Henkeäsalpaava tarina tyttöjen ystävyydestä, polttavasta rakkaudesta ja keinoja kaihtamattomasta oman edun tavoittelusta.
Sen kesän piti olla paras kaikista… Piti tehdä kaikenlaista hullua mutta ei sentään mitään näin tyhmää.
Josefiina on kaunis ja itsevarma.
Iris on iloinen ja ikuisesti hyvä ystävä.
Elsa on älykäs ja fiksuin kaikista.
Mutta yhtä heistä ei enää ole.
Josefiina, Iris ja Elsa ovat keskenään parhaat ystävät, jotka tekevät kaiken yhdessä. Tytöt ovat kiinnostuneita vain itsestään ja hyvänä kakkosena toisistaan.
Pinnan alla on säröjä ja täydellisessä ystävyydessä vinoumia. Yhteistä on epätoivoinen oman onnen etsintä, kun ”minä itse” on etuoikeutettu ja voi tehdä mitä tahansa. Muut ihmiset ovat esteitä, jotka voi työntää syrjään, jos he ovat tiellä.
Oi mitä ahdistusta. Kaipaan edelleen niitä hetkiä, kun teininä löysin huumekirjat ja niiden ahdistavan maailman. Tuntuu, että nuorten tai nuorten aikuisten kirjoihin ei enää kirjoiteta sellaista todellista elämää (lue: ahdistavaa) vaan hiukan siloiteltua. Hiukan juodaan, hiukan riidellään. Mutta tässä vedettiin viinaa miltei koko kesäloma ja lopulta joku kuoli. Ihanaa.
En tiedä, otanko kovinkaan usein vinkkaussettiin mutta hyllynvälivinkkaukseen varmasti.
Dekkariksi en tätä kuitenkaan laske. Tämä on silkkaa ahdistusta ja hyvä niin.
Nopealukuinen nuorten aikuisten kirja, jossa kolmen tytön ystävyys alkaa säröillä ja pahasti. Päähenkilöt olivat toinen toistaan pahempia nuoria ihmisiä, joilla kaikilla oli ongelmia kotipuolessa. Kirja sai ajattelemaan, kuinka ilkeitä nuoretkin osaavat olla niin halutessaan.
Varsin hyytävä kotimainen nuortenkirja, jossa teinityttöjen maailma on raadollinen ja itsekeskeinen. Paljon kiinnostavia elementtejä, mutta jokin jäi omalla kohdallani puuttumaan - tai ehkä en vain yksinkertaisesti ole kohderyhmää...? Mielessä kummitteli lukemisen aikana tieto, että Silvanin lähtökohta romaanille on tosielämän vastaavanlainen tapaus, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.
Tässäpä oli YA-kirja mun makuuni, oikein ahmimalla tuli luettua. Realismia, sijainti nyky-Suomi, paljon dialogia, kieli ja kerronta hyvää (monissa nuortenkirjoissa ärsyttää joko lapsekas/paasaava tyyli, tönkkö kieli tai väkisin yritetty nuorekkuus siinä onnistumatta, mutta tässä ei ollut mitään näistä ärsytyksen aiheista). Tarina kertoo kolmesta ystävyksestä ja heidän kesälomapuuhistaan, mutta ystävyyden pinnan alla on säröjä. Kuten jo takakansitekstistä selviää, homma päättyy yhden tytöistä kuolemaan, ja tarinan sekaan on ripoteltu osia tapauksen jälkeisistä kuulusteluista ja lehtijutuista. En tiedä, mutta pohdin, onko kirjoittaja saanut inspiraatiota/idean Seinäjoen teinisurmasta? Joka tapauksessa aihe on kiinnostava ja tuore. Tykkäsin hyvin paljon siitä, että päähenkilöinä oli "kovismaisia" moraalisesti epäilyttäviä tyyppejä, joiden toimiin ei pystynyt samastumaan, kun tuntuu että useimmiten nuortenkirjojen päähenkilöinä on sellaisia kiltimpiä pikkuvanhoja tyyppejä. Pidin paljon myös siitä, että asioita ei puhkiselitetty vaan tarina ja motiivit, henkilöiden luonne ja henkilökemiat keriytyivät auki pikkuhiljaa tarinan edetessä. Joitain hiukan epäuskottavia juonenkäänteitä kyllä esiintyi, mutta ei pahasti. Olisin antanut täydet 5 tähteä, jos tarinan lopetus ei olisi ollut hiukan vaisu. Siis kuolemaan johtavan päivän tapahtumat ja se itse kuolema eivät herättäneet minussa kovinkaan vahvoja tunteita eivätkä tytöt vaikuttaneet siinä hetkessä niin järkyttyneiltä/sokissa olevilta kuin olisi kuvitellut. Se tapahtuma ikään kuin vain...tapahtui. Kaikki ennen sitä kyllä nostatti jännitettä, joten olisin odottanut "loppuhuipennukselta" jotakin enemmän. Myös tämä itse tapon/murhan motiivi tuntui hiukan "pikkuasialta", mutta sellaista kai se voi joskus oikeastikin olla, valitettavasti.
Meinasin ensin jättää tämän väliin koska jouduin DNFäämään Silvanin aiemman Puhu Nelli puhu -teoksen siksi että se oli kirjoitettu niin lapsellisesti. Mutta onneksi tartuin hieman tylsähköstä kannesta huolimatta tähän, sillä Tyhmästi tehty olikin täysin eri maailmasta ja kirjoitettu todella taidokkaasti.
Kirja kertoo kolmesta juuri yläasteen päättäneestä ystävästä, Iiriksestä, Elsasta ja Josefiinasta, ja heidän kreisistä bilekesästään, joka saa karun lopun kun yksi heistä kuolee. Tätä kuolemaan johtanutta vyyhtiä selvitellään noin viikon verran taaksepäin tyttöjen näkökulmakerronnan sekä poliisien tutkintapöytäkirja-lainausten ja uutisten ja niiden kommenttiosioiden kautta. Ja pian käy ilmi että yksi tytöistä kuoli kahden muun tytön takia. Vasta lopussa selviää kuka tytöistä on se jota ei enää ole, ja mitä kaksi muuta tyttöä tekivät tuona kohtalokkaana viinanhuuruisena iltana. Ja mikä on voinut ajaa nuoret ihmiset näin kohtalokkaaseen ja lopulliseen ratkaisuun?
Tyhmästi tehty (joka on melkoinen understatement tässä kohtaa) oli karua mutta kuitenkin kiehtovaa luettavaa nuoruuden ehdottomuudesta, teinisekoilusta, ystävyydestä, rakkaudesta ja vihasta. Kirjan idea ilmeisesti on saanut inspiraatiota nk. Seinäjoen teinisurmasta jossa teinityttö tappoi kaverinsa, eli ei ole todellakaan mikään kesäinen hyvän mielen kirja. Mutta ehdottomasti suosittelen tätä kyllä ihan kaikille, mutta sillä varauksella että jos tämmöiset aiheet karmii liikaa tai tulee liian lähelle niin ehkä kannattaa skippaa.
Häiritsevän hyvä. Kolme tyttöä, jotka ulospäin näyttävät täydellisiltä ystäviltä, ja joilla on suunnitelmissa eeppinen kesä. Kulissien takana kuitenkin kiehuu, ja lopulta kaikki kamppailevat saman pojan huomiosta.
"Oliko teistä joku ulkopuolinen?" "Ei, ei meistä kukaan ulkopuolinen ollut." Paitsi että oli. Tietenkin oli. Kolmen tytön porukassa yhden oli aina oltava ulkona.
Juuri näin. Kirjassa on todella toimiva rakenne. Alusta asti on selvää, että joku kuolee, ja päivien välissä on kiehtovia poliisikuulustelun pätkiä. Kuka on kuollut ja ketä kuulustellaan? Vaikka uhri paljastetaan aika pian, lopussa on silti ainakin minut yllättänyt twisti. Päähenkilöt ovat todella julmia ja aikuisen näkökulmasta suhteellisen merkityksetön asia muuttuu lapsellisesta uhkailusta todellisen henkirikoksen suunnitteluksi. Kirja jää moneksi päiväksi mieleen ja saa pohtimaan sitä, miten julmia nuoret voivat toisiaan kohtaan olla. Voiko pojan huomio olla oikeasti näin tärkeää?
Mukana on sen verran ahdistusta, seksiä ja alkoholia, että vinkkaisin aikaisintaan kaseille.
EDIT: Luin vasta myöhemmin Seinäjoen tapauksesta, joka tässä on ollut taustalla. En käsitä, miten olen voinut unohtaa tuon tapauksen. Nyt häiritsee entistä enemmän: näköjään näin voi käydä ihan oikeassa elämässä. En tiedä, haluanko sittenkään vinkata tätä kirjaa.
3.5 tähteä (Huomaa, että on kesä kun nuortenkirjat kiinnostaa :D ) Tykkäsin kirjan rakenteesta. Uutiset rytmittivät hyvin juonta ja toivat lisäinformaatiota tapahtuneesta tipoittain, ikäänkuin vastasivat lukijan mieleen juolahtaneisiin kysymyksiin. Plussaa myös uutisten kommentikentistä, hyvin oli tavoitettu nettikeskustelun stereotyypit. Aihe oli hurja ja ahdistava, vaikka voisi olla ihan tositapahtumakin. Kirjassa kuvattiin hienosti sitä, miten syrjiminen alkaa yltymään uusille kierroksille ja kuinka yksi ihminen voi ohjailla muita oman pillinsä mukaan. En tiedä, millainen tämä kirja olisi sellaisen nuoren silmin joille tyttöjen elämä tuntuisi samaistuttavalta. Itseäni välillä nimittäin ärsytti tekoripsistä, tupakasta ja hiustenpidennyksistä kinastelu. :D
Tyhmäsi tehty on onnistuneesti rakennettu psykologinen romaani, joka pitää kerronnan jännitteen yllä alusta loppuun asti ja leikkii onnistuneesti lukijan odotuksilla. Ikävä kyllä tämä on romaani, jossa on vain inhottavia ihmisiä. En pitänyt kenestäkään. ☹ Myös jatkuva päiväkännäily kävi turhan toistuvaksi. Tarina pinnallisista, itsekeskeisistä ja eri syistä ajelehtimaan päässeistä ystävistä ja siitä, kuinka kesä päätyy kuolemaan. Eli en oikein tykännyt, mutta en voi kieltää Heidi Silvanin olevan taitava kirjoittaja.
En ole tämän kirjan kohderyhmää ja se luultavasti vaikutti aika paljon siihen etten kirjasta välittänyt. Tarina tuntui naiivilta ja kieli oli kliseistä. Loppupuoli kirjasta veti paremmin kuin alku ja lopussa tuli ihan kiinnostavia juonenkäänteitä.
Synkkä tarina synkästä aiheesta. Mielestäni onnistunut teos, vaikkei aiheensa vuoksi kaikista helpointa ja mukavinta luettavaa. Kerronta oli sujuvaa, syvää ja piti mielenkiinnon yllä. Lisäksi tarina pisti ajattelemaan, mikä on hyvän kirjan merkki.
Tyhmästi tehty tarjoili aika epämukavan näkökulman teinityttöjen elämään: päihteitä, oman edun tavoitteilua ja silkkaa julmuutta. Se, että nuori tyttö päätyy surmaamaan samaan poikaan rakastuneen kaverinsa, tuo mieleen Seinäjoen tapahtumat 2015. Oudolta tässä kirjassa tuntuu, että tyttöjä kuvataan kuitenkin melko tavallisina, pinnallisina, itsekkäinä ystäväyksinä - ei huolestuttavan häiriintyneinä ongelmatapauksina, vaikka perheissä monenlaisia ongelmia kerrotaankin olevan. Ikään kuin haluttaisiin sanoa, että kuka vain voi päätyä tällaiseen. Ehkä raja ihmisyyden ja pahuuden välillä on hyvin häilyvä - ja alaikäisten päiväkännit ja vahingossa nautitut huumeet hämärtävät sitä edelleen.
Kirja lähtee liikkeelle uutistekstillä teinitytön kuolemasta, ja tarkentuvia uutisia ja nimettömiä otteita kuulustelupöytäkirjoista tulee kirjan edetessä vastaan siellä täällä niin, että lukija tietää, mitä, missä ja milloin on tapahtunut, mutta vasta lopussa paljastuu, kuka, miten ja miksi. Kiinnostavaa on, että loppuratkaisu paljastuu vain lukijalle - kirjan maailmassa osa siitä jää selviämättä. Rakenne toi mieleeni Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet, ja on kai tällaista dekkareissakin nähty.
Ainakin näin aikuisena lukijana tyttöjä haluaisi ymmärtää enemmän. Missä kohtaa on lähtenyt menemään näin pieleen? Nimi Tyhmästi tehty tuntuu korostavan sitä, että yksi huono idea voi johtaa karmeisiin seurauksiin.
tää oli musta ihan ok kirja! juoni oli tavallaan aika yllättävä ja hyvä siks, mutta en henkilökohtasesti tykänny siitä miten jotenki överi tää oli. tai sillee toki näin voi tapahtua, mutta musta nää tapahtumat tuntu välil tooosi absurdilta🙊 . hahmot oli ihan mielenkiintosii vaiks tyttökolmikon itsekeskesyys ja huonot kommunikointikyvyt ärsytti välillä niin super paljon😆 loppuratkasu kaikessa yllättävyydessään oli musta vähän ärsyttävä🫣 . kaiken kaikkiaan tää oli siis ihan mielenkiintonen, tietyltaval opettava mutta ei mun henkilökohtanen suosikki🫧