Aistivoimaista mystiikkaa! Lontoossa asuva 24-vuotias suomalainen Laura on viikot töissä kustantamossa, mutta hänen todellinen kutsumuksensa on näkijän työ. Vapaa-ajallaan Laura syventää henkisiä taitojaan ja elää hauskaa sosiaalista elämää suurkaupungin sykkeessä. Erään meditaation aikana hän saa näyn peilistä, joka avaa huikean seikkailun maailmojen välillä. Laura tajuaa saaneensa kutsun yhdeltä historian kiehtovimmista kuvataiteilijoista, jonka elämäntyö on jäänyt kesken sata vuotta aiemmin. On aika viedä loppuun se, joka on kerran aloitettu. Kun Laura ottaa työn vastaan, näkymätön maailma muuttuu todellisemmaksi, kuin hän on koskaan kuvitellut.
Lumous, jolle kuulun kuljettaa rinnakkain kahden voimakkaan naisen tarinaa. Hilda, spiritualisti ja visionääri maalaa öisin 1900-luvun Tukholmassa. Rohkea Laura sukeltaa yhä syvemmälle näkymättömään maailmaan 2000-luvun Lontoossa. Hiljalleen ajassa erillään olevat tarinat kietoutuvat yhteen ja tuovat esiin teemoja, jotka ovat meille kaikille yhteisiä: luottamus elämään, oman äänen löytäminen ja rohkeus kulkea sydämen ohjaamaa tietä.
Maria Taari (s. 1975) on taiteilija ja kustannusalalla pitkän uran luonut graafinen muotoilija. Viime vuosina hän on ohjannut lisäksi henkisen kasvun ryhmiä ja retriittejä. Lumous, jolle kuulun on Taarin esikoisteos.
Kirjan lähtöasetelma on kiehtova: Lontoossa kustantamossa päivätyötään tekevä näkijä, Laura, saa yhteyden 1900-luvun alun tukholmalaistaiteilijaan ja ryhtyy toteuttamaan kutsumusta, joka jäi taiteilijalta kesken. Siis taidetta, taikuutta ja elämänjanoa — lempiaiheitani! Lisäksi rakastan Lontoota, joten odotin kirjalta paljon.
Ja kyllähän se eskapismia tarjosikin. Luin kirjan neljässä tunnissa viltteihin kietoutuneena ja nousin vain kahdesti keittämään lisää teetä. Parhaimmillaan lumouduin ja liikutuinkin.
Ja silti: jotain jäi puuttumaan. Ehkä olisin kaivannut lisää rosoja ja tarttumapintaa hahmoihin, ehkä kirjassa esiintyvä yliluonnollisuus jäi minulle etäiseksi. Tai ehkä hetki oli vain minulle väärä? Paha sanoa.
Joka tapauksessa "Lumous, jolle kuulun" on kaunis ja omaperäinen esikoisteos, ja luen varmasti myös Maria Taarin seuraavan kirjan. Jos kaipaat hengähdystaukoa tai pakopaikkaa syyskiireen keskelle, sellaiseen tämä lumous sopii oivallisesti.
Monessa kohtaa tuntui, että luin jonkinlaista henkimaailman asioita korostavaa self-help-opasta, jolle oli syystä x annettu romaanin raamit. Hilma af Klintistä inspiroitunut lähtötilanne on kyllä kiinnostava, eikä mystikkonakin tunnetun taiteilijan tapauksessa edes niin kovin kaukaa haettu. Valitettavasti ainakaan minulle kankealta tuntuneet monologit hengellisyydestä ja valaistumisesta eivät toimineet, varsinkin kun mukaan saadaan puhetta vielä alieneistakin.
Lumous jolle kuulun on parhaimmillaan historiallisen Ruotsin, sen miljöön ja boheemin taiteilijaseurueen elämän kuvauksessa, siitä yksi ylimääräinen tähti.
Lähtöasetelma on mielenkiintoinen, kahdessa aikatasossa kulkeva tarina. Toisaalla Lontoossa asuva suomalainen Laura, joka työskentelee kirjakustantamossa ja vapaa-aikanaan tekee tulkintoja ja näkymatkoja. Toisaalla 1900- luvun alun Tukholmassa Hilda- niminen taiteilija, spiritualisti ja visionääri, joka asuu rakkaansa Karolinan kanssa ja maalaa öisin valtavia abstrakteja tauluja.
Vaikka alkuasetelma oli herkullinen, tarina lässähti. En kertakaikkiaan jaksa lukea sivutolkulla kuvailua henkimaailmasta, jos siihen ei saada mitään koukkua mukaan. Lisäksi häiritsi kirjan ladonta. Tämähän ei ole kirjailijan syytä, jos repliikit vaihtuu samalla rivillä, mutta tekee lukukokemuksesta hankalan ja ärsyttävän.
Se mikä kirjassa ehkä oli suurin ongelma, oli tapahtumien puute. Draaman kaarta ei juurikaan ollut, mitään erityistä ei tapahtunut, kun koko kirja oli sitä erityistä tapahtumaa. Jäi vähän tylsä ja ärsyytynyt olo koko lukukokemuksesta.
Helmet- lukuhaasteessa kirja menee kohtiin 6, kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija 11, kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä 20, kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä 32, kirjassa rikotaan yhteisön normeja