What do you think?
Rate this book
Mortuí non silent #1
Vainajat eivät vaikene
On joulukuinen sunnuntai-ilta vuonna 2009, kun rikosylikonstaapeli Ville Karila seisoo töölöläisessä asunnossa kuolleen naisen ruumista tarkastellen. Kaikki näyttää viittaavan luonnolliseen kuolemaan, mutta jokin asetelmassa häiritsee Karilaa siinä määrin, että hän päättää kutsua apuvoimia paikalle.
Kun oikeuslääkäri Viola Kaario seuraavana aamuna suorittaa vainajalle ruumiinavauksen, alkaa olla ilmiselvää, että kyseessä on henkirikos. Karila kollegoineen aloittaa mutkikkaaksi osoittautuvan murhatutkimuksen, jonka aikana selviää, että kuollut nainen oli elänyt uhkaavan Auervaara-hahmon varjossa. Missä tämä lähes näkymättömänä liikkunut aavemies on nyt? Miksi kuolleen naisen asunnossa on tehty outoa remonttia? Entä mitä tarkoittaa roskiksesta löytynyt Tauno Paloa esittävä postikortti? Ennen kuin murhaajan henkilöllisyys selviää, saa Kaario teräspöydälleen avattavaksi toisenkin ruumiin ja useampi huolellisesti haudattu salaisuus näkee päivänvalon.
Rainio ja Rautaheimo ovat kirjoittaneet häpeilemättömän nostalgisen murhamysteerin, jonka vankkana pohjana on asiantunteva kuvaus niin poliisin kuin oikeuslääkärin työstä. Cozy crime -lajityyppiä edustavassa dekkarissa nostetaan hattua komisario Palmun Helsingille, nautiskellaan jouluisista tunnelmista – ja jahdataan kasvotonta murhaajaa, joka tuntuu koko ajan olevan yhden synkeän askeleen poliisia edellä.
Vainajat eivät vaikene aloittaa rikosylikonstaapeli Ville Karilan ja oikeuslääkäri Viola Kaarion murhatutkimuksista kertovan Mortuí non silent -dekkarisarjan.
Kun oikeuslääkäri Viola Kaario seuraavana aamuna suorittaa vainajalle ruumiinavauksen, alkaa olla ilmiselvää, että kyseessä on henkirikos. Karila kollegoineen aloittaa mutkikkaaksi osoittautuvan murhatutkimuksen, jonka aikana selviää, että kuollut nainen oli elänyt uhkaavan Auervaara-hahmon varjossa. Missä tämä lähes näkymättömänä liikkunut aavemies on nyt? Miksi kuolleen naisen asunnossa on tehty outoa remonttia? Entä mitä tarkoittaa roskiksesta löytynyt Tauno Paloa esittävä postikortti? Ennen kuin murhaajan henkilöllisyys selviää, saa Kaario teräspöydälleen avattavaksi toisenkin ruumiin ja useampi huolellisesti haudattu salaisuus näkee päivänvalon.
Rainio ja Rautaheimo ovat kirjoittaneet häpeilemättömän nostalgisen murhamysteerin, jonka vankkana pohjana on asiantunteva kuvaus niin poliisin kuin oikeuslääkärin työstä. Cozy crime -lajityyppiä edustavassa dekkarissa nostetaan hattua komisario Palmun Helsingille, nautiskellaan jouluisista tunnelmista – ja jahdataan kasvotonta murhaajaa, joka tuntuu koko ajan olevan yhden synkeän askeleen poliisia edellä.
Vainajat eivät vaikene aloittaa rikosylikonstaapeli Ville Karilan ja oikeuslääkäri Viola Kaarion murhatutkimuksista kertovan Mortuí non silent -dekkarisarjan.
478 pages, Hardcover
First published January 1, 2021
8 people are currently reading
148 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 44 reviews
October 7, 2021
Vainajat eivät vaikene on herkku, joka vie jouluiseen Helsinkiin ja tarjoaa nostalgiaa, vaiettuja salaisuuksia ja keskusteluja takan loimussa eiralaisvillassa. Museokadun ylellisestä asunnostaan löytyy kuolleena 61-vuotias neiti Laine. Kokenutta Ville Karilaa arveluttaa ja hän kutsuu tekniikan paikalle. Oikeuslääkäri toteaakin ruumiinavauksessa, että kyseesä on henkirikos.
Rikoskonstaapeli Ville Karila on aikamoinen persoona, joka viljelee puheessaan Tuntemattoman sotilaan repliikkejä. Karilan tiimissä tunnelma on kotoisaa ja rentoa, vaikka rikosten keskellä toimitaankin. Rikosylikomisario Honkaniemi on leppoisa mies, joka kaitsee ryhmäänsä vähän kuin omia lapsia ja viljelee Komisario Palmun lausahduksia. Kaupungin paras obduktiolääkäri ja Karilan hyvä ystävä jo vuosien takaa Viola Kaario on pitkä ja näyttävä, hyvin originelli sinkkunainen, joka asuu Eirassa ja vaalii tarkoin yksityisyyttään. Mutta Karilan kanssa hän uskaltaa humaltua iloisesti!
Selviää, että neiti Laineella on ollut romanttinen ja mutkikas suhde salaperäiseen auervaaraan. Mies on todella vaikea jäljitettävä, mutta ulkonäöltään kuulemma tumma ja komea kuin Tauno Palo. Pääepäiltyä jahdataan kuukaudesta toiseen, mutta lopulta saadaan selville edes miehen nimi. Se ei ole Gabriel, vaan Tapani, Tapani Hellevirta. Auervaaran uhrin päiväkirja kuvaa hienolla psykologisella otteella sitä, miten tiukasti narsistinen ja häikäilemätön auervaara kietoo uhrinsa pauloihinsa - ja uhri antaa kaiken aina anteeksi, kunhan vain saa pidettyä miehen elämässään.
Tässä oli kaikki ja enemmänkin, mitä minä tältä cosy crime -dekkarilta odotin: luminen ja jouluinen Helsinki, nostalgiaa, vaiettuja salaisuuksia ja keskusteluja takan loimussa eiralaisvillassa. Obduktiolääkärin työn ja poliisin toiminnan kuvaus on asiantuntevaa, huumoria unohtamatta. Minulle romaani oli silkkaa tarinan lumoa!
Rikoskonstaapeli Ville Karila on aikamoinen persoona, joka viljelee puheessaan Tuntemattoman sotilaan repliikkejä. Karilan tiimissä tunnelma on kotoisaa ja rentoa, vaikka rikosten keskellä toimitaankin. Rikosylikomisario Honkaniemi on leppoisa mies, joka kaitsee ryhmäänsä vähän kuin omia lapsia ja viljelee Komisario Palmun lausahduksia. Kaupungin paras obduktiolääkäri ja Karilan hyvä ystävä jo vuosien takaa Viola Kaario on pitkä ja näyttävä, hyvin originelli sinkkunainen, joka asuu Eirassa ja vaalii tarkoin yksityisyyttään. Mutta Karilan kanssa hän uskaltaa humaltua iloisesti!
Selviää, että neiti Laineella on ollut romanttinen ja mutkikas suhde salaperäiseen auervaaraan. Mies on todella vaikea jäljitettävä, mutta ulkonäöltään kuulemma tumma ja komea kuin Tauno Palo. Pääepäiltyä jahdataan kuukaudesta toiseen, mutta lopulta saadaan selville edes miehen nimi. Se ei ole Gabriel, vaan Tapani, Tapani Hellevirta. Auervaaran uhrin päiväkirja kuvaa hienolla psykologisella otteella sitä, miten tiukasti narsistinen ja häikäilemätön auervaara kietoo uhrinsa pauloihinsa - ja uhri antaa kaiken aina anteeksi, kunhan vain saa pidettyä miehen elämässään.
Tässä oli kaikki ja enemmänkin, mitä minä tältä cosy crime -dekkarilta odotin: luminen ja jouluinen Helsinki, nostalgiaa, vaiettuja salaisuuksia ja keskusteluja takan loimussa eiralaisvillassa. Obduktiolääkärin työn ja poliisin toiminnan kuvaus on asiantuntevaa, huumoria unohtamatta. Minulle romaani oli silkkaa tarinan lumoa!
October 22, 2021
Olipas tämä melkoinen tunnelmapala! Nostalginen, viipyilevä kerronta alkoi hiljalleen viedä mennessään ja kirjan loppuessa sen tunnelmaa jää todella kaipaamaan. Villasukat ja viltti ovat ehdoton vaatimus tätä lukiessa. Takkatulesta, punaviinistä ja herkuista saa lisälatausta 😊 Tämä aloittaa sarjan mielenkiintoisista päähenkilöistä, rikosylikonstaapeli Ville Karilasta ja oikeuslääkäri Viola Kaariosta. Jään odottamaan jatkoa.
January 18, 2022
Nautin tästä kirjasta, vanhanajan tunnelmaa ,mutta tapahtuukin tutussa kotikaupungissani. Hyvä dekkari jos ei ole liikaa väkivaltaa tai raakoja kohtia .
November 1, 2021
Tämä kirja on poikkeuksellinen dekkari, koska siinä ei mässäillä sarjamurhaajien tai muiden epämiellyttävien rikosten parissa. Rautaheimo on entinen rikostutkimuksen ammattilainen, mikä näkyy yksityiskohtien tarkkuudessa. Teksti etenee sopivasti ja siinä on hienoja kohtia, joita lukee suurella mielenkiinnolla. Muutamassa kohdassa teos eksyy hieman liian pitkäksi aikaa epäolennaiseen kerrontaan, mutta palaa onneksi varsinaiseen aiheeseen eli murhaan. Tarinassa on Agatha Christien teosten tunnelmaa. Teos on ensimmäinen osa sarjasta, mikä on hieno asia. Onneksi murha saadaan ratkaistua, mutta tarina jätetään mielenkiintoisesti auki. Pisteet 9/10.
January 10, 2023
Mahtava löytö! Jään innolla odottelemaan seuraavaa osaa, sillä tässä dekkarissa oli kaikki kohdillaan. Kerronta oli verkkaisen varmaa, sellaisella cozy crime -tavalla olematta kuitenkaan liian kevyt. Nautin aina kunnollisesta poliisintyöstä, ja tässä edettiin mainion perusteellisesti. Henkilöt tulivat kirjasta kunnolla ulos eli persoonaa oli jaksettu rakentaa hartaudella.
June 19, 2022
Hyvä juoni, mutta pisteitä verottivat turhan jaaritteleva kerronta. Sata sivua pois epäolennaisuuksia niin olisi ollut neljä tähteä. Turhan kuluneita kielikuvia olisin myös karsinut, ja sitaatteja suoltavat poliisit menivät jo karikatyyrin puolelle. En myöskään ymmärtänyt miksi tarina oli sijoitettu vuosiin 2008-2010, ei tuonut mitään lisäarvoa.
February 13, 2023
Olipas tää hyvä! Tunnelma oli jotenkin aivan kohdillaan, murharyhmän keskinäiset suhteet tosi toimivia. Äänikirjan lukijat olleet myös aivan nappivalinnat. Odotan jatkoa!
April 5, 2023
Leitakse noore naise laip. Märgid on hästi peidetud, kuid lahkamiselt ilmneb, et tegu on siiski mõrvaga. Ühtki ilmselget mõrvarit silmapiiril ei paista. Mida tähendavad kõik need kokkusobimatud pusletükid ohvri korteris? Ühtäkki ilmub teine laip - pealtnäha hoopis teistsugune juhtum, kuid muster on sarnane. Tõde hakkab kooruma.
See raamat ei ole tavapärase nordic noir krimiraamatu õhustikuga ja seepärast andis juba punkte juurde. Soome teosest õhkas midagi rohkem kodusemat - ilmselt lühem distants Tallinna ja Helsingi vahel annab siinjuures ka tunda. Oli põnev lugeda, tegelased olid hästi lahti kirjeldatud ja siiski tiksus taustal kogu aeg pingeline küsimus ühe ülikahtlase tegelase osas. Lõpus oli huvitav jälgida ka võiduajamist: kas detektiivid pööravad õigele juhtnöörile tähelepanu või mitte.
See raamat ei ole tavapärase nordic noir krimiraamatu õhustikuga ja seepärast andis juba punkte juurde. Soome teosest õhkas midagi rohkem kodusemat - ilmselt lühem distants Tallinna ja Helsingi vahel annab siinjuures ka tunda. Oli põnev lugeda, tegelased olid hästi lahti kirjeldatud ja siiski tiksus taustal kogu aeg pingeline küsimus ühe ülikahtlase tegelase osas. Lõpus oli huvitav jälgida ka võiduajamist: kas detektiivid pööravad õigele juhtnöörile tähelepanu või mitte.
October 9, 2023
Erinomainen dekkari: huolella kirjoitettu, hyvä juoni, kiinnostavat henkilöhahmot, ei turhaa diibadaabaa. Tätä lisää!
January 6, 2022
Oli ilahduttavaa lukea vaihteeksi dekkaria, jossa ei ole yhtään sadistista sarjamurhaajaa, pirullista pedofiilia tai kieroa kiduttajaa. Sari Rainion ja Juha Rautaheimon Vainajat eivät vaikene on perinteinen dekkari, enemmän Agatha Christietä kuin Nordic Noiria.
Murhan uhri Hannele Laine on varakas yksinäinen vanhapiika, joka löytyy kuristettuna kotoaan. Tapaus näyttää alkuun melko yksinkertaiselta, sillä Hannele on joutunut auervaaran pauloihin. Kun rikostutkija Ville Karila ja jäyhä kuolinsyyntutkija Viola Kaario alkavat selvitellä tapausta, se ei (tietenkään) ole niin suoraviivainen, vaan kuukausien kuluessa paljastuu uutta, ja samalla lukija pääsee tutustumaan tutkijoihin
Murhan uhri Hannele Laine on varakas yksinäinen vanhapiika, joka löytyy kuristettuna kotoaan. Tapaus näyttää alkuun melko yksinkertaiselta, sillä Hannele on joutunut auervaaran pauloihin. Kun rikostutkija Ville Karila ja jäyhä kuolinsyyntutkija Viola Kaario alkavat selvitellä tapausta, se ei (tietenkään) ole niin suoraviivainen, vaan kuukausien kuluessa paljastuu uutta, ja samalla lukija pääsee tutustumaan tutkijoihin
December 19, 2022
Tää junnasi paikoillaan aivan liikaa. Tästä oltais voitu nappasta ainkain 150 sivua turhaa jaarittelua pois, ja mua alkoi vaan vituttaa jatkuva toisto ja epäolennaisuuksissa vellominen ihan älyttömästi etenkin loppua kohden.
Musta tää tarina ei sit loppupeleissä ees ollut mitenkään kiinnostava, se olis pitänyt niin paljon paremmin otteesaan jos oltais pysytty paremmin asiassa eikä missään vitun madesafareissa ja turhissa hifistelyissä. Dialogit oli myös tosi korneja.
Alussa oli kiva fiilistellä jouluista Helsinkiä, mutta rajansa kaikella ne vitun glögit, konjakit ja Vihreät kuulat.
Musta tää tarina ei sit loppupeleissä ees ollut mitenkään kiinnostava, se olis pitänyt niin paljon paremmin otteesaan jos oltais pysytty paremmin asiassa eikä missään vitun madesafareissa ja turhissa hifistelyissä. Dialogit oli myös tosi korneja.
Alussa oli kiva fiilistellä jouluista Helsinkiä, mutta rajansa kaikella ne vitun glögit, konjakit ja Vihreät kuulat.
November 21, 2022
Hieno tunnelmainen dekkari ilman verta ja suolenpätkiä. Vaikka välillä olisi kaivannut hieman tiivistystä, oli henkilöhahmot rakennettu hienosti. Jään odottamaan jatkoa!
Read
October 19, 2021Ensimmäinen ajatukseni on: onpa se iso. Toki, kuten tiedämme, koolla ei ole väliä. Silti, se on erittäin vakuuttavan kokoinen ja sen lisäksi kaunis ja houkutteleva.
Puhun siis Sari Rainion ja Juha Rautaheimon cozy crime -dekkarista Vainajat eivät vaikene (Siltala, 2021), joka on ensimmäinen osa tekijöidensä Mortui non silent -sarjaa. Teoksen kirjoittajissa yhdistyy ammattitaito, jonka pohjalta on oivallista lähteä kehittämään dekkarisarjaa. Rainio on Siltalan kustannustoimittaja, Rautaheimo väkivaltarikosyksiköstä eläköitynyt tutkinnanjohtaja.
Olen viime vuosina lukenut huomattavasti vähemmän dekkareita kuin aiemmin, mikä johtuu osin siitä, että nykydekkarit ovat valitettavan usein väkivaltaista bulkkikamaa. Omiin todellisuuspakoihini cozy crime -dekkarit ovat tervetullut tuttavuus ja tähän tarpeeseen Vainajat eivät vaikene osuu kuin kaulan ympärille murhavälineeksi kiedottava silkkihuivi.
Silkkihuivi löytyy myös asunnostaan kuolleena löytyvän kuusikymppisen Hannele Laineen kaulalta. Aluksi saattaisi luulla, että kyseessä on ihan normaali kuolema, mutta hyvin nopeasti käy ilmi, että asiaan liittyy jotakin hämärää. Kaiken lisäksi Hannele oli varsin varakas ja hänen iäkäs isänsä vieläkin varakkaampi, joten muhkea perintö kuultaa sekin horisontissa.
Hannele Laine on viettänyt eristäytynyttä elämää, mutta langennut loveen törmättyään hurmaavaan auervaaraan.
Rainion ja Rautaheimon teos etenee hallitusti ja sen lukeminen tuntuu vähän samalta kuin jooga. Teksti on hurjan tasapainoista ja sillä on lukijaansa rauhoittava vaikutus. Tulee tunne, että tämän kirjan henkilöiden seurassa maailma on järjestyksessä.
Juuri henkilökuvaus on teoksessa yltäkylläisen loisteliasta. Rikosylikonstaapeli Ville Karila ei ole moniongelmainen heppu, jonka avioliitto natisee liitoksissaan. Päinvastoin hän on vuosikymmenten jälkeenkin edelleen hyvin rakastunut vaimoonsa Leenaan. Teoksen viileän kuuma sydän taas on oikeuslääkäri Viola Kaario, jonka henkilöhahmon kautta teokseen piirtyy 1900-luvun alun vuosikymmenten tunnelmaa. Jos olisi mahdollista ostaa lippu vierailulle Kaarion kotiin tekisin niin heti. Kaariolla vaan ei ole tapana päästää ihmisiä lähelleen, saati kotiinsa, ja salaisuutensa ja menneisyytensä traumaattiset kokemukset hän pitää visusti ominaan.
Lähimmäksi Kaariota pääsee Karila, jonka kanssa Kaario viettää drinkkienhuuruisia peli-iltoja. Mihinkään muuhun kuin ystävyyteen näiden kahden kohdalla ei vihjata ainakaan vielä teossarjan ensimmäisessä osassa, joten nähtäväksi jää, miten heidän välisensä suhde jatkossa kehittyy. Lämpimiä tunteita sisältäviä silmäyksiä vaihdetaan myös parin rikoskonstaapelin välillä, joten silläkin suunnalla on siemenet istutettu.
Vaikka itse en juo alkoholia juuri koskaan haluaisin maistaa Kaarion sekoittamaa Bulevardier-drinkkiä, jonka nimeen jo sisältyy vihjaus jostakin arkielämää ihmeellisemmästä. Mitä tulee alkoholinkäyttöön ylipäätään on se teoksessa varsin railakasta ja antaa vaikutelman siitä, että poliisien illanvietto ilman viisasten juomaa on mahdoton ajatus. Eipä silti, näin varmaan on todellisuudessakin. Minua poliisien kosteat, sinänsä hauskat illanviettojen kuvaukset kuitenkin pitkästyttivät ja ärsyttivätkin, koska ne paaluttavat näkemystä siitä, että pään nollaamiseen ainoa tapa on kaatokänni.
No niin, hiljennän sisäisen moralistini ja tyydyn toteamaan, että ehkä muutaman humalaisen darlingsin olisi voinut tappaa teoksen jännitteen ja tunnelman siitä kärsimättä.
Vainajat eivät vaikene on sydämeltään esteettispainotteinen rikosromaani, jossa rahisevat äänilevyt ja kaikuvat Komisario Palmun sutkautukset sekä sitaatit Tuntemattomasta sotilaasta. Se on kaikin puolin taidokkaasti rakennettu teos, joka luo oman vahvatunnelmaisen maailmansa, johon lukijan on helppo astua nauttimaan ja viihtymään.
Teoksen alkupuolella ajattelin, että kuvaus on liiankin yksityiskohtaista ja hitaasti etenevää, mutta juuri tästä kerronnan maltillisuudesta syntyy ihan omanlaisensa sykähdyttävä flow, jonka imuvoima vahvistuu teoksen edetessä. Haluan takaisin Karilan, Kaarion ja kumppaneiden seuraan ja siksi onkin lohdullista tietää, että kyseessä on teossarja.
Vainajat eivät vaikene on tyylikäs ja hiottu konsepti, jolle toivoisin avautuvan ovien eurooppaan ja miksipäs ei myös euroopan ulkopuolelle.
Puhun siis Sari Rainion ja Juha Rautaheimon cozy crime -dekkarista Vainajat eivät vaikene (Siltala, 2021), joka on ensimmäinen osa tekijöidensä Mortui non silent -sarjaa. Teoksen kirjoittajissa yhdistyy ammattitaito, jonka pohjalta on oivallista lähteä kehittämään dekkarisarjaa. Rainio on Siltalan kustannustoimittaja, Rautaheimo väkivaltarikosyksiköstä eläköitynyt tutkinnanjohtaja.
Olen viime vuosina lukenut huomattavasti vähemmän dekkareita kuin aiemmin, mikä johtuu osin siitä, että nykydekkarit ovat valitettavan usein väkivaltaista bulkkikamaa. Omiin todellisuuspakoihini cozy crime -dekkarit ovat tervetullut tuttavuus ja tähän tarpeeseen Vainajat eivät vaikene osuu kuin kaulan ympärille murhavälineeksi kiedottava silkkihuivi.
Silkkihuivi löytyy myös asunnostaan kuolleena löytyvän kuusikymppisen Hannele Laineen kaulalta. Aluksi saattaisi luulla, että kyseessä on ihan normaali kuolema, mutta hyvin nopeasti käy ilmi, että asiaan liittyy jotakin hämärää. Kaiken lisäksi Hannele oli varsin varakas ja hänen iäkäs isänsä vieläkin varakkaampi, joten muhkea perintö kuultaa sekin horisontissa.
Hannele Laine on viettänyt eristäytynyttä elämää, mutta langennut loveen törmättyään hurmaavaan auervaaraan.
Rainion ja Rautaheimon teos etenee hallitusti ja sen lukeminen tuntuu vähän samalta kuin jooga. Teksti on hurjan tasapainoista ja sillä on lukijaansa rauhoittava vaikutus. Tulee tunne, että tämän kirjan henkilöiden seurassa maailma on järjestyksessä.
Juuri henkilökuvaus on teoksessa yltäkylläisen loisteliasta. Rikosylikonstaapeli Ville Karila ei ole moniongelmainen heppu, jonka avioliitto natisee liitoksissaan. Päinvastoin hän on vuosikymmenten jälkeenkin edelleen hyvin rakastunut vaimoonsa Leenaan. Teoksen viileän kuuma sydän taas on oikeuslääkäri Viola Kaario, jonka henkilöhahmon kautta teokseen piirtyy 1900-luvun alun vuosikymmenten tunnelmaa. Jos olisi mahdollista ostaa lippu vierailulle Kaarion kotiin tekisin niin heti. Kaariolla vaan ei ole tapana päästää ihmisiä lähelleen, saati kotiinsa, ja salaisuutensa ja menneisyytensä traumaattiset kokemukset hän pitää visusti ominaan.
Lähimmäksi Kaariota pääsee Karila, jonka kanssa Kaario viettää drinkkienhuuruisia peli-iltoja. Mihinkään muuhun kuin ystävyyteen näiden kahden kohdalla ei vihjata ainakaan vielä teossarjan ensimmäisessä osassa, joten nähtäväksi jää, miten heidän välisensä suhde jatkossa kehittyy. Lämpimiä tunteita sisältäviä silmäyksiä vaihdetaan myös parin rikoskonstaapelin välillä, joten silläkin suunnalla on siemenet istutettu.
Vaikka itse en juo alkoholia juuri koskaan haluaisin maistaa Kaarion sekoittamaa Bulevardier-drinkkiä, jonka nimeen jo sisältyy vihjaus jostakin arkielämää ihmeellisemmästä. Mitä tulee alkoholinkäyttöön ylipäätään on se teoksessa varsin railakasta ja antaa vaikutelman siitä, että poliisien illanvietto ilman viisasten juomaa on mahdoton ajatus. Eipä silti, näin varmaan on todellisuudessakin. Minua poliisien kosteat, sinänsä hauskat illanviettojen kuvaukset kuitenkin pitkästyttivät ja ärsyttivätkin, koska ne paaluttavat näkemystä siitä, että pään nollaamiseen ainoa tapa on kaatokänni.
No niin, hiljennän sisäisen moralistini ja tyydyn toteamaan, että ehkä muutaman humalaisen darlingsin olisi voinut tappaa teoksen jännitteen ja tunnelman siitä kärsimättä.
Vainajat eivät vaikene on sydämeltään esteettispainotteinen rikosromaani, jossa rahisevat äänilevyt ja kaikuvat Komisario Palmun sutkautukset sekä sitaatit Tuntemattomasta sotilaasta. Se on kaikin puolin taidokkaasti rakennettu teos, joka luo oman vahvatunnelmaisen maailmansa, johon lukijan on helppo astua nauttimaan ja viihtymään.
Teoksen alkupuolella ajattelin, että kuvaus on liiankin yksityiskohtaista ja hitaasti etenevää, mutta juuri tästä kerronnan maltillisuudesta syntyy ihan omanlaisensa sykähdyttävä flow, jonka imuvoima vahvistuu teoksen edetessä. Haluan takaisin Karilan, Kaarion ja kumppaneiden seuraan ja siksi onkin lohdullista tietää, että kyseessä on teossarja.
Vainajat eivät vaikene on tyylikäs ja hiottu konsepti, jolle toivoisin avautuvan ovien eurooppaan ja miksipäs ei myös euroopan ulkopuolelle.
March 15, 2023
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 2000-luvulle mutta se on kirjoitettu hyvin vanhanaikaiseen tyyliin, joka voisi olla peräisin 1950-luvulta. Myös ihmisten nimet ovat hyvin vanhahtavan tyylisiä suomalaisia nimiä: Tapani Hellevirta, Tyyne Tarvaspää, Viola Kaario, poliisipäällikkö Honkaniemi. Kerronta on rikasta ja yksityiskohtaista, poliisin ja oikeuslääkärin työhön perehdytään sellaisella perusteellisuudella että kirjailijan on pakko olla itsekin jollain lailla tekemisissä käytännön poliisityön kanssa. Muistan hämärästi lukeneeni jostain että toinen kirjan kirjoittajista olisi entinen poliisi, mutta saatan olla väärässä. Leppoisa rikospoliisi Ville Karila ja kompleksinen oikeuslääkäri Viola Kaario ovat hyvä aisapari ja onneksi vain hyviä ystäviä keskenään. Toivottavasti tekijä(t) eivät koskaan kirjoita mitään romanssia heidän välilleen. Tapaus keskittyy lipevän ja vaarallisen auervaaran ympärille. Varakas keski-ikäinen nainen on kuollut, kuristettu. Naisen vanha isä on ollut huolissaan siitä, että tytär on syytänyt rahojaan tuntemattomalle miehelle ja ollut tämän pauloissa. Pian käy ilmi että miehellä on muitakin uhreja. Mies itse on kadonnut jäljettömiin eikä ole juuri jättänyt merkkejä itsestään. Hän on itsestään selvä epäilty. Mutta kannattaako vanhaa isää ja tämän taloudenhoitajaa jättää pois laskuista? Entä talon isännöitsijää joka on myös seudun suurin tietotoimisto? Entä talossa säännöllisesti käynyt siivooja? Naisen nuoruuden kihlattu? Karilalla on omat päänsärkynsä, samoin Violalla. Ja sitten alkaa löytyä lisää ruumiita ja poliisit tajuavat että auervaaran lonkerot ulottuvat kaikkialle.
March 4, 2023
Arvoin kovasti kolmen ja neljän tähden välillä, kirja oli pikkuisen liian pitkä, vähän olis voinut tiivistää. Mutta oli mukava lukea, tuttu ympäristö, Palmumaisuus tutkinnassa ja jotenkin realistinen rikoksen selviämisen vauhti, meni monta kuukautta, ei kolme päivää, niinkuin useissa TV-sarjoissa. Taunon osuus olikin pienempi kuin odotin ja loppujen lopuksi ei mitenkään miellyttävissä yhteyksissä.
En ole kovinkaan dekkareiden lukija mutta ehkä nyt tästä luen jatkoakin, että selviää rikosryhmän taustoista ja suhteista enemmänkin.
En ole kovinkaan dekkareiden lukija mutta ehkä nyt tästä luen jatkoakin, että selviää rikosryhmän taustoista ja suhteista enemmänkin.
December 20, 2021
3,5 tähteä. Tämä oli positiivinen yllätys! Todella hienosti kirjoitettu, kieli oli elävää ja kirjassa oli ainutlaatuinen tunnelma. Huomasi hyvin, että toisella kirjoittajalla on kokemusta poliisin työstä ja rikosten tutkimisesta. Juoni ei ollut niin yksinkertainen kuin aluksi ajattelin, että kirja onnistui myös yllättämään. Miinusta siitä että kirjassa oli aika paljon "jaarittelua", välillä tarina meinasi jäädä junnaamaan ja tylsistytti. Jatko kiinnostaa ehdottomasti!
January 6, 2022
Ensin piti totutella tähän kieleen, paksuun ja mehevään pötköön. Kerrontaa tuli aina suun täydeltä. Itse sisäistän paremmin toisenlaista kerrontaa.
Toki Palmua ja Tuntematonta siteeraavat poliisiherrat ovat parodioita, mutta sen annettu oikeastaan haitata. Totta puhuen, surkeampiakin kuvauksia Suomen poliisilaitoksen toiminnasta on tullut luettua.
Loppujen lopuksi kuitenkin positiivinen kokemus. Seuraavaa eeposta odotellessa.
Toki Palmua ja Tuntematonta siteeraavat poliisiherrat ovat parodioita, mutta sen annettu oikeastaan haitata. Totta puhuen, surkeampiakin kuvauksia Suomen poliisilaitoksen toiminnasta on tullut luettua.
Loppujen lopuksi kuitenkin positiivinen kokemus. Seuraavaa eeposta odotellessa.
January 22, 2022
Jos joskus dekkariviihteestä nauttiminen on tehty kirjailijoiden ansiosta helpoksi, niin nyt. Romaanin äärellä pääsi nautiskelemaan niin taitavasta kerronnasta, että tarina soljui kuin huomaamatta, ja lukijana saattoi vain nautiskella matkasta. Pala palalta auki loksahteleva mysteeri on myös todellinen herkkupala kaikille, jotka arvostavat rikosromaaneissaan nostalgista tunnelmaa.
Seuraavaa osaa malttamattomana odotellessa 💯
Seuraavaa osaa malttamattomana odotellessa 💯
May 2, 2022
Olipa yllättävän hyvä kirja. Olin jotenkin ennakkoluuloinen kirjaa kohtaan ja ilman Helmet-lukuhaastetta tuskin olisin kirjaan tarttunutkaan. Onneksi tartuin. Herkulliset henkilöhahmot, hyvä tarina ja sopivasti auki jääneitä langanpätkiä. Pieni moite siitä miten erään sisarusparin sukulaisuussuhde tuotiin esille, siihen olisin toivonut kunnon dialogia.
December 11, 2021
Uusi, suomalainen kirjoittajapari tuottaa leppoisan vanhanaikaista dekkaria, jota on mukava lukea. Vähän kuin komisario Palmu nykyajassa tai Armand Gamache Suomessa. Näitä lukisi mielellään lisääkin.
February 12, 2022
Ihan leppoisaa luettavaa. Välillä tuli tunne, että olis tätä voinut tiivistää esim. madesafarin, jossa Karila kävi, taustoja setvittiin melkein pohjamutia myöden. Mutta Kaarion auervaara-kokemuksesta ei kerrottu juurikaan muuta kuin että semmoinen on ollut. Vaikka tausan kertomiseen olisi ollut useampia tilaisuuksia.
No jaa. Niin kuin edellä olevasta voi päätellä, toimihan tämä ihan mukavasti välikirjana muun lukeisen lomassa. Jos mitään muuta ei vastaan tule, niin voin ihan hyvin lukea seuraavan kirjan tähän sarjaan (?). Tai sitten en.
No jaa. Niin kuin edellä olevasta voi päätellä, toimihan tämä ihan mukavasti välikirjana muun lukeisen lomassa. Jos mitään muuta ei vastaan tule, niin voin ihan hyvin lukea seuraavan kirjan tähän sarjaan (?). Tai sitten en.
February 17, 2023
Hieno jouluiseen Helsinkiin sijoittuva murhatarina. Tarina on rauhallisesti etenevä, mutta silti koko ajan kiinnostava. Henkilöhahmot tulevat perusteellisesti tutuiksi.
Erinomainen ja yllättävä löytö, ehdottomasti pitää heti lukea myös seuraava Rainion kirja.
Erinomainen ja yllättävä löytö, ehdottomasti pitää heti lukea myös seuraava Rainion kirja.
March 8, 2025
Vanhanaikainen, hitaasti etenevä dekkari. Naulitsee mielenkiinnon ja pitää sen yllä. Ofotan jo seuraavia osia! 😍
March 20, 2022
Loistava!
March 2, 2023
Hyvä dekkari. Ei mitään krumeluureja ja rikos selvitetään perinteisin keinoin.
December 12, 2023
Luen harvoin dekkareita. Tämä oli laadukas ja viihdyttävä. Ehkä jopa luen sen seuraavan osan jossain vaiheessa.
February 8, 2023
3,5* ilahduttava dekkarituttavuus, jossa mukavasti juonta. Töksähtävä loppu hiukan verotti muuten ihan kelvollista tarinaa.
June 19, 2023
Mahtava ja upeasti etenevä cozy crime-dekkari. Juoni etenee vauhdilla mutkitellen ja aina kun olin mielestäni päässyt murhaajan jäljille, tulikin jokin uusi käänne mikä vei tarinan aivan uuteen suuntaan. Ja täytyy myöntää, että en lopulta arvannut murhaajaa kuin vasta ihan loppusivuilla.
Tykkään kirjan henkilöistä todella paljon. Ville Karila on letkeä, mutta ammattitaitoinen poliisi ja hänestä oli miellyttävä lukea. Viola Kaario taas oli hahmo, johon minun oli helppo samaistua tietyllä tasolla. Jäin kaipaamaan lisää kanssa käymistä näiden hahmojen välillä, mutta ehkäpä heidän suhteensa avautuu lukijalle paremmin sarjan jatkon myötä.
Tarina oli kaiken kaikkiaan todella kutkuttava ja nautin sen lukemisesta todella paljon. Haluaisin kuitenkin tietää miten auervaaran lopulta kävi, mutta ehkä saamme siitäkin lukea myöhemmin lisää. Toivon ainakin niin.
Tykkään kirjan henkilöistä todella paljon. Ville Karila on letkeä, mutta ammattitaitoinen poliisi ja hänestä oli miellyttävä lukea. Viola Kaario taas oli hahmo, johon minun oli helppo samaistua tietyllä tasolla. Jäin kaipaamaan lisää kanssa käymistä näiden hahmojen välillä, mutta ehkäpä heidän suhteensa avautuu lukijalle paremmin sarjan jatkon myötä.
Tarina oli kaiken kaikkiaan todella kutkuttava ja nautin sen lukemisesta todella paljon. Haluaisin kuitenkin tietää miten auervaaran lopulta kävi, mutta ehkä saamme siitäkin lukea myöhemmin lisää. Toivon ainakin niin.
November 21, 2023
Rauhallisen tunnelmoinnin dekkari, vanhaa koulua ja uutta maailmaa kivasti sekaisin. Mukavaa oli myös että tässä tapahtui Museokadulla, jossa tuli aikanaan asuttua jokunen vuosi.
Displaying 1 - 30 of 44 reviews