Vaeltava vitsaus – Muistelmat 2

by Kauko Röyhkä, Jari Nissinen (Narrator)

Vaeltava vitsaus jatkaa Marjatan pojan tarinaa: bändit, kirjailijanura ja julkisuus versus rakkaus- ja perhe-elämä. ”Perse edellä puuhun” voisi olla tämän kirjan motto.

Kauko Röyhkä & Narttu oli suomirokin valtavirrasta poikkeava yhtye, joka teki omaperäistä ja vaikuttavaa musiikkia. ”Lauralle”, ”Paska kaupunki”, ”Talo meren rannalla” ja ”Paha maa” ovat lauluja, jotka elävän suomenkielisen rockin kaanonissa.

Keikoilla tanssilavoilla Röyhkä sonnustautui pussihousuihin ja ratsastussaappaisiin. Eturivin tyypit näyttivät keskisormea, ja hän hakkasi heitä ratsastusraipalla. Suomi ei ollut valmis kohtaamaan Röyhkän kaltaista artistia, mutta hän ei siitä piitannut vaan puski läpi väkisin.

Nartun jälkeenkin Röyhkä on jatkanut uraansa hämmästyttävän monipuolisena kirjailijana ja muusikkona säilyttäen yleisön mielenkiinnon 40 vuoden ajan. Romaanit Kaksi aurinkoa ja Miss Farkku-Suomi sekä Ville Haapasalon kanssa tehdyt Et kuitenkaan usko -kirjat ovat olleet menestyksiä.

Vaeltava vitsaus on hauska, koskettava ja rietas kertomus erikoisesta taiteilijapersoonasta. Röyhkä ei piilottele vastoinkäymisiään tai virheitään vaan suhtautuu kokemaansa ilkikurisella virneellä. Satanismi ja seksiseikkailut saavat omat lukunsa. Hän osoittaa, että Suomessa voi menestyä tekemällä kaiken eri tavalla kuin toiset. Jos hän jotain vihaa, niin tekopyhyyttä: ”Taiteilijalle on tärkeintä ettei ole tylsä.”

Kauko Röyhkä on lauluntekijä, muusikko ja kirjailija.


Katso myös

Genres: Nonfiction

Audiobook

First published September 14, 2021

About the author

Kauko Röyhkä, born Jukka-Pekka Välimaa, is a Finnish rock musician and author.

Reviews

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Kaikki on annettu anteeksi Kaukolle, koska kaikista maailman biiseistä hän mainitsee Jukka Tolosen Wedding Songin, hän ei nimittäin paljon muiden biisejä mainitse. Ihailin Kaukoa paljon 80-luvulla ja kävin varmaan kaikilla Tampereen keikoillaan. 90-luvulla tuli vastaan törkeän huono keikkansa, joka ei päässyt alkua pidemmälle, kun Kauko oli ympäripäissään. Kirjailijana Röyhkä on minuun nyt tehnyt vaikutuksen. Oliko se Hesarin vain Aamulehden arvostelija, joka lyttäsi tämän muistelmien toisen osan itsekehulta haisevana opuksena. Epäilen, ettei arvostelija lukenut koko kirjaa. Kauko on ihanan rehellinen, ei häpeile epäonnistumisiaan, mutta on selkeästi tyytyväinen elämäänsä nyt 6-kymppisenä. Hyvä niin.

[Aapo · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin. Heti ensi-istumalta meni yli sata sivua ja hyvä imu jatkui loppuun asti. Ehkä viimeisimpien vuosien kertomisessa oli vähän tylsän tuntuista "sitten tapahtui sitä ja sitten tätä", mutta onneksi hyvin tiiviissä muodossa. Muutenkin tarkan elämäkerran sijaan tässä on ollut selkeästi tavoitteena kertoa tarinoita, jopa anekdootteja, ei niinkään kokonaisesitystä Röyhkän elämästä. Ja hyvä niin. Kronologiaa rikkoo kirjan alkuun sijoitettu kertomus Portugalin-ajasta, tämäkin ratkaisu toimi mielestäni hyvin.

Etukäteen odotukset olivat melko matalalla: muistelmien eka osa ei ollut mikään merkkiteos. Samoin joissakin lukemissani arvioissa kritisoitiin seksikumppanien listaamista. Pelkäsin, että tässä taas setämies muistelee elostelujaan. Minulle kuitenkin teos meni läpi rehellisenä: Röyhkä kertoo monia hänelle itselleen epäedullisia asioita, omista puutteistaan ja mokistaan. Ei kuitenkaan niin, että jäisi niihin rypemään tai katkerana marttyyrina. Ja toki hän ylpeänä kertoo myös onnistumisistaan, hyvä niin.

Vaikka en Röyhkän musiikista ole pariinkymmeneen vuoteen suuremmin innostunutkaan, arvostan häntä kyllä taiteentekijänä, nimenomaan asennemielessä. Hän on monitaitoinen, nöyrä taiteen käsityöläinen. Aina ei ole helppoa tuoda leipää pöytään, mutta vuosien aikana hankittu ammattitaito ja hyvät yhteistyökumppanit kantavat.

Eihän tämä missään nimessä virheetön kirja ole tai maailmankirjallisuuden klassikko, kriittisempi lukija löytää kyllä helposti puutteita. Itse lähdin kuitenkin tämän mukaan, koska uskoin sen vilpittömyyteen. Ja oli siellä useampikin ihan oikeasti aika koskettava kohta. Ei muuta kuin hyvää jatkoa Kaukolle tästä eteenkinpäin.

[Janne Penttilä · Rating 4 out of 5]

Erittäin mielenkiintoinen katsaus suuresti arvostamani muusikkokirjailijan elämään. Kuuntelin tämän äänikirjana ja oli ensimmäinen kerta, kun olisi kaivannut mukaan musiikkia pelkän luennan lisäksi. Kirjassa on noin parinkymmenen kappaleen sanat, jotka lukija lukee/lausuu varsin monotonisesti. Pysäytin muutamissa noista kohdista kirjan ja kuuntelin kappaleen ja palasin sen jälkeen kirjan pariin. Se toimi huomattavasti paremmin kuin pelkkä tekstin luenta.

[Anne Holappa · Rating 1 out of 5]

Ei päästy ensimmäisen muistelmaosuuden tunnelmaan, joka muistaakseni oli ihan suoraa kirjoitusta. Nyt teksti on hirveän irrallista, ajassa pomppivaa ja laulunsanoituksilla ryyditettyä. Hirveällä vauhdilla pompittiin nykyaikaan. Ihan kuin kiire tehdä tämä pois. Ilman että juuri mitään asioita ajateltiin tai rauhassa pohdittiin läpi. Jos ei halua kirjoittaa muistelmia, miksi niin sitten tehdä? Olisi vain suosiolla jättänyt myöhempään jos silloin olisi ollut enemmän mahdollisuutta syventää.

[Markus Pietilä · Rating 3 out of 5]

3,5/5

[Dan Berggren · Rating 2 out of 5]

Hosuvaa,pakollista,vasenkätistä...vois tämän ajan käyttää paljon paremmin ja.....eikä kiljua keitetä

[Taneli Repo · Rating 4 out of 5]

Kauko Röyhkän muistelmien toinen osa kattaa Röyhkän elämän 1980-luvun alusta nykypäivään. Kun ensimmäinen osa seurasi Röyhkää lapsuudesta ensimmäiseen levyyn ja romaaniin saakka (noin 20 vuotta), voisi kysyä, eikö lopuista 40 vuodesta olisi voinut kirjoittaa kaksikin osaa? Röyhkän uraa käsitellään nimittäin sen verran ylimalkaisesti, että muistelmat eivät tarjoa mitenkään valtavasti uutta tietoa fanille, joka on lukenut Röyhkän haastatteluja vuosien varrelta. Oma fanitukseni alkoi satanismikohun synnyttäneestä Jumalan lahja -levystä vuonna 1993 ja sen jälkeen olen hankkinut lullakseni kaikki Röyhkän julkaisemat levyt ja kirjat.

Röyhkä lupasi etukäteen paljastavansa "kaiken" naissekoiluistaan, mutta totta puhuen ei Vaeltavassa vitsauksessa juuri paljastella ja ne vähäisetkin paljastukset ovat aika vaarattomia ja banaaleja. Toisaalta siitä ei voi Röyhkää syyttää, koska kukapa sitä näinä #metoo-aikoina ehdoin tahdoin laittaisi itseään ja kavereitaan liriin muistelemalla liian tarkkaan nuoruusvuosien sekoiluja. Aikaisemmista pidemmistä naissuhteistaan Röyhkä vaikenee huomaavaisuudesta entisiä kumppaneitaan kohtaan. Sekin on ymmärrettävää, mutta toisaalta luulisi, että ihmissuhteet ovat vaikuttaneet niiden aikana syntyneisiin musiikkiin ja kirjoihin jollakin tavalla, joten olisi niistäkin ollut kiinnostavaa lukea hieman enemmän.

Näistä puutteista huolimatta Vaeltava vitsaus tuli lukaistua läpi suurin piirtein yhdellä istumalla. Ainoa vika oli oikeastaan se, että kirja olisi saanut olla tuplasti paksumpi. Eli tykkäsin paljon, siksi faniarvio ⭐️⭐️⭐️⭐️.