Taattua Jokista ja Komisario Koskista. Hervannan lisäksi tässä seikkaillaan vähän muuallakin päin Suomea. Dekkarin rakenteena on käytetty onnistuneesti kahta minäkertojaa. Komisario Koskista ja tuntematonta henkilöä, joiden välillä siirrytään edestakaisin. Toki välillä hypätään Koskisesta myös Ulla Lundelinin vaatteisiin, mutta pääasiassa juoni pyörii Koskisen ja tuntemattoman henkilön välillä. Tarinat kohtaavat toisensa tietysti kirjan lopussa.
Muuten tämä on alusta loppuun hyvää kamaa ja melkoisen uskottavakin, mutta muutamat Jokisen viittaukset kirjailijaminäänsä hieman ärsyttävät turhan alleviivattuina. Myös viittaukset savolaisuuteen ovat melko tönkköjä ja päälleliimatun oloisia. Tässä kirjassa on harvinaisen vähän mainintoja Koskisen lemmikkikilpikonnista. Muistaakseni vain kaksi tai kolme. Jokisen alkupään tuotannossa nämä eläimet mainitaan lähes jatkuvasti.