What do you think?
Rate this book
Verikoirat – ja muita terroristeja sortokauden Helsingissä
Verikoirat on kuvaus Helsinkiä koetelleesta rajusta väkivallan aallosta ensimmäisen sortokauden (1899–1905) aikana. Kaupungissa tehtiin murhia ja pommi-iskuja ja maanalainen kirjallisuus levisi kadunkulmissa. Missä tahansa talossa saattoi toimia salainen kirjapaino ja läheiset ystävätkin paljastuivat santarmien urkkijoiksi. Monet joutuivat pakenemaan maasta tai heidät karkotettiin.
Kirjassa seurataan koulupojista koottua taistelujärjestö Verikoiria, joka teki lukuisia salamurhia ja pommiattentaatteja aivan Helsingin ydinkeskustassa. Kaupunki oli kuin sotatanner. Yön pimeydessä he räjäyttivät Eerikinkadun poliisiaseman, murhasivat poliiseja ja avustivat salamurhahankkeissa. Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Nikolai Bobrikovin murhasuunnitelmakin oli heillä jo pitkällä, mutta Eugen Schauman ehti ennen heitä.
Verikoirat-kirjassa yhdistetään sortokauden helsinkiläinen terrorismi myös laajempaan mittakaavaan: Suomen aktiivisen vastustuspuolueen syntyyn ja helsinkiläisten aktivistien yhteyksiin Venäjän vallankumouksellisiin.
Kirjassa seurataan koulupojista koottua taistelujärjestö Verikoiria, joka teki lukuisia salamurhia ja pommiattentaatteja aivan Helsingin ydinkeskustassa. Kaupunki oli kuin sotatanner. Yön pimeydessä he räjäyttivät Eerikinkadun poliisiaseman, murhasivat poliiseja ja avustivat salamurhahankkeissa. Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Nikolai Bobrikovin murhasuunnitelmakin oli heillä jo pitkällä, mutta Eugen Schauman ehti ennen heitä.
Verikoirat-kirjassa yhdistetään sortokauden helsinkiläinen terrorismi myös laajempaan mittakaavaan: Suomen aktiivisen vastustuspuolueen syntyyn ja helsinkiläisten aktivistien yhteyksiin Venäjän vallankumouksellisiin.
245 pages, Hardcover
Published January 1, 2021
3 people are currently reading
11 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
August 14, 2022
Aika hyvä selostus 1900-19005 aikaiseen suomalaiseen terroriaaltoon Venäjän valtaa vastaan, mutta teoksen suurin ongelma on sen epäonnistuminen puolueettomuudessa. Otsikko antaa ymmärtää, että teoksessa käsiteltäisiin sortokauden terroristeja terroristeina, mutta kirjailija päättyykin käyttämään hyvinkin positiivisia sanoja terroristeista, kutsuen uhreja, jopa "näennäisesti viattomiksi", mikä on nykustandardeissa ennenkuulumatonta, vaikka uskoisikin etteivät uhreet olleet "hyviä" ihmisiä.
Teoksessa puuttuu myöskin analyyttinen ote, jossa pyrittäisiin selvittämään, miksi muuten rauhallisessa Suomessa yhtäkkiä, viidessä vuodessa pieni joukko suomalaisia päätti ryhtyä terroristeiksi? Johtuiko se aikakauden ilmapiiristä? Ainoastaan Vanrikki Stoolin tarinat mainitaan radikalisoivana tekijänä, mutta yksi kirja ei itsesään radikalisoi ketään. Erityisesti ryhtymään pommituskampanjoihin ja massamurhaan.
Teosta myöskin vaivaa käsitteiden epätarkkuus. Välillä anarkismiin viitataan aatteena ja välillä synonyymina terrorismiin tai kaaottiseen väkivaltaan. Välillä oli vaikea ymmärtää oliko joku terroristi anarkismin kannattaja vai kutsuttiinko häntä anarkistiksi koska oli terroristi?
Teoksessa puuttuu myöskin analyyttinen ote, jossa pyrittäisiin selvittämään, miksi muuten rauhallisessa Suomessa yhtäkkiä, viidessä vuodessa pieni joukko suomalaisia päätti ryhtyä terroristeiksi? Johtuiko se aikakauden ilmapiiristä? Ainoastaan Vanrikki Stoolin tarinat mainitaan radikalisoivana tekijänä, mutta yksi kirja ei itsesään radikalisoi ketään. Erityisesti ryhtymään pommituskampanjoihin ja massamurhaan.
Teosta myöskin vaivaa käsitteiden epätarkkuus. Välillä anarkismiin viitataan aatteena ja välillä synonyymina terrorismiin tai kaaottiseen väkivaltaan. Välillä oli vaikea ymmärtää oliko joku terroristi anarkismin kannattaja vai kutsuttiinko häntä anarkistiksi koska oli terroristi?
Displaying 1 of 1 review