What do you think?
Rate this book
Saana Havas #1
Un misterioso delitto a Helsinki
Saana è appena stata licenziata. Non che amasse troppo il suo lavoro: passava le giornate a creare contenuti sensazionalistici online per acchiappare qualche clic. Ma è stato comunque un duro colpo. Così decide di prendersi una piccola pausa da tutto e di trascorrere l'estate con sua zia nella piccola città di Hartola, nel sud della Finlandia. Sembra proprio l'occasione perfetta per rilassarsi e ritrovare la serenità. Ma l'istinto della giornalista è ancora vivo, e così quando Saana viene a conoscenza di un vecchio caso locale rimasto drammaticamente irrisolto da trent'anni, non può fare a meno di indagare. Nel frattempo, a Helsinki, un cadavere marchiato a fuoco viene ritrovato nella fortezza marina di Suomenlinna, proprio accanto alla monumentale "Porta del Re". Il caso viene affidato a Jan Leino e alla sua squadra. Il problema è che stavolta gli indizi sono particolarmente confusi e tutte le piste sembrano condurre inesorabilmente verso un vicolo cieco. Solo una cosa appare certa: l'omicidio della Porta del Re potrebbe non essere un caso isolato… Le strade di Saana e Jan sono destinate a incrociarsi. Per più di una ragione.
480 pages, Hardcover
First published April 1, 2020
53 people are currently reading
863 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 215 reviews
August 9, 2020
Vuoden ristiriitaisin lukukokemus! Välillä mietin että vau, tämähän on todella hyvä ja viihdyttävä, välillä taas pyörittelin silmiä kliseille ja eri juonenkäänteille.
Tykkäsin hahmoista ja oli virkistävää lukea kirjaa, joka oli niin tässä ajassa kiinni (Wolt-tilaukset, Netflix, true crime-podcastit). Luulin moneen otteeseen, että olin arvannut murhaajan, mutta onneksi en arvannut. Loppuratkaisu tuntui silti jotenkin vähän "valjulta", ehkä koska juonta rakennettiin niin pitkään ja huolella. Odotin jotain vähän jännittävämpää. Miljööstä plussaa ja tykkäsin myös siitä, että kirjassa esiteltiin monia hahmoja ja tarinaa oikeasti alustettiin kunnolla. Ajattelin aluksi, että tämä on pakko mennä aivan turhaan pitkitetyt kirjat- kategoriaan, mutta kirjan pituus ei häirinnyt ollenkaan.
Miinusta tulee siitä, että tarina oli minusta aika epäuskottava - erityisesti häiritsi tosi paljon se, miten kaikki random hahmot toinen toisensa perään jotenkin linkittyivät samaan juttuun. Hahmoja esiteltiin pitkään ja hartaasti, minkä ymmärrän koska kyseessä on ilmeisesti sarjan avausosa. Kerronta preesensissä oli myös vähän häiritsevää, mutta ehkä vaan tottumiskysymys.
Kolme tähteä, jatko-osa(t) kiinnostaa mutta ei noussut ihan sille tasolle mitä hehkutuksen perusteella odotin.
Tykkäsin hahmoista ja oli virkistävää lukea kirjaa, joka oli niin tässä ajassa kiinni (Wolt-tilaukset, Netflix, true crime-podcastit). Luulin moneen otteeseen, että olin arvannut murhaajan, mutta onneksi en arvannut. Loppuratkaisu tuntui silti jotenkin vähän "valjulta", ehkä koska juonta rakennettiin niin pitkään ja huolella. Odotin jotain vähän jännittävämpää. Miljööstä plussaa ja tykkäsin myös siitä, että kirjassa esiteltiin monia hahmoja ja tarinaa oikeasti alustettiin kunnolla. Ajattelin aluksi, että tämä on pakko mennä aivan turhaan pitkitetyt kirjat- kategoriaan, mutta kirjan pituus ei häirinnyt ollenkaan.
Miinusta tulee siitä, että tarina oli minusta aika epäuskottava - erityisesti häiritsi tosi paljon se, miten kaikki random hahmot toinen toisensa perään jotenkin linkittyivät samaan juttuun. Hahmoja esiteltiin pitkään ja hartaasti, minkä ymmärrän koska kyseessä on ilmeisesti sarjan avausosa. Kerronta preesensissä oli myös vähän häiritsevää, mutta ehkä vaan tottumiskysymys.
Kolme tähteä, jatko-osa(t) kiinnostaa mutta ei noussut ihan sille tasolle mitä hehkutuksen perusteella odotin.
November 15, 2021
Śmierć młodziutkiej dziewczyny sprzed lat napędza falę współczesnych zbrodni – takiej Finlandii jeszcze nie znaliśmy!
Nic dziwnego, że czytelnicy i krytycy z miejsca pokochali i docenili debiutancką powieść Backman. Autorka zgarnęła kilka znaczących nagród, a studio telewizyjne już zdecydowało się na serialową adaptację powieści. „Kiedy umiera król” to niezwykle klimatyczna opowieść o zbrodni, o małej społeczności, ale też o młodej, dorastającej dziewczynie, której marzenia i oczekiwania przerwała śmierć. Poznajemy jej świat, staje się nam bliska, chcemy, by uniknęła tego, co nieuchronnie ją spotka. Na próżno. W końcu to jej duch napędza kolejne wydarzenia, a my podążamy za nim, za tym widmem, zjawą, by poznać prawdziwe oblicze ludzkiej natury. Niesamowicie fascynujący, porywający kryminał z fińską nutą – zachwyci czytelnika, przerazi, pochłonie.
Nic dziwnego, że czytelnicy i krytycy z miejsca pokochali i docenili debiutancką powieść Backman. Autorka zgarnęła kilka znaczących nagród, a studio telewizyjne już zdecydowało się na serialową adaptację powieści. „Kiedy umiera król” to niezwykle klimatyczna opowieść o zbrodni, o małej społeczności, ale też o młodej, dorastającej dziewczynie, której marzenia i oczekiwania przerwała śmierć. Poznajemy jej świat, staje się nam bliska, chcemy, by uniknęła tego, co nieuchronnie ją spotka. Na próżno. W końcu to jej duch napędza kolejne wydarzenia, a my podążamy za nim, za tym widmem, zjawą, by poznać prawdziwe oblicze ludzkiej natury. Niesamowicie fascynujący, porywający kryminał z fińską nutą – zachwyci czytelnika, przerazi, pochłonie.
October 1, 2021
Mijn recensie voor deze thriller kan je binnenkort lezen bij Perfecte Buren!
July 7, 2023
šviežias skandinaviškas detektyvas
Dabar atrodo, kad visi detektyvų rašytojai tik ir lenktyniauja, kas sugalvos žiauresnes serijines ritualines žmogžudystes, bet pamiršta parašyti gerą romaną ir ten retai kada sueina galai. Jau lengvos formos alergija tam išsivystė ir dėl to sunku kartais būna pasiryžti dar ką pabandyti. Visgi džiaugiuosi, kad pabandžiau ‘Kai karalius miršta’, nes nors ir nėra tai tobulas detektyvas, bet man pasirodė vienas šviežesnių ir geresnių pastarųjų metų lietuviškai išleistų detektyvų.
Suomiškas, ir serijinis žudikas yra, ir kažkiek ritualų, ir ilgai brandintas keršto motyvas, bet viskas su saiku. Labai lėtai plėtojama, kartais net norisi pagreitinti tempą, bet ne dėl to, kad būtų nuobodu, o dėl noro sužinoti. Apskritai man patiko teksto tėkmė, tempas, neapsieita be tamsos, nusivylimo, liūdesio, bet tai - pasakojimo natūralus fonas. Detektyvas vyksta dviem kryptimis - mėgėjišku žurnalistinės 30 metų senumo įvykių tyrimu kaime ir profesionaliu kriminalinės policijos serijinių žmogžudysčių tyrimu. Tie tyrimai buvo tiek lygiaverčiai, kad sunkiai atspėjau, kas gi bus pagrindinis visos serijos veikėjas.
Tekstas labai smulkmeniškas - ilgos veikėjų veiksmų sekos aprašinėjamos su didžiuliu detalumu. Pavyzdžiui veikėjui išeinant iš namų visa seka aprašoma iki tokių dalykų kaip lifto numerių stebėjimas ar durų atidarymas, įterpiant minčių apie autobusą, kuriuo reiks važiuoti, įterpiama šiaip visokių mažų veiksmų, kuriuos daro tikri žmonės. Gali atrodyti, kad tokios butinės detalės visiškai nereikalingos ir tai turbūt skonio reikalas, bet čia man tai kažkaip tiko ir patiko - sukūrė labiau kinematografijos nei gaišaties efektą. Apskritai tekstas labai aktualus, daug gana šviežio koteksto, vis minimi mūsų plačiai nauodojami socialiniai tinklai, tikri ir žinomi prekės ženklai, bet neatrodo brukama, tiesiog suteikia istorijai kažkokį artumo, tikrumo pojūtį. Gana plačiai aptarinėjami ir detektyviniai serialai, užsimenama ir apie knygas ir apie tas mano jau minėtas lenktynes. Nemažai aprašinėjama tikrų Helsikio vietų, minimi lenkų mitai. Nežinau, gal mane tiesiog papirko tie visi pigūs triukai ir tiesiog buvau nuotaikos juos visus suvartoti, bet man pasirodė viskas labai smagu ir harmoninga.
Ir taip, nebuvo viskas tik rožėmis klota - man pasirodė gal kiek per daug sutapimų, keli žudiko veiksmai buvo sunkiai paaiškinami ir atrodo buvo sugalvoti tik tam kad tam tikri ne itin reikalingi siužeto vingiai galėtų įvykti. Kartais ir paaugliškas nerimas suaugusiųjų galvose dėl to ar vaikinas po pasimatymo parašys ir kodėl dar neparašė įgsrisdavo. Apskritai dėl manęs knyga būtų galėjusi būti ir šiek tiek trumpesnė. Bet nepaisant visų tų neigiamų detalių, vis tiek rekomenduočiau ją visiems pavargusiems nuo tų lenktynių ir norinčių atmosferiško, sudėingo, bet neperspausto detektyvo.
Dabar atrodo, kad visi detektyvų rašytojai tik ir lenktyniauja, kas sugalvos žiauresnes serijines ritualines žmogžudystes, bet pamiršta parašyti gerą romaną ir ten retai kada sueina galai. Jau lengvos formos alergija tam išsivystė ir dėl to sunku kartais būna pasiryžti dar ką pabandyti. Visgi džiaugiuosi, kad pabandžiau ‘Kai karalius miršta’, nes nors ir nėra tai tobulas detektyvas, bet man pasirodė vienas šviežesnių ir geresnių pastarųjų metų lietuviškai išleistų detektyvų.
Suomiškas, ir serijinis žudikas yra, ir kažkiek ritualų, ir ilgai brandintas keršto motyvas, bet viskas su saiku. Labai lėtai plėtojama, kartais net norisi pagreitinti tempą, bet ne dėl to, kad būtų nuobodu, o dėl noro sužinoti. Apskritai man patiko teksto tėkmė, tempas, neapsieita be tamsos, nusivylimo, liūdesio, bet tai - pasakojimo natūralus fonas. Detektyvas vyksta dviem kryptimis - mėgėjišku žurnalistinės 30 metų senumo įvykių tyrimu kaime ir profesionaliu kriminalinės policijos serijinių žmogžudysčių tyrimu. Tie tyrimai buvo tiek lygiaverčiai, kad sunkiai atspėjau, kas gi bus pagrindinis visos serijos veikėjas.
Tekstas labai smulkmeniškas - ilgos veikėjų veiksmų sekos aprašinėjamos su didžiuliu detalumu. Pavyzdžiui veikėjui išeinant iš namų visa seka aprašoma iki tokių dalykų kaip lifto numerių stebėjimas ar durų atidarymas, įterpiant minčių apie autobusą, kuriuo reiks važiuoti, įterpiama šiaip visokių mažų veiksmų, kuriuos daro tikri žmonės. Gali atrodyti, kad tokios butinės detalės visiškai nereikalingos ir tai turbūt skonio reikalas, bet čia man tai kažkaip tiko ir patiko - sukūrė labiau kinematografijos nei gaišaties efektą. Apskritai tekstas labai aktualus, daug gana šviežio koteksto, vis minimi mūsų plačiai nauodojami socialiniai tinklai, tikri ir žinomi prekės ženklai, bet neatrodo brukama, tiesiog suteikia istorijai kažkokį artumo, tikrumo pojūtį. Gana plačiai aptarinėjami ir detektyviniai serialai, užsimenama ir apie knygas ir apie tas mano jau minėtas lenktynes. Nemažai aprašinėjama tikrų Helsikio vietų, minimi lenkų mitai. Nežinau, gal mane tiesiog papirko tie visi pigūs triukai ir tiesiog buvau nuotaikos juos visus suvartoti, bet man pasirodė viskas labai smagu ir harmoninga.
Ir taip, nebuvo viskas tik rožėmis klota - man pasirodė gal kiek per daug sutapimų, keli žudiko veiksmai buvo sunkiai paaiškinami ir atrodo buvo sugalvoti tik tam kad tam tikri ne itin reikalingi siužeto vingiai galėtų įvykti. Kartais ir paaugliškas nerimas suaugusiųjų galvose dėl to ar vaikinas po pasimatymo parašys ir kodėl dar neparašė įgsrisdavo. Apskritai dėl manęs knyga būtų galėjusi būti ir šiek tiek trumpesnė. Bet nepaisant visų tų neigiamų detalių, vis tiek rekomenduočiau ją visiems pavargusiems nuo tų lenktynių ir norinčių atmosferiško, sudėingo, bet neperspausto detektyvo.
January 3, 2022
Als Saana wordt ontslagen als online redacteur besluit ze Helsinki voorlopig de rug toe te keren en de zomer door te brengen bij haar tante in Hartola. Ze komt daar om uit te zoeken wat ze wil in het leven, maar algauw verveelt ze zich in het slaperige stadje en kijkt ze alleen maar misdaadseries op Netflix. Dan hoort ze van haar tante over een onopgeloste moordzaak.
Saana wil zich verdiepen in deze tragedie die dertig jaar geleden heeft plaatsgevonden in Hartola. Het lichaam van de vijftienjarige Helena is in 1989 in de stroomversnelling van de rivier gevonden. De interesse van Saana ontwikkelt zich en ze raakt steeds meer betrokken bij deze zaak. Wat is er gebeurd met Helena?
Tegelijkertijd krijgt de politie van Helsinki de melding dat er een lichaam is gevonden. Het slachtoffer blijkt een succesvolle zakenman te zijn. Hij is flink toegetakeld, want zijn genitaliën zijn gebrandmerkt met een kroon.
Al gauw blijkt dat er nog drie slachtoffers op het lijstje van de moordenaar staan. Vier koningen, net zoals in het kaartspel.
De vraag is of de politie op tijd de dader te pakken kan krijgen voordat er nog meer slachtoffers vallen. Want achter wie zit de moordenaar precies aan? En waarom?
‘Als de koning sterft’ wordt geschreven vanuit verschillende perspectieven. Zo heb je Saana, een van de hoofdpersonages. Haar leer je dan ook goed kennen. Ze is vrijgezel, heeft net haar ontslag gekregen en besluit daarom een tijdje naar haar tante te gaan. Jan, werkzaam bij de politie, heeft verdriet om zijn zieke moeder en speelt een grote rol bij het onderzoek naar de moordenaar. Ook leren we Helena zelf kennen, door middel van flashbacks. Dit is interessant, want hierdoor krijg je ook meer te weten over wat precies in 1989 is gebeurd. In het begin moest ik zelf even wennen aan de schrijfstijl van Elina, maar na een tijdje leest het heel erg prettig. Doordat je steeds afwisselt van personages gaat het ook niet vervelen. Wie de moordenaar is blijft tot het eind goed geheim. Ook zijn er nog een aantal plotwendingen, waardoor je als lezer op het verkeerde been wordt gezet. De Finse benamingen zijn wel af en toe wat lastig om te lezen, maar ik heb zeker genoten van dit verhaal. ‘Als de koning sterft’ is dan ook een prima debuut.
Ik wil uitgeverij Cargo bedanken voor dit recensie-exemplaar!
Saana wil zich verdiepen in deze tragedie die dertig jaar geleden heeft plaatsgevonden in Hartola. Het lichaam van de vijftienjarige Helena is in 1989 in de stroomversnelling van de rivier gevonden. De interesse van Saana ontwikkelt zich en ze raakt steeds meer betrokken bij deze zaak. Wat is er gebeurd met Helena?
Tegelijkertijd krijgt de politie van Helsinki de melding dat er een lichaam is gevonden. Het slachtoffer blijkt een succesvolle zakenman te zijn. Hij is flink toegetakeld, want zijn genitaliën zijn gebrandmerkt met een kroon.
Al gauw blijkt dat er nog drie slachtoffers op het lijstje van de moordenaar staan. Vier koningen, net zoals in het kaartspel.
De vraag is of de politie op tijd de dader te pakken kan krijgen voordat er nog meer slachtoffers vallen. Want achter wie zit de moordenaar precies aan? En waarom?
‘Als de koning sterft’ wordt geschreven vanuit verschillende perspectieven. Zo heb je Saana, een van de hoofdpersonages. Haar leer je dan ook goed kennen. Ze is vrijgezel, heeft net haar ontslag gekregen en besluit daarom een tijdje naar haar tante te gaan. Jan, werkzaam bij de politie, heeft verdriet om zijn zieke moeder en speelt een grote rol bij het onderzoek naar de moordenaar. Ook leren we Helena zelf kennen, door middel van flashbacks. Dit is interessant, want hierdoor krijg je ook meer te weten over wat precies in 1989 is gebeurd. In het begin moest ik zelf even wennen aan de schrijfstijl van Elina, maar na een tijdje leest het heel erg prettig. Doordat je steeds afwisselt van personages gaat het ook niet vervelen. Wie de moordenaar is blijft tot het eind goed geheim. Ook zijn er nog een aantal plotwendingen, waardoor je als lezer op het verkeerde been wordt gezet. De Finse benamingen zijn wel af en toe wat lastig om te lezen, maar ik heb zeker genoten van dit verhaal. ‘Als de koning sterft’ is dan ook een prima debuut.
Ik wil uitgeverij Cargo bedanken voor dit recensie-exemplaar!
December 29, 2020
En oikein tiedä, miten suhtautua tähän kirjaan. Sain joululahjaksi, tuskin olisin muuten tähän tarttunut.
Koko asetelma henkii laskelmointia. Kyseessä on kirjailijan esikoisteos, ja kustantamo julistaa kansiliepeessä, että kirja "aloittaa koukuttavan jännityssarjan". Ja totisesti tästä kirjasta löytyy kaikki nyt pinnalla olevan rikosviihteen ainekset: murhattu nuori tyttö, hiukan misfit päähenkilö, joka töissä kolhuja saatuaan vetäytyy suvun maille pikkupaikkakunnalle, jonka pinnan alla sykkii pahuus. Mutta ei siinä vielä kaikki! On myös tunteensa kylmettänyt rikospoliisin tutkinnanjohtaja sekä rituaalimenoja harjoittava sarjamurhaaja. Ja kaiken päälle toki vielä romantiikkaa. Aineksia ei todellakaan ole säästelty.
Ja millainen on lopputulos? Rikosrarina, joka ei tuo genreen mitään uutta, ei yhtikäs mitään. Tavallaan kirja on ihan viihdyttävä, joissakin kohdin jopa mukaansatempaava, mutta lukukokemus on ontto. Mitään ei jää mieleen pyörimään, mitään ajatusta ei synny. Henkilöhahmot eivät tunnu eläviltä, heihin ei pääse sisään. Ei jää odottamaan, mitä heille "koukuttavan sarjan" seuraavassa osassa tapahtuu.
Eniten ehkä kuitenkin ärsyttää huolimaton ja töksähtelevä kielenkäyttö. Jos edes räikeimmät kielioppivirheet olisi voitu korjata. Kerronta on täynnä sekavaa verbien aikamuotojen vaihtelua, jopa kesken lauseen. Kirjailija käyttää konditionaalia futuurina niin tiuhaan, että yläasteen äikänopettajani olisi saanut slaagin.
Kaikesta päätellen Otava haluaa tällä teoksella päästä kiinni nyt niin muodikkaaseen Nordic Noir -aaltoon. Eikä siinä mitään, bisnestähän se on kustannustoimintakin. Jotenkin hölmö olo tästä kuitenkin itselle jäi. Tunsin itseni markkinasegmentiksi.
Koko asetelma henkii laskelmointia. Kyseessä on kirjailijan esikoisteos, ja kustantamo julistaa kansiliepeessä, että kirja "aloittaa koukuttavan jännityssarjan". Ja totisesti tästä kirjasta löytyy kaikki nyt pinnalla olevan rikosviihteen ainekset: murhattu nuori tyttö, hiukan misfit päähenkilö, joka töissä kolhuja saatuaan vetäytyy suvun maille pikkupaikkakunnalle, jonka pinnan alla sykkii pahuus. Mutta ei siinä vielä kaikki! On myös tunteensa kylmettänyt rikospoliisin tutkinnanjohtaja sekä rituaalimenoja harjoittava sarjamurhaaja. Ja kaiken päälle toki vielä romantiikkaa. Aineksia ei todellakaan ole säästelty.
Ja millainen on lopputulos? Rikosrarina, joka ei tuo genreen mitään uutta, ei yhtikäs mitään. Tavallaan kirja on ihan viihdyttävä, joissakin kohdin jopa mukaansatempaava, mutta lukukokemus on ontto. Mitään ei jää mieleen pyörimään, mitään ajatusta ei synny. Henkilöhahmot eivät tunnu eläviltä, heihin ei pääse sisään. Ei jää odottamaan, mitä heille "koukuttavan sarjan" seuraavassa osassa tapahtuu.
Eniten ehkä kuitenkin ärsyttää huolimaton ja töksähtelevä kielenkäyttö. Jos edes räikeimmät kielioppivirheet olisi voitu korjata. Kerronta on täynnä sekavaa verbien aikamuotojen vaihtelua, jopa kesken lauseen. Kirjailija käyttää konditionaalia futuurina niin tiuhaan, että yläasteen äikänopettajani olisi saanut slaagin.
Kaikesta päätellen Otava haluaa tällä teoksella päästä kiinni nyt niin muodikkaaseen Nordic Noir -aaltoon. Eikä siinä mitään, bisnestähän se on kustannustoimintakin. Jotenkin hölmö olo tästä kuitenkin itselle jäi. Tunsin itseni markkinasegmentiksi.
November 12, 2021
Wat een straf debuut!!
Ik kijk naar de volgende boeken!
Ik kijk naar de volgende boeken!
September 26, 2023
"Nepasikliauk nepažįstamais", "Saugokis tų, kurie šypsosi, nors nėra ko šypsotis", "Kalbėk tik su tais, kurie tiki Viešpačiu", vis kartojo mama. Bet šiandien, šią lakią akimirką tas nepažįstamas šypsantis bedievis iš karto suprato, kad Helena pasirengusi sulaužyti visas taisykles."
"Nevalia eiti į tą tamsą vienai. Neužmiršk šito."
"Nevalia eiti į tą tamsą vienai. Neužmiršk šito."
June 3, 2021
4,5 ⭐ todella koukuttava ja hyvin kirjoitettu esikoisdekkari. Ei liian väkivallalla mässäilevä, paneutui sopivasti keskeisten hahmojen elämiinkin ja sisälsi kaiken murhailun lomassa ripauksen romantiikkaa. Backman taitaa kuvailun ja kiinnostavien henkilöhahmojen luonnin sen lisäksi, että kirjoittaa vetävää tekstiä. Innolla siirryn seuraavan osan pariin.
November 8, 2021
Saana, een voormalig online redacteur uit Helsinki die worstelt met een burn-out, besluit de zomer bij haar tante in Hartola door te brengen, een klein stadje dat zichzelf een koninkrijk noemt. Er valt weinig te beleven en Saana, die van misdaadseries houdt, leeft op wanneer haar tante haar vertelt over een onopgeloste moordzaak uit 1989, toen het ontzielde lichaam van de 15-jarige Helena werd gevonden in de stroomversnelling van de donkere rivier. Ze is meteen geïntrigeerd door deze zaak en overweegt er een boek over te schrijven, maar als ze het dossier wil opvragen bij de politie, wordt deze aanvraag afgewezen omdat de zaak nooit is afgesloten. Ze gaat zelf op onderzoek uit en interviewt mensen die ten tijde van de moord in Hartola woonden, werkten en Helena gekend hebben. Zal ze voor een doorbraak kunnen zorgen?
Tegelijkertijd wordt Helsinki opgeschrikt door een gewelddadige moord. Het lichaam van een zakenman wordt gevonden bij de beroemde Koningspoort van het zeefort Suomenlinna, zijn genitaliën gebrandmerkt met een kroon. Wanneer al snel duidelijk wordt dat er nog 3 lijken te verwachten zijn, wordt de druk opgevoerd om de moordenaar te vinden. Is er een verband met de moordzaak die Saana onderzoekt?
Het boek start meteen met een hoop personages, wisselende perspectieven en verschillende verhaallijnen en tijdlijnen, die allemaal interessant zijn maar wel om aandacht vragen. De opbouw van de plot is boeiend en gedurende het hele boek worden er telkens kleine details vrijgegeven die soms eerst voor wat verwarring zorgen, maar uiteindelijk allemaal belangrijk blijken te zijn voor de ontknoping Het verhaal is mysterieus en verschillende personages laten niet het achterste van hun tong zien, ze houden zaken achter waardoor er veel ruimte is voor speculatie. De afzonderlijke zaken komen op een leuke manier samen en wanneer er op een gegeven moment niet veel schot in de zaak zit, zorgen vooral de ontwikkelingen in de privélevens van de personages ervoor dat het boek onderhoudend blijft.
Hoewel het begin wat traag kan aanvoelen, begint op een gegeven moment het verhaal flink te lopen en tegen het einde is het boek vrijwel niet meer weg te leggen. Puzzelstukjes passen ineens in elkaar, er zitten heel wat verrassingen en plotwendingen in en dit originele verhaal zit goed in elkaar en is gedetailleerd, beeldend en vlot geschreven. Het wordt nergens te gruwelijk maar zit wel vol spanning, symboliek en wat romantiek. Dit is een zeer solide start van een nieuwe serie!
Tegelijkertijd wordt Helsinki opgeschrikt door een gewelddadige moord. Het lichaam van een zakenman wordt gevonden bij de beroemde Koningspoort van het zeefort Suomenlinna, zijn genitaliën gebrandmerkt met een kroon. Wanneer al snel duidelijk wordt dat er nog 3 lijken te verwachten zijn, wordt de druk opgevoerd om de moordenaar te vinden. Is er een verband met de moordzaak die Saana onderzoekt?
Het boek start meteen met een hoop personages, wisselende perspectieven en verschillende verhaallijnen en tijdlijnen, die allemaal interessant zijn maar wel om aandacht vragen. De opbouw van de plot is boeiend en gedurende het hele boek worden er telkens kleine details vrijgegeven die soms eerst voor wat verwarring zorgen, maar uiteindelijk allemaal belangrijk blijken te zijn voor de ontknoping Het verhaal is mysterieus en verschillende personages laten niet het achterste van hun tong zien, ze houden zaken achter waardoor er veel ruimte is voor speculatie. De afzonderlijke zaken komen op een leuke manier samen en wanneer er op een gegeven moment niet veel schot in de zaak zit, zorgen vooral de ontwikkelingen in de privélevens van de personages ervoor dat het boek onderhoudend blijft.
Hoewel het begin wat traag kan aanvoelen, begint op een gegeven moment het verhaal flink te lopen en tegen het einde is het boek vrijwel niet meer weg te leggen. Puzzelstukjes passen ineens in elkaar, er zitten heel wat verrassingen en plotwendingen in en dit originele verhaal zit goed in elkaar en is gedetailleerd, beeldend en vlot geschreven. Het wordt nergens te gruwelijk maar zit wel vol spanning, symboliek en wat romantiek. Dit is een zeer solide start van een nieuwe serie!
January 21, 2025
Suomija. Karaliai ir Rėvos dukterys. Istorija įtraukia, puikus detektyvas. Nemažai veikėjų ir galimybė pažvelgt iš kiekvieno pozicijos. Visi jie vienaip ar kitaip susiję. Veiksmas plėtojamas iš lėto, bet neprailgsta. Kas vyko tarp įtakingųjų mažo miestelio gyventojų ir jaunų, jiems pavaldžių, merginų? Prabangus dvaras, tamsi upė, kabantis tiltas.. istorija išgalvota, bet miestelis tikras, buvo įdomu pagooglinti tą vietovę. Kas žudikas? Teko gerai paspėlioti, suklaidinta buvau ne kartą. Šiek tiek įpinta meno, vietinės mitologijos. Visi dingę žmonės, jų paslaptys, kaltieji ir aukos bus atskleisti. O visame tame ir žavi prasidėjusi meilės istorija. Nesitikėjau, kad taip patiks.
🖋 Visiems, kurie nejuda, užeina depresija.
🖋 Ne visi turi gyventi vienodai, kaip pagal schemą. <...> Bet visada turi jausti, kad valdai padėtį.
🖋 ..džiaugiasi, kad nekamuoja nuovargis, kad kaupiasi energija, kad savigarbos nereikia stiprinti kalendoriuje žymint užimtas dienas.
🖋 Visiems, kurie nejuda, užeina depresija.
🖋 Ne visi turi gyventi vienodai, kaip pagal schemą. <...> Bet visada turi jausti, kad valdai padėtį.
🖋 ..džiaugiasi, kad nekamuoja nuovargis, kad kaupiasi energija, kad savigarbos nereikia stiprinti kalendoriuje žymint užimtas dienas.
November 6, 2023
Aš mėgstu skaityti detektyvus, ypatingai tuos, kuriuose atsiranda vis naujų detalių ir rašytojas neleidžia man atsikvėpti narpliojant bylą. Ši knyga buvo būtent tokia. Bet labiausiai joje man patiko žinoma, kad meilė. Labai mėgstu detektyvus, kuriuose pagrindinis tyrėjas ką nors įsimyli 😁
Visi nužudymai daugmaž aprašomi gana smulkiai, tai jei suprantate kūno dalių, žudymo ypatybių tikrai bus. Todėl ši knyga man labai priminė Nesbø knygas. Aišku ir pats Helsinkis nėra nutolęs nuo Norvegijos, tad aplinka ir nuotaika taip pat buvo gan artima.
Vienas minusas tai, kad man istorija pasirodė per lėta, viskas vyko tokiu lėtu tempu, o man norėjosi, kuo greičiau viską sužinoti. Nors žudiką aš nujaučiau, tad labai didelės nuostabos pabaigoje nebuvo. Bet norint pailsėti nuo meilės romanų, bet visiškai nuo jų neatitrūkti, tikrai verta skaityti šią knygą.
September 5, 2020
Tosi koukuttava teos. Kuuntelin tämän ihan muutamassa päivässä. Tässä oli monta näkökulmaa, mutta kerrankin aikalailla kaikki niistä olivat kiinnostavia. Romaani olisi saanut paremman arvion, jos aivan turha ja täydellisyyttä tihkuva romanssikuvio oltaisiin jätetty pois. Aivan liian siirappia tähän genreen.
May 19, 2024
Geras savaitgalio detektyvas su gražia Suomijos vasara.
May 17, 2023
„Tamsa paslėpė nutilusius paukščius ir vakarais lekiojančius šikšnosparnius. Jos buvo kaip pievų katilėliai – nuleidusios galvas žvelgdavo iš padilbų. Jos buvo kaip šlapynių paparčiai – naktį atsitraukdavo. Jos stebėjo gedinčius karalystės žmones ir rinko gandus."
Ech, tie suomiški vietovardžiai – liežuvį galima nusilaužti. Bet šis detektyvas, nors ir debiutinis, tikrai pavykęs. Beje, jis sulaukė didžiulės sėkmės ne tik Suomijoje: leidybos teisės parduotos dvylikai šalių ir pagal knygą kuriamas televizijos serialas. O geriausia yra tai, kad žudiko nepavyko atspėti iki pat pabaigos.
Pagrindinė veikėja Sana yra žurnalistė. Per Netflix ji mėgsta žiūrėti kriminalinius serialus ir Erkiulį Puaro. Iki šiol rašiusi bulvarinėmis temomis, ji susidomi prieš trisdešimt metų įvykusia nelaime. Mergina pradeda savo tyrimą ir kuo toliau, tuo aiškiau, kad šis senas įvykis nėra toks paprastas, nei iš pirmo žvilgsnio atrodė.
Veiksmas vyksta nedideliame miestelyje Hartoloje, turinčiame karalystės statusą. Romane buvo ir lėtesnių vietų, autorė pamažu supažindino su veikėjais, nes „Kai karalius miršta" yra pirmoji serijos dalis. Taip pat yra ir pora detektyvų tyrėjų, kurie tiria ritualinės žmogžudystės bylą ir tyrimo detalės juos suveda su Sana.
Istorija pasakojama iš skirtingų veikėjų pozicijų, į siužetą įpinta ir praeities laiko juosta. Veikėjų daug, bet jie pristatomi nuosekliai ir aiškiai, tad nesipainioja. Man tik pritrūko šiek tiek šiurpuliukų ir to tamsumo, būdingo skandinaviškiems trileriams. Bet mėgstantiems klasikinius detektyvus, kurių esmė yra nusikaltėlio paieška, bus tikrai įdomu.
https://www.facebook.com/profesionali...
https://www.instagram.com/profesional...
www.profesionalimama.wordpress.com
Ech, tie suomiški vietovardžiai – liežuvį galima nusilaužti. Bet šis detektyvas, nors ir debiutinis, tikrai pavykęs. Beje, jis sulaukė didžiulės sėkmės ne tik Suomijoje: leidybos teisės parduotos dvylikai šalių ir pagal knygą kuriamas televizijos serialas. O geriausia yra tai, kad žudiko nepavyko atspėti iki pat pabaigos.
Pagrindinė veikėja Sana yra žurnalistė. Per Netflix ji mėgsta žiūrėti kriminalinius serialus ir Erkiulį Puaro. Iki šiol rašiusi bulvarinėmis temomis, ji susidomi prieš trisdešimt metų įvykusia nelaime. Mergina pradeda savo tyrimą ir kuo toliau, tuo aiškiau, kad šis senas įvykis nėra toks paprastas, nei iš pirmo žvilgsnio atrodė.
Veiksmas vyksta nedideliame miestelyje Hartoloje, turinčiame karalystės statusą. Romane buvo ir lėtesnių vietų, autorė pamažu supažindino su veikėjais, nes „Kai karalius miršta" yra pirmoji serijos dalis. Taip pat yra ir pora detektyvų tyrėjų, kurie tiria ritualinės žmogžudystės bylą ir tyrimo detalės juos suveda su Sana.
Istorija pasakojama iš skirtingų veikėjų pozicijų, į siužetą įpinta ir praeities laiko juosta. Veikėjų daug, bet jie pristatomi nuosekliai ir aiškiai, tad nesipainioja. Man tik pritrūko šiek tiek šiurpuliukų ir to tamsumo, būdingo skandinaviškiems trileriams. Bet mėgstantiems klasikinius detektyvus, kurių esmė yra nusikaltėlio paieška, bus tikrai įdomu.
https://www.facebook.com/profesionali...
https://www.instagram.com/profesional...
www.profesionalimama.wordpress.com
October 8, 2021
Vier en halve sterren! Ik las het Finse debuut 'Als de koning sterft' van Elina Backman en altijd denk ik weer: probeer nou eens gewoon heel kort uit te leggen waarom je dit dan zo goed vindt. Nou, dat héle korte is weer prima mislukt maar wat ik er over kwijt wou is te vinden in de link naast uiteraard een stukje info over deze thriller zelf. Dikke aanrader! 🤩📚
https://samenlezenisleuker.wordpress....
https://samenlezenisleuker.wordpress....
December 20, 2024
En ollut tajunnut, että tämä on dekkari. Jos olisin tajunnut, en olisi aloittanut. Koukuttava mutta käsittämättömän epäuskottava ja kliseinen.
Moni on valittanut romanssista. Minuakin häiritsee, että sellainen on ollut pakko änkeä osaksi tarinaa ja että romanssin osapuolet ovat niin jäätävän kliseisiä: tumma, komea, pitkä mies ja kaunis, hoikka, vaalea nainen. Kliseinen ja ilmeisen olennaisena pidettävä ulkonäkö laskee teoksen kioskikirjallisuuden tasolle.
Olin toissa kesänä viikon vuokramökillä Hartolassa, ja oli hauska nähdä mielessään tutut paikat S-marketista ja kirkosta Itä-Hämeen museon rakennuksiin ja pihapiiriin. Miljöön kuvaaminen ja käyttäminen osana tarinaa ovat mielestäni teoksen parasta antia. Itse murhamysteerit jäävät leijumaan ilmaan, koska yksityiskohdat ja asioiden väliset suhteet ovat niin epäuskottavia ja hauraita. Jää mm. käsittelemättä, mistä konkreettisesta syystä ja millaisin käytännön askelin vuoden 1989 surmat toteutettiin. Hengen riistämiset eivät tunnu ollenkaan "tarpeellisilta": miksi juuri nämä piti pistää kylmäksi, jos muut asioista tietävät saattoi jättää eloon? Useamman ihmisen tappaneet myös elelevät vuosikymmeniä ilman tunnontuskia. Kyse on kuitenkin ns. tavallisista ihmisistä. Jos syylliset ovat täysiä psykopaatteja, heidät pitäisi myös kuvata sellaisina.
Vuoden 2019 murhaajan tarina repäistään pakasta niin myöhään ja hänestä kerrotaan niin vähän, että lukija ei voi kuin pettyä. Minusta olisi ollut myös olennaista selvittää, miten murhien toteuttaminen on käytännössä onnistunut ja mistä viimeisessä tapauksessa käytetty murha-ase on ilmestynyt. Ja miksi niin fiksut uhrit, etenkin viimeinen, muka menivät lankaan?
Kaiken kaikkiaan teos on täynnä väkisin väännettyjä käänteitä ja linkkejä asioiden välillä. Kirjailija on parhaimmillaan kuvatessaan kesäistä pikkupaikkakuntaa, joten ehkä jokin muu genre olisi ollut sopivampi valinta.
Lisäksi teos ilmentää surullista kielitajun puutetta sekä kirjailijalta, kustannustoimittajalta että muilta esilukijoilta. "Lähiaikoina" viittaa tulevaan, mutta teoksessa sitä käytetään koko ajan menneisyydestä puhuttaessa. Oikea valinta olisi "viime aikoina".
Toinen, vielä vaikeammin ymmärrettävä moka on toistuva pitää paikkansa -rakenteen käyttö. Backman kirjoittaa toistuvasti, että huhut, juorut ja havainnot "pitävät paikkaansa". Oikea muoto affirmatiivisessa eli myöntävässä tai vahvistavassa lauseessa on tietenkin "x pitää paikkansa": Huhut pitävät paikkansa. Partitiivia (ja omistusliitettä) "paikkaansa" käytetään kieltolauseessa: Huhut eivät pidä paikkaansa.
Ihan samalla tavalla kielen tasolla toimii konkreettinen paikan pitäminen, josta idiomaattinen ilmauskin lienee saanut alkunsa: Sisko pitää paikkansa eikä luovuta sitä kellekään. Isä ei tajua varata tuolia eli pitää paikkaansa, joten hän menettää paikkansa, kun poistuu hetkeksi huoneesta. Jos "huhut pitävät paikkaansa", siis kahdella a:lla partitiivissa, huhut aktiivisina subjekteina varaavat istuma- tai muut paikkansa.
En tiedä, johtuuko horjunta siitä, että pitää paikkansa -rakenne sekoittuu esimerkiksi sellaisten ilmaisujen kuin "puolustaa paikkaansa" kanssa.
Sekä menneisiin viittaaminen lähiaikoina että pitää paikkansa -rakenteen virheellinen käyttö ovat molemmat viime aikoina yhä yleisemmäksi käyneitä suomen kielen rakenteita, joissa ihmisten kielitaju horjuu. Siksi olisi erityisen tärkeää korjata tällaiset kömmähdykset painetusta tekstistä. Terveisin puristi.
Summa summarum: mun ei vaan pitäis lukea dekkareita.
Moni on valittanut romanssista. Minuakin häiritsee, että sellainen on ollut pakko änkeä osaksi tarinaa ja että romanssin osapuolet ovat niin jäätävän kliseisiä: tumma, komea, pitkä mies ja kaunis, hoikka, vaalea nainen. Kliseinen ja ilmeisen olennaisena pidettävä ulkonäkö laskee teoksen kioskikirjallisuuden tasolle.
Olin toissa kesänä viikon vuokramökillä Hartolassa, ja oli hauska nähdä mielessään tutut paikat S-marketista ja kirkosta Itä-Hämeen museon rakennuksiin ja pihapiiriin. Miljöön kuvaaminen ja käyttäminen osana tarinaa ovat mielestäni teoksen parasta antia. Itse murhamysteerit jäävät leijumaan ilmaan, koska yksityiskohdat ja asioiden väliset suhteet ovat niin epäuskottavia ja hauraita. Jää mm. käsittelemättä, mistä konkreettisesta syystä ja millaisin käytännön askelin vuoden 1989 surmat toteutettiin. Hengen riistämiset eivät tunnu ollenkaan "tarpeellisilta": miksi juuri nämä piti pistää kylmäksi, jos muut asioista tietävät saattoi jättää eloon? Useamman ihmisen tappaneet myös elelevät vuosikymmeniä ilman tunnontuskia. Kyse on kuitenkin ns. tavallisista ihmisistä. Jos syylliset ovat täysiä psykopaatteja, heidät pitäisi myös kuvata sellaisina.
Vuoden 2019 murhaajan tarina repäistään pakasta niin myöhään ja hänestä kerrotaan niin vähän, että lukija ei voi kuin pettyä. Minusta olisi ollut myös olennaista selvittää, miten murhien toteuttaminen on käytännössä onnistunut ja mistä viimeisessä tapauksessa käytetty murha-ase on ilmestynyt. Ja miksi niin fiksut uhrit, etenkin viimeinen, muka menivät lankaan?
Kaiken kaikkiaan teos on täynnä väkisin väännettyjä käänteitä ja linkkejä asioiden välillä. Kirjailija on parhaimmillaan kuvatessaan kesäistä pikkupaikkakuntaa, joten ehkä jokin muu genre olisi ollut sopivampi valinta.
Lisäksi teos ilmentää surullista kielitajun puutetta sekä kirjailijalta, kustannustoimittajalta että muilta esilukijoilta. "Lähiaikoina" viittaa tulevaan, mutta teoksessa sitä käytetään koko ajan menneisyydestä puhuttaessa. Oikea valinta olisi "viime aikoina".
Toinen, vielä vaikeammin ymmärrettävä moka on toistuva pitää paikkansa -rakenteen käyttö. Backman kirjoittaa toistuvasti, että huhut, juorut ja havainnot "pitävät paikkaansa". Oikea muoto affirmatiivisessa eli myöntävässä tai vahvistavassa lauseessa on tietenkin "x pitää paikkansa": Huhut pitävät paikkansa. Partitiivia (ja omistusliitettä) "paikkaansa" käytetään kieltolauseessa: Huhut eivät pidä paikkaansa.
Ihan samalla tavalla kielen tasolla toimii konkreettinen paikan pitäminen, josta idiomaattinen ilmauskin lienee saanut alkunsa: Sisko pitää paikkansa eikä luovuta sitä kellekään. Isä ei tajua varata tuolia eli pitää paikkaansa, joten hän menettää paikkansa, kun poistuu hetkeksi huoneesta. Jos "huhut pitävät paikkaansa", siis kahdella a:lla partitiivissa, huhut aktiivisina subjekteina varaavat istuma- tai muut paikkansa.
En tiedä, johtuuko horjunta siitä, että pitää paikkansa -rakenne sekoittuu esimerkiksi sellaisten ilmaisujen kuin "puolustaa paikkaansa" kanssa.
Sekä menneisiin viittaaminen lähiaikoina että pitää paikkansa -rakenteen virheellinen käyttö ovat molemmat viime aikoina yhä yleisemmäksi käyneitä suomen kielen rakenteita, joissa ihmisten kielitaju horjuu. Siksi olisi erityisen tärkeää korjata tällaiset kömmähdykset painetusta tekstistä. Terveisin puristi.
Summa summarum: mun ei vaan pitäis lukea dekkareita.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 11, 2020
Kiva oli lukkee Suomessa tapahtuva rikostarina. Romanssikuviot ja varsinkin yllättävät sattumat saivat tosin miettimään onko Suomessa yhteensä vain n. 20 asukasta. Jos ei jää nuihin epäuskottavuuksiin jummiin, niin kirja on suht viihyttävä.
March 4, 2022
Als de koning sterft is het debuut van Elina Backman en het eerste deel van een serie.
Saana is journaliste, maar wordt ontslagen. Ze brengt de zomer door bij haar tante in Hartola. Om toch iets om handen te hebben besluit ze de verdachte dood van Helena te onderzoeken, een zaak van 30 jaar oud.
Tegelijk wordt er in Helsinki een man vermoord. Op zijn genitaliën staat een brandmerk van een kroon. Jan en Heidi zitten op de zaak, en wanneer er een tweede slachtoffer valt met hetzelfde brandmerk vermoeden zij dat de zaak groter is dan zij nu kunnen overzien.
Wanneer Saana en Jan elkaar ontmoeten en over de zaken spreken, lijkt er een verband te zijn tussen de huidige moorden en de dood van Helena. Zullen zij optijd zijn om de moordenaar te ontmaskeren?
De personages in Als de koning sterft zijn goed uitgewerkt. Je merkt dat er toegewerkt wordt naar meerdere delen in de serie, waardoor er extra ruimte is om de diepte in te gaan. Dit zorgt op sommige momenten voor veel informatie maar daardoor gaan de personages erg leven.
De sfeer en omgeving zijn goed neergezet. De grote stad Helsinki met haar anonimiteit en het kleine ‘ons kent ons’ Hartola. De hoofdstukken zijn van gemiddelde lengte en door het wisselende perspectief blijft de vaart erin. Ook lees je soms passages vanuit de dader, die zijn lekker duister en cryptisch.
Het boek is niet super spannend maar heeft wel voldoende ruimte voor speculatie en verrassende plotwendingen.
Als de koning sterft kaart enkele serieuze onderwerpen aan, maar er is voldoende plek voor een beetje humor. Toch pakte het verhaal me niet helemaal. Ik kwam er niet goed in, waardoor ik erg lang over het boek heb gedaan. Misschien kwam dit door een kleine leesdip, want ik heb wel genoten van de personages. Op zekere momenten kon ik het boek met moeite wegleggen maar over het algemeen interesseerde het onderwerp me niet voldoende.
Dit neemt niet weg dat ik erg benieuwd ben naar een volgend deel, vooral omdat ik wil weten hoe de personages zich gaan ontwikkelen.
Het is absoluut geen slecht debuut, enkel een onderwerp dat mij niet genoeg kan boeien. Op naar het volgende deel!
Saana is journaliste, maar wordt ontslagen. Ze brengt de zomer door bij haar tante in Hartola. Om toch iets om handen te hebben besluit ze de verdachte dood van Helena te onderzoeken, een zaak van 30 jaar oud.
Tegelijk wordt er in Helsinki een man vermoord. Op zijn genitaliën staat een brandmerk van een kroon. Jan en Heidi zitten op de zaak, en wanneer er een tweede slachtoffer valt met hetzelfde brandmerk vermoeden zij dat de zaak groter is dan zij nu kunnen overzien.
Wanneer Saana en Jan elkaar ontmoeten en over de zaken spreken, lijkt er een verband te zijn tussen de huidige moorden en de dood van Helena. Zullen zij optijd zijn om de moordenaar te ontmaskeren?
De personages in Als de koning sterft zijn goed uitgewerkt. Je merkt dat er toegewerkt wordt naar meerdere delen in de serie, waardoor er extra ruimte is om de diepte in te gaan. Dit zorgt op sommige momenten voor veel informatie maar daardoor gaan de personages erg leven.
De sfeer en omgeving zijn goed neergezet. De grote stad Helsinki met haar anonimiteit en het kleine ‘ons kent ons’ Hartola. De hoofdstukken zijn van gemiddelde lengte en door het wisselende perspectief blijft de vaart erin. Ook lees je soms passages vanuit de dader, die zijn lekker duister en cryptisch.
Het boek is niet super spannend maar heeft wel voldoende ruimte voor speculatie en verrassende plotwendingen.
Als de koning sterft kaart enkele serieuze onderwerpen aan, maar er is voldoende plek voor een beetje humor. Toch pakte het verhaal me niet helemaal. Ik kwam er niet goed in, waardoor ik erg lang over het boek heb gedaan. Misschien kwam dit door een kleine leesdip, want ik heb wel genoten van de personages. Op zekere momenten kon ik het boek met moeite wegleggen maar over het algemeen interesseerde het onderwerp me niet voldoende.
Dit neemt niet weg dat ik erg benieuwd ben naar een volgend deel, vooral omdat ik wil weten hoe de personages zich gaan ontwikkelen.
Het is absoluut geen slecht debuut, enkel een onderwerp dat mij niet genoeg kan boeien. Op naar het volgende deel!
July 2, 2020
Esikoisdekkariksi hyvä, joo, mutta kirja ei minulla napannut, koska en taida olla oikeaa kohderyhmää. Olihan tarina kelpo mysteeeri, eikä syyllistä ollut helppo arvata. Eri kuninkaiden yhteen liittäminen oli juonen parasta antia.
Kuuntelin äänikirjana, jouduin kelaamaan usein, kun tuntui, että eksyin tarinassa, ja sillä oli varmasti syynsä siihen, että tarina eteni sekavasti. Tarinassa ja kerronnassa oli minun makuuni myös liikaa rönsyjä. Romanssi. Janin äiti. Kosken neidot. Suhaaminen Hartolan ja Helsingin välillä. Juulia Alexandra. Alituinen kahvin juonti.
Kuunneltuna myös kieli harmitti. Preesensissä kerronta on mielestäni harvoin onnistunutta. Lauserakenteet tuntuivat toistuvan kovin samanlaisina. Luin jostain, että kirjaa oli kirjoitettu seitsemän vuotta. Siinä ajassa olisi kyllä ehtinyt saada kielelliseen tyyliin muutakin kuin nopeaa luettavuutta.
Suosittelisin kirjaa kaksi-kolmikymppisille naisille. Rippikouluajan muistot ja sinkkuelämän koukerot auttavat samastumaan päähenkilöihin, ja kirja tuntuu varmasti omammalta.
Kuuntelin äänikirjana, jouduin kelaamaan usein, kun tuntui, että eksyin tarinassa, ja sillä oli varmasti syynsä siihen, että tarina eteni sekavasti. Tarinassa ja kerronnassa oli minun makuuni myös liikaa rönsyjä. Romanssi. Janin äiti. Kosken neidot. Suhaaminen Hartolan ja Helsingin välillä. Juulia Alexandra. Alituinen kahvin juonti.
Kuunneltuna myös kieli harmitti. Preesensissä kerronta on mielestäni harvoin onnistunutta. Lauserakenteet tuntuivat toistuvan kovin samanlaisina. Luin jostain, että kirjaa oli kirjoitettu seitsemän vuotta. Siinä ajassa olisi kyllä ehtinyt saada kielelliseen tyyliin muutakin kuin nopeaa luettavuutta.
Suosittelisin kirjaa kaksi-kolmikymppisille naisille. Rippikouluajan muistot ja sinkkuelämän koukerot auttavat samastumaan päähenkilöihin, ja kirja tuntuu varmasti omammalta.
July 21, 2021
Elina Backmanin dekkarisarjan avauskirja Kun kuningas kuolee kulkee menneisyydessä ja nykyisyydessä sujuvasti kuin kiihtyvä koski, joka tulee tutuksi tarinan edetessä. Alussa tapahtumat olivat hiljaisempia, kun työttömäksi joutunut nuori toimittaja Saana Havas lähti viettämään kesälomaa tätinsä luokse Hartolaan. Pian hän kiinnostui 80-luvun loppupuolella tapahtuneesta mysteeristä, jossa paikallisesta koskesta löytyi nuori tyttö. Poliisi ei ollut sulkenut juttua, joten he eivät olleet varmoja siitä, oliko tapaus itsemurha vai murha. Saana päätti tutkia tapausta tarkemmin ja ehkä kehitellä siitä laajemmankin jutun.
Elina Backmanin dekkarisarjassa on ilmestynyt toinenkin dekkari nimeltään Kun jäljet katoavat. Toivottavasti rikoskomisario Jan Leino, joka toimi rikostutkijana avausdekkarissa, jatkaa, kuten myös Saana. Avausjaksossa heidän välilleen virisi helliä tunteita, joten pääsin jälleen nauttimaan dekkarista, jossa oli rakkautta ja rikoksia, joka mielestäni toimi hyvin tässä dekkarissa.
Elina Backmanin dekkarisarjassa on ilmestynyt toinenkin dekkari nimeltään Kun jäljet katoavat. Toivottavasti rikoskomisario Jan Leino, joka toimi rikostutkijana avausdekkarissa, jatkaa, kuten myös Saana. Avausjaksossa heidän välilleen virisi helliä tunteita, joten pääsin jälleen nauttimaan dekkarista, jossa oli rakkautta ja rikoksia, joka mielestäni toimi hyvin tässä dekkarissa.
July 18, 2020
Arvoin, onko tämä neljän vai kolmen tähden esikoisdekkari ja lopputulos on ehkä siinä välissä. Mainio kirja kyllä, vetävä ja monitasoinen, henkilöt piirretty huolella ja juonen & rakenteen kasaamisessa on nähty todella paljon vaivaa. Loppu ei ehkä jaksanut enää yhtään yllättää, mikä tavallaan ei haitannut mutta kirjan taso oli muuten niin kova että odotin vielä loppuunkin jotain järisyttävää. Hymyilytti ja ehkä aavistuksen ärsytti, kun aivan kaikki henkilöt kirjassa olivat sattumalta tavanneet toisensa tai muuten linkittyneitä toisiinsa. Vähemmilläkin yhteensattumilla olis pärjätty. Mutta oli kyllä erinomainen, etenkin esikoiseksi. Tuleva kotimaisen dekkaritaivaan tähti.
August 26, 2020
Täytyi lopettaa kesken 150 sivun jälkeen ennen kuin aivot valuisivat korvista ulos. Järkyttävän amatöörimäistä tekstiä ja hirvittävän huonot hahmot. Trillerissä voi olla, ja usein onkin, aika kliseisiä hahmoja, mutta olisi kirjailija voinut vähän kovemmin yrittää luoda jotain omaa.
Minusta tuntui että minua loukattiin naisena, ihmisenä, lukijana ja jonkinlaisella aivokapasiteetilla varustettuna ihmisenä.
Minusta tuntui että minua loukattiin naisena, ihmisenä, lukijana ja jonkinlaisella aivokapasiteetilla varustettuna ihmisenä.
August 30, 2020
Paljon kehuttu esikoinen, jossa taustatyö on tehty hyvin. Silti olisi kaivannut reipasta editointia rönsyjen ja epäuskottavuuksien siloittamiseen, kielessä paikoin tautologiaa. Monimutkainen murhatapakin jäi lopussa avaamatta.
August 1, 2020
Jännittävä ja mukaansatempaava mysteeri kivassa tuppukylämiljöössä! Tarinan edetessä oli hauska huomata, miten pikku yksityiskohdat kiinnittyivät toisiinsa.
Yksi pilkunviilausasia särähti korvaan. Tässä sanottiin ainakin kolme kertaa sana lasi-ikkuna. Mistä muusta materiaalista ikkunat ois tehty? En ymmärrä!
Yksi pilkunviilausasia särähti korvaan. Tässä sanottiin ainakin kolme kertaa sana lasi-ikkuna. Mistä muusta materiaalista ikkunat ois tehty? En ymmärrä!
May 25, 2025
3,5 ⭐
Helmet-lukuhaaste 2025: 1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio
Sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtiin 9, 22, 24, 30, 45.
Helmet-lukuhaaste 2025: 1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio
Sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtiin 9, 22, 24, 30, 45.
July 13, 2020
Kirjakaupassa kehuttiin tätä hyväksi kesälomakirjaksi, sellainen se minustakin oli. Esikoisdekkaristi kulkee monien aiempien skandidekkareiden jalanjäljillä, mutta tässä oli myös kepeää tuoreutta, enkä yllätyksekseni häiriintynyt romanttisista ihmissuhdekiemuroista - ne tasapainottivat mukavalla tavalla rikosselvittelyjä. Hartola tapahtumien keskipisteenä oli raikkaalla tavalla uutta. Helppolukuisuus toi mieleen jotkut Outi Pakkasen kirjat, joista niistäkin pidän. Henkilöhahmot olivat inhimillisiä ja kivalla tavalla arkisia, luen heistä mielelläni lisää, kun sarjan seuraavat osat aikanaan ilmestyvät.
October 18, 2021
Premessa: questo è il primo romanzo giallo dell’autrice ed è anche l’unico che io abbia letto e devo ammettere che mi ha conquistata fin da subito. A partire dalla splendida ambientazione, ovvero la Finlandia, e la forte caratterizzazione dei protagonisti principali (ma anche di quelli secondari). Un thriller ben pianificato dalla sfumatura romantica. Lo stile della Backman è pulito e semplice, la narrazione coinvolgente e dinamica. Non c’è stato momento in cui mi sia annoiata.
Saana, la protagonista femminile del romanzo, per le vacanze estive decide di andare da sua zia ad Hartola, una piccola cittadina tranquilla dove tutti conoscono tutti. Dopo essere stata licenziata dal suo lavoro di giornalista online, ha proprio voglia di lasciare Helsinki e godersi la solitudine della vita in campagna. Non ha una relazione da tanto ma non le importa, le basteranno i succulenti manicaretti della zia a confortarla. Quelle giornate di sole, però, fatte di ozio e relax si interrompono non appena la curiosità di Saana viene stuzzicata da un caso irrisolto. Il primo settembre del 1989, ben vent’anni fa, una ragazza di nome Helena fu trova annegata nel fiume. I poliziotti che all’epoca seguirono il caso non erano riusciti a trovare un colpevole. Alcuni, avevano persino pensato a un suicidio. Ma Helena era una ragazza per bene, piena di vitalità, e quell’ipotesi ad oggi è ancora poco plausibile.
Saana prende a cuore il caso e inizia a interrogare persone, ricercare vecchi articoli e non immagina nemmeno la verità che si nasconde dietro la morte di quella giovane ragazza.
Jan, protagonista maschile del romanzo, lavora per la Polizia Criminale Centrale di Helsinki. È un uomo riservato di trentasette anni con una madre malata terminale e una vita concentrata appieno sulla carriera. Quell’estate dovrà fare i conti con una serie di omicidi tutti correlati tra loro. Omicidi che si terranno per metà nella sua città per metà a Hartola, proprio dove si trova Saana.
Jan scopre che le vittime (probabilmente quattro) poco prima di morire ricevono una telefonata, vengono marchiate a fuoco con lo stemma di una corona, poi annegate nell’acqua dello stesso fiume. Un dipinto polacco firmato da un certo “Król” che raffigura il leggendario “Re dell’acqua” sarà di vitale importanza. Ma il collegamento al passato lo sarà ancora di più.
Non sarà semplice scovare il colpevole, Jan si imbatterà in uno dei casi più difficili mai avuti e sarà grazie all’aiuto della nostra giornalista disoccupata se riuscirà a risolvere questo caso, e magari anche a lasciarsi andare in amore.
Le strade dei due protagonisti si incroceranno inevitabilmente. Sarà destino? Chi lo sa. Una cosa è certa: sembrano fatti per stare insieme.
Saana, la protagonista femminile del romanzo, per le vacanze estive decide di andare da sua zia ad Hartola, una piccola cittadina tranquilla dove tutti conoscono tutti. Dopo essere stata licenziata dal suo lavoro di giornalista online, ha proprio voglia di lasciare Helsinki e godersi la solitudine della vita in campagna. Non ha una relazione da tanto ma non le importa, le basteranno i succulenti manicaretti della zia a confortarla. Quelle giornate di sole, però, fatte di ozio e relax si interrompono non appena la curiosità di Saana viene stuzzicata da un caso irrisolto. Il primo settembre del 1989, ben vent’anni fa, una ragazza di nome Helena fu trova annegata nel fiume. I poliziotti che all’epoca seguirono il caso non erano riusciti a trovare un colpevole. Alcuni, avevano persino pensato a un suicidio. Ma Helena era una ragazza per bene, piena di vitalità, e quell’ipotesi ad oggi è ancora poco plausibile.
Saana prende a cuore il caso e inizia a interrogare persone, ricercare vecchi articoli e non immagina nemmeno la verità che si nasconde dietro la morte di quella giovane ragazza.
Jan, protagonista maschile del romanzo, lavora per la Polizia Criminale Centrale di Helsinki. È un uomo riservato di trentasette anni con una madre malata terminale e una vita concentrata appieno sulla carriera. Quell’estate dovrà fare i conti con una serie di omicidi tutti correlati tra loro. Omicidi che si terranno per metà nella sua città per metà a Hartola, proprio dove si trova Saana.
Jan scopre che le vittime (probabilmente quattro) poco prima di morire ricevono una telefonata, vengono marchiate a fuoco con lo stemma di una corona, poi annegate nell’acqua dello stesso fiume. Un dipinto polacco firmato da un certo “Król” che raffigura il leggendario “Re dell’acqua” sarà di vitale importanza. Ma il collegamento al passato lo sarà ancora di più.
Non sarà semplice scovare il colpevole, Jan si imbatterà in uno dei casi più difficili mai avuti e sarà grazie all’aiuto della nostra giornalista disoccupata se riuscirà a risolvere questo caso, e magari anche a lasciarsi andare in amore.
Le strade dei due protagonisti si incroceranno inevitabilmente. Sarà destino? Chi lo sa. Una cosa è certa: sembrano fatti per stare insieme.
June 25, 2024
Si vous n’aimez que les romans policiers hyper rythmés où les chapitres et les rebondissements s’enchainent à perdre haleine, vous avez pioché au mauvais endroit... « Quand le roi meurt » est plutôt un polar d’ambiance, qui flirterait même parfois avec nature writing tant la description des paysages finlandais fait rêver. C’est bien que l’autrice nous rappelle que la vie là-bas est horriblement chère, sinon j’aurais déjà bouclé ma valise et appris quelques mots de finnois!
Cependant, ce n’est pas parce qu’on est sur de l’atmosphérique que l’intrigue laisse à désirer ou passe au second plan. Tout est soigneusement étudié pour faire monter la tension jusqu’à bouillonner dans les 100 dernières pages... Des morts mystérieuses et soigneusement mises en scène d’un côté, une vieille histoire de jeune fille disparue de l’autre, deux enquêtes qui se croisent à Helsinki et puis à Hartola, petite bourgade grevée de secrets.
Si ce n’est quelques coincidences vraiment trop énormes pour être honnêtes, on est vraiment sur du très grand art et l’engouement que ce polar sucite ne m’étonne que très peu. je suis curieuse de voir l’adaptation télévisée! Elina Backman est une autrice que je suivrai de près désormais.
Cependant, ce n’est pas parce qu’on est sur de l’atmosphérique que l’intrigue laisse à désirer ou passe au second plan. Tout est soigneusement étudié pour faire monter la tension jusqu’à bouillonner dans les 100 dernières pages... Des morts mystérieuses et soigneusement mises en scène d’un côté, une vieille histoire de jeune fille disparue de l’autre, deux enquêtes qui se croisent à Helsinki et puis à Hartola, petite bourgade grevée de secrets.
Si ce n’est quelques coincidences vraiment trop énormes pour être honnêtes, on est vraiment sur du très grand art et l’engouement que ce polar sucite ne m’étonne que très peu. je suis curieuse de voir l’adaptation télévisée! Elina Backman est une autrice que je suivrai de près désormais.
December 8, 2021
Er kan een naam bij op mijn lijstje van goede scandinavische thrillerschrijvers. Backmans debuut "als de koning sterft" leest vlot. Goed geschreven, knappe opbouw, blijvend behoud van de spanningsboog. Al lijkt het soms dat alle actuele thrillers dezelfde mal gebruiken.... en is het verhaal soms een beetje voorspelbaar. Leuk en ontspannend.
Displaying 1 - 30 of 215 reviews