What do you think?
Rate this book
Voitto
Onko maailmassa mitään voittamista makeampaa?
Älykkäitä ja hauskoja esseitä voittamisen kulttuurista, miekkailusta, Havis Amandassa uimisesta ja miehistä avaruudessa pelastamassa maailmaa.
Kun Suomi voittaa lätkän maailmanmestaruuden, älymystö pysyy juhlinnasta visusti etäällä. Miksi? Cheekin suuruudenhullua menestyssaagaa pidetään vähän naurettavana. Miksi? Sofia Blanco Sequeiroksen esseeteos on karismaattinen, yllättävä ja silmiä avaava kirja voiton tavoittelusta ja saavuttamisesta. Esseissä käydään miekkailukilpailuissa, analysoidaan elokuvia, joissa mies on yksin avaruudessa pelastamassa maailmaa, ja havaitaan, että kun maailma palaa, filosofeilla käynnistyvät sössötystalkoot.
Sofia Blanco Sequeiros on oululaislähtöinen kirjallisuuskriitikko, filosofi ja miekkailija. Hän on kirjoittanut arvosteluja mm. Nuoreen Voimaan ja valmistelee väitöskirjaa tieteenfilosofiasta. Voitto on hänen esikoisteoksensa.
Älykkäitä ja hauskoja esseitä voittamisen kulttuurista, miekkailusta, Havis Amandassa uimisesta ja miehistä avaruudessa pelastamassa maailmaa.
Kun Suomi voittaa lätkän maailmanmestaruuden, älymystö pysyy juhlinnasta visusti etäällä. Miksi? Cheekin suuruudenhullua menestyssaagaa pidetään vähän naurettavana. Miksi? Sofia Blanco Sequeiroksen esseeteos on karismaattinen, yllättävä ja silmiä avaava kirja voiton tavoittelusta ja saavuttamisesta. Esseissä käydään miekkailukilpailuissa, analysoidaan elokuvia, joissa mies on yksin avaruudessa pelastamassa maailmaa, ja havaitaan, että kun maailma palaa, filosofeilla käynnistyvät sössötystalkoot.
Sofia Blanco Sequeiros on oululaislähtöinen kirjallisuuskriitikko, filosofi ja miekkailija. Hän on kirjoittanut arvosteluja mm. Nuoreen Voimaan ja valmistelee väitöskirjaa tieteenfilosofiasta. Voitto on hänen esikoisteoksensa.
191 pages, Hardcover
First published September 30, 2021
About the author
Sofia Blanco Sequeiros
3 books1 followerSofia Blanco Sequeiros on oululaislähtöinen kirjallisuuskriitikko, filosofi ja miekkailija. Hän on kirjoittanut arvosteluja muun muassa kirjallisuuslehti Nuoreen Voimaan ja valmistelee väitöskirjaa tieteenfilosofiasta. Voitto on hänen esikoisteoksensa.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
December 30, 2021
3.5
Voitto ei ollut ihan helposti etenevä kokoelma minulle. Kaksi ensimmäistä esseetä olivat tarvittavia pohjustuksia tulevaan, mutta vaativat töitä. Sitten, kun päästiin tutummille(?) vesille eli avaruuselokuviin, noitiin, kuvataideuteliaisuuteen, Rantakarin Saleihin, urheiluesseisiin ja miekkailusalien pukkareihin, niin homma oli yhtä juhlaa. Sequeirosin huumori on mahtavaa ja vakavuus myös, kilpaurheilutausta ja kirjallisuuskriitikkous lukijaa hemmotteleva yhdistelmä.
Voitto ei ollut ihan helposti etenevä kokoelma minulle. Kaksi ensimmäistä esseetä olivat tarvittavia pohjustuksia tulevaan, mutta vaativat töitä. Sitten, kun päästiin tutummille(?) vesille eli avaruuselokuviin, noitiin, kuvataideuteliaisuuteen, Rantakarin Saleihin, urheiluesseisiin ja miekkailusalien pukkareihin, niin homma oli yhtä juhlaa. Sequeirosin huumori on mahtavaa ja vakavuus myös, kilpaurheilutausta ja kirjallisuuskriitikkous lukijaa hemmotteleva yhdistelmä.
November 19, 2021
Ehkä vähän epätasainen, mutta todella mielenkiintoisten aiheiden ympärille pureutuva esseekokoelma. Muistutti, miksi pitäisi lukea paljon enemmän esseitä: miten erilaisia yhteyksiä ilmiöiden ja maailman välille voikaan luoda!
Cheek-essee oli tämän ehdoton helmi.
Cheek-essee oli tämän ehdoton helmi.
Read
October 23, 2021Hei Sofia Blanco Sequeiros,
Saanko sertifikaatin, kun esseidesi lukemisen seurauksena katsoin elokuvan Ad Astra?
Filosofi ja kirjallisuuskriitikko Sofia Blanco Sequeirosin esseeteos Voitto (Kosmos, 2021) sisältää viisi pitkähköä esseetä, joissa hän käsittelee Cheekiä, urheilun sukupuolittuneisuutta, avaruuselokuvia, Kaija Rantakarin runokirjaa Salit sekä filosofian merkitystä ja tapaa lähestyä maailmaa.
Voitto ja voiton filosofia/tematiikka yhdistää esseitä, mutta se ei tarjoudu itsestään selväksi - saati itseään tyrkyttäväksi - lähestymistavaksi. Kun Blanco Sequeiros kirjoittaa urheilusta yleensä sekä itsestään urheilijana (hänen lajinsa on miekkailu) ovat voittoon ja voittamiseen liittyvät kysymykset konkreettisesti läsnä. Toisinaan taas kyseessä on enempi piiloleikki, jossa voitto laskee sataan ja menee piiloon ja minä lukijana yritän löytää sen. Tämän on myös tämän teoksen kiehtovimpia puolia.
Esseissä minua kiinnostavat eniten aiheet, joihin minulla on jonkinlainen suhde (tietoa, halua ottaa selvää, yleistä kiinnostusta), mutta joissa kirjoittaja nostaa esiin näkemyksiä ja pohdintoja, joita en olisi tullut ajatelleeksi. Tässä mielessä kiinnostavimmat esseet Blanco Sequeirosin kokoelmassa ovat Cheekiä ja avaruuselokuvia käsittelevät tekstit.
*
En koskaan innostunut Cheekistä eli kuuluin siihen samaan porukkaan, johon Blanco Sequeiros kertoo häntä itseään lukuunottamatta oman kuplansakin kuuluneen. Tässä yhteydessä lienee rehellistä mainita, että minulle rap on mustien musiikkia ja valkoiset räppärit joko enempi vähempi naurettavia tai sitten heidän musiikissaan on kyse jostain muusta kuin räpistä.
Cheek-esseessä Blanco Sequeiros analysoi omaa Cheek-viehätystään ja toteaa samaistuneensa Cheekin haluun voittaa. Hän löytää Cheekistä cowboymaisuutta, joka tekee tästä "surullisen ja juhlivan miehen hahmon". Blanco Sequeiros näkee, että Cheekin ylimielisyys ja avoin voitonhalu antavat myös hänen faneilleen paitsi luvan haluta voittaa myös osan Cheekin menestyksestä. Ajatus jatkuu niin, että koska Cheek - alunperin ihan tavallinen häiskä - on pystynyt nousemaan taviksesta erityiseksi tästä syntyy narratiivi, joka lupaa, että myös hänen faninsa pystyvät samaan. Fanille Cheek edustaa siten lupausta paremmasta tulevaisuudesta.
Cheekin epäfanina katsoin tv:stä hänen järjestämänsä läksiäiskonsertin Lahden mäkimontussa, jotta ymmärtäisin mistä on kysymys Cheekin ympärille muodostuneessa ilmiössä. Vakuutuin kyseisen konsertin myötä siitä, että fanit kokevat Cheekin vahvasti ja että hänellä on ollut heille erityisen suuri merkitys. Tämä on tietysti itsestäänselvää. Sitähän se fanittaminen auki kirjoitettuna on ja Cheekin fanittaminen pelaa samaa rulettia kuin muidenkin idolien fanittaminen. Ehkä - osin tiedostamattomasti - odotin, että minussakin olisi liikahtanut tuota konserttia katsoessani, mutta niin ei käynyt.
*
Penkkiurheilu on minulle turvallisuutta tuottavimpaa tekemistä. Katsoin lapsena paljon urheilua (erityisesti yleisurheilua ja hiihtoa) yhdessä isäni kanssa. Se oli meidän juttumme ja näistä yhteisistä urheilunkatsomishetkistä on tullut tiivistymä koko isäni loppuikää leimannutta vakavaa sairastumista edeltävästä ajasta. En edelleenkään tiedä oikeastaan mitään yhtä rauhoittavaa kuin urheiluselostajan ääni. Sitä kuunnellessani voin hetken tuntea, että maailmani on kokonainen ja ehjä.
Taustani huomioiden ei ole yllättävää, että Blanco Sequeirosin esseistä kivuliainta luettavaa on urheilua käsittelevä essee, sillä se tuo suorastaan kylmäävän tehokkaasti esiin, miten eri tavalla naisia ja miehiä urheilussa kohdellaan. Voidakseen urheilla naisten sarjassa on täytettävä tietyt urheilujärjestöjen asettamat ehdot ja kuka tahansa voi koska tahansa saada päähänsä, että joku ei ole tarpeeksi nainen, josta seuraa, että kyseisen urheilijan on pakko osallistua erilaisiin hänen naiseuttaan mittaviin kokeisiin ja testeihin.
Jos naiseus ilmenee "liiallisena miehekkyytenä" eli väärin, ei urheilija saa kilpailla omassa sarjassaan, vaikka olisi juridisesti nainen.
Naiseuden määrittelyyn, kirjoittaa Blanco Sequeiros, liittyy myös kosolti rasimia ja useimmiten määrittely kohdistuu ei-valkoisiin urheilijoiden. Kilpaurheilu toimii "oikean naiseuden" ylläpitäjänä, suorastaan linnakkeena, joka pönkittää jakoa naisiin ja miehiin. Sukuelinten, kromosomien ja hormonituotannon avulla se vahvistaa "normaalin" naiseuden käsitettä ja pakottaa naisten sarjoista pois ne urheilijat, jotka eivät täytä sen itse asettamia vaatimuksia. Surullisen kuuluisa esimerkki tästä toiminnasta on etelä-afrikkalainen keskipitkien matkojen juoksija Caster Semenya, joka ei enää saa kilpailla naisten sarjassa.
Ei tarvinne kysyä, olisiko mahdollista, että miesurheilijoihin kohdistettaisiin vastaavaa, ihmisen perusoikeuksia loukkaavaa määrittelyä. Transurheilijoiden tilanne on vielä aivan oma surullinen lukunsa urheilun piirissä esiintyvästä vallankäytöstä.
*
On kirjoittajia, joiden vaatteisiin voi lukiessaan pukeutua sujahtamalla ja niitä, joiden vaatteet ovat sopimattomia oman ruumiin muotoon. Blanco Sequeiros kuuluu omalla kohdallani jälkimmäisiin. Minulta vie pitkään päästä sisälle hänen teksteihinsä. Se taas ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, koska tekstiä, jonka tarkoitusperiä on haastavaa ymmärtää tulee usein lukeneeksi tarkemmin.
Suurinta hankaluutta minulle Voitossa aiheuttaa eri aihepiirien törmäyttäminen yhteen, josta löydän jossakin määrin niveltymisongelmia. Näin erityisesti kokoelman päättävässä esseessä, jossa kohtaavat Kaija Rantakarin Salit ja Blanco Sequeirosin sukujuuret sekä bolivialainen taiteen nettimuseo Galeria Virtual de Arte Boliviano.
*
Miehiä ja avaruuselokuvia käsittelevässä essessään Blanco Sequeiros esittelee feministisen noituuden edellisten henkisenä vastavoimana. Näitä kahta yhdistää toisiinsa kummallekin lajille keskeiset rituaalit. Avaruuselokuvien suhteen olen ensimmäisen asteen noviisi, mutta yllättävää kyllä, juuri tämä essee osoittautuu hyvin koukuttavaksi ja kuten tekstini alusta käy ilmi innostuin jopa katsomaan elokuvan Ad Astra.
Avaruuselokuvissa mies on yksinäinen sankari, joka ensin kipuilee erinäisten tuntemustensa kanssa, mutta saavuttaa lopulta rauhan itsensä kanssa ja siinä sivussa saattaa tulla pelastaneeksi myös maailman. Mittasuhteet ovat valtavia ja on itsestäänselvää, että miehen kokemista koettelemuksista voisi selviytyä vain mies. Ad astra on tästä hyvä esimerkki ja kun isä ja poika tapaavat toisensa 30 vuoden eron jälkeen Neptunuksessa ollaan sellaisissa sfääreissä, että naisille ei voi olla tarjolla kuin heppoisia statistin rooleja.
Kielellisesti Blanco Sequeirosin esseet lähtevät todenteolla käyntiin juuri avaruuselokuvaesseessä. First Man -elokuvaa käsittelevästä kohdasta alleviivaan seuraavan astronauttikokelaiden koulutukseen liittyvän lauseen ja siteeraan sen tähän alle, jotta sinäkin pääset siitä nauttimaan
"Kuin pienet siittiöt he [astronauttikokelaat] kiipeävät g-voimasimulaattorin munasoluun, joka [...] höykyttää heitä kunnes kokelaat pyörtyvät."
Miehet tarvitsevat suuria areenoita voidakseen ratkaista henkilökohtaisia ongelmiaan ja mikä muu muka kuin avaruus olisi sopivampi ympäristö tähän puuhaan. Esseisti Riikka Ala-Hakulan ajatuksia kiittäen Blanco Sequeiros nostaa esiin avaruuselokuviin liittyvän kolonialismin ja että kyse ei ole kenelle tahansa mahdollisesta toiminnasta.
"Valkoinen mies voi mennä minne tahansa pohtimaan murheitaan ja etsimään itseään. Hänen ei tarvitse miettiä ympäristöä, johon menee, eikä seurauksia, joita hänen tekonsa saattavat siellä aiheuttaa."
Jatkan edellistä huomiota toteamalla, että vaikka valkoisen miehen touhuilla on hintansa, ei kenellekään tulisi mieleen vaatia häntä maksamaan sitä. Sankaruus velvoittaa vaikka sitten tuhoamaan elinympäristömme. Sellaista se nyt vaan on.
Sankaritarinoiden ihmiskäsitystä tutkaillessaan Blanco Sequeiros nostaa esiin Ursula Le Guinin ns. kantokorifiktion käsitteen. Kantokorifiktio kääntää valokeilan pois sankaritarinoista ja poimii mukaansa niitä elementtejä, joille kirjallisuudessa (lue: tyypillisessä miesten kirjoittamassa kirjallisuudessa) ei ole ollut tilaa. Tämä ei tarkoita, että sankari pitäisi eliminoida kokonaan, vaan että tarinaan pääsee mukaan myös asioita, jotka on usein sivuutettu. Voisi ehkä sanoa, että jos sankari on maisemasta jylhänä kohoava tiilitalo, joka uhmaa suurimpiakin sään vaihteluita, voi kantokorifiktio kuvata yksittäisessä tiilessä olevia murtumia, jotka huomaa vain, jos malttaa pysähtyä tarkastelemaan sitä ihan läheltä.
Blanco Sequeirosin esseet ovat haastavia, eivätkä päästäneet minua ihan helpolla ja hyvä niin. Teoksen alussa hän vastaa kysymykseen siitä, mitä Voiton esseet käsittelevät. Konkreettinen vastaus on, että kyse on voittamisesta ja voitontahdosta. Abstraktimpi vastaus kuuluu, että esseet käsittelevät "tapaa, jolla todellisuus ja tieto liittyvät toisiinsa" ja jatkaa, että hän on kiinnostunut hetkistä, jolloin "yhdenlainen tieto ikään kuin voittaa ja asettuu hallitsevaksi."
Näiden esseiden lukijana olen risteyskohdassa. Olen taistelun paikkana. Välillä köysi siirtyy yhteen suuntaan, välillä taas toiseen. Se on hieno paikka olla ja havainnoida. Se on paikka, jossa olen mieluusti.
Saanko sertifikaatin, kun esseidesi lukemisen seurauksena katsoin elokuvan Ad Astra?
Filosofi ja kirjallisuuskriitikko Sofia Blanco Sequeirosin esseeteos Voitto (Kosmos, 2021) sisältää viisi pitkähköä esseetä, joissa hän käsittelee Cheekiä, urheilun sukupuolittuneisuutta, avaruuselokuvia, Kaija Rantakarin runokirjaa Salit sekä filosofian merkitystä ja tapaa lähestyä maailmaa.
Voitto ja voiton filosofia/tematiikka yhdistää esseitä, mutta se ei tarjoudu itsestään selväksi - saati itseään tyrkyttäväksi - lähestymistavaksi. Kun Blanco Sequeiros kirjoittaa urheilusta yleensä sekä itsestään urheilijana (hänen lajinsa on miekkailu) ovat voittoon ja voittamiseen liittyvät kysymykset konkreettisesti läsnä. Toisinaan taas kyseessä on enempi piiloleikki, jossa voitto laskee sataan ja menee piiloon ja minä lukijana yritän löytää sen. Tämän on myös tämän teoksen kiehtovimpia puolia.
Esseissä minua kiinnostavat eniten aiheet, joihin minulla on jonkinlainen suhde (tietoa, halua ottaa selvää, yleistä kiinnostusta), mutta joissa kirjoittaja nostaa esiin näkemyksiä ja pohdintoja, joita en olisi tullut ajatelleeksi. Tässä mielessä kiinnostavimmat esseet Blanco Sequeirosin kokoelmassa ovat Cheekiä ja avaruuselokuvia käsittelevät tekstit.
*
En koskaan innostunut Cheekistä eli kuuluin siihen samaan porukkaan, johon Blanco Sequeiros kertoo häntä itseään lukuunottamatta oman kuplansakin kuuluneen. Tässä yhteydessä lienee rehellistä mainita, että minulle rap on mustien musiikkia ja valkoiset räppärit joko enempi vähempi naurettavia tai sitten heidän musiikissaan on kyse jostain muusta kuin räpistä.
Cheek-esseessä Blanco Sequeiros analysoi omaa Cheek-viehätystään ja toteaa samaistuneensa Cheekin haluun voittaa. Hän löytää Cheekistä cowboymaisuutta, joka tekee tästä "surullisen ja juhlivan miehen hahmon". Blanco Sequeiros näkee, että Cheekin ylimielisyys ja avoin voitonhalu antavat myös hänen faneilleen paitsi luvan haluta voittaa myös osan Cheekin menestyksestä. Ajatus jatkuu niin, että koska Cheek - alunperin ihan tavallinen häiskä - on pystynyt nousemaan taviksesta erityiseksi tästä syntyy narratiivi, joka lupaa, että myös hänen faninsa pystyvät samaan. Fanille Cheek edustaa siten lupausta paremmasta tulevaisuudesta.
Cheekin epäfanina katsoin tv:stä hänen järjestämänsä läksiäiskonsertin Lahden mäkimontussa, jotta ymmärtäisin mistä on kysymys Cheekin ympärille muodostuneessa ilmiössä. Vakuutuin kyseisen konsertin myötä siitä, että fanit kokevat Cheekin vahvasti ja että hänellä on ollut heille erityisen suuri merkitys. Tämä on tietysti itsestäänselvää. Sitähän se fanittaminen auki kirjoitettuna on ja Cheekin fanittaminen pelaa samaa rulettia kuin muidenkin idolien fanittaminen. Ehkä - osin tiedostamattomasti - odotin, että minussakin olisi liikahtanut tuota konserttia katsoessani, mutta niin ei käynyt.
*
Penkkiurheilu on minulle turvallisuutta tuottavimpaa tekemistä. Katsoin lapsena paljon urheilua (erityisesti yleisurheilua ja hiihtoa) yhdessä isäni kanssa. Se oli meidän juttumme ja näistä yhteisistä urheilunkatsomishetkistä on tullut tiivistymä koko isäni loppuikää leimannutta vakavaa sairastumista edeltävästä ajasta. En edelleenkään tiedä oikeastaan mitään yhtä rauhoittavaa kuin urheiluselostajan ääni. Sitä kuunnellessani voin hetken tuntea, että maailmani on kokonainen ja ehjä.
Taustani huomioiden ei ole yllättävää, että Blanco Sequeirosin esseistä kivuliainta luettavaa on urheilua käsittelevä essee, sillä se tuo suorastaan kylmäävän tehokkaasti esiin, miten eri tavalla naisia ja miehiä urheilussa kohdellaan. Voidakseen urheilla naisten sarjassa on täytettävä tietyt urheilujärjestöjen asettamat ehdot ja kuka tahansa voi koska tahansa saada päähänsä, että joku ei ole tarpeeksi nainen, josta seuraa, että kyseisen urheilijan on pakko osallistua erilaisiin hänen naiseuttaan mittaviin kokeisiin ja testeihin.
Jos naiseus ilmenee "liiallisena miehekkyytenä" eli väärin, ei urheilija saa kilpailla omassa sarjassaan, vaikka olisi juridisesti nainen.
Naiseuden määrittelyyn, kirjoittaa Blanco Sequeiros, liittyy myös kosolti rasimia ja useimmiten määrittely kohdistuu ei-valkoisiin urheilijoiden. Kilpaurheilu toimii "oikean naiseuden" ylläpitäjänä, suorastaan linnakkeena, joka pönkittää jakoa naisiin ja miehiin. Sukuelinten, kromosomien ja hormonituotannon avulla se vahvistaa "normaalin" naiseuden käsitettä ja pakottaa naisten sarjoista pois ne urheilijat, jotka eivät täytä sen itse asettamia vaatimuksia. Surullisen kuuluisa esimerkki tästä toiminnasta on etelä-afrikkalainen keskipitkien matkojen juoksija Caster Semenya, joka ei enää saa kilpailla naisten sarjassa.
Ei tarvinne kysyä, olisiko mahdollista, että miesurheilijoihin kohdistettaisiin vastaavaa, ihmisen perusoikeuksia loukkaavaa määrittelyä. Transurheilijoiden tilanne on vielä aivan oma surullinen lukunsa urheilun piirissä esiintyvästä vallankäytöstä.
*
On kirjoittajia, joiden vaatteisiin voi lukiessaan pukeutua sujahtamalla ja niitä, joiden vaatteet ovat sopimattomia oman ruumiin muotoon. Blanco Sequeiros kuuluu omalla kohdallani jälkimmäisiin. Minulta vie pitkään päästä sisälle hänen teksteihinsä. Se taas ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, koska tekstiä, jonka tarkoitusperiä on haastavaa ymmärtää tulee usein lukeneeksi tarkemmin.
Suurinta hankaluutta minulle Voitossa aiheuttaa eri aihepiirien törmäyttäminen yhteen, josta löydän jossakin määrin niveltymisongelmia. Näin erityisesti kokoelman päättävässä esseessä, jossa kohtaavat Kaija Rantakarin Salit ja Blanco Sequeirosin sukujuuret sekä bolivialainen taiteen nettimuseo Galeria Virtual de Arte Boliviano.
*
Miehiä ja avaruuselokuvia käsittelevässä essessään Blanco Sequeiros esittelee feministisen noituuden edellisten henkisenä vastavoimana. Näitä kahta yhdistää toisiinsa kummallekin lajille keskeiset rituaalit. Avaruuselokuvien suhteen olen ensimmäisen asteen noviisi, mutta yllättävää kyllä, juuri tämä essee osoittautuu hyvin koukuttavaksi ja kuten tekstini alusta käy ilmi innostuin jopa katsomaan elokuvan Ad Astra.
Avaruuselokuvissa mies on yksinäinen sankari, joka ensin kipuilee erinäisten tuntemustensa kanssa, mutta saavuttaa lopulta rauhan itsensä kanssa ja siinä sivussa saattaa tulla pelastaneeksi myös maailman. Mittasuhteet ovat valtavia ja on itsestäänselvää, että miehen kokemista koettelemuksista voisi selviytyä vain mies. Ad astra on tästä hyvä esimerkki ja kun isä ja poika tapaavat toisensa 30 vuoden eron jälkeen Neptunuksessa ollaan sellaisissa sfääreissä, että naisille ei voi olla tarjolla kuin heppoisia statistin rooleja.
Kielellisesti Blanco Sequeirosin esseet lähtevät todenteolla käyntiin juuri avaruuselokuvaesseessä. First Man -elokuvaa käsittelevästä kohdasta alleviivaan seuraavan astronauttikokelaiden koulutukseen liittyvän lauseen ja siteeraan sen tähän alle, jotta sinäkin pääset siitä nauttimaan
"Kuin pienet siittiöt he [astronauttikokelaat] kiipeävät g-voimasimulaattorin munasoluun, joka [...] höykyttää heitä kunnes kokelaat pyörtyvät."
Miehet tarvitsevat suuria areenoita voidakseen ratkaista henkilökohtaisia ongelmiaan ja mikä muu muka kuin avaruus olisi sopivampi ympäristö tähän puuhaan. Esseisti Riikka Ala-Hakulan ajatuksia kiittäen Blanco Sequeiros nostaa esiin avaruuselokuviin liittyvän kolonialismin ja että kyse ei ole kenelle tahansa mahdollisesta toiminnasta.
"Valkoinen mies voi mennä minne tahansa pohtimaan murheitaan ja etsimään itseään. Hänen ei tarvitse miettiä ympäristöä, johon menee, eikä seurauksia, joita hänen tekonsa saattavat siellä aiheuttaa."
Jatkan edellistä huomiota toteamalla, että vaikka valkoisen miehen touhuilla on hintansa, ei kenellekään tulisi mieleen vaatia häntä maksamaan sitä. Sankaruus velvoittaa vaikka sitten tuhoamaan elinympäristömme. Sellaista se nyt vaan on.
Sankaritarinoiden ihmiskäsitystä tutkaillessaan Blanco Sequeiros nostaa esiin Ursula Le Guinin ns. kantokorifiktion käsitteen. Kantokorifiktio kääntää valokeilan pois sankaritarinoista ja poimii mukaansa niitä elementtejä, joille kirjallisuudessa (lue: tyypillisessä miesten kirjoittamassa kirjallisuudessa) ei ole ollut tilaa. Tämä ei tarkoita, että sankari pitäisi eliminoida kokonaan, vaan että tarinaan pääsee mukaan myös asioita, jotka on usein sivuutettu. Voisi ehkä sanoa, että jos sankari on maisemasta jylhänä kohoava tiilitalo, joka uhmaa suurimpiakin sään vaihteluita, voi kantokorifiktio kuvata yksittäisessä tiilessä olevia murtumia, jotka huomaa vain, jos malttaa pysähtyä tarkastelemaan sitä ihan läheltä.
Blanco Sequeirosin esseet ovat haastavia, eivätkä päästäneet minua ihan helpolla ja hyvä niin. Teoksen alussa hän vastaa kysymykseen siitä, mitä Voiton esseet käsittelevät. Konkreettinen vastaus on, että kyse on voittamisesta ja voitontahdosta. Abstraktimpi vastaus kuuluu, että esseet käsittelevät "tapaa, jolla todellisuus ja tieto liittyvät toisiinsa" ja jatkaa, että hän on kiinnostunut hetkistä, jolloin "yhdenlainen tieto ikään kuin voittaa ja asettuu hallitsevaksi."
Näiden esseiden lukijana olen risteyskohdassa. Olen taistelun paikkana. Välillä köysi siirtyy yhteen suuntaan, välillä taas toiseen. Se on hieno paikka olla ja havainnoida. Se on paikka, jossa olen mieluusti.
October 14, 2021
Ihana, raikas, syvä ja oivaltava kokoelma esseitä voittamisesta, Cheekistä, urheilusta ja feministisistä noidista suhteessa avaruuselokuvamiehiin. Alkupuolen esseet olivat vahvoja ja niistä riemuitsin, loppua kohden tenho oheni ja kokonaisuus jäi hieman hiomattomaksi. Osa teksteistä olisi kaivannut tiivistystä ja terävämpiä siltoja ajatustensa välille, mutta oivallinen esikoinen tämä silti oli. Suosittelisin.
March 24, 2023
Vitsi mikä iloinen yllätys! Esseet ovat minulle kirjallisuudessa täysin vieras kategoria ja oli ihana palata niihin omien lukioaikojen epämääräisten tekeleiden jälkeen. Kirjassa yhdistyi monta sellaista aihetta, josta en olisi uskonut haluavani lukea (esim Cheek ja jääkiekko, vielä samassa esseessä), mutta kirjoitukset imaisivat mukanaan. Hienoa, kun joku osaa ajatella niin syvästi ja fiksusti. Luin mielelläni, jopa runoanalyysiä, mitä en olisi ikinä uskonut sanovani. Sain tästä uusia ajatuksia, joita pureskelen varmaankin pitkään. Kiitos taas Keskikirjastolle mahtavasta suosituksesta.
November 21, 2021
Nimensä mukaisesti Voitto käsittelee pitkälti voittamista ja voittamisen kulttuuria. Voitontahtoa. Sofia Blanco Sequeiros kirjoittaa esseekokoelmassaan mielenkiintoisista lähtökohdista: hän on kilpaurheilija – miekkailija – ja tieteenfilosofi.
Ensimmäinen essee käsittelee Cheekiä. "Cheek ei edustanut maailmankuvaani tai esteettisiä mieltymyksiäni; en halunnut olla Cheek, en halunnut kuulua häntä palvovaan fanijoukkoon. Sitten kuulin, kuinka Cheek sanoitti jotain mahdotonta kunnianhimosta". Blanco Sequeiros pureutuu pintaa syvemmälle Cheekin julkisuuskuvaan, kriitikoiden odotetusti nuivaan vastaanottoon ja kansansuosioon. Essee on selvästi kiinnostavampi kuin Cheek itse.
Sössöttäjätalkoot tarkastelee voitontahdon ilmenemistä niin tieteenfilosofiassa kuin kilpaurheilussa, varmuutta ja epävarmuutta. Asiaan liittyvät niin Kimi Räikkönen osana formulasirkusta kuin toivoa ja toivottomuutta ja ilmastonmuutosta.
Essee Ihmisen kuolema käsittelee hyvinkin ajankohtaista aihetta: naisten asemaa kilpaurheilussa, etenkin sellaisten naisten, joiden keho ei osu täydellisesti siihen lokeroon, jollainen naiselle kilpaurheilun maailmassa on suotu. Viimeksi olympialaisten aikaan roihahtanut keskustelu transnaisista ja testosteronirajoista osoitti, että tässä kohtaa maailma on kaikkea muuta kuin valmis, ja tähän keskusteluun Blanco Sequeiros osallistuu omasta kilpaurheilijan ja tieteenfilosofin näkökulmasta. Valmiita vastauksia ei tästäkään esseestä saa, mutta ainakin arvokasta lisävalaistusta sen suhteen, kuinka monimutkaisesta asiasta on kyse, ja millaisia julmuuksia ja vääryyksiä tilanteeseen tällä hetkellä liittyy.
Neljännessä esseessä Blanco Sequeiros rinnastaa "mies ja avaruus" -elokuvat yksinäisine heerosmiehineen mielenkiintoisella tavalla feministisen noituuden kanssa. Molemmat ilmiöt tutkiskelevat pohjimmiltaan samankaltaisia aiheita, vain kovin erilaisista lähtökohdista. Lopuksi tarkastellaan vielä voittamisen kielen hajoamista Kaija Rantakarin runouden ja bolivialaisen virtuaalitaidegallerian kautta.
Voitto on mielenkiintoinen esseekokoelma, jota on helppo suositella ainakin kilpaurheilun maailmasta kiinnostuneille. Ihmisen kuolema on arvokas lisä keskusteluun naisurheilusta ja Cheek-essee Rakkaus, joka jää muuten vain mielenkiintoista kulttuurikeskustelua. Nämä kaksi esseetä nousevat teoksesta mielestäni kirkkaimpina esille. Esikoisteokseksi vallankin Voitto on oikein kelpo suoritus, ja odotan mielenkiinnolla, millaista ajattelua Sofia Blanco Sequeiros meille seuraavaksi esittelee.
Ensimmäinen essee käsittelee Cheekiä. "Cheek ei edustanut maailmankuvaani tai esteettisiä mieltymyksiäni; en halunnut olla Cheek, en halunnut kuulua häntä palvovaan fanijoukkoon. Sitten kuulin, kuinka Cheek sanoitti jotain mahdotonta kunnianhimosta". Blanco Sequeiros pureutuu pintaa syvemmälle Cheekin julkisuuskuvaan, kriitikoiden odotetusti nuivaan vastaanottoon ja kansansuosioon. Essee on selvästi kiinnostavampi kuin Cheek itse.
Sössöttäjätalkoot tarkastelee voitontahdon ilmenemistä niin tieteenfilosofiassa kuin kilpaurheilussa, varmuutta ja epävarmuutta. Asiaan liittyvät niin Kimi Räikkönen osana formulasirkusta kuin toivoa ja toivottomuutta ja ilmastonmuutosta.
Essee Ihmisen kuolema käsittelee hyvinkin ajankohtaista aihetta: naisten asemaa kilpaurheilussa, etenkin sellaisten naisten, joiden keho ei osu täydellisesti siihen lokeroon, jollainen naiselle kilpaurheilun maailmassa on suotu. Viimeksi olympialaisten aikaan roihahtanut keskustelu transnaisista ja testosteronirajoista osoitti, että tässä kohtaa maailma on kaikkea muuta kuin valmis, ja tähän keskusteluun Blanco Sequeiros osallistuu omasta kilpaurheilijan ja tieteenfilosofin näkökulmasta. Valmiita vastauksia ei tästäkään esseestä saa, mutta ainakin arvokasta lisävalaistusta sen suhteen, kuinka monimutkaisesta asiasta on kyse, ja millaisia julmuuksia ja vääryyksiä tilanteeseen tällä hetkellä liittyy.
Neljännessä esseessä Blanco Sequeiros rinnastaa "mies ja avaruus" -elokuvat yksinäisine heerosmiehineen mielenkiintoisella tavalla feministisen noituuden kanssa. Molemmat ilmiöt tutkiskelevat pohjimmiltaan samankaltaisia aiheita, vain kovin erilaisista lähtökohdista. Lopuksi tarkastellaan vielä voittamisen kielen hajoamista Kaija Rantakarin runouden ja bolivialaisen virtuaalitaidegallerian kautta.
Voitto on mielenkiintoinen esseekokoelma, jota on helppo suositella ainakin kilpaurheilun maailmasta kiinnostuneille. Ihmisen kuolema on arvokas lisä keskusteluun naisurheilusta ja Cheek-essee Rakkaus, joka jää muuten vain mielenkiintoista kulttuurikeskustelua. Nämä kaksi esseetä nousevat teoksesta mielestäni kirkkaimpina esille. Esikoisteokseksi vallankin Voitto on oikein kelpo suoritus, ja odotan mielenkiinnolla, millaista ajattelua Sofia Blanco Sequeiros meille seuraavaksi esittelee.
October 4, 2021
"Kilpaurheilussa kaikki paitsi yksi häviävät, filosofiassa kaikki häviävät."
Sofia Blanco Sequeirosin esseekokoelma Voitto on täynnä lempeän älykkäitä ja terävähuomioisia esseitä voittamisesta ja voiton tavoittelusta. Blanco Sequeiros kirjoittaa urheilusta asiantuntevasti ja lämpimästi - aihe on selvästi kirjoittajan sydäntä lähellä.
Blanco Sequeiros sanallistaa erityisen ansiokkaasti naisten sukupuolten kontrollointia urheilussa sekä kulttuurikritiikin terättömyyttä Cheek-ilmiöön liittyen. Vaikka teoksen aiheet vaikuttavat ensisilmäyksellä olevan kaukana toisistaan, voiton ja tietämisen tematiikka tihkuu kirjan kaikkiin esseisiin ja sitoo kirjan hienoksi kokonaisuudeksi.
Jo mainittujen aiheiden lisäksi esseekokoelmassa käsitellään mm. Kimi Räikköstä, tieteenfilosofiaa, avaruuselokuvia, virtuaalista taidetta sekä David Foster Wallacen urheilukirjoittamista. Itse pidin eniten kirjan alun esseistä - loppupuolen esseet eivät samalla tavalla herättäneet ajatuksia tai mullistaneet maailmoja. Joka tapauksessa Blanco Sequeirosin ensimmäinen esseekokoelma on hieno lisäys vuoden kotimaisiin kirjajulkaisuihin.
Sofia Blanco Sequeirosin esseekokoelma Voitto on täynnä lempeän älykkäitä ja terävähuomioisia esseitä voittamisesta ja voiton tavoittelusta. Blanco Sequeiros kirjoittaa urheilusta asiantuntevasti ja lämpimästi - aihe on selvästi kirjoittajan sydäntä lähellä.
Blanco Sequeiros sanallistaa erityisen ansiokkaasti naisten sukupuolten kontrollointia urheilussa sekä kulttuurikritiikin terättömyyttä Cheek-ilmiöön liittyen. Vaikka teoksen aiheet vaikuttavat ensisilmäyksellä olevan kaukana toisistaan, voiton ja tietämisen tematiikka tihkuu kirjan kaikkiin esseisiin ja sitoo kirjan hienoksi kokonaisuudeksi.
Jo mainittujen aiheiden lisäksi esseekokoelmassa käsitellään mm. Kimi Räikköstä, tieteenfilosofiaa, avaruuselokuvia, virtuaalista taidetta sekä David Foster Wallacen urheilukirjoittamista. Itse pidin eniten kirjan alun esseistä - loppupuolen esseet eivät samalla tavalla herättäneet ajatuksia tai mullistaneet maailmoja. Joka tapauksessa Blanco Sequeirosin ensimmäinen esseekokoelma on hieno lisäys vuoden kotimaisiin kirjajulkaisuihin.
December 23, 2022
Esseitä kivan erilaisista aiheista. Esseissä on välillä tosi akateeminen ja jopa elitistinen klangi, missä ei sinänsä ole mitään väärää. Ja onhan niistä osa julkaistukin vasemmistolaisissa kulttuurilehdissä. Blanco Sequeiros tuntuu myös tuntevan aivan jäätävän määrän suomalaisia kulttuuri- ja vasemmistoälykköjä. Hän on siis piireissä, kirjoittaa näistä piireistä ja näille piireille. Joka tapauksessa olen vähän kade (en enää oikein harrasta isosti kadehtimista) siitä, kuinka monta ihmistä hän teoksensa lopussa kiittää eli kuinka monta jollakin tavalla tärkeää ihmistä hänen elämässään on.
Jotta olisin ollut esseiden pauloissa, olisin kaivannut vähän tiivistämistä ja huumoria tai jonkinlaista hassuttelun keveyttä. Kokonaisuudet ovat nyt laajoja, eivätkä kaikki kytkökset samassa esseessä yhteen nivottujen aiheiden välillä vaikuta aina kovin orgaanisilta.
Keekki kiinnosti eniten.
Jotta olisin ollut esseiden pauloissa, olisin kaivannut vähän tiivistämistä ja huumoria tai jonkinlaista hassuttelun keveyttä. Kokonaisuudet ovat nyt laajoja, eivätkä kaikki kytkökset samassa esseessä yhteen nivottujen aiheiden välillä vaikuta aina kovin orgaanisilta.
Keekki kiinnosti eniten.
January 16, 2024
Muutama ihan superhyvä essee! Kiinnostavia aiheita ja ajatuksia myös aiheista, jotka eivät itseä lähtökohtaisesti kiinnosta (urheilu...). Olisin ehkä kaivannut lisää huumoria ja/tai (itse)ironiaa? Nyt lukukokemus vähän raskas. Kokonaisuutena silti 3,5/5!
November 23, 2021
Kiinnostavia ja tyyliltään paikoitellen vaativiakin esseitä. Teksteissä käsiteltyjen aiheiden (voittaminen, miekkailu, filosofia, Cheek, Kimi Räikkönen jne.) välisiä yhteyksiä oli paikoitellen vaikea hahmottaa tai niiden rinnastukset tuntuivat teennäisiltä.
April 23, 2022
Pohdittuja, yllättäviä yhteyksiä luovia esseitä. Etenin kuitenkin tahmeasti, tekstit vaativat iltasänkylukijalta hieman liikaa. Vaikka kaipasin lisää tiivistämistä ja selkeyttä, oli ihana antautua uusien näkökulmien varaan.
January 22, 2022
Esseekokoelma, joka loppua kohti senkus parani.
Read
August 22, 2024Vähän epätasainen esseekokoelma. Ensimmäisenä ollut Cheek-essee oli hyvä ja miekkailuun liittyvä essee myös.
Read
June 5, 2024A very good collection of essays by a great writer. Interesting stuff from Cheek to Ice Hockey and men in space. And witches!
Especially the essay about women in sports was interesting – and important.
Rarely is there also as good thanks in a book, but this had one.
Cool juxtapositions, great themes, good language.
Especially the essay about women in sports was interesting – and important.
Rarely is there also as good thanks in a book, but this had one.
Cool juxtapositions, great themes, good language.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews