January 1, 2021

3 people are currently reading
11 people want to read

About the author

Pauli Jokinen

15 books1 follower

Ratings & Reviews

What do you think?
Rate this book

Friends & Following

Create a free account to discover what your friends think of this book!

Community Reviews

5 stars
1 (2%)
4 stars
9 (25%)
3 stars
22 (61%)
2 stars
4 (11%)
1 star
0 (0%)
Displaying 1 of 1 review
Profile Image for Sami Eerola.
951 reviews108 followers
August 14, 2022
Aika hyvä selostus 1900-19005 aikaiseen suomalaiseen terroriaaltoon Venäjän valtaa vastaan, mutta teoksen suurin ongelma on sen epäonnistuminen puolueettomuudessa. Otsikko antaa ymmärtää, että teoksessa käsiteltäisiin sortokauden terroristeja terroristeina, mutta kirjailija päättyykin käyttämään hyvinkin positiivisia sanoja terroristeista, kutsuen uhreja, jopa "näennäisesti viattomiksi", mikä on nykustandardeissa ennenkuulumatonta, vaikka uskoisikin etteivät uhreet olleet "hyviä" ihmisiä.

Teoksessa puuttuu myöskin analyyttinen ote, jossa pyrittäisiin selvittämään, miksi muuten rauhallisessa Suomessa yhtäkkiä, viidessä vuodessa pieni joukko suomalaisia päätti ryhtyä terroristeiksi? Johtuiko se aikakauden ilmapiiristä? Ainoastaan Vanrikki Stoolin tarinat mainitaan radikalisoivana tekijänä, mutta yksi kirja ei itsesään radikalisoi ketään. Erityisesti ryhtymään pommituskampanjoihin ja massamurhaan.

Teosta myöskin vaivaa käsitteiden epätarkkuus. Välillä anarkismiin viitataan aatteena ja välillä synonyymina terrorismiin tai kaaottiseen väkivaltaan. Välillä oli vaikea ymmärtää oliko joku terroristi anarkismin kannattaja vai kutsuttiinko häntä anarkistiksi koska oli terroristi?
Displaying 1 of 1 review

Can't find what you're looking for?

Get help and learn more about the design.