Laina on päättänyt luopua kaikesta. Vuorotyöstä ja vuokrakämpästä on helppo päästää irti, mutta entä seksistä tai surusta?
Laina istuu vanhaan autoonsa ja suuntaa satamaan. Tien päällä hän oivaltaa, että itseään ja menneisyyttään ei pääse pakoon, vaikka kuinka ajaisi. Rosoista elämää nähnyt entinen kiertuekuski ja kassaduunari huomaa, että kun yhdestä asiasta luopuu, saa niskoilleen kaksi uutta.
Kaiken jälkeen on riemukas ja raivokas kertomus merkityksen etsimisestä. Sen polttoaineena on rakkaus rassausta kaipaaviin autoihin, lähtöihin ja alati pakenevaan totuuteen.
Lyyrinen HC-romaani yksinäisen duunarin luopumisretkestä, joka viekin kotiin. Hauska ja räävitön päähenkilö, rakastin Laina-nimeä. Tää romaani vähän niin kuin vihjasi, että kaikki on meillä vain lainassa, ja onnistui olemaan sekä uhitteleva että tosi armollinen ja hellä samaan aikaan.
Fanitan Emilia Kukkalaa, kuinkas muuten. Tämä esikoisromaani oli yllättävän lyyrinen, verkkainen ja huokoinen. Kerrankin ei-keskiluokkaiset henkilöhahmot, jes! Hyvää luokkarepresentaatiota. Paljon tekijänsä ajattelua ja arvomaailmaa heijastavia hyviä, lyhyitä kuitteja maailmasta. Vähän kyllä liikaa autojuttuja omaan makuuni.
Mitä tehdä, kun elämä alkaa tympiä pahemman kerran? Laina päättää jättää kaiken ja lähteä. Hän hyppää autoonsa, luotettavaan lähes 600 000 kilometriä ajettuun Nissan Sunnyyn ja suuntaa ensimmäisenä Turkuun ja sieltä Tukholmaan.
Tukholmasta tie vie tapaamaan tuttavia Tanskassa ja Saksassa, mutta entäs sitten? Se jää nähtäväksi, koska Laina aikoo jättää taakseen ihan kaiken, luopua elämässään kaikesta. Mutta eihän se niin helppoa ole. Kun tarpeeksi ajaa eteenpäin, huomaa, ettei menneisyydestä pääse sittenkään eroon ja kun yhdestä asiasta luopuu, tilalle tulee kyllä uusia.
Kaiken jälkeen oli erinomainen lukukokemus. Emilia Kukkala on onnistunut esikoisromaanillaan tavoittamaan yhtä aikaa hilpeän ja haikean tunnelman. Kansan Uutisten haastattelussa Kukkala sanoo, ettei häntä lukijana "juonet kiinnosta hirveästi". Ei Kaiken jälkeen tosiaan juoneltaan hirveän vahva olekaan, se on vaellusromaani, jonka pääpaino on menemisen tunnussa ja ennen kaikkea päähenkilön matkassa itseensä.
Laina on mainio tyyppi päähenkilöksi ja tervetullutta vaihtelua kotimaisen kirjallisuuden läpeensä keskiluokkaisessa maisemassa. Laina on Prisman kassa, pitkän linjan punkkari ja kokenut kiertuekuski. Kuten Kukkala haastattelussa toteaa, perinteisesti tällaisten tarinoiden päähenkilöt ovat olleet miehiä. Laina on nainen, mutta käyttäytyy monin paikoin stereotyyppisen miesmäisesti. Kukkalan mukaan naisia usein rangaistaan tällaisista ominaisuuksista, niin tosielämässä kuin kirjallisuudessa; nyt ei. Se on tervetullutta se. Lainalle ei käy huonosti, ainakaan muista kuin ihan hänestä itsestään johtuvista syistä.
Takakansi kuvailee kirjaa riemukkaaksi ja raivokkaaksi. Allekirjoitan molemmat, tätä kirjaa oli hauska lukea. Se on tulvillaan hauskaa ja nasevaa dialogia ja Lainan sisäinen äänikin on riemastuttava. Samalla kirja sanoo jotain olennaista ja mielenkiintoista elämästä, asioiden jättämisestä ja vanhoista autoista. Todella vahva esikoisromaani, toki kirjoittajalla on pitkää bloggaaja-, tietokirjailija- ja toimittajataustaa takana. Suosittelen lämpimästi, tämän luulisi löytävän ystäviä monenlaisista lukijoista.
Olipa kirja! Nuoren kirjailijan esikoisromaani olikin täysin kypsyneen mestarikirjoittajan ihan täydelliseksi hiottu mestariteos, jolle kirjailija on selvästi antanut aivan kaikkensa. Parhaita kirjoja, joita olen koskaan lukenut!
Miten kirjassa kuvataan hukassa olevan ihmisen kärsimystä, mitä hän löytää kärsimyksensä pohjalta, ja millaisella taidolla ja viisaudella se on kerrottu, en tiedä mihin sitä voisi edes verrata. Lähinnä tulee mieleen joku Dostojevski.
Tekisi mieli sanoa, että tässä on suomalaisen kirjallisuuden uusi klassikko, mutta kun tämä oli niin paljon parempi kuin mitkään suomalaisen kirjallisuuden klassikot!
Teksti oli mukavaa luettavaa, vaikka tarinassa olikin joitakin kummallisuuksia. Kirjan sisältö osui omiin kokemuksiin hämmentävän tarkasti, mikä teki lukukokemuksesta hyvin henkilökohtaisen. Odotan innolla uutta romaania!
Erilainen ja mielenkiintoinen, räävitön ja paikoittain psykedeelinenkin road trip tai oikeastaan kertomus itsensä kanssa tasapainossa olemisesta. Rakenne oli mielestäni kuitenkin jotenkin liian satunnainen, mutta 3.5 tähteä. Melkein neljä.
Päähenkilö päättää jättää kaiken ja lähtee autoilemaan. Hän tapaa monenlaisia (todellisia ja kuvittelemiaan) ihmisiä, harrastaa irtoseksiä, näkee paikkoja ja ajattelee paljon ajatuksia. Hän ei tiedä mitä haluaa, tuntee että jotakin puuttuu. Asetelma on tuttu monesta romaanista, joten etukäteen mietin onko sillä enää mitään annettavaa. Pelkäsin ehkä turhaan. Tämä on taitavasti kirjoitettu, oivaltava ja feministinen romaani. Mitään suuria oivalluksia se ei minulle tarjonnut, mutta kannatti kyllä lukea.
Kuuntelin teosta ensin äänikirjana, joka oli lähinnä tökerö. Sitten vaihdoin e-kirjaan. Luettuna sävy aukesi ihan uudella tavalla ja muuttui kiinnostavaksi. Lukupiirissä kaikki eivät kokeneet samoin, vaan olivat tykänneet äänikirjasta.
Olisin tuskin edes kuullut Emilia Kukkalan esikoisteoksesta Kaiken jälkeen, ellen olisi saanut sitä lahjaksi ystävältäni. Laina on kyllästynyt elämäänsä pienessä vuokrayksiössä ja työhönsä Prisman kassalla. Hän päättää luopua kaikesta ja lähtee uskollisella Nissan Sunnyllaan matkalle ilman määränpäätä.
Kukkala kuvaa kolmekymppisen naisen angstia rosoisesti. Pidin kielestä, erityisesti Euroopan valtateiden vaihduttua Kainuun korpimaisemiin. Vaikka pääpaino on Lainan sisäisessä etsinnässä ja matkassa, osiot tuntuivat kuitenkin hieman irrallisilta toisistaan ja paikoitellen minulle jäi kirjasta hämmentynyt fiilis.
Ihan viihdyttävällä tavalla kirjoitettu road trip, joka toi hieman mieleeni Jäniksen vuoden. Paikoin kirjoitustyyli oli hieman naiivin oloista, ja kirjailija turhan paljon tuntui käyttäneen itseään mallina päähenkilölle. Mutta kannatti lukea, ei siihen kovin montaa tuntia kulunut ja aion kyllä lukea Kukkalalta seuraavankin romaanin, jos hän sellaisen joskus kirjoittaa.
Rouhean kepeä ja maanläheinen automatkakertomus, joka on parhaimmillaan kuvatessaan auton ja kuljettajan suhdetta ja täyttymätöntä vimmaa luopua kaikesta ja löytää jotakin merkityksellistä, löytää jokin rauha.