Ne jotka tykkäsivät edellisestä kirjasta, tykkäävät todennäköisesti tästäkin. Tyyli on hyvin samankaltainen; tarinat ovat lennokkaita ja viihdyttävästi kerrottuja ja kielenkäyttö tahallisen asiatonta, kuten tällaisen kirjan konseptiin kuuluu.
En osaa oikein järjellisesti perustella, miksi samankaltaisuudestaan huolimatta annan tälle teokselle yhden tähden vähemmän kuin edeltäjälleen. Tässä kirjassa oli jotenkin hieman erilainen fiilis. Arvelen eron johtuvan siitä, että ensimmäisessä kirjassaan Immu muistelee oman elämänsä mieleenpainuvimpia hetkiä ja intohimon aiheitaan - kuten kamppailu-uraansa - kun taas tässä kirjassa keskitytään vankilaan. Jollain tavalla vankilan apaattisuus tunkeutuu kirjassa läpi, vaikka tarinat olivatkin kiinnostavia. Ne myös koskivat useammin muita ihmisiä kuin Immua itseään.
Siltikin...kiinnostava kuulla vankilan arjesta sen kokeneen suusta. Kaksi tähteähän on goodreadsin standardeilla ok kirja, ja sitä tämä oli - varsinkin Immun itsensä eloisasti lukemana.