Immu – Vanki numero 1861 kuvaa suomalaisten vankien elämää kaunistelematta mutta viihdyttävästi.
Entinen Cannonballin asekersantti Mika ”Immu” Ilmén tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen huumekaupan rahoittamisesta vuonna 2014. Vankila oli Immulle uusi kokemus, ja vangin elämää piti alkaa opetella kantapään kautta.
Tässä kirjassa Immu kertoo, millaista arki vankilassa oli ja millaisia elämäntarinoita sinne oli säilötty. Helsingin Sörnäisten vankilan karuus oli Immulle aluksi järkytys samoin kuin ihmisraunioilta näyttäneet kanssavangit. Sörkkä osoittautui omaksi maailmakseen, josta ei puuttunut valtataisteluita eikä väkivaltaa.
Tietokirjailija Sami Lotilan toimittama Immu – Vanki numero 1861 sisältää paljon mielenkiintoista asiaa vankilan kirjoitetuista ja kirjoittamattomista säännöistä sekä hauskoja ja surullisia mutta ennen kaikkea elämänmakuisia tarinoita kiven sisältä.
Pathetic guy and pathetic story. These kind of persons should be eliminated early enough that they don't harm normal people's life at all. Worst thing is that this book might get him look like a hero but he's animal in every respect.
Harmittaa että luin tän. Sosiaalipornoa suomen vankiloista ja varmaan jossain mielessä tää voi olla esikuva jollekin. Prosenttijengien entisten tähtien vankilatarinat kahdellatuhannella vittu sanalla ja toisten lusijoiden hakkaamistarinoilla ryyditettynä ei oo kovin mielekästä.
Aikamoinen showmies tämä Immu ja kirja on vahvasti "hänen totuutensa", on kuitenkin viihdyttävä tapa, jolla hän kuittailee näin jälkeenpäin vielä tyypeille ja näkökulma Suomen vankilajärjestelmään on silmiä avaava.
Aika samanlainen kuin edeltävä osa Immu. Karuja tarinoita vankilasta paikoin hyvinkin hauskalla tavalla kerrottuna. Lukijana Ilmen on keskitasoa parempi.
Nooooh mitäs tästä nyt sanoisi….:D jotkut jutut ihan ala-arvoisia, mutta viihdyttävää tekstiä tämä on. En kuitenkaan ostamaan suosittelisi. Oma kopio löytyi rappukäytävästä…
Ne jotka tykkäsivät edellisestä kirjasta, tykkäävät todennäköisesti tästäkin. Tyyli on hyvin samankaltainen; tarinat ovat lennokkaita ja viihdyttävästi kerrottuja ja kielenkäyttö tahallisen asiatonta, kuten tällaisen kirjan konseptiin kuuluu.
En osaa oikein järjellisesti perustella, miksi samankaltaisuudestaan huolimatta annan tälle teokselle yhden tähden vähemmän kuin edeltäjälleen. Tässä kirjassa oli jotenkin hieman erilainen fiilis. Arvelen eron johtuvan siitä, että ensimmäisessä kirjassaan Immu muistelee oman elämänsä mieleenpainuvimpia hetkiä ja intohimon aiheitaan - kuten kamppailu-uraansa - kun taas tässä kirjassa keskitytään vankilaan. Jollain tavalla vankilan apaattisuus tunkeutuu kirjassa läpi, vaikka tarinat olivatkin kiinnostavia. Ne myös koskivat useammin muita ihmisiä kuin Immua itseään.
Siltikin...kiinnostava kuulla vankilan arjesta sen kokeneen suusta. Kaksi tähteähän on goodreadsin standardeilla ok kirja, ja sitä tämä oli - varsinkin Immun itsensä eloisasti lukemana.