What do you think?
Rate this book
Kyyry: Kirja kotiseutuvieraudesta
Synnyinmaisemiin liittyvää vierauden tunnetta käsitellään yleensä nuoruuteen kuuluvana vaiheena. Entä jos se ei olekaan vaihe, josta kasvaa yli, vaan osa ihmistä? Millaisen jäljen se jättää, jos ei mahdu pienen paikkakunnan tavallisuuden määritelmään?
Kyyry - kirja kotiseutuvieraudesta tarjoaa vertaistukea ja näkökulmia niille, joita juna on liikuttanut synnyinseuduilta pois. Erityisesti se on kirja heille, joiden on vaikea tunnistaa lapsuudessa tarjottuja muotteja omakseen. Kirja on syntynyt halusta ymmärtää omia juuria, lapsuuden idoleita, muuttohäpeää ja etikkasieniä.
Heidi Backström on kulttuurituottaja ja vapaa kirjoittaja. Laura Hakanen on muotoiluun ja markkinointiin erikoistunut konsultti ja kouluttaja. Backström ja Hakanen ovat molemmat kotoisin Kymenlaaksosta. He asuvat nyt Helsingissä.
Kyyry - kirja kotiseutuvieraudesta tarjoaa vertaistukea ja näkökulmia niille, joita juna on liikuttanut synnyinseuduilta pois. Erityisesti se on kirja heille, joiden on vaikea tunnistaa lapsuudessa tarjottuja muotteja omakseen. Kirja on syntynyt halusta ymmärtää omia juuria, lapsuuden idoleita, muuttohäpeää ja etikkasieniä.
Heidi Backström on kulttuurituottaja ja vapaa kirjoittaja. Laura Hakanen on muotoiluun ja markkinointiin erikoistunut konsultti ja kouluttaja. Backström ja Hakanen ovat molemmat kotoisin Kymenlaaksosta. He asuvat nyt Helsingissä.
- GenresNonfictionAudiobook
141 pages, Hardcover
First published September 22, 2021
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 16 of 16 reviews
October 13, 2021
Minulla on vaikea suhde Satakuntaan, josta olen kotoisin. Olen seurannut silmät pyöreinä, miten eräs europarlamentissa nykyisin toimiva äärioikealle kallistuva poliitikko saa maakunnasta valtavia äänimääriä, ja ihmetellyt, miksi ihmeessä muuttotappioalue purkaa huolensa tulevaisuudesta ulkopuolisten viholliskuvien luomiseen, kun kannattaisi ennemminkin katsoa peiliin ja miettiä, miksi ihmiset muuttavat sieltä pois – omassa tapauksessani syynä ei todellakaan ollut konservatiivisten arvojen oleminen uhattuna (minä itse olin se uhka), vaan totuus on lähellä kyyryä. Tietenkin demokratiaan kuuluvat erilaiset mielipiteet, mutta koen vanhan kotimaakuntani meiningin äärellä suurta vierautta. (Sentään olen Raumalta enkä mainitun poliitikon kotikaupungista, Porista, heh. Itse asiassa satakuntalaisuus ei ole ollut elämässäni suuremmin läsnä identiteettinä, vaan lähinnä raumalaisuus. Satakuntalaisuus on lähtökohtaisesti enemmän porilaisten juttuja.)
Kuten Backström ja Hakanen kuvaavat, kyyry syntyy siitä, että tuntee olevansa vääränlainen kotiseudullaan. Poikkeaa liiaksi. Oma näkökantani on, että olen kasvanut todella homovihamielisessä ympäristössä. ”Pitäisikö sinun ymmärtää myös heidän näkökantaansa, se miksi heitä huolestuttaa ja pelottaa uusi”, kuulen jonkun (päässäni elävän kyyryn?) jo kysyvän – ikään kuin minun tulisi vähemmistöön kuuluvana jälleen pienentää itseäni ja ”tulla vastaan”. Mutta minulla ei ole velvollisuutta mennä lakki kourassa anomaan vanhalta kotiseudultani hyväksyntää. ”Täällä en pyydä enää anteeksi”, lainaan Nelli Ruotsalaisen runokirjan mahtavaa nimeä.
Kirjailijat mainitsevat myös, että ”valtaosalla kyyryyn kasvaneista on ollut tavallinen ja turvallinen lapsuus eikä kasvua ole varjostanut mikään mainittava kärsimys, kuten kiusaaminen tai väkivalta.” Tämä on hyvä huomioida. Vaikka minulla on traumakokemuksia, omassakin lapsuuden ympäristössäni oli paljon enemmän tavallista kuin tavatonta.
Tajuan, miksi ärsyynnyn kaikesta yhtenäiskulttuurin haikailusta. Minusta yhtenäiskulttuurin paluuta toivovat tulevat samalla toivoneeksi, että osa meistä joutuisi takaisin kyyryyn; normaalit painaisivat jalkansa alle jossa tällaisten kummajaisten olisi aina kuulunut olla. ”Luuletko olevasi niin erikoinen, ettet sovi meidän normaalien joukkoon, oikea lumihiutale”, kuuluu taas ääni päässäni – kyyry? Huhuu?
Pitää kai myös hyväksyä, että aina on ihmisiä, joiden mielestä kaikki tällainen on uhriutuvaa valitusta ja poismuuttaneet ovat vain kiittämättömiä ja ylimielisiä.
On hyvä korostaa, että kyse on nimenomaan kotiseutuvieraudesta, ei -vihasta. Joskus, kun muistot vyöryvät päälle, saattaa tulla vihaisia tunteita, mutta ne menevät ohi.
Uskon, että ihmiset eivät uskalla puhua näistä asioista, koska pelkäävät loukkaavansa niitä läheisiään, jotka asuvat yhä heidän vanhalla kotiseudullaan.
Tästä kaikesta pitää kirjoittaa lisää, mutta en vielä ihan tiedä, miten.
Yhteisön ja yksilön ristiveto, joka tuntuu nyt tietyllä tapaa hallitsevan kulttuurista ja yhteiskunnallista keskustelua, nousee mieleni pinnalle Kyyryä lukiessa monta kertaa. Aihepiiristä ei ole vielä sanottu läheskään kaikkea. Haastattelujen ”kyyrytarinoihin”, tutkimustietoon ja omiin kokemuksiin perustuva kirjakin on tarkoitettu kirjoittajiensa mukaan keskustelunavaukseksi – sellaisena se on todella olennainen. Tämä teksti meni nyt paljolti henkilökohtaiseksi höyryjen päästelyksi, mutta teos on mainio, tiivis ja keskittyy olennaiseen.
(Sain kirjan itselleni julkkareista, kiitokset!)
”Osa vääränlaisesta näyttäytyi coolina, mutta minä en ollut sillä lailla vääränlainen. Minä olin vääränlainen nololla tavalla.” (s. 35)
”Kyyryn tunnistavia ihmisiä yhdistää kokemus, etteivät he olleet riittävän kiinnostuneita samoista asioista kuin lähiympäristönsä.” (s. 53)
”Vaikka ihan hyvinhän mä voisin palata, se vaan vaatisi sen, että saisin rakentaa sinne omannäköisen elämän, ei sellaista kun mitä ne yhteisön normit siellä on.” (s. 95)
Kuten Backström ja Hakanen kuvaavat, kyyry syntyy siitä, että tuntee olevansa vääränlainen kotiseudullaan. Poikkeaa liiaksi. Oma näkökantani on, että olen kasvanut todella homovihamielisessä ympäristössä. ”Pitäisikö sinun ymmärtää myös heidän näkökantaansa, se miksi heitä huolestuttaa ja pelottaa uusi”, kuulen jonkun (päässäni elävän kyyryn?) jo kysyvän – ikään kuin minun tulisi vähemmistöön kuuluvana jälleen pienentää itseäni ja ”tulla vastaan”. Mutta minulla ei ole velvollisuutta mennä lakki kourassa anomaan vanhalta kotiseudultani hyväksyntää. ”Täällä en pyydä enää anteeksi”, lainaan Nelli Ruotsalaisen runokirjan mahtavaa nimeä.
Kirjailijat mainitsevat myös, että ”valtaosalla kyyryyn kasvaneista on ollut tavallinen ja turvallinen lapsuus eikä kasvua ole varjostanut mikään mainittava kärsimys, kuten kiusaaminen tai väkivalta.” Tämä on hyvä huomioida. Vaikka minulla on traumakokemuksia, omassakin lapsuuden ympäristössäni oli paljon enemmän tavallista kuin tavatonta.
Tajuan, miksi ärsyynnyn kaikesta yhtenäiskulttuurin haikailusta. Minusta yhtenäiskulttuurin paluuta toivovat tulevat samalla toivoneeksi, että osa meistä joutuisi takaisin kyyryyn; normaalit painaisivat jalkansa alle jossa tällaisten kummajaisten olisi aina kuulunut olla. ”Luuletko olevasi niin erikoinen, ettet sovi meidän normaalien joukkoon, oikea lumihiutale”, kuuluu taas ääni päässäni – kyyry? Huhuu?
Pitää kai myös hyväksyä, että aina on ihmisiä, joiden mielestä kaikki tällainen on uhriutuvaa valitusta ja poismuuttaneet ovat vain kiittämättömiä ja ylimielisiä.
On hyvä korostaa, että kyse on nimenomaan kotiseutuvieraudesta, ei -vihasta. Joskus, kun muistot vyöryvät päälle, saattaa tulla vihaisia tunteita, mutta ne menevät ohi.
Uskon, että ihmiset eivät uskalla puhua näistä asioista, koska pelkäävät loukkaavansa niitä läheisiään, jotka asuvat yhä heidän vanhalla kotiseudullaan.
Tästä kaikesta pitää kirjoittaa lisää, mutta en vielä ihan tiedä, miten.
Yhteisön ja yksilön ristiveto, joka tuntuu nyt tietyllä tapaa hallitsevan kulttuurista ja yhteiskunnallista keskustelua, nousee mieleni pinnalle Kyyryä lukiessa monta kertaa. Aihepiiristä ei ole vielä sanottu läheskään kaikkea. Haastattelujen ”kyyrytarinoihin”, tutkimustietoon ja omiin kokemuksiin perustuva kirjakin on tarkoitettu kirjoittajiensa mukaan keskustelunavaukseksi – sellaisena se on todella olennainen. Tämä teksti meni nyt paljolti henkilökohtaiseksi höyryjen päästelyksi, mutta teos on mainio, tiivis ja keskittyy olennaiseen.
(Sain kirjan itselleni julkkareista, kiitokset!)
”Osa vääränlaisesta näyttäytyi coolina, mutta minä en ollut sillä lailla vääränlainen. Minä olin vääränlainen nololla tavalla.” (s. 35)
”Kyyryn tunnistavia ihmisiä yhdistää kokemus, etteivät he olleet riittävän kiinnostuneita samoista asioista kuin lähiympäristönsä.” (s. 53)
”Vaikka ihan hyvinhän mä voisin palata, se vaan vaatisi sen, että saisin rakentaa sinne omannäköisen elämän, ei sellaista kun mitä ne yhteisön normit siellä on.” (s. 95)
December 26, 2021
Samaistun kyyryn kokemukseen, mutta olisin toivonut kirjalta vähän ...luokkatietoisempaa? otetta.
Tarinoissa tuntui toistuvan vieraalta tuntuvan maaseututaustan lisäksi myös duunariperheestä yliopistokaupunkiin ja -kuvioihin siirtyminen ja sen jälkeinen luokkanousu.
Olisin kaivannut jotain tarkastelua, että mikä todella liittyy lapsuudenkodin maantieteelliseen sijaintiin ja mikä sen koulutustaustaan/varallisuuteen/pääomaan. Ja miten pikkukaupunkien koettu takapajuisuus liittyy just matalammin koulutettuun, pienituloisempaan väestörakenteeseen.
Kokeeko ylempään keskiluokkaan noussut korkeakoulutettu keski-ikäinen todella kyyryä vai kenties jotain sokeaa ylemmyydentunnetta Tyhmiin Maalaisiin nähden?
Miten kyyryn kokemus muuttuu kun kaupunkiin muuttamiseen ei liitykään korkeakouluopinnot ja siirtymä johonkin ”parempaan väkeen”, vaan ihan sama perusduunarointi Jossain Muualla?
Siis: haastateltavat olisivat voineet olla vähän monipuolisempia.
En nyt ehkä osaa ainakaan tälleen keskiyöllä sanoittaa mitä aattelen, mutta mielestäni siis aukkoja teoriassa oli. Kyyryn konsepti ja kaikenlainen identiteettimeininki ja juuret ja juurettomuus kiinnostaa kovasti.
Mutta ihan jees, hyvä kuunneltava. Kirja-kirjana olisi kyllä saattanut jäädä kesken, rakenteelta vähän sekava.
Tarinoissa tuntui toistuvan vieraalta tuntuvan maaseututaustan lisäksi myös duunariperheestä yliopistokaupunkiin ja -kuvioihin siirtyminen ja sen jälkeinen luokkanousu.
Olisin kaivannut jotain tarkastelua, että mikä todella liittyy lapsuudenkodin maantieteelliseen sijaintiin ja mikä sen koulutustaustaan/varallisuuteen/pääomaan. Ja miten pikkukaupunkien koettu takapajuisuus liittyy just matalammin koulutettuun, pienituloisempaan väestörakenteeseen.
Kokeeko ylempään keskiluokkaan noussut korkeakoulutettu keski-ikäinen todella kyyryä vai kenties jotain sokeaa ylemmyydentunnetta Tyhmiin Maalaisiin nähden?
Miten kyyryn kokemus muuttuu kun kaupunkiin muuttamiseen ei liitykään korkeakouluopinnot ja siirtymä johonkin ”parempaan väkeen”, vaan ihan sama perusduunarointi Jossain Muualla?
Siis: haastateltavat olisivat voineet olla vähän monipuolisempia.
En nyt ehkä osaa ainakaan tälleen keskiyöllä sanoittaa mitä aattelen, mutta mielestäni siis aukkoja teoriassa oli. Kyyryn konsepti ja kaikenlainen identiteettimeininki ja juuret ja juurettomuus kiinnostaa kovasti.
Mutta ihan jees, hyvä kuunneltava. Kirja-kirjana olisi kyllä saattanut jäädä kesken, rakenteelta vähän sekava.
December 17, 2021
Hieno ja monipuolinen teos kyyrystä, kotiseutuvieraudesta ja kapean kasvuympäristön vaikutuksesta oman identiteetin muodostumiseen. Kirjassa risteilee kokemusasiantuntijoiden ja asiantuntijoiden puheenvuorot, ja se tulee lempeällä tavalla lähelle, kotipaikasta riippumatta. Pienellä tehdaspaikkakunnalla itse (suht tyytyväisenä) kasvaneena kirjassa on paljon tunnistettavaa ja toisaalta myös yleisinhimillistä. Osalla vierauden kokemus paikantuu juuri lapsuuden kotipaikkakuntaan, toisilla jonnekin aivan muualle, mutta voimakas ja kyyryyn vetävä se tunne käsittelemättömänä on kummassakin tapauksessa.
December 7, 2021
Kiitos Kyyryn nyt minulla on sanoja sille epämääräiselle epämiellyttävälle tunteelle, joka valtaa minut aina kun mietin kotipaikkakuntaani. Kirja onnistuu käsittelemään kyyryä analyyttisesti ja terävästi, mutta ehdottoman lämpimästi.
October 26, 2025
Kirjan avauksessa kysytään, voiko kyyryksi kutsutussa ilmiössä olla kyse esimerkiksi elämänvaiheisiin liittyvistä tunteista, tai muuten tavallisista psykologisista muuttujista. Miksi jotkut tuntevat enemmän alemmuudentunteita kuin toiset? Mielestäni hyviä kysymyksiä, joihin kirja ei tarjonnut vastauksia.
Pikemminkin kirjaan oli sisäänrakennettu ajatus, että aidosti onnellisiksi ja itsensä arvokkaaksi voivat kokea vain ne harvat, jotka ovat sattuneet syntymään Helsingin kantakaupungin ylempään keskiluokkaan/vanhoihin sukuihin. Hämmentävää!
Pikemminkin kirjaan oli sisäänrakennettu ajatus, että aidosti onnellisiksi ja itsensä arvokkaaksi voivat kokea vain ne harvat, jotka ovat sattuneet syntymään Helsingin kantakaupungin ylempään keskiluokkaan/vanhoihin sukuihin. Hämmentävää!
November 29, 2021
”Paskatkin juuret ovat juuret.”
Sekava kirja mielenkiintoisesta aiheesta.
Sekava kirja mielenkiintoisesta aiheesta.
Read
November 21, 2021Oletko syntynyt paikkakunnalla, jonka laumaan liityit luontevasti?
Kyyryssä käsitellään kotiseutuun kohdistuvia vierauden tunteita ja sitä kuunnellessa kävin läpi omaa suhdettani siihen pikkukylään, josta olen kotoisin. Mietittävää kertyi runsaasti ja tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että omalla kohdallani kyse ei ole ehkä kuitenkaan niinkään siitä tietystä paikkakunnasta, vaan tilanne olisi ollut suht samanlainen olisin syntynyt mihin tahansa tuppukylään.
Niin pitkälle kuin muistan halusin muuttaa kotiseudulta pois ja niin teinkin heti lukion jälkeen. En ole kaivannut sinne koskaan takaisin ja epäilen suuresti, että tulisin jatkossakaan kaipaamaan. On vaikea tarkkaan määritellä, mistä nuoren minäni tuntemukset pohjimmiltaan syntyivät. Kyse oli jonkinlaisesta kaikenkattavasta ahdistuksesta, jota erityisesti anonymiteetin puute lisäsi.
Heidi Backströmin ja Laura Hakasen aihettaan huolellisesti taustoittava kirja sisältää useita otteita ihmisten kyyrykokemuksista sekä myös asiantuntijoiden puheenvuoroja. Niille, joille kyyrytunteet ovat tuttuja tämä kirja on vertaistukea.
Kyyryssä käsitellään kotiseutuun kohdistuvia vierauden tunteita ja sitä kuunnellessa kävin läpi omaa suhdettani siihen pikkukylään, josta olen kotoisin. Mietittävää kertyi runsaasti ja tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että omalla kohdallani kyse ei ole ehkä kuitenkaan niinkään siitä tietystä paikkakunnasta, vaan tilanne olisi ollut suht samanlainen olisin syntynyt mihin tahansa tuppukylään.
Niin pitkälle kuin muistan halusin muuttaa kotiseudulta pois ja niin teinkin heti lukion jälkeen. En ole kaivannut sinne koskaan takaisin ja epäilen suuresti, että tulisin jatkossakaan kaipaamaan. On vaikea tarkkaan määritellä, mistä nuoren minäni tuntemukset pohjimmiltaan syntyivät. Kyse oli jonkinlaisesta kaikenkattavasta ahdistuksesta, jota erityisesti anonymiteetin puute lisäsi.
Heidi Backströmin ja Laura Hakasen aihettaan huolellisesti taustoittava kirja sisältää useita otteita ihmisten kyyrykokemuksista sekä myös asiantuntijoiden puheenvuoroja. Niille, joille kyyrytunteet ovat tuttuja tämä kirja on vertaistukea.
November 25, 2021
Hyvä ja varsin samaistuttava opus, itse olen paennut kotiseudultani ulkomaille asti ja kyyryn tunne on tuttu…
May 16, 2022
Viihdyttävä kirja kotiseutuvieraudesta. Haastateltavien kommentit olivat parasta antia - osa niistä resonoi enemmän, osa nauratti, osa oli vähän liian juustoisia mun makuun. Kirjan idea on tosi hyvä, mutta kokonaisuus jäi vähän sekavaksi yhdistelmäksi sosiologiaa, psykologiaa, self helppiä ja asiantuntijapuheenvuoroja. Viihdyin hyvin tämän parissa, mutta ehkä terävämpi fokus johonkin tiettyyn lähestymistapaan olisi toiminut paremmin.
January 4, 2026
tämä ei ollut ollenkaan minulle. ajattelin kirjan käsittelevän ihmisten monimutkaisia tunteita kotiseutuaan kohtaan, mutta se sisälsikin kaikkea mitä inhoan syvästi. elitististä kasvukeskuskeskeisyyttä (useammassa välissä puhutaan kotiseuduista identiteetittöminä ja tyhjinä, samalla kun kuvaillaan niitä hyvin persoonallisesti ja kerrotaan niiden muuttuvan jatkuvasti? keskeinen ajatus tuntuu olevan että vain korkeakulttuuri on oikeaa kulttuuria ja että oma subjektiivinen kokemus on objektiivinen totuus. mikä on täysin hyväksyttävää yksilöhaastatteluissa, mutta muka puolueettoman välitekstin sanoma tuntuu joka välissä olevan ”hävettää olla maalta missä kaikki ovat juntteja ja ainoa ongelmani on se miten onnistun hyväksymään sen häpeän että en ole sivistynyt kaunis viisas syntyperäinen helsinkiläinen”) ja niin mitäänsanomatonta täyttötekstiä että on noloa että kirja on näin lyhyt jos siihen selkeästi voi rämpyttää mitä vain (suuria ja syvällisiä toteamuksia kuten ”identiteetti on jatkuvan muutoksen alla.” ja tämä vielä toistettuna varmaan viidessä eri kohtaa vähän eri sanoin).
ymmärrän että tämä henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kirjakonsepti voi vaikuttaa oikealta paikalta tunkea tekijöiden oma ääni voimakkaaksi tekijäksi, mutta mielestäni tämä olisi ollut vähemmän ärsyttävä jos se olisi koostunut vain kokemuksista ja minimaalisesti editoidusta tutkimuskirjallisuudesta.
ymmärrän että tämä henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kirjakonsepti voi vaikuttaa oikealta paikalta tunkea tekijöiden oma ääni voimakkaaksi tekijäksi, mutta mielestäni tämä olisi ollut vähemmän ärsyttävä jos se olisi koostunut vain kokemuksista ja minimaalisesti editoidusta tutkimuskirjallisuudesta.
May 9, 2024
Pohdittuani kolmen ja neljän tähden välillä päädyin pyöristämään ylöspäin, koska yleensä suomalaisuudesta kertovissa kirjoissa ei juuri välitetä kymenlaaksolaisista (yksi kirjailija esimerkiksi niputti meidät yhteen uusimaalaisten kanssa ja keskittyi lähinnä kertomaan jälkimmäisistä). Sen sijaan tämän kirjan tekijät ovat molemmat itse Kymenlaaksosta kotoisin – olipa virkistävää lukea kerrankin esimerkkejä juuri omalta kotiseudulta!
April 7, 2023
Harvinaisen sopiva kirja kuunneltavaksi matkalla kotikylälle. Ei mulla ollut nimeä sille tunteelle mutta jotenkin oli lohduttavaa tietää että niitä samoja fiiliksiä on muillakin jotka on joskus lähteneet eikä voi palata. Kyyryhän se.
January 23, 2022
Kiintoisa, mutta yllättävän suppea tietokirja ilmiöstä jolle kirjoittajat ovat keksineet hauskan nimen. Neljäs tähti tulee lähinnä vahvasta samaistumisesta haastateltavien lainauksiin.
February 13, 2022
Kirjan sisältö sopii Kuusankoskeen kuin nenä päähän. En oikein koskaan sopeutunut joukkoon, onneksi sieltä pääsin pois. Pieni tehdaskaupunki, jossa vain hyvillä suhteilla on merkitystä.
August 16, 2023
Kirjan aihe on kiinnostava, mutta itse sisältö jää aika köykäiseksi. Ankeassa pikkukaupungissa kasvaneena samaistuin kuitenkin moniin kirjassa esitettyihin ajatuksiin, kuten siihen, että koko lapsuuden ja nuoruuden odotti vain poispääsyä ja elämän alkamista muualla.
Displaying 1 - 16 of 16 reviews