What do you think?
Rate this book
Kuolon tähti
Uusia sekä klassisia kaiken lopun kuvauksia kotimaisilta kirjailijoilta. Ihminen on aina pelännyt – tai toivonut – maailmanloppua. Vaikuttavia maailmanlopputarinoita on tehty jo 1700-luvulta alkaen. Kuvaukset maailman tuhoutumisesta ovat nykyisenä maailmanlaajuisten epidemioiden aikana tulleet yhä todentuntuisemmiksi.
Kuolon tähti sisältää 18 novellia. Siihen ovat uusia kotimaisia tuhon ja hävityksen tarinoita kirjoittaneet maan johtavat spefikirjailijat, kuten Tiina Raevaara, Anni Kuu Nupponen ja Vesa Sisättö. Höysteenä on myös muutamia vanhoja novelleja, joista Tove Janssonin ”Shoppaamassa” on erityinen löytö.Sitä ei ole ollut saatavilla kolmeenkymmeneen vuoteen.
Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka on kirjoittanut kirjaan myös lyhyen maailmanloppukuvitelmien historiaa kartoittavan esipuheen.
Sisältö:
Anni Nupponen: Kunhan sisiliskot selviävät
Henry Parland: Dödens stjärna (suom.)
Vesa Sisättö: Elävöittämiskeskuksen Laban
Kaisa Ranta: Hyvä tahto
Tove Jansson: Shopping (suom.)
Janos Honkanen: Kuluttamisen kulta-aika
Samuli Antila: Tunkeilijoiden maa
Ville Paakonmaa: Ensimmäinen päivä
Venla Lintunen: Planeettakaupat
Veikko Ennala: Ja maa oli autio ja tyhjä
Tarja Sipiläinen: Satunnaisia muuttujia
Zacharias Topelius: Werlds-torkan (suom.)
Edith Arkko: Toukkanainen ja tiedemies
Anne Leinonen: Vieraan taivaan alle
Harri Närhi: Viimeinen lähtö
Reetta Huttunen: Neuvottelu
Lauri Taneli Lassila: Merkintöjä viimeisen kylän vanhimman muistikirjasta
Tiina Raevaara: Linnut palaavat aina
Kuolon tähti sisältää 18 novellia. Siihen ovat uusia kotimaisia tuhon ja hävityksen tarinoita kirjoittaneet maan johtavat spefikirjailijat, kuten Tiina Raevaara, Anni Kuu Nupponen ja Vesa Sisättö. Höysteenä on myös muutamia vanhoja novelleja, joista Tove Janssonin ”Shoppaamassa” on erityinen löytö.Sitä ei ole ollut saatavilla kolmeenkymmeneen vuoteen.
Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka on kirjoittanut kirjaan myös lyhyen maailmanloppukuvitelmien historiaa kartoittavan esipuheen.
Sisältö:
Anni Nupponen: Kunhan sisiliskot selviävät
Henry Parland: Dödens stjärna (suom.)
Vesa Sisättö: Elävöittämiskeskuksen Laban
Kaisa Ranta: Hyvä tahto
Tove Jansson: Shopping (suom.)
Janos Honkanen: Kuluttamisen kulta-aika
Samuli Antila: Tunkeilijoiden maa
Ville Paakonmaa: Ensimmäinen päivä
Venla Lintunen: Planeettakaupat
Veikko Ennala: Ja maa oli autio ja tyhjä
Tarja Sipiläinen: Satunnaisia muuttujia
Zacharias Topelius: Werlds-torkan (suom.)
Edith Arkko: Toukkanainen ja tiedemies
Anne Leinonen: Vieraan taivaan alle
Harri Närhi: Viimeinen lähtö
Reetta Huttunen: Neuvottelu
Lauri Taneli Lassila: Merkintöjä viimeisen kylän vanhimman muistikirjasta
Tiina Raevaara: Linnut palaavat aina
316 pages, Paperback
First published September 1, 2021
1 person is currently reading
9 people want to read
About the author
Juri Nummelin
123 books11 followersJuri Nummelin (s. 10. toukokuuta 1972 Rauma) on suomalainen tietokirjailija. Hän on kirjoittanut muun muassa pulp-kirjallisuudesta, elokuvan historiasta ja harvinaisista etunimistä sekä toimittanut useita novelliantologioita.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
December 10, 2023
- Olet kevytmielinen. Unohdat, että on maailman loppu.
- En unohda. Mutta itkulla emme luo mitään uutta. Niin kauan kuin elämme, on meillä maailma, mies kinasteli.
Suomalaisia maailmanlopun novelleja! Mukana mm. Tove Jansson ja Zachris Topelius!
Luin vähän aikaa sitten Juri Nummelinin toimittaman Mika Waltarin (salanimellä Kristian Korppi) kirjoittaman kauhutarinakokoelman. Nummelin kertoi, että Suomessa on kirjoitettu kauhua aina Aleksis Kivestä lähtien. Ja ilokseni huomasin, että Nummelin on toimittanut useita kauhuantologioita. Tartuin yhteen niistä.
Kokoelma sisältää 18 eri tarinaa yhtä monelta eri kirjoittajalta. Luonnollisesti tarinoiden taso täten myös vaihtelee. Jotkin jäävät vähän vaisuiksi ja vain pieniksi tunnelmapaloiksi "maailmanlopun keskeltä".
Mutta ei näissä mitään hävettävääkään ole, päinvastoin. Suosikeikseni voisin mainita seuraavat kolme.
Venla Lintunen: Planeettakaupat.
Tässä ei malteta enää pysyä maapalolla, vaan seikkaillaan hauskasti koko galaksin alueella. Erään planeetan jumala on joutunut velkoihin ja myy hallitsemansa planeetan. Ja mitä kaikkea siitä seuraakaan. Hauskana yksityiskohtana kerrotaakoon, että mukana on myös ihminen maapallolta, joka kertoo, että hänen äitinsä ravintola tuhoutui hyökyaallossa, jonka sai aikaan kännissä oleva jumala, joka pudotti jotain suurta mereen. Muutenkin jumalat on kuvattu tässä novellissa perin inhimillisesti. Kokoelman huumorinovelli.
Veikko Ennala: Ja maa oli autio.
Hieno tunnelmapala eräästä sunnuntai-illasta Helsingissä vuonna 1961. Ihmiskunta on jo räjäyttänyt vetypommin, uraanipommin ja litiumpommin. Nyt on vuorossa hiilipommi. Ja kuinkas sitten käykään.
Edith Arkko: Toukkanainen ja tiedemies.
Tämä lienee kirjoitettu vuonna 2020 ja mukavasti saatu pandemia mukaan. Tosin ei se koronapandemia, vaikka kivasti novellissa olevat uutisotsikot huutavatkin: "Huhtikuu 2020: HUS:n ylilääkäri: Meidän on lukittauduttava koteihimme, jotta ihmiskunta pelastuisi."
Tämän novelli vertautuu mm. I am legend -elokuvaan (ja kirjaan), Ihmisen pojat -elokuvaan (sekin lienee kirjasta tehty) ja onhan tässä vähän Atwoodin Orjattaresi -romaaniakin. Mutta siis, ihmiskunta on tuhoutumassa, koska salaperäinen ilmateitse leviävä virus saa naiset synnyttämään parissa kuukaudessa toukan ja sen jälkeen sekä "jälkeläinen " että nainen kuolevat.
Ja onhan se nyt hienoa, että "Potilas 0" on Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Ja Uudenmaan sijaan eristetään Pohjois-Savo! :-)
Mainittakoon vielä suorastaan häiritsevänä (varsinkin, jos tarinaa olisi jatkettu) Reetta Huttusen Raportti-novelli, jossa ihmiskunnan pelastus saattaa olla yhtyminen eläinkuntaan.
Arvioksi heikko nelonen eli 3,6/5.
Juri Nummelin: Kuolon tähti. Suomalaisia maailmanloppunovelleja (2021).
- En unohda. Mutta itkulla emme luo mitään uutta. Niin kauan kuin elämme, on meillä maailma, mies kinasteli.
Suomalaisia maailmanlopun novelleja! Mukana mm. Tove Jansson ja Zachris Topelius!
Luin vähän aikaa sitten Juri Nummelinin toimittaman Mika Waltarin (salanimellä Kristian Korppi) kirjoittaman kauhutarinakokoelman. Nummelin kertoi, että Suomessa on kirjoitettu kauhua aina Aleksis Kivestä lähtien. Ja ilokseni huomasin, että Nummelin on toimittanut useita kauhuantologioita. Tartuin yhteen niistä.
Kokoelma sisältää 18 eri tarinaa yhtä monelta eri kirjoittajalta. Luonnollisesti tarinoiden taso täten myös vaihtelee. Jotkin jäävät vähän vaisuiksi ja vain pieniksi tunnelmapaloiksi "maailmanlopun keskeltä".
Mutta ei näissä mitään hävettävääkään ole, päinvastoin. Suosikeikseni voisin mainita seuraavat kolme.
Venla Lintunen: Planeettakaupat.
Tässä ei malteta enää pysyä maapalolla, vaan seikkaillaan hauskasti koko galaksin alueella. Erään planeetan jumala on joutunut velkoihin ja myy hallitsemansa planeetan. Ja mitä kaikkea siitä seuraakaan. Hauskana yksityiskohtana kerrotaakoon, että mukana on myös ihminen maapallolta, joka kertoo, että hänen äitinsä ravintola tuhoutui hyökyaallossa, jonka sai aikaan kännissä oleva jumala, joka pudotti jotain suurta mereen. Muutenkin jumalat on kuvattu tässä novellissa perin inhimillisesti. Kokoelman huumorinovelli.
Veikko Ennala: Ja maa oli autio.
Hieno tunnelmapala eräästä sunnuntai-illasta Helsingissä vuonna 1961. Ihmiskunta on jo räjäyttänyt vetypommin, uraanipommin ja litiumpommin. Nyt on vuorossa hiilipommi. Ja kuinkas sitten käykään.
Edith Arkko: Toukkanainen ja tiedemies.
Tämä lienee kirjoitettu vuonna 2020 ja mukavasti saatu pandemia mukaan. Tosin ei se koronapandemia, vaikka kivasti novellissa olevat uutisotsikot huutavatkin: "Huhtikuu 2020: HUS:n ylilääkäri: Meidän on lukittauduttava koteihimme, jotta ihmiskunta pelastuisi."
Tämän novelli vertautuu mm. I am legend -elokuvaan (ja kirjaan), Ihmisen pojat -elokuvaan (sekin lienee kirjasta tehty) ja onhan tässä vähän Atwoodin Orjattaresi -romaaniakin. Mutta siis, ihmiskunta on tuhoutumassa, koska salaperäinen ilmateitse leviävä virus saa naiset synnyttämään parissa kuukaudessa toukan ja sen jälkeen sekä "jälkeläinen " että nainen kuolevat.
Ja onhan se nyt hienoa, että "Potilas 0" on Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Ja Uudenmaan sijaan eristetään Pohjois-Savo! :-)
Mainittakoon vielä suorastaan häiritsevänä (varsinkin, jos tarinaa olisi jatkettu) Reetta Huttusen Raportti-novelli, jossa ihmiskunnan pelastus saattaa olla yhtyminen eläinkuntaan.
Arvioksi heikko nelonen eli 3,6/5.
Juri Nummelin: Kuolon tähti. Suomalaisia maailmanloppunovelleja (2021).
December 3, 2021
Kovin halju kokonaisuutena. Pahimmillaan novellit olivat auttamattoman könkköjä, jopa vastenmielisiä (huonolla tavalla). Enimmäkseen ne kuitenkin jäivät kädenlämpöisiksi, joko yksittäistä oivallusta ympäröiviksi rakennelmiksi tai sitten sinänsä onnistuneiksi tunnelmoinneiksi vailla syvempää (minulle avautuvaa) merkitystä. Loistavina poikkeuksina joukosta erottui kaksi novellia: Samuli Antilan Tunkeilijoiden maa ja Ville Paakonmaan Ensimmäinen päivä.
Antilan novellista ei kannata paljastaa sen enempää; lukekaa! Hyytävä, harkittu, lakoninen. Pidin myös hänen novellistaan Runonkerääjä Lovecraft-novellien antologiassa Kirotun kirjan vartija, joten täytynee painaa nimi lujasti mieleen. Paakonmaan novelli on yhtä hyytävä mutta aivan eri syistä. Rikas kieli herättää todellisen maailmanlopun kokeneen, 1960-luvun suomalaisen maalaismiljöön henkiin - mutta vain tappaakseen sen silmiemme edessä. Uskottava paikallisuudessaan ja pienuudessaan. Suo ja maito.
Myös teoksen nätisti aloittavat ja lopettavat, Nupposen Kunhan sisiliskot selviävät sekä Raevaaran Linnut palaavat aina erottuivat joukosta myönteisellä tavalla.
Mutta millainen maailmanloppu kirjassa esiintyy? Enimmäkseen tauti, mikä on sinänsä ajanmukaista. Myös ilmastonmuutos todellista (toivottavasti) dramaattisemmassa muodossa on usean novellin ajava voima. Ihmiset kuvataan ahneina, pulskina ja potenssittomina. Liekö genre vaikuttaa, mutta useimpia novelleja tuntui leimaavan syvä nihilismi. Sikäli kuin jumalat esiintyvät, ne käyvät kauppaa ihmisillä. Näkökulma on (uudelleenjulkaistuja kertomuksia lukuun ottamatta) yksinäinen, lohduttoman yksilökeskeinen. Onhan tämä ajankuva.
Antilan novellista ei kannata paljastaa sen enempää; lukekaa! Hyytävä, harkittu, lakoninen. Pidin myös hänen novellistaan Runonkerääjä Lovecraft-novellien antologiassa Kirotun kirjan vartija, joten täytynee painaa nimi lujasti mieleen. Paakonmaan novelli on yhtä hyytävä mutta aivan eri syistä. Rikas kieli herättää todellisen maailmanlopun kokeneen, 1960-luvun suomalaisen maalaismiljöön henkiin - mutta vain tappaakseen sen silmiemme edessä. Uskottava paikallisuudessaan ja pienuudessaan. Suo ja maito.
Myös teoksen nätisti aloittavat ja lopettavat, Nupposen Kunhan sisiliskot selviävät sekä Raevaaran Linnut palaavat aina erottuivat joukosta myönteisellä tavalla.
Mutta millainen maailmanloppu kirjassa esiintyy? Enimmäkseen tauti, mikä on sinänsä ajanmukaista. Myös ilmastonmuutos todellista (toivottavasti) dramaattisemmassa muodossa on usean novellin ajava voima. Ihmiset kuvataan ahneina, pulskina ja potenssittomina. Liekö genre vaikuttaa, mutta useimpia novelleja tuntui leimaavan syvä nihilismi. Sikäli kuin jumalat esiintyvät, ne käyvät kauppaa ihmisillä. Näkökulma on (uudelleenjulkaistuja kertomuksia lukuun ottamatta) yksinäinen, lohduttoman yksilökeskeinen. Onhan tämä ajankuva.
January 18, 2024
Juri Nummelinin toimittama antologia suomalaisista maailmanlopun novelleista on kulttuuriteko. Kuolon tähti (2021) sisältää 18 novellia aina vuodesta 1844 tähän päivään, ja Nummelinin sanoin kaikki kirjoitelmat ovat tyyliltään spekulatiivista fiktiota (spefi), joista osa kallistuu enemmän tieteiskirjallisuuden puolelle ja osa puolestaan fantasiaan ja kauhuun. Harvinaisimpia helmiä ovat Zachris Topeliuksen Maailmankuivuus, 2011 (Werlds-torkan, 1844) ja Tove Janssonin Shoppaamassa, 1989 (Shopping, 1987).
Itse en ole novellimuotoisen proosan suurimpia ystäviä. Novelleissa ei niinkään häiritse niiden pituus, vaan ennemminkin muoto: usein ne tyytyvät olemaan tuokio-, tilanne- tai tunnelmakuvia ilman suurempaa draamallista kaarta. Toki poikkeuksiakin on. Kuolon tähden ehdottomat lempparini ovat Venla Lintusen Planeettakaupat (xxxx), Edith Arkon Toukkanainen ja tiedemies (xxx½) sekä Samuli Antilan Tunkeilijoiden maa (xxx½). Varsinkin alkupuolen novelleissa häiritsi tematiikan ja lähestymistavan samankaltaisuus, mutta loppupuolen tarinoissa löytyi myös persoonallisempaa otetta.
Juri Nummelinin alkusanat siivittävät lukijan hienosti ja varsin asiantuntevasti tunnelmaan, ja loppusivujen kirjailijaesittelyt tarjoavat mielenkiintoista dataa kirjailijoiden taustasta.
Arvioni: 3,0 tähteä viidestä.
Itse en ole novellimuotoisen proosan suurimpia ystäviä. Novelleissa ei niinkään häiritse niiden pituus, vaan ennemminkin muoto: usein ne tyytyvät olemaan tuokio-, tilanne- tai tunnelmakuvia ilman suurempaa draamallista kaarta. Toki poikkeuksiakin on. Kuolon tähden ehdottomat lempparini ovat Venla Lintusen Planeettakaupat (xxxx), Edith Arkon Toukkanainen ja tiedemies (xxx½) sekä Samuli Antilan Tunkeilijoiden maa (xxx½). Varsinkin alkupuolen novelleissa häiritsi tematiikan ja lähestymistavan samankaltaisuus, mutta loppupuolen tarinoissa löytyi myös persoonallisempaa otetta.
Juri Nummelinin alkusanat siivittävät lukijan hienosti ja varsin asiantuntevasti tunnelmaan, ja loppusivujen kirjailijaesittelyt tarjoavat mielenkiintoista dataa kirjailijoiden taustasta.
Arvioni: 3,0 tähteä viidestä.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews