What do you think?
Rate this book
2020-luvun yhteiskuntapolitiikka
Uudessa kirjassaan Osmo Soininvaara esittää kattavan näkemyksen siitä, mitä taloudessamme pitäisi korjata, jotta ihmiset ja maapallo voisivat paremmin.
Markkinatalous on nostanut meidät ennennäkemättömään vaurauteen, mutta se ei ole lisännyt hyvinvointia ja onnellisuutta niin paljon kuin näillä resursseilla pitäisi. Ympäristön tila on vakavasti heikentynyt. Avuksi Soininvaara löytää välineet valtavirran taloustieteistä. Suuri haaste on eriarvoisuuden kasvu työmarkkinoilla: joidenkuiden osaamiselle on yhä enemmän kysyntää ja toisilla ei ole tarjota työnantajalle juuri muuta kuin kaksi kättään. Miten hyvinvointivaltio pelastetaan, kun kiinalaiset ja robotit tekevät työt? Erityisesti poliittista vasemmistoa Soininvaara haastaa muuttamaan strategiaansa perusteellisesti.
2020-luvun yhteiskuntapolitiikka ei haihattele, vaan ottaa tosiasiat vakavasti. Vain siten on järkevä politiikka ylipäätään mahdollista.
Markkinatalous on nostanut meidät ennennäkemättömään vaurauteen, mutta se ei ole lisännyt hyvinvointia ja onnellisuutta niin paljon kuin näillä resursseilla pitäisi. Ympäristön tila on vakavasti heikentynyt. Avuksi Soininvaara löytää välineet valtavirran taloustieteistä. Suuri haaste on eriarvoisuuden kasvu työmarkkinoilla: joidenkuiden osaamiselle on yhä enemmän kysyntää ja toisilla ei ole tarjota työnantajalle juuri muuta kuin kaksi kättään. Miten hyvinvointivaltio pelastetaan, kun kiinalaiset ja robotit tekevät työt? Erityisesti poliittista vasemmistoa Soininvaara haastaa muuttamaan strategiaansa perusteellisesti.
2020-luvun yhteiskuntapolitiikka ei haihattele, vaan ottaa tosiasiat vakavasti. Vain siten on järkevä politiikka ylipäätään mahdollista.
405 pages, Hardcover
First published January 1, 2021
25 people are currently reading
180 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 30 reviews
July 24, 2022
Kesälomalla on kiva lukea kirjaa. Esimerkiksi tällaista kevyttä kesälukemista. Totta puhuen, kävin kirjastossa ja hankin itselleni kirjastokortin ensimmäistä kertaa aikuisiällä (jos ei yliopiston kirjastoa lasketa). En halunnut lainata pelkkiä satukirjoja vaan nappasin itselleni Bestseller-hyllyn bängereimmän kirjan. Palautinkin sen vain päivän myöhässä!
March 20, 2022
Osmo Soininvaara ottaa tässä kirjassa taloustieteilijän napakan otteen suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta ja haasteista. Tuhti, esseemäinen teos on jaettu kolmeen osaan, jossa ensimmäisessä kerrataan teollistumisen historiaa, sitten käydään läpi pahimmat ongelmat. Viimeinen osa - noin puolet koko kirjan pituudesta - on omistettu sille, mitä nykysysteemissämme pitäisi muuttaa.
Olen hurjan tyytyväinen, että tulin suorittaneeksi taloustieteen perusteet ennen tähän tarttumista. Sen verran tiheää Soininvaaran teksti on, kun hän selittää miten palkka muodostuu työmarkkinoilla, miten erilaiset verot vaikuttavat ja miten erilaiset muutokset vaikuttaisivat tulonjakoon ja yhteiskuntaamme. Nyt pysyin jotakuinkin kärryillä.
Kirja on koottu vuosikymmenten aikana kirjoitetuista teksteistä, mikä näkyy hienoisena toistona. Toisaalta näin painava ja vaikeasti omaksuttava asia kyllä toistoa hieman kaipaakin. Se, mikä pudottaa arvioni kolmeen tähteen on kirjan luokattoman huono toimittaminen. Lukuisia lauseita on jäänyt käsittämättömään muotoon kun lauserakennetta on jossain vaiheessa vaihdettu, ja kirjoitusvirheitä on paljon. Klassisten monimuotisuuden ja kertakakkisen rinnalle oli sellainenkin lipsahtanut läpi kuin painotuloiset.
Olen hurjan tyytyväinen, että tulin suorittaneeksi taloustieteen perusteet ennen tähän tarttumista. Sen verran tiheää Soininvaaran teksti on, kun hän selittää miten palkka muodostuu työmarkkinoilla, miten erilaiset verot vaikuttavat ja miten erilaiset muutokset vaikuttaisivat tulonjakoon ja yhteiskuntaamme. Nyt pysyin jotakuinkin kärryillä.
Kirja on koottu vuosikymmenten aikana kirjoitetuista teksteistä, mikä näkyy hienoisena toistona. Toisaalta näin painava ja vaikeasti omaksuttava asia kyllä toistoa hieman kaipaakin. Se, mikä pudottaa arvioni kolmeen tähteen on kirjan luokattoman huono toimittaminen. Lukuisia lauseita on jäänyt käsittämättömään muotoon kun lauserakennetta on jossain vaiheessa vaihdettu, ja kirjoitusvirheitä on paljon. Klassisten monimuotisuuden ja kertakakkisen rinnalle oli sellainenkin lipsahtanut läpi kuin painotuloiset.
Read
September 7, 2023Kuuntelin tätä salilla aika paljon. Yhteiskuntapolitiikkaa talouden ja palkkauksen sekä tulonsiirtojen kanssa ja jonkin verran AY-asiaa. Ei mun kovinta osaamista eli sinänsä good read.
Hauska juttu on se, että Afrikan maiden climate summit on juuri ehdottanut täsmälleen samaa globaalia haittaveroa jota Osmo Soininvaara myös ehdottaa.
Hauska juttu on se, että Afrikan maiden climate summit on juuri ehdottanut täsmälleen samaa globaalia haittaveroa jota Osmo Soininvaara myös ehdottaa.
April 18, 2022
Jos on lukenut Soininvaaran aiemmat kirjat, tässä ei ole ihan hirveästi mitään uutta, mutta koska ne vanhat ajatukset ovat tässä jalostuneemmassa muodossa, niin kirjan lukeminen voi silti olla ihan antoisaa.
Eli tässä(kin) kirjassaan Soininvaara toteaa Suomen talouden olevan rempallaan: työllisyys on liian pientä, rakenteellinen työttömyys liian suurta, sosiaaliturva on rakennettu epäloogisesti ja hankalaksi. Ratkaisuiksi hän tarjoaa negatiivista tuloveroa tai perustuloa täydennettynä pienituloisten menotuella, päästökaupan laajentamista, osa-aikatyön nykyistä laajempaa mahdollistamista jne.
Soininvaaran kaltaisia poliittisia visionäärejä on tässä maassa ihan liian vähän. Vaikka ei olisi näistä ratkaisuehdotuksista aina Soininvaaran kanssa samaa mieltä (vaikka minä kyllä lähes poikkeuksetta olen), niin ainakin ehdotusten esittäminen antaa mahdollisuuden keskustella niistä.
Koska tässä on kyse eräänlaisesta yhteenvedosta Soininvaaran ajattelusta, niin kirja olisi minun makuuni saanut olla paljon selkeämmin jäsennelty. Olisin toivonut, että teos keskittyisi selvästi yhteen asiaan per luku ja tarjoaisi sitten selkeän politiikkasuosituksen. Sen sijaan Soininvaara "fundeeraa" ääneen hyvin paljon ja siirtyy turhan nopeasti ajatuksesta toiseen. Jos haluaa vetää yhteen Soininvaaran pääpointit, pitää kirjaa alleviivata itse - ja silloinkin huomaa, että monia kohdissa Soininvaara itse asiassa ennemminkin vain osoittaa ongelman tarjoamatta siihen varsinaista ratkaisuehdotusta.
Eli tässä(kin) kirjassaan Soininvaara toteaa Suomen talouden olevan rempallaan: työllisyys on liian pientä, rakenteellinen työttömyys liian suurta, sosiaaliturva on rakennettu epäloogisesti ja hankalaksi. Ratkaisuiksi hän tarjoaa negatiivista tuloveroa tai perustuloa täydennettynä pienituloisten menotuella, päästökaupan laajentamista, osa-aikatyön nykyistä laajempaa mahdollistamista jne.
Soininvaaran kaltaisia poliittisia visionäärejä on tässä maassa ihan liian vähän. Vaikka ei olisi näistä ratkaisuehdotuksista aina Soininvaaran kanssa samaa mieltä (vaikka minä kyllä lähes poikkeuksetta olen), niin ainakin ehdotusten esittäminen antaa mahdollisuuden keskustella niistä.
Koska tässä on kyse eräänlaisesta yhteenvedosta Soininvaaran ajattelusta, niin kirja olisi minun makuuni saanut olla paljon selkeämmin jäsennelty. Olisin toivonut, että teos keskittyisi selvästi yhteen asiaan per luku ja tarjoaisi sitten selkeän politiikkasuosituksen. Sen sijaan Soininvaara "fundeeraa" ääneen hyvin paljon ja siirtyy turhan nopeasti ajatuksesta toiseen. Jos haluaa vetää yhteen Soininvaaran pääpointit, pitää kirjaa alleviivata itse - ja silloinkin huomaa, että monia kohdissa Soininvaara itse asiassa ennemminkin vain osoittaa ongelman tarjoamatta siihen varsinaista ratkaisuehdotusta.
June 7, 2022
Todella paljon tärkeää asiaa ja hyviä ehdotuksia. Herättää ajattelemaan, vaikket olisikaan kaikesta samaa mieltä. Tosin kielenhuolto on jätetty tekemättä, mistä johtuen kirjassa on saman verran kirjoitusvirheitä kuin on sivujakin, mikä häiritsi omaa lukukokemustani valtavasti.
February 13, 2022
Paljon ajattelua ja punnittua mielipiteitä
January 3, 2022
Mielenkiintoisia (joskin välillä aika matemaattisiakin) ajatuksia suomalaisen hyvinvointivaltion toimivuudesta ja tulevaisuudesta. Teos kuvaa hyvin asioiden monimutkaisuutta ja sitä miksi helppoja (poliittisia) ratkaisuja ongelmiin ei ole. Itseäni kuitenkin häiritsi järkyttävä kirjoitusvirheiden määrä, tolkkua tekemättömät lauseet ja saman asian toisto (joissain tapauksissa lähemmäs kymmenkunta kertaa), eli oikoluku olisi tehnyt ihmeitä ja ehkä tiivistänyt kirjaa sadalla sivulla.
January 13, 2022
Soininvaara on kunnioitettavan itsenäinen ja ennakkoluuloton ajattelija. Tähän kirjaan hän on koonnut analyysia siitä, miten yhteiskunta tulisi nyt organisoida palkkojen, verotuksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Hän käy tuskaisesti läpi sitä, miten rakenteet ovat menneisyyden vankeja. Fyysisen lapiotyön ajalta periytyvät käytännöt ovat surkeita nykyisen tietoyhteiskunnan olosuhteisiin. Rakenteiden muuttaminen on kuitenkin toivottoman hidasta demokratioissa.
Soininvaara pitää selvänä, että nyt meillä on paljon ihmisiä, joiden kyvyt eivät riitä markkinoilla sellaisen palkkauksen ansaitsemiseen jolla voisi elää säällisesti. Tuottavuuserot ovat räjähtäneet tietotyön myötä liki äärettömiksi. Soininvaaran ratkaisu on se, että matalan tuottavuuden ihmisetkin tulisi pitää töissä huonolla palkalla, mutta heidän elantonsa pitää turvata tulonsiirroilla. Suuret tuloerot ovat suuri ja kasvava riski myös meillä, Yhdysvaltojen perässä mennään ja yhteiskunnan koheesio on vaakalaudalla.
Olen pitkälti samaa mieltä Soininvaaran analyysin kanssa. Kirjassa kismittää kuitenkin tavaton kirjoitusvirheiden ja pois tippuneiden sanojen määrä. Vaikka Soininvaara yrittää joskus keventää tekstiä huumorilla, ei hän siinä juuri onnistu ja jossain kohtaa myöntää itsekin, että nyt oli kyllä monimutkaista. Kantaessaan huolta hyvän yhteiskunnan tulevaisuudesta Soininvaara jättää täysin huomiotta somen kautta nousseen uhan perinteisille demokratioille. Hän ratsastaa sillä hevosella, millä on politiikassa ansiokkaasti ratsastanut vuosikymmenet. Ei olisi ollut liikaa vaadittu huomata, että hänen huolensa yhteiskunnan repeämisestä tuloerojen vuoksi on tapahtumassa kiihdytetysti juuri somen kiihdyttämänä. Trumpin ja Johnsonin kaltaiset pellet tulivat valituiksi demokratioiden johtoon somekulttuurin ansiosta ja Yhdysvallat on lähellä sisällissotaa somen kautta lietsottuna.
Vahva lukusuositus joka tapauksessa Soininvaaran pohdinnoille.
Soininvaara pitää selvänä, että nyt meillä on paljon ihmisiä, joiden kyvyt eivät riitä markkinoilla sellaisen palkkauksen ansaitsemiseen jolla voisi elää säällisesti. Tuottavuuserot ovat räjähtäneet tietotyön myötä liki äärettömiksi. Soininvaaran ratkaisu on se, että matalan tuottavuuden ihmisetkin tulisi pitää töissä huonolla palkalla, mutta heidän elantonsa pitää turvata tulonsiirroilla. Suuret tuloerot ovat suuri ja kasvava riski myös meillä, Yhdysvaltojen perässä mennään ja yhteiskunnan koheesio on vaakalaudalla.
Olen pitkälti samaa mieltä Soininvaaran analyysin kanssa. Kirjassa kismittää kuitenkin tavaton kirjoitusvirheiden ja pois tippuneiden sanojen määrä. Vaikka Soininvaara yrittää joskus keventää tekstiä huumorilla, ei hän siinä juuri onnistu ja jossain kohtaa myöntää itsekin, että nyt oli kyllä monimutkaista. Kantaessaan huolta hyvän yhteiskunnan tulevaisuudesta Soininvaara jättää täysin huomiotta somen kautta nousseen uhan perinteisille demokratioille. Hän ratsastaa sillä hevosella, millä on politiikassa ansiokkaasti ratsastanut vuosikymmenet. Ei olisi ollut liikaa vaadittu huomata, että hänen huolensa yhteiskunnan repeämisestä tuloerojen vuoksi on tapahtumassa kiihdytetysti juuri somen kiihdyttämänä. Trumpin ja Johnsonin kaltaiset pellet tulivat valituiksi demokratioiden johtoon somekulttuurin ansiosta ja Yhdysvallat on lähellä sisällissotaa somen kautta lietsottuna.
Vahva lukusuositus joka tapauksessa Soininvaaran pohdinnoille.
April 30, 2022
Miten voi olla, että tällä kansantaloudellisen menestyksen tasolla osa ihmisistä elää taloudellisessa ahdingossa, luonto ja ilmasto tuhoutuu ja osa jengistä paiskii duunia kuin hullut?
Virkistävää lukea hitaampaa pohdintaa TV:n ja uutisten nopeampien ja pinnallisempien väittelyiden oheen. Hieman huolettaa (demo-/veto-)kratian tulevaisuus, kun verrataan uudistumiskykyisempiin x-kratioihin.
Virkistävää lukea hitaampaa pohdintaa TV:n ja uutisten nopeampien ja pinnallisempien väittelyiden oheen. Hieman huolettaa (demo-/veto-)kratian tulevaisuus, kun verrataan uudistumiskykyisempiin x-kratioihin.
January 9, 2022
Soininvaaralle tuttuun tapaan taloustieteellisen teräviä havaintoja yhteiskuntaan ja päätöksentekoon. Jopa Soininvaaraa tiiviisti seuraavana sain kirjasta uusia oivalluksia. Suosittelen kirjaa kaikille yhteiskunnasta tai taloudesta kiinnostuneille!
May 31, 2022
Paljon asiaa, paljon kritiikkiä nykyisille rakenteille, paljon myös korjausehdotuksia tai ainakin pohjaa ratkaisunetsimiselle. Pääteema taloudessa, mutta käsitellään myös mona muita aloja kuten koulutusta ja sosiaaliturvaa.
April 19, 2023
Tärkeä puheenvuoro taloudesta. Tällä hetkellä 19.4.2023 keskustellaan hallituksen muodostamisen yhteydessä hyvinvointiyhteiskunnan kestävyysvajeesta. Jarkko Eloranta jo suunnittelee poliittisia lakkoja. Kannattaa siis miettiä minkä suuntaisia uudistuksia esimerkiksi kannustinloukkujen purkamiseksi pitäisi tehdä ja miten ay-liike niihin tulee reagoimaan. Sanna Marinin hallitus leikkasi sosiaaliturvaa ja vähensi kannustinloukkuja poistamalla eläkeputken. Ay-liike ei mennyt poliittiseen lakkoon koska oma puolue SDP oli hallituksessa.
Soininvaara ehdottaa kirjassaan negatiivista tuloveroa paljolti siksi, että se on tehokkaampi ja kannustavampi tapa tehdä tulonsiirtoja kuin nykyinen monimutkainen härdelli ja se on helpompi toteuttaa suomalaiseen olemassaolevaan järjestelmään kuin perustulo. (Polkuriippuvuus on asia mikä pitää huomioda.) Ne ihmiset, jotka eivät työllisty nykyisellä työn markkinahinnalla tai de facto minimipalakalla, työllistyvät helpommin, kun osan palkasta maksaa valtio. Eurooppalainen kokemus Soininvaaran mukaan osoittaa että tällainen mekanismi nostaa hyvinvointia.
Ay-liike saattaa kokea, että tällainen uudistus heikentää sen valtaa, vaikka uudistus parantaa tehokkuutta. Valta on nyky-ay-liikkeelle kuitenkin ensisijainen asia. He ilmaisevat asian näin: "palkalla pitää elää [ilman, että pienipalkkaisia subventoidaan]".
Soininvaara puhuukin siitä että valtion on otettava osa ay-liikkeen roolista, vaikka Soininvaara on tässä suhteessa hyvin maltillinen (liiankin maltillinen ehkä):
"Hyvinvointivaltioiden käytännöt muovautuivat [aikoinaan] teollisuusvaltioiden aikaan, ja siksi ne toimivat parhaiten siinä ympäristössä. Hyvinvointivaltion rahoituspohja oli tuolloin hyvä, koska työllisyystilanne oli hyvä ja luonnolliset palkkaerot niin pieniä, ettei tulojen tasaamiseen mennyt kohtuuttoman paljon rahaa. Tämä taas oli paljolti ilmaisen koulutuksen ansiota.
Tulonjaon pitämisestä kohtuullisena huolehtivat valtio ja ammattiyhdistysliike rintarinnan. Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä oli huolehtia palkkaerojen kohtuullisuudesta ja valtion korjata tulonsiirroilla loput. Jälkiteolliseen aikaan hyvinvointivaltioiden käytännöt sopivat huonommin. Keskeinen syy tähän on ihmisten välisten tuottavuuserojen kasvu, minkä seurauksena ammattiyhdis- tysliikkeen perinteiset keinot tukea pienipalkkaisia nostavat työttömyyttä ja lisäävät syrjäytymistä.
Vanhassa hyvinvointivaltiossa valtiot ja kunnat ovat huolehtineet koulutuksen, terveydenhuollon, kulttuurin ja infrastrukruurin ohella sosiaalivakuutuksesta. Se on turvannut eläkkeen vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta ja päivärahan sairauden tai työttömyyden sattuessa. On tasattu eroja lapsiperheiden hyväksi lapsilisien, päivähoidon ja ilmaisen koulutuksen muodossa. Suuria tuloja on leikattu progressiivisella verotuksella, mutta pienipalkkaisia ei ole tuettu tulonsiirroilla.
Vanha hyvinvointivaltio toimi menestyksellisesti toisen maailmansodan jälkeisen talouskasvun oloissa, kun siirryttiin suurin joukoin maataloudesta teollisuuteen ja tyydyttä- västi siirryttäessä teollisuudesta palveluelinkeinoihin.
Uudella hyvinvointivaltiolla on vanhan hyvinvointivaltion tehtävien ohella kolme uutta tehtävää. Sen on otettava pienipalkkaisten ostovoimasta huolehtiminen ammattiyhdistysliikkeeltä, ryhdyttävä voimakkaasti saattamaan ulkoisvaikutuksia hintamekanismiin haittaverojen ja joissakin tapauksissa subventioiden avulla ja toimittava älykkäästi markkinoilla alentaakseen kertakustannustuotteiden hintoja niin, että marginaalikustannuksiltaan ilmaisia tuotteita ei rajata pienituloisten ulottumattomiin. Samalla palkkojen on voitava määräytyä aiempaa markkinaehtoisemmin.
Markkinoille on annettava enemmän tilaa myös ympäristönsuojelussa ja ilmastossa - siis kun ulkoiset kustannukset on ensin sisäistetty ympäristöveroilla."
Soininvaara ehdottaa kirjassaan negatiivista tuloveroa paljolti siksi, että se on tehokkaampi ja kannustavampi tapa tehdä tulonsiirtoja kuin nykyinen monimutkainen härdelli ja se on helpompi toteuttaa suomalaiseen olemassaolevaan järjestelmään kuin perustulo. (Polkuriippuvuus on asia mikä pitää huomioda.) Ne ihmiset, jotka eivät työllisty nykyisellä työn markkinahinnalla tai de facto minimipalakalla, työllistyvät helpommin, kun osan palkasta maksaa valtio. Eurooppalainen kokemus Soininvaaran mukaan osoittaa että tällainen mekanismi nostaa hyvinvointia.
Ay-liike saattaa kokea, että tällainen uudistus heikentää sen valtaa, vaikka uudistus parantaa tehokkuutta. Valta on nyky-ay-liikkeelle kuitenkin ensisijainen asia. He ilmaisevat asian näin: "palkalla pitää elää [ilman, että pienipalkkaisia subventoidaan]".
Soininvaara puhuukin siitä että valtion on otettava osa ay-liikkeen roolista, vaikka Soininvaara on tässä suhteessa hyvin maltillinen (liiankin maltillinen ehkä):
"Hyvinvointivaltioiden käytännöt muovautuivat [aikoinaan] teollisuusvaltioiden aikaan, ja siksi ne toimivat parhaiten siinä ympäristössä. Hyvinvointivaltion rahoituspohja oli tuolloin hyvä, koska työllisyystilanne oli hyvä ja luonnolliset palkkaerot niin pieniä, ettei tulojen tasaamiseen mennyt kohtuuttoman paljon rahaa. Tämä taas oli paljolti ilmaisen koulutuksen ansiota.
Tulonjaon pitämisestä kohtuullisena huolehtivat valtio ja ammattiyhdistysliike rintarinnan. Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä oli huolehtia palkkaerojen kohtuullisuudesta ja valtion korjata tulonsiirroilla loput. Jälkiteolliseen aikaan hyvinvointivaltioiden käytännöt sopivat huonommin. Keskeinen syy tähän on ihmisten välisten tuottavuuserojen kasvu, minkä seurauksena ammattiyhdis- tysliikkeen perinteiset keinot tukea pienipalkkaisia nostavat työttömyyttä ja lisäävät syrjäytymistä.
Vanhassa hyvinvointivaltiossa valtiot ja kunnat ovat huolehtineet koulutuksen, terveydenhuollon, kulttuurin ja infrastrukruurin ohella sosiaalivakuutuksesta. Se on turvannut eläkkeen vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta ja päivärahan sairauden tai työttömyyden sattuessa. On tasattu eroja lapsiperheiden hyväksi lapsilisien, päivähoidon ja ilmaisen koulutuksen muodossa. Suuria tuloja on leikattu progressiivisella verotuksella, mutta pienipalkkaisia ei ole tuettu tulonsiirroilla.
Vanha hyvinvointivaltio toimi menestyksellisesti toisen maailmansodan jälkeisen talouskasvun oloissa, kun siirryttiin suurin joukoin maataloudesta teollisuuteen ja tyydyttä- västi siirryttäessä teollisuudesta palveluelinkeinoihin.
Uudella hyvinvointivaltiolla on vanhan hyvinvointivaltion tehtävien ohella kolme uutta tehtävää. Sen on otettava pienipalkkaisten ostovoimasta huolehtiminen ammattiyhdistysliikkeeltä, ryhdyttävä voimakkaasti saattamaan ulkoisvaikutuksia hintamekanismiin haittaverojen ja joissakin tapauksissa subventioiden avulla ja toimittava älykkäästi markkinoilla alentaakseen kertakustannustuotteiden hintoja niin, että marginaalikustannuksiltaan ilmaisia tuotteita ei rajata pienituloisten ulottumattomiin. Samalla palkkojen on voitava määräytyä aiempaa markkinaehtoisemmin.
Markkinoille on annettava enemmän tilaa myös ympäristönsuojelussa ja ilmastossa - siis kun ulkoiset kustannukset on ensin sisäistetty ympäristöveroilla."
April 19, 2023
Soininvaara on Suomen eturivin kansanataloustieteilijä ja hänen kannanottonsa aiheesta ovat aina tervetulleita. Soininvaaralla on hyvä käsitys ei pelkästään taloudellisesta kilpailukyvystä, vaan etenkin siitä, että hän näkee metsän puilta (pun intended). Harva talousmies ymmärtää, että raha on lopultakin vain väline maksimoida yhteisön onnellisuuden määrä mahdollisimman tehokkaasti. Hän siis ymmärtää, että raha on muutakin, kuin vaihdon väline.
Soininvaara käy läpi talouden perusteoriat ja ilmiöt. Kuten yltä saattaa arvata, hän ottaa huomioon myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Jokainen varteenotettava taloustieteilijä ymmärtää talouden ulkoisvaikutukset. Myönteiset ja kielteiset. Lähes kukaan ei kuitenkaan ota ulkoisvaikutuksissa huomioon tuloerojen kasvun luomaa negatiivista ulkoisvaikutusta. Siitäkään huolimatta, että kansakuntien onnellisuutta mitataan jatkuvasti.
Soininvaaran tärkeimpiä huomioita, joka ei tosin ole hänen omansa, on se, ettei raha itsessään tuo onnea tietyn rajan saavutettua. Ylipäänsä henkilön varallisuuden pitäisi koko ajan kasvaa, jotta onellisuus pysyisi koko ajan huipussaan. Viisaita olivat budhalaiset munkit, jotka ymmärsivät kaiken onnellisuuden lähtevän luopumisesta. Muutoin tasaiset muuttumattomat suuretkin tulot kärsivät henkisen inflaation. Vaikka oma farmariauto tuntuikin hetken aikaa hyvältä, naapurin täyssähköinen farmariauto saa mielen apeaksi. Tuloero naapuriin kasvoi ja vaikka omatkin tulot nousi hieman, naapurin nousi vielä enemmän, joten onnellisuus väheni. Näin se karrikoiden menee.
On tietysti oma filosofinen dilemma, pitäisikö naapurin tulojen kasvua rajoittaa yo. lähtökohdasta, vai pikemminkin myydä materiaan perustumatonta tietä onnelliseen elämään.
Eikä Soininvaara sentään näin yksinkertaistetussa maailmassa liiku. Hän näkee kokonaisuuden ja senkin, milloin koko kansantalous hyötyy rikkaiden rikastumisesta.
Erinomainen kirja, jonka soisi jokaisen talouspoliikkaan sekaantuvan lukevan.
Yksi tähti lähtee pois viidestä johtuen editorin nukahtamisesta täysin loppumetreillä. Kirjan loppusivuille on jäänyt luokattoman paljon kirjoitusvirheitä. Kustantaja huomio.
Soininvaara käy läpi talouden perusteoriat ja ilmiöt. Kuten yltä saattaa arvata, hän ottaa huomioon myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Jokainen varteenotettava taloustieteilijä ymmärtää talouden ulkoisvaikutukset. Myönteiset ja kielteiset. Lähes kukaan ei kuitenkaan ota ulkoisvaikutuksissa huomioon tuloerojen kasvun luomaa negatiivista ulkoisvaikutusta. Siitäkään huolimatta, että kansakuntien onnellisuutta mitataan jatkuvasti.
Soininvaaran tärkeimpiä huomioita, joka ei tosin ole hänen omansa, on se, ettei raha itsessään tuo onnea tietyn rajan saavutettua. Ylipäänsä henkilön varallisuuden pitäisi koko ajan kasvaa, jotta onellisuus pysyisi koko ajan huipussaan. Viisaita olivat budhalaiset munkit, jotka ymmärsivät kaiken onnellisuuden lähtevän luopumisesta. Muutoin tasaiset muuttumattomat suuretkin tulot kärsivät henkisen inflaation. Vaikka oma farmariauto tuntuikin hetken aikaa hyvältä, naapurin täyssähköinen farmariauto saa mielen apeaksi. Tuloero naapuriin kasvoi ja vaikka omatkin tulot nousi hieman, naapurin nousi vielä enemmän, joten onnellisuus väheni. Näin se karrikoiden menee.
On tietysti oma filosofinen dilemma, pitäisikö naapurin tulojen kasvua rajoittaa yo. lähtökohdasta, vai pikemminkin myydä materiaan perustumatonta tietä onnelliseen elämään.
Eikä Soininvaara sentään näin yksinkertaistetussa maailmassa liiku. Hän näkee kokonaisuuden ja senkin, milloin koko kansantalous hyötyy rikkaiden rikastumisesta.
Erinomainen kirja, jonka soisi jokaisen talouspoliikkaan sekaantuvan lukevan.
Yksi tähti lähtee pois viidestä johtuen editorin nukahtamisesta täysin loppumetreillä. Kirjan loppusivuille on jäänyt luokattoman paljon kirjoitusvirheitä. Kustantaja huomio.
February 10, 2022
Todella hyvä ja syvällinen analyysi sekä Suomen taloushistoriasta, että nykyajan sosiaalipoliittisista haasteista ja miten ratkaista ne. Hyvin sujuvasti kirjoitettu ja täynä konkreettisia ehdotuksia. Mutta koska en ole taloustieteilijä tai sosiologi vaikea sanoa onko kirjan käsitys yhteiskunamme ongelmista ja ratkaisuista oikeasti hyviä. En vaan itse keksinyt paljon vastalauseita.
Ainoa kritiikki tätä kirjaa kohtaan on sen teknokraattinen ote. Soinivaaran visio voi olla realistinen, mutta se on mielikuvitukseltaan kovin rajallinen. Mutta varmaan se oli tarkoitus. Esimerkiksi kirjassa lainataan paljon Marxia ja muita vasemmistolaisia talouskirjoja joita olen myöskin lukenut, se ei mene tarpeeksi pitkälle. Esimerkiksi tässä kirjassa kokonaan puuttu analysloida, entä jos työntekijät omistaisivat kollektiivisesti työpaikkansa sen sijaan että ne olivat nykyisiä hierakkisia instituutioita tai valtavia gemakorporaatioita? Mutta varmaan jokin tällainen visio olisi toteuttamiskelpoisempi kuin työläisten todellinen emansipaatio. Eräänlainen kompromissi uuden supereliitin kanssa.
Ainoa kritiikki tätä kirjaa kohtaan on sen teknokraattinen ote. Soinivaaran visio voi olla realistinen, mutta se on mielikuvitukseltaan kovin rajallinen. Mutta varmaan se oli tarkoitus. Esimerkiksi kirjassa lainataan paljon Marxia ja muita vasemmistolaisia talouskirjoja joita olen myöskin lukenut, se ei mene tarpeeksi pitkälle. Esimerkiksi tässä kirjassa kokonaan puuttu analysloida, entä jos työntekijät omistaisivat kollektiivisesti työpaikkansa sen sijaan että ne olivat nykyisiä hierakkisia instituutioita tai valtavia gemakorporaatioita? Mutta varmaan jokin tällainen visio olisi toteuttamiskelpoisempi kuin työläisten todellinen emansipaatio. Eräänlainen kompromissi uuden supereliitin kanssa.
December 22, 2023
Virkistävvää lukea välillä puhtaan poliittista kirjaa - se on miulle harvinaista. Osmo Soininvaaran käsittelyssä puidaan elämän isoja asioita: työtä & verotusta, ympäristöä ja elämänlaatua. Peruskysymys on: miksi emme voi tämän paremmin, vaikka olemme vauraampia kuin koskaan?
Siinä riittää mietittävää. Osasyitä löytyy verotuksesta, kaupungistumisesta, markkinataloudesta ja työttömyydestä, noin muutamia mainitakseni. Mielenkiintoisia aiheita, joista kirjoittajalla on vankka kokemus ja osaaminen.
Vaikka annan kirjalle "vain" kaksi tähteä, niin se on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos teemat yhtään kiinnostavat. Miulle kirja oli oikeastaan ajattelun avaus, sillä vaikka kirja onkin yleistajuinen ja kansantajuinen, niin mie en ymmärtänyt kaikkea. Omat pohjatiedot esimerkiksi taloustieteestä olivat liian ohuet syvempään ymmärtämiseen. Ja vaikka teksti sujuvaa onkin, joukossa oli ihan järkyttävä määrä kirjoitusvirheitä ja lauserakenteita, joista huomaa että niitä on korjattu lennosta ja menty kuuseen.
Siinä riittää mietittävää. Osasyitä löytyy verotuksesta, kaupungistumisesta, markkinataloudesta ja työttömyydestä, noin muutamia mainitakseni. Mielenkiintoisia aiheita, joista kirjoittajalla on vankka kokemus ja osaaminen.
Vaikka annan kirjalle "vain" kaksi tähteä, niin se on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos teemat yhtään kiinnostavat. Miulle kirja oli oikeastaan ajattelun avaus, sillä vaikka kirja onkin yleistajuinen ja kansantajuinen, niin mie en ymmärtänyt kaikkea. Omat pohjatiedot esimerkiksi taloustieteestä olivat liian ohuet syvempään ymmärtämiseen. Ja vaikka teksti sujuvaa onkin, joukossa oli ihan järkyttävä määrä kirjoitusvirheitä ja lauserakenteita, joista huomaa että niitä on korjattu lennosta ja menty kuuseen.
December 3, 2024
Osmo Soininvaaran ajatuksia rakenteellisista ongelmista yhteiskunnassa sekä ehdotuksia niiden korjaamiseksi. Teos olisi kaivannut enemmän toimittamista, toisto ja kirjoitusvirheet nousevat välistä häiritseviksi. Jos niistä pääsee yli, tämä puheenvuoro sisältää monta tärkeää avausta, joiden soisi päätyvän laajemmalti julkiseen keskusteluun.
Erityiskiitos työmarkkinoiden yksityiskohtaisesta käsittelystä, sillä nykyisessä muodossaan osaamisreservin käyttö voisi olla paljon tehokkaampaa.
Erityiskiitos työmarkkinoiden yksityiskohtaisesta käsittelystä, sillä nykyisessä muodossaan osaamisreservin käyttö voisi olla paljon tehokkaampaa.
February 6, 2022
Minulla ei ole kompetenssia juuri arvioida tämän kirjan ajatuksia. Kuitenkin ajatusleikki pakollisista työosuuskunnista viritti ajatuksia tulonsiirroista ja ahkeruuden palkitsemisesta. Karikatyyrissa tuli upeasti esille kannustinloukut, korkeapalkkaisten verottaminen ja kaiken tasaaminen. Tämä ajatelma jäi tästä teoksesta erityisesti mieleen. Kiitos.
May 31, 2022
Tällainen hyvä yhteiskuntapolitiikan ja kansantaloustieteen perusopintojen yhdistäminen. 4 tähteä ehkä vähän liikaa, mutta pyöristetään nyt kun Osmolla kuitenkin hyviä ja raikkaita ajatuksia. Melko pitkällistä perustelua toki. Melko paljon yksittäisiä kirjoitusvirheitä eksynyt lopulliseen painokseen, mistähän lie johtunut.
November 23, 2023
Arvostelu saattaa olla erittäin vääristyneen hyvä, koska Soininvaaran tyyppinen ajattelu on itselle kaikista rakkain tapa käsitellä asioita.
Analyyttinen lähestyminen aikamme isoihin ongelmiin, selkeästi ilmaistuna milloin jokin lause on mielipide eikä fakta ja pohdintaa mahdollisista ratkaisuista.
Toivoisin tällaisen ajattelun ja julkaisuiden arvostuksen nousua.
Analyyttinen lähestyminen aikamme isoihin ongelmiin, selkeästi ilmaistuna milloin jokin lause on mielipide eikä fakta ja pohdintaa mahdollisista ratkaisuista.
Toivoisin tällaisen ajattelun ja julkaisuiden arvostuksen nousua.
January 16, 2022
Ehdottomasti lukemisen arvoinen mikäli yhteiskunnalliset kipupisteet yhtään kiinnostavat. Soininvaaralla on todella laaja tietopohja alaltaan, selkeitä visioita ja kykyä aatteellisesti vapaaseen pohdintaan. Pienenä miinuksena kivuliaan suuri kirjoitusvirheiden määrä.
April 25, 2022
Hieman liian fiksu kirja omalle älykkyysosamäärälleni ja pohjatiedolleni, mutta tarjosi paljon uutta tietoa sekä etenkin näkökulmia ja ajatuksia. Kirja sai myös kyseenalaistamaan joitain omia näkemyksiäni.
June 15, 2025
Kirjassa olisi ollut potentiaalia, mutta se ei sitä lunastanut. Kirjoitusvirheet ja sekavat lauserakenteet tekevät lukemisesta epämieluisaa. Kuitenkin kirjassa oli myös paljon kiinnostavia asioita ajastamme ja visioita paremmasta tulevaisuudesta, joten aivan yhtä tähteä kirja ei saa.
December 28, 2021
En kirjoittanut ylös ajatuksia. Oli kuitenkin hyvä ja avasi muistiinjäävästi paradokseja ja vaikeuksia.
January 20, 2022
Eniten kirjassa on kyse meritokratiasta. Yli 90 % tämä on juuri sitä, mitä Suomessa tarvittaisiin. Erityisesti asumisen tuista Soininvaara on kuitenkin väärässä.
March 1, 2022
Monin paikoin hyvää pohdintaa siitä, miten yhteiskuntaa voisi kehittää tehokkaammaksi siten, että se samalla olisi tasapuolisempi ja mahdollistaisi kansalaisten onnellisuutta mahdollisimman hyvin.
March 6, 2022
Ilo lukea tilastotieteilijän ja yhteiskunnallisen keskustelijan laajakaarista analyysia ja prognoosia ilman aktiivipoliitikon pidäkkeellisyyttä.
April 23, 2022
Kannattaa ehdottomasti lukea, jos yhteiskunnalliset aiheet kiinnostaa!
February 27, 2023
kovaa asiaa tarviin omaks
September 18, 2024
1/5
Pääosin heikko arvio naurettavan turhista kielioppivirheistä.
Pääosin heikko arvio naurettavan turhista kielioppivirheistä.
Displaying 1 - 30 of 30 reviews