Eräässä Kafkan pikku novellissa esiintyy omituinen elollinen laite, Odradek, josta sanotaan: "...kokonaisuus näyttää tosin mielettömältä, mutta omassa lajissaan täydelliseltä." Samantapainen tunne saattaa vallata myös Kafkan novellien lukijat. Niissä kiinnittää huomiota kummallisen aiheen erinomainen elävöittäminen ja kerronnan varma johdattelu. Vaikka Kafkan kertomukset liikkuvat usein mahdottoman alueella, on tapausten kehittely johdonmukaista ja ympäristön kuvaus realistista. Kafkan kertomatapaa sinänsä voi parhaiten tutkia hänen elinaikanaan ilmestyneistä novelleista. Ne ovat poikkeuksellisen hallittua työtä, kiinteästi ja tyystin epätotunnaisesti sommiteltuja.
Franz Kafka was a German-speaking writer from Prague whose work became one of the foundations of modern literature, even though he published only a small part of his writing during his lifetime. Born into a middle-class Jewish family in Prague, then part of the Austro-Hungarian Empire, Kafka grew up amid German, Czech, and Jewish cultural influences that shaped his sense of displacement and linguistic precision. His difficult relationship with his authoritarian father left a lasting mark, fostering feelings of guilt, anxiety, and inadequacy that became central themes in his fiction and personal writings. Kafka studied law at the German University in Prague, earning a doctorate in 1906. He chose law for practical reasons rather than personal inclination, a compromise that troubled him throughout his life. After university, he worked for several insurance institutions, most notably the Workers Accident Insurance Institute for the Kingdom of Bohemia. His duties included assessing industrial accidents and drafting legal reports, work he carried out competently and responsibly. Nevertheless, Kafka regarded his professional life as an obstacle to his true vocation, and most of his writing was done at night or during periods of illness and leave. Kafka began publishing short prose pieces in his early adulthood, later collected in volumes such as Contemplation and A Country Doctor. These works attracted little attention at the time but already displayed the hallmarks of his mature style, including precise language, emotional restraint, and the application of calm logic to deeply unsettling situations. His major novels The Trial, The Castle, and Amerika were left unfinished and unpublished during his lifetime. They depict protagonists trapped within opaque systems of authority, facing accusations, rules, or hierarchies that remain unexplained and unreachable. Themes of alienation, guilt, bureaucracy, law, and punishment run throughout Kafka’s work. His characters often respond to absurd or terrifying circumstances with obedience or resignation, reflecting his own conflicted relationship with authority and obligation. Kafka’s prose avoids overt symbolism, yet his narratives function as powerful metaphors through structure, repetition, and tone. Ordinary environments gradually become nightmarish without losing their internal coherence. Kafka’s personal life was marked by emotional conflict, chronic self-doubt, and recurring illness. He formed intense but troubled romantic relationships, including engagements that he repeatedly broke off, fearing that marriage would interfere with his writing. His extensive correspondence and diaries reveal a relentless self-critic, deeply concerned with morality, spirituality, and the demands of artistic integrity. In his later years, Kafka’s health deteriorated due to tuberculosis, forcing him to withdraw from work and spend long periods in sanatoriums. Despite his illness, he continued writing when possible. He died young, leaving behind a large body of unpublished manuscripts. Before his death, he instructed his close friend Max Brod to destroy all of his remaining work. Brod ignored this request and instead edited and published Kafka’s novels, stories, and diaries, ensuring his posthumous reputation. The publication of Kafka’s work after his death established him as one of the most influential writers of the twentieth century. The term Kafkaesque entered common usage to describe situations marked by oppressive bureaucracy, absurd logic, and existential anxiety. His writing has been interpreted through existential, religious, psychological, and political perspectives, though Kafka himself resisted definitive meanings. His enduring power lies in his ability to articulate modern anxiety with clarity and restraint.
Nyt on kyllä pakko sanoa, että oli ehkä oudoin kirja, mitä oon koskaan lukenut.
Tää oli siis novellikokoelma, minkä takia arviointi oli hieman hankalaa, koska osasta tykkäsin ja osasta en ymmärtänyt yhtään mitään.
Tosi moni näistä tarinoista oli ihan kuin joku outo painajaisuni ja tyyli oli tosi surrealistista. Osasta tarinoissa oli helppo päätellä tietynlainen merkitys. Toisissa taas musta tuntu, että tää kirjailija oli nähnyt jotain unta ja kirjoittanut sen ylös. Enkä oikeen saanu niistä mitään irti.
Tunnelmaltaan tarinat oli mystistä ja omituisia. Jotkut oli tavallansa jopa ällöttäviä ja mulla tuli suorastaan kylmiä väreitä, kun ne oli niin kummallisia ja jotenkin ahdistavan oloisia.
Suosittelisin, jos haluat lukea jotain tosi erilaista ja outoa. Mutta tää tyyli ei kyllä sovi kaikille, koska harva näistä tarinoista oikeasti johtaa mihinkään, vaan ne ennemminkin keskittyy kuvaamaan, sitä miten nää henkilöt kokee todellisuuden.
Ite voin omasta puolesta sanoa, että tarinoiden tyyli ei ihan sopinu mulle, koska en tosiaan oikein kaikista saanu edes kiinni. Sen takia osa tarinoista oli hieman tylsistyttävää, mutta toisaalta osa niistä oli hyviä.
Oikeusjuttu pysyy yhä suosikkinani Kafkan tuotoksista, mutta olivat nämäkin ajatuksia herättäviä ja kafkamaiseen tapaan ahdistavia, paikoin todella häiritseviäkin. Vain Muodonmuutos oli minulle entuudestaan tuttu, ja sen lisäksi eniten mieleen jäivät Nälkätaiteilija ja Rangaistussiirtolassa. Jälkimmäistä teki kylläkin pahaa lukea, vaikka mielenkiinto heräsikin novellin syvempiin merkityksiin ja vertauskuvallisuuteen. Osaisipa saksaa niin hyvin että pystyisi lukemaan alkuperäiskielellä, saisi varmasti paljon enemmän irti kuin käännöksistä.
Tuomio: Voi sinä pieni mies, jos voisin jotain hyvää tehdä sinulle näin sata vuotta myöhemmin antaisin oman isäni sinulle niin ei sun tarvitsisi fantasioida jokeen heittäytymisestä koska omasi sinua halveksuu. Ihan hienon masentava satu mutta erittäin läpinäkyvä. 2.9/5
Muodonmuutos: Voi sinä isäongelmainen pikku olento. Olisipa psykoterapia ollut pidemmällä aikanasi ja masennuslääkkeet keksitty. Meikäki alkaa pelkää et kaikki läheiseni vihaa mua ku lukee tän äijän juttuja. 3.5/5
Hiilisangolla ratsastaja: Oumaigaad miksi pitää jatkuvasti muistuttaa siitä että maailma on täynnä ihmisiä jotka katsoo ohi hädän hetkellä, ei sillä ettei se olisi totta mutta jatkuvaa muistutusta. RIP in peace Kafka olisit vihannu gofundme. 4/5 tosi hyvin luotu ihan kamala ahdingon tunnelma.
Selonteko akatemialle: Tästä tykkään tosi paljon. Musta tuntuu että kaikki jotka joutuu selittelemään paikallaoloaan ja käytöstään muille paikallaolijoille samaistuvat tähän. Anteeksipyytämättä apinointi ei toimi, pitää vajota yhteisönsä tasolle. 3.9/5
Rangaistussiirtolassa: Uskon että iskis paremmin jos tulisin maasta joka ei piilota epäinhimillisyyttään yhtä taitavasti kuin tämä omani. Amazing muistutus ihmisten julmuudesta once again!! :¨D i give dis one 3/5
Kun Kiinan muuria rakennettiin: vittu tajunnu mistää mitää ???/5
Metsästäjä Gracchus: Jos antiikin Kreikka olisikin ollut Preussissa. Muutama hyvin kaunis lausahdus ja hyvää pohdintaa kuoleman luonnollisesta huumorista. oli hauska ja nauroin 3.3/5 "Näin matkustan minä, joka tahdoin elää vain vuorillani, kuolemani jälkeen kautta kaikkien maiden".
Nälkätaiteilija: Kaikki nykyajan taiteilijat taitavat olla nälkätaiteilijan roolissa. Viimeinen aito rappiotaiteilija elää luultavasti jossain kaukoidän suuressa kaupungissa jossa joku sitä vielä arvostaa. Tätä kun iskä luki mulle niin mietin kyllä mitä kaikkea saataisiin jos annettaisiin Kafkalle twitter käyttäjä? 4/5
Maalaislääkäri: Tää on se syy miksi en ikinä aijo lähteä hoitoalalle. "Kun kerran on kuullut yökellon väärän kutsun, ei voi sovittaa erehdystään enää.". Koko tarina on yks iso kuumehoure joka näyttää mitä vastuuntunto tekee persoonalle. Spoiler alert: ei hyvää. 3.4/5
Suosittelen kaikille Kafkan töistä kiinnostuneille.
Ennen tämän kokoelman lukemista, olin lukenut Kafkalta Oikeudenkäynnin sekä Muodonmuutoksen englanniksi ja suomeksi. Olin myös lukenut jotain toista Kafkan novellikokoelmaa, mutta en ollut lämmennyt teokselle tuolloin (kenties kypsempi ikä sopii paremmin ymmärtämisessä..)
Tämä kokoelma sisälsi kuitenkin erittäin monta novellia, jotka jättivät minut suu auki ihmettelemään miten hienosti ja selkeästi Kafka on osannut kuvata ja kritisoida monia yhteiskunnallisia ilmiöitä tyylikkäästi omalla tavallaan.
Tämän teoksen luettuani ymmärsin artistin toimintatvoissa olevan todella suuren määrän suunnitelmallista taituruutta. Olin yllättynyt siitä kuinka monesta eri asiasta ja tulokulmasta hän on osannut taitavasti ammentamaan todella mielenkiintoisia ja ennen kaikkea ajatuksia herättäviä novelleja.
Yleensä pidän hyvänä, jos novellikokoelmassa on edes yksi todella hyvä tarina, mutta tässä teoksessa aikalailla kaikki novellit jättivät minut miettimään niin tarinaa, Kafkaa kuin omaa tulkintaani eri asioista hyvän tovin.
Suosittelen kaikille, jotka tykkäävät hyvin tiukoista ja tarkkaan ajatelluista ajatuskokonaisuuksista.
Näitä ei tarvitse ahmia läpi kiirehtien - suositteleen nautiskelua, tulkintaa ja pohdintaa.
Tykkään novelleista, ja etenkin maagisesta realismista, joten tämä osui kyllä todella hyvin. Jotenkin oletin, että Kafkan teksti olisi vaikealukuista ja monimutkaista, mutta asiahan oli aivan päinvastoin. Tämä oli oikein helppolukuinen, tarinat itsessään vain olivat monimutkaisia ;) Rakastan lukea tekstejä jotka nyrjäyttävät aivot sijoiltaan, sen lisäksi nautin suunnattomasti tekstin sujuvuudesta ja vanhanaikaisesta hitaudesta, sekä suomennoksen laadusta. Karttelen klassikkoja yleensä ottaen, mutta kyllä jotkin klassikot ovat näköjään paikkansa ansainneet, tämä ainakin oli aivan huippu.
Oivia novelleja — hyvien juonien sekä kirjoitustyylin runsauden vuoksi. Omat suosikkinovellit kirjasta: ”Tuomio”, ”Muodonmuutos”, ”Rangaistussiirtolassa” ja ”Metsästäjä Gracchus”.
Olin aiemmin lukenut Kafkalta vain Hiilisangolla ratsastajan, joka löytyy myös tästä novellikokoelmasta, joten kunnolla tutustuin kirjailijan tuotantoon vasta nyt. Synkkiä, ilkeitä ja absurdeja novelleja, joissa kuitenkin on välillä mustan huumorin häivähdys. Ei ehkä parasta mahdollista korona-ajan luettavaa, mutta ainakin Oikeusjuttu kiinnostaisi joskus lukea. Parhaat novellit olivat Muodonmuutos, Hiilisangolla ratsastaja, Selonteko akatemialle, Rangaistussiirtolassa ja Nälkätaiteilija.
Suosittelen kaikille jo yleissivistyksenkin takia, ja etenkin, jos on suunnitelmissa reissata Prahaan. Luin kirjan oman reissuni aikana ja se toi sekä kirjaan että kaupunkiin uuden ulottovuuden. Novellimitta oli Kafkalle juuri sopiva, omituiset ja taidokkaat tarinat pääsivät oikeuksiinsa uuvuttamatta. "Muodonmuutoksen" lisäksi monta muutakin hyvää ja mielenkiintoista novellia!
Huikea kokoelma! En ole ennen Kafkaa lukenut, miten onkaan helppolukuista ja kuinka vaikeasti ymmärrettävää. Mielikuvitus laukkasi tuhatta ja sataa etsien yhteyksiä ja syvempiä merkityksiä. Heti arvelin että turhaan. Akateeminen apina oli henkilökohtaisista syistä suosikki. Käännös oli myös erinomainen!
Muodonmuutoksen kun lukee, niin sit�� ei en���� p����st����n irti saa ja aikojenkin j��lkeen se pulpahtaa mieleen ja hymyilytt����. (Okei, ehk�� huumorintajuni on aika mustanpuhuvaa.)
Muodonmuutoksen kun lukee, niin sitä ei enää päästään irti saa ja aikojenkin jälkeen se pulpahtaa mieleen ja hymyilyttää. (Okei, ehkä huumorintajuni on aika mustanpuhuvaa.)