Oma lähitulevaisuutemme. Maailma on ajautumassa kohti täysimittaista ilmastokatastrofia.
Saharan eteläpuoleisen Afrikan väestö on ylittänyt neljän miljardin rajan. Afrikan keskiosien ylle on syntynyt valtava musta saastepilvi. Sissiliikkeet ovat alkaneet polttaa Afrikan sademetsiä, turvesoita ja ruohomaita muuttaakseen maailman liian kuumaksi asua valkoihoiselle väestölle.
Uuden Nigerian johtohahmo Asare Aniachew on liittoutunut piinkovan yritysjohtaja Annelies Schraderin kanssa. He suunnittelevat kunnianhimoista hanketta, joka nostaisi Saharan eteläpuoleisen Afrikan jälleen jaloilleen. Operaation ytimessä on trooppisen biomassan ja suolaliuosten kuljettaminen pohjoisille alueille sekä arktisen merijään rahtaaminen Afrikkaan. Kuljetuksista tulisivat vastaamaan laivat, jotka olisivat sata kertaa suurempia kuin yksikään ihmisen koskaan aikaisemmin rakentama alus.
Entinen CIA:n agentti Lauri Nurmi palkataan ensimmäisenä matkaan lähtevän laivan, Atlantin kuningattaren, turvallisuuspäälliköksi. Kilpailevien teknologioiden edustajat kokoavat suuria moottorivenelaivastoja hyökätäkseen Atlantin kuningattaren kimppuun. Matka muuttuu henkeäsalpaavaksi ja vaarojen täyttämäksi kujanjuoksuksi.
Atlantin kuningatar on tosielämän aineksista kudottu, otteessaan tiukasti pitävä, kansainvälisen tason trilleri. Samalla kun lukija pidättää hengitystään kirjan käänteissä, hän tulee käsittäneeksi, miten ilmastoa lämmittävät tekijät liittyvät toisiinsa. Teos on toisaalta myös Jules Vernen jalanjäljissä kirjoitettu utopiaromaani, joka visioi parempaa tulevaisuutta ihmiskunnalle ja tuo osana tarinan juonta esiin suuren joukon unohdettuja, tai hyvin vähälle huomiolle jääneitä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja.
Atlantin kuningatar on itsenäinen jatko-osa Tammen julkaisemille Lauri Nurmi -trillereille Litium 6, Jumalan pikkusormi ja Haudattu uhka.
Risto Isomäki is a Finnish environmental activist and author of science fiction and nonfiction books. His 2005 novel Sarasvatin hiekkaa was nominated for the Finlandia Prize in 2005 and won the Tähtivaeltaja award in 2006.
Taattua Isomäkeä. Lauri Nurmi jatkaa supersankarina ja ruumiita tulee kasapäin. (Hieman epäuskottavana) dekkarina jäisi ehkä lukematta, mutta Isomäen kirjat ovat aina paljon muutakin kuin dekkareita ja mielikuvituksen lentoa. Vetävän juonen ohessa hän kykenee syöttämään lukijalle uskomattoman määrän kiinnostavia - ja pelottavia - tulevaisuudenkuvia ja tietoa maailmaamme uhkaavista ekokatastrofeista. Mikä parasta, hän antaa myös toivoa. Tulevaisuuteen voi vielä vaikuttaa.
Tätä en pystynyt lukemaan. Muistuttaa liian paljon jotain miehistä action elokuvaa, ja tämä oli ilmeisesti osa jotain sarjaa ja aikaisempiin osiin ja kuolleisiin hahmoihin viitattiin koko ajan. Myöskään Isomäen ilmastonmuutos -teema ei tässä kirjassa paljoakaan näkynyt, josta itse pidin hänen scifi tuotannossaan. Päähenkilömies vaikutti ärsyttävältä, hänen naisystävänsä mitäänsanomattomalta. Myös pahiksella oli jokin ihmeellinen kostofantasia ja Afrikassa asuvat tummaihoiset havittelivat parempia asuinolosuhteita kyseenalaisin keinoin. Koko konsepti oli todella tylsä, enkä kiinnostunut kenestäkään. Petyin. Lopetin siis kesken.
Monimutkainen juonikuvio. Vaikeaselkoista paikoin. Sanosinko, että tällä kertaa meni vähän yli hilseen jopa. Pysyin äänikirjassa joten kuten kärryillä, mutta välillä tunsin olevani vähän pihalla tapahtumista. Lauri Nurmi on käsittääkseni esiintynyt nyt jo kolmessa Isomäen dekkarissa. Aiemmin olin lukenut Haudatun uhkan, joka oli mielestäni hyvä. Tämä ei sijoittunut kärkipäähän Isomäen kirjoista, vaikka näppärästi oli kirja kirjoitettu jälleen.
Kirjan parasta antia oli kenties alkupuolella ollut osio, jossa käsiteltiin asevarusteluhankintoja Suomen osalta. Nykyiset hävittäjähankinnat saatiin näyttämään älyttömiltä ja tehottomilta. Vaihtoehdoksi Lauri Nurmi, agenttihahmo, esitteli toisenlaisen, halvemman ja maanpuolustuksen osalta tehokkaamman tavan vastata Venäjän mahdolliseen interventioon.
Tää oli pettymys. Kuuntelin useamman tunnin, mutta mielenkiinto ei herännyt eikä pysynyt kirjassa. Tosi outoa, koska aiemmin en ole pystynyt lopettamaan Isomäen kirjojen kuuntelua, vaan ne ovat vieneet aivan mennessään. Dekkarityyli ei selvästi iskenyt minuun.
Ihan pätevää nuorisoviihdettä jälleen kerran, helppolukuista ja viihdyttävää. Toivottavasti tarinaan upotetut ympäristöviestit löytävät lukijakunnasta otollista maaperää - näissä tarinoissa kun on paljon asiaa, jonka pitäisi herättää ajatuksia, jopa toimintaa "maailman pelastamiseksi". Tällainen populistinen lähestymiskulma saattaa toimia hienovaraisena mielipiteenmuokkauksena - tai sitten kaikki voi lipsahtaa mielikuvituksen piikkiin. Ensimmäinen olisi suotavampaa.
Minua lievästi ärsyttää tarinan supersankari Lauri Nurmi, jonka kyvyt ylittävät inhimilliset mittasuhteet. Hän on selvästi huippuluokan sotilas, strategi, diplomaatti, taktikko, koodari... you name it. Varmaan juuri se saa tarinan vaikuttamaan paikka paikoin (tai täysin) nuorisoromaanilta. Mission Impossible, the Finnish version.
Muutamia kömmähdyksiäkin löytyi. Esimerkki: Jos ihminen putoaa vapaasti runsaan sadan metrin matkan, ei parin sentin paksuinen huippuloistava iskunvaimennus varmaan pelasta hänen henkeään vaikka luut eivät murtuisikaan tai reisiluut tunkeutuisi kehon sisään. Äkkipysähdys olisi joka tapauksessa fysikaalinen fakta ja massan hitauden vuoksi mm sisäelimet jatkaisivat "putoamistaan", kun keho sekunnin murto-osassa pysähtyy kuin seinään (lattiaan). Uskoisin sen tuossa vauhdissa olevan jo vakavasti vammauttavaa ellei tappavaa. Todennäköisesti jopa aivot painuisivat kasaan kallonpohjaa vasten. Hämähäkkimiehen puvun veroinen keksintö. Muttei uskottava.
Hevosvoimien konkretisoiminen hevosten kautta oli myös populaarifysiikkaa. Nimestä huolimatta asioilla ei ole kovin paljon tekemistä keskenään. Hevosvoiman voi tuottaa jopa ihminen ilman teräsmiestaustaa ja hevonen pystyy useamman hevosvoiman suoritukseen. Keskikoulufysiikkaa.
Hauska lause oli "ennenkuulumattominta mitä olen koskaan kuullut". Samaa sarjaa kuin Fairyn mainoksesta tuttu "Katso näkymätöntä likaa, jota ei voi nähdä."
Minua varmaan ärsyttävät välillä väärät asiat enkä laita aivoja narikkaan silloin kun olisi syytä. Kokonaisuutena kirja oli viihdyttävä ja osa oikeasta asiatiedosta oli minulle uutta.
Lopun "Muutama jälkihuomautus" -kappale kannattaa ehdottomasti lukea ajatuksella. Vaikkei muuta kirjasta lukisikaan.
Hyvä toimintajännäri Isomäeltä, jälleen. Lauri Nurmi pääsi jälleen seikkailemaan maailmalle ja pelastamaan ison projektin vääjäämättömältä tuholta. Pahikset ovat tuttuja aiemmista Nurmi-tarinoista. Hyviksiäkin on tuttuja mukana, uusien lisäksi. Isoimman huomion kiinnitin kuitenkin kirjassa ns. sotapelikohtaukseen, jossa Nurmi peittosi suomalaiset upseerit helposti ja siinä kohtauksessa puhutut jutut olivat äärimmäisen kiinnostavia nyt, kun Venäjä yrittää valloittaa Ukrainan ja Suomessa asiaa seurataan erityisen tarkasti ja täälläkin käytiin kuumaa keskustelua viime vuonna hävittäjähankinnoista. Tuliko siinä tehtyä hyvät kaupat vai ostettua turhaa tavaraa erittäin kalliilla hinnalla, jää nähtäväksi.
Isomäki kirjoittaa uskottavasti. Aikanaan tykästyin hänen fiktiivisiin kirjoihinsa, koska en osannut tarttua faktakirjoihin, ja nämä seikkailut tarjosivat aimo annoksen uutta tietoa ilmastokriisistä sekä mahdollisista ratkaisuists. Nykyään arvostan trillereitä enemmän Isomäen tietokirjoja, tämän kirjan tarina eteni hetkittäin hyvin jaanaavasti.
Juonen kuljetus hyvää, kuten aiemmissa osissa, mutta tässä mennään kyllä vahvasti satumaiseen sci-fiin, jota aiemmissa ei ollut. Ja taas naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jonka ainoa syy on päähenkilön motivointi. Ei oikein ole 2020-luvun henkeä. Tässä sentään vähemmän päälleliimattua kuin edellisessä.
This is my first book by this author, and I found it to be an interesting mix of action, near-future sci-fi, and environmental catastrophe. The narrative showcases innovative technical inventions and significant efforts to save the planet. However, these endeavors face brutal opposition from powerful entities that benefit from maintaining the current status quo.
Viihdyttävä ekotrilleri jossa kaikki on mustaa tai vihreää. Isomäen vahvuudet ekoteknologisen maailman luonnissa hakee vertaistaan. Samoin kökköydet ihmissuhdekuvauksissa. Tarinan hahmot on stereotyyppisen hyviä tai pahoja ilman sisäisiä ristiriitaisuuksia.
Ehkä Isomäen huonoin tähän mennessä. Ekoscifi jäi vähän turhan pieneen osaan actionin rinnalla. Monista ideat ja näkökulmat hyviä ja tärkeitä, joten kaiken kaikkiaan ihan kelpo kirja.
Dekkarit eivät pure muhun yhtä hyvin kuin Isomäen muut kirjat, kuten Sarasvatin hiekkaa. Sinänsä kiinnostavia ympäristöllisiä teemoja sidottu taas hienosti fiktioon.
Isomäen teoksista nämä Lauri Nurmi-kirjat ovat perinteisesti olleet heikoimpia (ja 'Jumalan pikkusormi' on suorastaan nolostuttavan surkea), joten olin erittäin positiivisesti yllättynyt, että tämä kirja (josta maksoin kokonaista 30 senttiä) on tähän astisista L.N-kirjoista paras. Tässähän kerrankin oli mahtavia science fiction-ideoita, joiden realistisuuskin lopun kiintoisassa tiede-katsauksessa selvitettiin. Ainoa todellinen heikkous oli teoksen henkilöhahmot. Niihin ei usko, eikä niiden touhut siis kosketa.
Aivan loppuun asti en kyennyt uskomaan myöskään "kenraali" Isomäen puolustuspoliittisia näkemyksiä, mutta olihan tuo sentään vaikuttava yritys romuttaa koko kenraalikuntamme (+ puolustusministerlön) näkemykset.
Aiempiin L.N.-kirjoihin verrattuna tässä toimintakohtaukset olivat parempia ja vaikka edelleen mainittu henkilö selviytyi pitkälti tuurilla, niin nyt oli sentään kiehtovat tieteen uusimmat innovaatiot apuna.
Ympäristäsaarnaa oli riittämiin, mutta mielestäni selkein pointti sen osalta jäi jossain määrin epäselväksi. Silti viimeistään lopun tieteelinen selonteko nostaa kirjan arvosanan aina neljään tähteen asti.