Nostalgia: Teoria ja käytäntö

by Antto Vihma

Sadat miljoonat ihmiset länsimaissa uskovat, että elämä oli parempaa viisikymmentä vuotta sitten. Yhä useamman maan politiikka katsoo läheiseen tai kaukaiseen menneisyyteen, jota ei koskaan ollut olemassa.

Nostalgiaa kokeva ihminen haluaa käydä uudelleen menneessä ajassa kuin se olisi paikka, johon voi yhä matkustaa.

Jotta voi ymmärtää nostalgian voiman, on ymmärrettävä, mitä nimenomaan moderni nostalgia on.

Genres: Nonfiction, History, Politics, Finnish Literature

278 pages, Paperback

First published September 21, 2021

About the author

"People dangle teabags over hot water in white cups. Cars run silently on the autobahns, streaks of painted light. People sit at desks and stare at office walls. They smell their shirts and drop them in the hamper. People bind themselves into numbered seats and fly across time zones and high cirrus and deep night, knowing there is something they've forgotten to do.”

― Don DeLillo, Mao II

Reviews

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Hieno kokoava yleisesitys nostalgiasta, sen historiasta ja merkityksestä nykypäivänä. Vihman neljään osaan jaettu teos vie ensin nostalgian alkujuurille, koti-ikävästä kärsiviin ulkomailla palveleviin sotilaisiin 1600-luvulla, kuljettaa lukijan sitten valistusajan ja kansallisromantiikan kautta moderniin, ja tutustuttaa lukijan sitten entistävään, pohdiskelevaan ja banaaliin nostalgiaan.

Jaottelu on mielenkiintoinen ja auttoi itseäni hahmottamaan näitä nostalgian muotoja. Entistävä nostalgia on populismin polttoainetta ja kertoo tarinaa kansakunnan hienosta menneisyydestä, jonka nykyajan korruptoitunut eliitti on pilannut. Esimerkit Iso-Britanniasta, USA:sta ja Suomesta vahvistavat teoreettista esitystä. Pohdiskeleva nostalgia puolestaan on henkilökohtaista ja saa henkilön reflektoimaan sekä menneisyyttään että nykyisyyttään. Siksi se onkin usein taiteilijoiden käyttövoimaa. Banaali nostalgia sijoittuu johonkin tähän väliin ja saa ilmenemisensä tyypillisesti populaarikulttuurissa.

Kirjan lukemista hankaloitti omalla kohdallani se, että jotkin tekstikohdat ajautuivat hyvin akateemiseen kirjoitustapaan, jota oli hidasta sisäistää. Suurimmalta osalta teksti oli kutienkin verrattain helppolukuista, joten päädyin arviossani lopulta neljään tähteen. 3.5 olisi ollut täsmällisempi arvio.

[Svante Suominen · Rating 5 out of 5]

Älyttömän upea kirja. Vihma sukeltaa nostalgian esihistorian, historian ja vallankumousten kautta populistiseen entistävän nostalgian politiikkaan ja sen vetovoimaan. Mukana myös mahtavia katkelmia pohdiskelevan nostalgian (ja banaalin nostalgian) suurteoksista. Kirja siivitti myös lukijan omille nostalgiatripeille tuoksuja kelatessa. Nautin. 6/5.

[Miika Moilanen · Rating 5 out of 5]

Todella paljon tiivistä asiaa sekä tulvivaa ajatuksen polttoainetta. Herätti paljon pohdintaa ja vaatii uudelleenkuuntelun paloissa kokonaisuuksien ymmärtämiseksi.

Tästä tuli myös monta mediatutkimuksen graduideaa 👻

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Vihma osaa taustoittaa, kertoa ja kirjoittaa. Ja kun aihekin kiinnostaa, niin valtavan helppo lukea.

[Anttoni · Rating 5 out of 5]

Erittäin tervetullut ja syvällinen katsaus nostalgiaan. Vihma ei tyydy sanomaan juuta tai jaata aiheesta, vaan esittelee nostalgian historiallisen kehyksen sekä sen nykyaikaiset vaikutuksen paikat niin politiikassa kuin arkielämässä.

Kirja oli itselleni äärimmäisen raskas lukea, nostalgian hähmäisen luonteen takia. Vihma esittää loppukaneettina, ettei nostalgiaa pitäisi tuomita suorilta käsin muttei tyytyä sen kritiikittömään nielemiseenkään. Kysymys tästä välimallin positiosta jää kuitenkin lukijan harteille ratkaistavaksi, eikä ole selvää, ovatko proustailu Madeleine-leivoksen äärellä tai Stranger things-henkinen, kirjassakin banaaliksi nimetty, arkipäiväinen ja torkkupeittomainen nostalgia sopivia välimallin position kannalta.

Toisaalta kirjaan olisi kaivannut vähän enemmän nostalgian filosofista luonnetta analysoivaa sisältöä, ei vain sen historiallista muotoutumista ja poliittista käyttöä. Itse mietin lukiessani kysymyksiä siitä, mikä on nostalgian rooli ihmisen henkilöhistoriana jäsentämisessä, miksi juuri nostalgialla on tämä rooli ja onko nostalgia edes oleellisin tapa tarkastella menneisyyttä? Mitään näitä lähestyviä tai mitään muitakaan mahdollisia filosofisia kysymyksiä ei teoksessa käsitelty.

Joka tapauksessa Vihman teos on erinomainen ja valaiseva, johon voi tarttua sekä ymmärtääkseen omia nostalgisia kokemuksiaan että ymmärtääkseen ympäröivää yhteiskuntaa ja sen nostalgista tendessiä, joka näyttäytyy vahvana.

[Lauri Linna · Rating 4 out of 5]

Erittäin ajankohtainen ja perusteellinen teos nostalgiasta, sen historiasta ja vaikutuksista. Teos kuvasi ihailtavan kattavasti laajaa ilmiötä. Aavistuksen teoksessa häiritsi kuitenkin lukujen erilaisuus, jota ei metatekstillä perusteltu. Erityisesti kaunokirjallisiin viittauksiin perustuva pohdiskelevan nostalgian osuus olisi kaivannut jotain selitystä sille miksi kyseiset lähteet on valittu ja missä määrin lukija voi luottaa niiden antavan totuudenmukaista kuvaa ilmiöstä.

[Ville Verkkapuro · Rating 5 out of 5]

I've been interested in nostalgia for a long time. It speaks to me; the comforting fifties, the mid-90's and my old favourite video games, 80's horror, 70's rock 'n' roll aesthetics, 60's optimism... different kinds of feels. Every kind of nostalgia has a different vibe, but it all has a common ground; it's powerful stuff. Makes you feel like when you are in the highest spot of the rollercoaster; you see everything clearly, the bottom of your stomach tingles, you feel like time has stopped for a second.
I've been having million ideas about nostalgia for the longest time. I'm sure I'm gonna write a novel on the subject. I actually started it, but I felt the idea was still ripening. And then this came along and it was beautiful. It wasn't like I was thinking it, but it was better. Very political, of course, but in that extremely insightful. I knew about the history of nostalgia and the soldiers and the longing for home. I've seen the term was derived from pain from an old wound and so on. And then romanticism and everything. But still I learned a lot from the "early" days of nostalgia, leading up to the history of the modern world and the financial crisis and the far-right and all that face-palm bullshit.
I have no idea where I'm going with this review, but let's just say I enjoyed this book very much and learned so much new. I was very entertained by the sheer stupidity of people. This works very well with Suuri Kaalihuijaus by Tommi Uschanov. And the structure was simply wonderful, ending with the nostalgia for a time when we felt nostalgia for another time and so on. And the fact that nostalgia is speeding up, the cycle is getting smaller. And the power of nostalgia is so big that Francis Fukuyama should be very afraid of it's possibilities to make some moves.
I'll end this review with a confession: I have never watched Tarkovsky's Nostalghia.
But I will watch it.
And someday I'll be nostalgic of the time I watched it for the first time.

[Erkki · Rating 4 out of 5]

Tästä jäi parikin ajatusta kummittelemaan. Pidin paljon, ja erityisesti nostalgian historian puinti ja jaottelu oli kiinnostavaa ja paljolti uutta.

[Sami Eerola · Rating 5 out of 5]

Todella hyvä yhteenveto notalgian historiasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, joista minua kiinnostavin oli autoritaarista populismia käsittelevät kappaleet. Vihma on kuitenkin sen verran hyvä kirja, että ahmin koko hänen teoksensa

[iina · Rating 5 out of 5]

Tämä oli niin hyvä! Äänikirjana makustelin tämän lenkkeillessä, aivan loistava ja kattava katsaus nostalgian alkujuuriin, merkitykseen, käyttöön politiikan välineenä sekä myös nykyajan ilmentymiin (esim. somekuvien filtterit).

[Hanna Hagström · Rating 4 out of 5]

Kiva, yleissivistystyyppinen kirja. Lopun kirjallisuuskatsaus oli jokseenkin puiseva, mutta muuten hyviä teemoja.

[Viivi · Rating 4 out of 5]

Nostalgian teoria ja käytäntö on erinomainen teos modernista nostalgiasta, jonka juuret ovat lääketieteellisessä ajattelussa ja pitkään taustalla vaikuttaneissa yhteiskunnallisissa murroksissa. Länsimaissa muuttuva aikatietoisuus ja edistysusko levisivät laajasti ja johtivat aluksi käsitykseen nostalgiasta fyysisenä sairautena. Vähitellen nostalgia kuitenkin irtautui sairausluonnehdinnasta ja muotoutui tavanomaiseksi moderniksi tunteeksi. Nykyisen merkityksensä nostalgia sai 1800-luvun alkupuolen Euroopassa teollistumisen ja romantiikan aikakaudella. Maailman nopea murros pakotti ihmiset sopeutumaan uudenlaisiin olosuhteisiin lyhyessä ajassa, mikä osaltaan loi pohjan nostalgian kehittymiselle myös poliittiseksi välineeksi.

Modernin nostalgian teoria jakaa nostalgian kolmeen muotoon: banaaliin, pohdiskelevaan ja entistävään nostalgiaan. Populaarikulttuurissa on jo pitkään vallinnut nostalgiabuumi, jossa kuluttajat harjoittavat banaalia nostalgiaa – kaipaavat menneisyyttä, jota ei välttämättä ole koskaan sellaisenaan ollut. Banaali nostalgia on periaatteessa harmitonta, mutta se voi ajan myötä johtaa entistävään nostalgiaan. Entistävä nostalgia puolestaan glorifioi menneisyyttä ja pyrkii palauttamaan maailman “vanhoille raiteilleen”. Tälläkin hetkellä entistävä nostalgia kulkee käsi kädessä autoritaarisen populismin kanssa, joka leviää nopeasti ympäri maailmaa. Sekä entistävän nostalgian että populismin ytimessä ovat kertomukset eliitin petoksesta ja nykyajan rappiosta.

Muutosvoimien keskellä koettu ahdistus on hyvin universaali kokemus, ja juuri siksi nostalgiset ideat toimivat tehokkaasti monenlaisissa poliittisissa yhteyksissä. Siksi on tärkeää ymmärtää ja tunnistaa nostalgian rooli poliittisella kentällä: tunteisiin vetoaminen on tehokkaimpia tapoja ohjata ihmisten ajattelua ja toimintaa. Kuviteltu historia ja sen nostalgisointi puolestaan tarjoavat keinon mobilisoida lähes mitä tahansa ihmisryhmää.

[Reko Wenell · Rating 4 out of 5]

Miellyttävä, tiivis teos, joka laittoi ajattelemaan. Käsitteen historia ja kytkennät poliittiseen teoriaan olivat kiinnostavia, mutta kirjan antoisin osio oli jaottelu entistävään, pohdiskelevaan ja banaaliin nostalgiaan esimerkkeineen. Luokittelu antoi käyttöön varsin hyödylliseksi osoittautuneen kehikon ilmiön ajatteluun ja jäsentämiseen.

[Akseli Koskela · Rating 3 out of 5]

Vaikka teoksessa on hyvä flow ja aihepiiri aina vain ajankohtainen, odotin enemmän.