What do you think?
Rate this book
Kaikki kadonneet
Annu menettää molemmat vanhempansa lapsena. Äiti kuolee, isä joutuu työkeikan seurauksena vankilaan ja jonnekin katoaa myös pikkusisko Maaru.
Vaikuttava romaani isien synneistä ja elämän mittaisesta sovituksesta.
Annu varttuu kasvattiperheessä ja opiskelee naistentautien lääkäriksi. Työssään hän kohtaa naisia, jotka ovat Annun tavoin joutuneet muiden armoille. Itse hän ei saa rauhaa ennen kuin selviää, mitä menneisyydessä on todella tapahtunut.
Kaikki kadonneet on vavahduttava kertomus katkenneista perhesiteistä, peruuttamattomista vahingoista, vuosikymmenet ylittävästä ystävyydestä ja siitä miten käy kun ei voi päättää omasta kehostaan.
Vaikuttava romaani isien synneistä ja elämän mittaisesta sovituksesta.
Annu varttuu kasvattiperheessä ja opiskelee naistentautien lääkäriksi. Työssään hän kohtaa naisia, jotka ovat Annun tavoin joutuneet muiden armoille. Itse hän ei saa rauhaa ennen kuin selviää, mitä menneisyydessä on todella tapahtunut.
Kaikki kadonneet on vavahduttava kertomus katkenneista perhesiteistä, peruuttamattomista vahingoista, vuosikymmenet ylittävästä ystävyydestä ja siitä miten käy kun ei voi päättää omasta kehostaan.
Audiobook
First published January 1, 2020
4 people are currently reading
344 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 37 reviews
October 23, 2020
Edellisen naisasiakirjan (Me olemme susia) perään heti toinen. Satu Vasantolan Kaikki kadonneet kertoo kahdella aikatasolla Annusta. Aikuisena hän on gynekologi, joka kohtaa naisia monenlaisissa tilanteissa: onnellisina tai vähemmän onnellisina synnyttäjinä, raiskauksen uhreina, syöpäpotilaina ja niin edelleen. Lapsena Annu taas on menettänyt molemmat vankilansa, äiti kuoli ja isä joutui vankilaan ja pikkusiskokin katosi siinä sivussa.
Annun uravalinta on heijastumaa hänen lapsuudestaan. Annun isä oli varsinaisesti linja-autonkuljettaja, mutta työskenteli myös enkelintekijänä tai lapsenlahtaajana, riippuen siitä keneltä kysyi: siis laittomia abortteja tarjoavana puoskarina. Työssä on paljon kyseenalaista, mutta ei se tyystin moraalitontakaan ole aikana, jolloin laillinen abortti vaati harvinaislaatuisen myötämielisen lääkärin tai tuhansia markkoja rahaa yksityisellä. Käytännössä Annun isän palveluksiin turvautuvilla naisilla ei ollut muita vaihtoehtoja. Kuinka suuresta rikoksesta on siis kyse?
Aikana, jolloin naisten oikeutta päättää omasta kehostaan halutaan rajoittaa enemmän ja enemmän muun muassa aborttioikeutta rajaamalla, Kaikki kadonneet on tietysti armottoman ajankohtainen. Sen historiallinen puoli sijoittuu ehkä 1960-luvulle, mutta se näyttää silti, miten vaihtoehto laillisille, helposti saataville aborteille ei ole aborttien loppuminen, vaan epämääräiset, vaaralliset abortit bussikuskeilta.
Nykyajan Annu on mielenkiintoinen, värikäs päähenkilö, joka elää itsenäisenä naisena omannäköistään elämää vaihtuvien miesten kanssa. Lukija voi pohtia, miten Annun haluttomuus pitkäaikaisiin parisuhteisiin ja jatkuva valmius jättää toinen, kun suhde alkaa rakentua liian läheiseksi, on heijastumaa epävarmasta lapsuudesta. Annu on ristiriitainen, selkeisiin muotteihin asettumaton, kaikin tavoin kiinnostavaksi rakennettu päähenkilö.
Kirjan juonenkäänteet loksuvat lopulta paikoilleen tavalla, jota joku voi pitää jo vähän teennäisenä ja turhankin käytännöllisenä, mutta minä olen aina pitänyt kirjoista, joissa langat vedetään nippuun näin siististi. Minulle Kaikki kadonneet toimi oivallisesti, niin romaanina kuin yhteiskunnallisena kannanottona.
Annun uravalinta on heijastumaa hänen lapsuudestaan. Annun isä oli varsinaisesti linja-autonkuljettaja, mutta työskenteli myös enkelintekijänä tai lapsenlahtaajana, riippuen siitä keneltä kysyi: siis laittomia abortteja tarjoavana puoskarina. Työssä on paljon kyseenalaista, mutta ei se tyystin moraalitontakaan ole aikana, jolloin laillinen abortti vaati harvinaislaatuisen myötämielisen lääkärin tai tuhansia markkoja rahaa yksityisellä. Käytännössä Annun isän palveluksiin turvautuvilla naisilla ei ollut muita vaihtoehtoja. Kuinka suuresta rikoksesta on siis kyse?
Aikana, jolloin naisten oikeutta päättää omasta kehostaan halutaan rajoittaa enemmän ja enemmän muun muassa aborttioikeutta rajaamalla, Kaikki kadonneet on tietysti armottoman ajankohtainen. Sen historiallinen puoli sijoittuu ehkä 1960-luvulle, mutta se näyttää silti, miten vaihtoehto laillisille, helposti saataville aborteille ei ole aborttien loppuminen, vaan epämääräiset, vaaralliset abortit bussikuskeilta.
Nykyajan Annu on mielenkiintoinen, värikäs päähenkilö, joka elää itsenäisenä naisena omannäköistään elämää vaihtuvien miesten kanssa. Lukija voi pohtia, miten Annun haluttomuus pitkäaikaisiin parisuhteisiin ja jatkuva valmius jättää toinen, kun suhde alkaa rakentua liian läheiseksi, on heijastumaa epävarmasta lapsuudesta. Annu on ristiriitainen, selkeisiin muotteihin asettumaton, kaikin tavoin kiinnostavaksi rakennettu päähenkilö.
Kirjan juonenkäänteet loksuvat lopulta paikoilleen tavalla, jota joku voi pitää jo vähän teennäisenä ja turhankin käytännöllisenä, mutta minä olen aina pitänyt kirjoista, joissa langat vedetään nippuun näin siististi. Minulle Kaikki kadonneet toimi oivallisesti, niin romaanina kuin yhteiskunnallisena kannanottona.
January 6, 2021
Vasantolan esikoinen yllätti koskettavuudellaan, joten rima oli melko korkealla. Vähän sitten jouduin pettymään. Kaikki kadonneet kertoo Annin tarinan, keski-ikäisen gynekologin, jonka päivät täyttyvät Hyvinkään sairaalan ja oman yksityispraktiikan ihmiskohtaloista ja illat ja yöt tuntuvat kumisevan tyhjyyttään. Anni ei juuri ihmisiä lähelleen päästä.
Annin elämä kiertyy auki luku luvulta, kun pompitaan edestakaisin nykyisyyden ja Annin lapsuuden eri vaiheiden välillä. Tapahtumat - etenkin ne menneet mutta myös niiden heijasteet nykyisyydessä - ovat valtavan melodramaattisia, jopa niin, että oma uskoni tarinaan horjuu (ja minä sentään luen sujuvasti niin maagista realismia, scifiä kuin fantasiaakin).
Vaikka Vasantola kirjoittakin sujuvasti ja hyvin, niin tarinallisten ylilyöntien lisäksi jäi itseäni häiritsemään kirjan liika siisteys. Jo alusta asti oli sellainen tunne, että tämä kirja kertoo kyllä kerrottavansa ja laittaa kaikki palaset paikoilleen, ennen kuin takakansi tulee vastaan. Ja niinhän siinä kävi, mitään ei tarvinnut jäädä miettimään.
Annin elämä kiertyy auki luku luvulta, kun pompitaan edestakaisin nykyisyyden ja Annin lapsuuden eri vaiheiden välillä. Tapahtumat - etenkin ne menneet mutta myös niiden heijasteet nykyisyydessä - ovat valtavan melodramaattisia, jopa niin, että oma uskoni tarinaan horjuu (ja minä sentään luen sujuvasti niin maagista realismia, scifiä kuin fantasiaakin).
Vaikka Vasantola kirjoittakin sujuvasti ja hyvin, niin tarinallisten ylilyöntien lisäksi jäi itseäni häiritsemään kirjan liika siisteys. Jo alusta asti oli sellainen tunne, että tämä kirja kertoo kyllä kerrottavansa ja laittaa kaikki palaset paikoilleen, ennen kuin takakansi tulee vastaan. Ja niinhän siinä kävi, mitään ei tarvinnut jäädä miettimään.
October 12, 2020
Satu Vasantolan Kaikki kadonneet keskittyy naisiin ja naisten kehoihin ja tarinassa on hyvin dramaattisia kohtauksia. Päähenkilö Annu oli pieni tyttö 60-luvun Keravalla, aikuisena hän toimii naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä ja näkee työssään sekä naisenelämän suuret ilot että järkyttävät kauheudet.
Vasantola kirjoittaa hyvin kaunista, lämminhenkistä ja kuvailevaa tekstiä, jonka väliin hän sijoittaa rajun realistisia kohtauksia. Tämä kontrasti hätkähdyttää lukijaa. Oli karmaisevaa lukea pienestä Annusta, joka desinfioi isänsä abortintekovälineitä. Oli vavahduttavaa lukea gynekologi Annun työpäivistä ja hänen kohtaamistaan raiskatuista nuorista tytöistä ja vakavia gynekologisia sairauksia sairastavista naisista.Suomessa aborttilainsäädäntö on nyt vapaampaa, mutta edelleen meilläkin on yhteisöjä ja maailmassa maita, joissa ehkäisyyn ja abortteihin suhtaudutaan jyrkän kielteisesti.
Vasantola kirjoittaa hyvin kaunista, lämminhenkistä ja kuvailevaa tekstiä, jonka väliin hän sijoittaa rajun realistisia kohtauksia. Tämä kontrasti hätkähdyttää lukijaa. Oli karmaisevaa lukea pienestä Annusta, joka desinfioi isänsä abortintekovälineitä. Oli vavahduttavaa lukea gynekologi Annun työpäivistä ja hänen kohtaamistaan raiskatuista nuorista tytöistä ja vakavia gynekologisia sairauksia sairastavista naisista.Suomessa aborttilainsäädäntö on nyt vapaampaa, mutta edelleen meilläkin on yhteisöjä ja maailmassa maita, joissa ehkäisyyn ja abortteihin suhtaudutaan jyrkän kielteisesti.
October 15, 2020
Romaani itsemääräämisoikeudesta. Intersektionaalinen. Usein tällaiset aiheet (ihmisoikeudet, lastenoikeudet) kolisevat eniten, kun ne kertoo joku vieraan maan kirjailija, mutta Vasantola tuo hienosti ja oleellisesti isot kysymykset osaksi meidän lähihistoriaa ja tätä päivää. Nostaapa aborttikeskustelun rinnalle uudemmat eettiset kysymykset myös.
Muistaminen, naiseus, skål kaikille valheille!
Muistaminen, naiseus, skål kaikille valheille!
September 23, 2021
Ei pitänyt otteessaan ehkä niin hyvin kuin olisi pitänyt, voi olla että tarina oli vain liian ankea makuuni.
Henkilöt tuntuivat realistisilta ja joidenkin karu elämä tai kohtalo koskettivat. Tämä ehkä tekikin sen, että lukeminen ei ollut miellyttävä kokemus. Koska henkilöt olivat näinkin uskottavia, heidän tekonsakin olivat suhteellisen ymmärrettäviä.
En selvästikään ole tällaisille kirjoille kohdeyleisöä, sillä en pidä näin ahdistavasta ilmapiiristä. Haluan kirjojen antavan pakoa todellisuudesta ja tämä oli liian arkipäiväinen / lähellä normaalia elämää toimiakseen tällaisena pakona todellisuudesta.
En ole mikään taiteellisten kirjoitustyylien suuri fani, rakastan vetäviä juonia ja miellyttävää luettavuutta. Tämä oli vielä sen puolesta ok, vaikka selvästi oli nähtävissä että kirjoitustyylillä yritettiin luoda dramatiikkaa / särmää. Välillä ehkä tarpeettomastikin.
Mielestäni tässä hypittiin liikaa eri aikakausissa, eikä se lisännyt tarinan vetävyyttä. Hyvissä trillereissä tämä toimii, jolloin lukemista ei malta lopettaa koska haluaa tietää mitä on tapahtunut. Tämä taas ei valitettavasti ollut tarpeeksi ennalta-arvaamaton, joten en kokenut suurta malttamattomuutta saadakseni kaiken selville. Lähinnä jossain vaiheessa alkoi ärsyttää, kun "muka niin vaikeasti arvattavia" tiedonjyväsiä ripoteltiin niin hissukseen. Jotenkin koen että tässä olisi paremmin toiminut suorempi tarinankulku. En pitänyt uskottavana kun paljastui kuka Annun asiakkaana oli. Enkä varsinkaan sitä, etteikö hän olisi heti tätä tunnistanut. Ja mikä ihme oli se Marikuun isän tarina? En muista koska viimeksi olisin yhtä typerään käänteeseen törmännyt :D
Henkilöt tuntuivat realistisilta ja joidenkin karu elämä tai kohtalo koskettivat. Tämä ehkä tekikin sen, että lukeminen ei ollut miellyttävä kokemus. Koska henkilöt olivat näinkin uskottavia, heidän tekonsakin olivat suhteellisen ymmärrettäviä.
En selvästikään ole tällaisille kirjoille kohdeyleisöä, sillä en pidä näin ahdistavasta ilmapiiristä. Haluan kirjojen antavan pakoa todellisuudesta ja tämä oli liian arkipäiväinen / lähellä normaalia elämää toimiakseen tällaisena pakona todellisuudesta.
En ole mikään taiteellisten kirjoitustyylien suuri fani, rakastan vetäviä juonia ja miellyttävää luettavuutta. Tämä oli vielä sen puolesta ok, vaikka selvästi oli nähtävissä että kirjoitustyylillä yritettiin luoda dramatiikkaa / särmää. Välillä ehkä tarpeettomastikin.
Mielestäni tässä hypittiin liikaa eri aikakausissa, eikä se lisännyt tarinan vetävyyttä. Hyvissä trillereissä tämä toimii, jolloin lukemista ei malta lopettaa koska haluaa tietää mitä on tapahtunut. Tämä taas ei valitettavasti ollut tarpeeksi ennalta-arvaamaton, joten en kokenut suurta malttamattomuutta saadakseni kaiken selville. Lähinnä jossain vaiheessa alkoi ärsyttää, kun "muka niin vaikeasti arvattavia" tiedonjyväsiä ripoteltiin niin hissukseen. Jotenkin koen että tässä olisi paremmin toiminut suorempi tarinankulku. En pitänyt uskottavana kun paljastui kuka Annun asiakkaana oli. Enkä varsinkaan sitä, etteikö hän olisi heti tätä tunnistanut. Ja mikä ihme oli se Marikuun isän tarina? En muista koska viimeksi olisin yhtä typerään käänteeseen törmännyt :D
February 15, 2023
Kaikki kadonneet kuvaa järkyttävän kamalia asioita ihan järkyttävän kauniilla kielellä. Jäin moneen kertaan ihastelemaan Vasantolan kieltä ja tapaa kuvata etenkin menneisyyttä ja sitä kuinka lapsi näkee ja hahmottaa maailman.
Lapsena Annu oli isin tyttönä mukana keikoilla, keittämässä metallisia välineitä ja taittelemassa pyyhkeitä. Keikkojen jälkeen syötiin herkkuja ja suunniteltiin matkaa Torremolinokseen. Äiti oli kuollut ja pikkusisko kadonnut jonnekin. Sitten isä joutui vankilaan ja Annu asumaan kaverinsa luo. Aikuisena Annu työskentelee gynekologina ja yrittää auttaa niin raiskausten, syöpien kun uskonnon runtelemia naisia.
Tarina etenee kahdessa aikatasossa, joista toinen seuraa Annua nykypäivänä, gynekologina ja aikuisen tyttären äitinä, ja toisessa kasvetaan hänen mukanaan aikuiseksi. Lukijalle tarjotaan pieninä paloina tietoa siitä, mitä Annun lapsuudessa oikein on tapahtunut. Suoran kerronnan lisäksi pieniä vihjeitä on siroteltu sinne tänne. Lopussa kaikki langanpäät ommellaan kauniisti yhteen.
Annu on mielenkiintoinen päähenkilö - itsenäinen ja omatoiminen nainen, joka pyristelee irti muiden vallasta, eikä luota lapsuuden pettymysten jälkeen enää keneenkään. Hän odotti elämän tulevan hyväksi sitten kun saavuttaa hyvän elämän rajapyykit (puoliso, lapsi, asunto, ammatti), mutta on vielä viisikymppisenäkin ihan keskeneräinen ja menneisyytensä vainoama. Lääkärinä Annu venyttää moraalin rajoja useastikin ja toimii toisinaan todella kyseenalaisesti potilaitaan kohtaan.
Kirjassa käsitellään paljon naisen kehoa, naisen oikeutta omaan kehoonsa. Ja sitä, mitä tapahtuu kun tämä oikeus otetaan pois. Abortin kieltäminen tai sen saamisen hankaloittaminen ei lopeta abortteja - se ainoastaan tekee niistä hengenvaarallisia.
Pieni ja tyhmä asia, joka tässä häiritsi, on se, että Annu juoksi koko ajan ollessaan sairaalassa päivystäjänä. Eihän lääkärit juokse? Tai tällaisessa oletuksessa mä olen elänyt 😄 Korjatkaa tai vahvistakaa uskomukseni, jos asiasta enemmän tiedätte!
Lapsena Annu oli isin tyttönä mukana keikoilla, keittämässä metallisia välineitä ja taittelemassa pyyhkeitä. Keikkojen jälkeen syötiin herkkuja ja suunniteltiin matkaa Torremolinokseen. Äiti oli kuollut ja pikkusisko kadonnut jonnekin. Sitten isä joutui vankilaan ja Annu asumaan kaverinsa luo. Aikuisena Annu työskentelee gynekologina ja yrittää auttaa niin raiskausten, syöpien kun uskonnon runtelemia naisia.
Tarina etenee kahdessa aikatasossa, joista toinen seuraa Annua nykypäivänä, gynekologina ja aikuisen tyttären äitinä, ja toisessa kasvetaan hänen mukanaan aikuiseksi. Lukijalle tarjotaan pieninä paloina tietoa siitä, mitä Annun lapsuudessa oikein on tapahtunut. Suoran kerronnan lisäksi pieniä vihjeitä on siroteltu sinne tänne. Lopussa kaikki langanpäät ommellaan kauniisti yhteen.
Annu on mielenkiintoinen päähenkilö - itsenäinen ja omatoiminen nainen, joka pyristelee irti muiden vallasta, eikä luota lapsuuden pettymysten jälkeen enää keneenkään. Hän odotti elämän tulevan hyväksi sitten kun saavuttaa hyvän elämän rajapyykit (puoliso, lapsi, asunto, ammatti), mutta on vielä viisikymppisenäkin ihan keskeneräinen ja menneisyytensä vainoama. Lääkärinä Annu venyttää moraalin rajoja useastikin ja toimii toisinaan todella kyseenalaisesti potilaitaan kohtaan.
Kirjassa käsitellään paljon naisen kehoa, naisen oikeutta omaan kehoonsa. Ja sitä, mitä tapahtuu kun tämä oikeus otetaan pois. Abortin kieltäminen tai sen saamisen hankaloittaminen ei lopeta abortteja - se ainoastaan tekee niistä hengenvaarallisia.
Pieni ja tyhmä asia, joka tässä häiritsi, on se, että Annu juoksi koko ajan ollessaan sairaalassa päivystäjänä. Eihän lääkärit juokse? Tai tällaisessa oletuksessa mä olen elänyt 😄 Korjatkaa tai vahvistakaa uskomukseni, jos asiasta enemmän tiedätte!
October 19, 2020
Hain viikolla kirjastosta varauksessa olleen Satu Vasantolan toisen kirjan Kaikki kadonneet. Ahmin kolmessa illassa (ja tänään aamulla viimeiset sivut).
Pidin tästä oikeastaan enemmän kuin En palaa takaisin, luulen.
Tarina piti otteessaan ja aikatasoista huolimatta oli helpompi pysyä mukana. Ehkä tässä tarinassa oli myös itselle enemmän tarttumapintaa? En tiedä.
Nyt täytyy vielä lukea se HS:ssa pari viikkoa sitten ollut arvostelu. Päätin keväällä, etten lue arvosteluja kirjoista, joita aion lukea. Ettei tule ennakko-odotuksi tai ajatuksia, jotka sitten vaikuttavat lukukokemukseen.
Esim tänään oli Nousiaisen uusin arvostelussa. En lukenut. Haen sen kirjan huomenna kirjastosta varauksesta.
Pidin tästä oikeastaan enemmän kuin En palaa takaisin, luulen.
Tarina piti otteessaan ja aikatasoista huolimatta oli helpompi pysyä mukana. Ehkä tässä tarinassa oli myös itselle enemmän tarttumapintaa? En tiedä.
Nyt täytyy vielä lukea se HS:ssa pari viikkoa sitten ollut arvostelu. Päätin keväällä, etten lue arvosteluja kirjoista, joita aion lukea. Ettei tule ennakko-odotuksi tai ajatuksia, jotka sitten vaikuttavat lukukokemukseen.
Esim tänään oli Nousiaisen uusin arvostelussa. En lukenut. Haen sen kirjan huomenna kirjastosta varauksesta.
November 13, 2020
Satu Vasantolan Kaikki kadonneet kertoo erään perheen tarinan, perheen, joka hajosi. Kertojana toimi Annu, joka oli vielä pieni tyttö perheen hajotessa. Tämä trauma matkasi Annun mukana. Hänellä oli suuri suru ja ikävä isää, äitiä ja pikkusiskoa. Kirjan tarina jakaantuu lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen. Annusta tuli gynekologi. Hän halusi auttaa naisia.
Satu Vasantola kirjoittaa terveyteen ja ihmisoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä. Kaikki kadonneet syventyy perhetragedian lisäksi naisen oikeuksiin hallita omaa kehoaan. Lähemmin syvennytään raskauden keskeytyksiin, joita päähenkilö tekee työssään. Tarinassa kerrotaan myös menneisyyden raskauden keskeytyksistä, jolloin henkilöä, joka niitä teki, kutsuttiin enkelintekijöiksi. Aihepiiri on koskettava ja tunteellinen, mutta hyvin hallinnassa. Minua kosketti eniten Annun lapsuus, joka hajosi.
Satu Vasantola kirjoittaa terveyteen ja ihmisoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä. Kaikki kadonneet syventyy perhetragedian lisäksi naisen oikeuksiin hallita omaa kehoaan. Lähemmin syvennytään raskauden keskeytyksiin, joita päähenkilö tekee työssään. Tarinassa kerrotaan myös menneisyyden raskauden keskeytyksistä, jolloin henkilöä, joka niitä teki, kutsuttiin enkelintekijöiksi. Aihepiiri on koskettava ja tunteellinen, mutta hyvin hallinnassa. Minua kosketti eniten Annun lapsuus, joka hajosi.
February 11, 2021
Aiheesta puolesta ei mitään kivaa luettavaa: useassa kohdassa puistatti, etenkin kun luin tätä illalla. Pidin kerronnallisista koukuista ja siitä modernin suomalaisen realistisen kirjallisuuden piirteestä, jossa lukija sai rakentaa kokonaiskuvaa pienien vihjeiden avulla. Loppuratkaisu oli toimiva. Yhden tähden pudotin pois lukuisten ”sattumusten” kautta: vähempikin nykyisen ja menneen yhteenpunominen olisi riittänyt, isyysmysteeristä nyt puhumattakaan.
October 4, 2020
Aika hurja aihe Vesantolalla tällä kertaa, laiton sikiönlähdettäminen aikaan jolloin abortin saaminen oli sekä vaikeaa että kallista. Koskettavaa ja silti niin kauniisti kirjoitettua. Todella vahva romaani.
September 18, 2020
Ihon alle (syvään) menevä kirja naisista, naisten kehoista, elämänmittaisesta valheesta.
July 5, 2022
Vasantolan esikoinen En palaa takaisin koskaan, luulen oli sinänsä kelpo kirja, mutta ängetty liian täyteen ihmiskohtaloita, joita lopussa vielä solmittiin tarpeettomasti yhteen. Sen olisi voinut jakaa vaikka kolmeksi kirjaksi. Olin hieman huolissani, onko toisessa kirjassa samaa vikaa. Mutta ei, tämän tarinamäärä on oikean kokoinen. Kiinnostava aihe, jännittävä kertomus, erittäin hyvin limitetyt aikatasot, ja kaikki minua kummeksuttanut saa selityksensä.
Pari vaivaamaan jäänyttä nyanssia kuitenkin: päähenkilöllä on kotiläksynä sukan kantapää toisella luokalla. Vaikka hän on reilun 10 vuotta minua vanhempi, en voi uskoa että sukkaa silloinkaan kudottiin noin aikaisin koulussa. Ja vaikka wanha koulumaailma minut aina sekoittaakin luokka-asteiden numeroilla, käy toisaalla ilmi että hän on ollut noin 8-vuotias (11 v miinus 3,5 vuotta sivulla 242). Poliisikodissa kasvaneena hämmästytti myös, että vuonna 1967 vangitsijana oli ollut komisario nimeltä Liisa. Naisia sai isän 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun poliisiopistokirjoista etsiä täikammalla.
Pari vaivaamaan jäänyttä nyanssia kuitenkin: päähenkilöllä on kotiläksynä sukan kantapää toisella luokalla. Vaikka hän on reilun 10 vuotta minua vanhempi, en voi uskoa että sukkaa silloinkaan kudottiin noin aikaisin koulussa. Ja vaikka wanha koulumaailma minut aina sekoittaakin luokka-asteiden numeroilla, käy toisaalla ilmi että hän on ollut noin 8-vuotias (11 v miinus 3,5 vuotta sivulla 242). Poliisikodissa kasvaneena hämmästytti myös, että vuonna 1967 vangitsijana oli ollut komisario nimeltä Liisa. Naisia sai isän 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun poliisiopistokirjoista etsiä täikammalla.
July 29, 2023
3.75 tähteä. Jälleen taitavasti kirjoitettu romaani Satu Vasantolalta. Kerronta piti otteessaan ja jälleen ihailin Vasantolan taitoa rakentaa eläviä henkilöhahmoja ja miljöitä, kokonaisia maailmoja.
Samankaltaisuuttaa esikoisromaaniin löytyi: työläisperheestä akateemiseen ammattiin ponnistanut päähenkilö, juuret Pohjanmaalla. Arvelen kirjoittajan ammentavan paljon omista kokemuksistaan, ehkä? Jotain toisteisuuttakin oli, olisiko ollut joku sama lapsuudenmuisto päähenkilöillä koulun liikuntatunneilta.
Lapsen näkökulma oli riipaiseva, mutta jotenkin se ei ihan täysin toiminut minulle. Aikuisen päähenkilön tarina oli kiinnostavampi, lapsuuden kuvaukset jäivät jotenkin unenomaisemmiksi. Paljon väkivaltaa ja kurjuutta, toisaalta myös lämpöä, rakkautta ja ystävyyttä. Nuoruusvuosien näpistelykuvaukset jäivät ehkä vähän irrallisiksi, jäin miettimään, miten päähenkilö lopulta päätyi lääkäriksi? Myös isän kohtalo jäi avoimeksi, muut henkilöhahmot saivat päätöksensä.
Samankaltaisuuttaa esikoisromaaniin löytyi: työläisperheestä akateemiseen ammattiin ponnistanut päähenkilö, juuret Pohjanmaalla. Arvelen kirjoittajan ammentavan paljon omista kokemuksistaan, ehkä? Jotain toisteisuuttakin oli, olisiko ollut joku sama lapsuudenmuisto päähenkilöillä koulun liikuntatunneilta.
Lapsen näkökulma oli riipaiseva, mutta jotenkin se ei ihan täysin toiminut minulle. Aikuisen päähenkilön tarina oli kiinnostavampi, lapsuuden kuvaukset jäivät jotenkin unenomaisemmiksi. Paljon väkivaltaa ja kurjuutta, toisaalta myös lämpöä, rakkautta ja ystävyyttä. Nuoruusvuosien näpistelykuvaukset jäivät ehkä vähän irrallisiksi, jäin miettimään, miten päähenkilö lopulta päätyi lääkäriksi? Myös isän kohtalo jäi avoimeksi, muut henkilöhahmot saivat päätöksensä.
March 26, 2021
Aika rankka, realistinen ja dramaattinen kirja Annusta, joka lapsena kulkee laittomia abortteja tekevän bussikuski-isän mukana. Isä joutuu kiven sisään, sisko katoaa ja äiti kuolee? Ei tosin tässä järjestyksessä. Aikuisena, jo kokeneena gynekologina Annu kohtaa raiskattuja, hakattuja, syöpään kuolevia naisia.
Juonenkuljetuksessa on väkinäisiä kohtia, mutta kyllä tämä on vahva puheenvuoro naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa. Annu on ristiriitainen ja siksi kiinnostava hahmo, joka koettaa saada selville menneisyyden salaisuuksia.
Käytetyn postimerkin käytöstä sai saman tuomion kuin raiskauksesta, xx markkaa sakkoja. Tällainen esimerkki kerrotaan kirjassa, varmaan on voinut olla todenmukainen.
Juonenkuljetuksessa on väkinäisiä kohtia, mutta kyllä tämä on vahva puheenvuoro naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa. Annu on ristiriitainen ja siksi kiinnostava hahmo, joka koettaa saada selville menneisyyden salaisuuksia.
Käytetyn postimerkin käytöstä sai saman tuomion kuin raiskauksesta, xx markkaa sakkoja. Tällainen esimerkki kerrotaan kirjassa, varmaan on voinut olla todenmukainen.
December 26, 2020
Olipa vahva ja mukaansa tempaava kirja, pidän Vasantolan tavasta kertoa. Laittomien aborttien lisäksi tarina laajeni käsittämään naisen kehoa laajemminkin tavalla, joka herätti paljon ajatuksia ja sai pohtimaan monenlaisia eettisiä kysymyksiä. Vähän siinä rajoilla mentiin tosin, oliko teemoja jopa liikaa - abortit, lapsen oikeus isään tai vanhempiin ylipäätään, raiskaustuomiot, uskontojen suhde ehkäisyyn, sijaisperheet... Koskettavinta oli lukea Annun elämästä lapsena maailmassa, joka oli täynnä salailua ja valheita.
Ajasta toiseen poukkoileva kerrontatapa on tainnut tulla jäädäkseen kirjallisuuteen. Kyllähän se tässä toimi, mutta huomasin kuitenkin kaipaavani kronologiaa.
Ajasta toiseen poukkoileva kerrontatapa on tainnut tulla jäädäkseen kirjallisuuteen. Kyllähän se tässä toimi, mutta huomasin kuitenkin kaipaavani kronologiaa.
February 21, 2021
Vasantolan kirjassa pohditaan naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Siinä liikutaan kahdessa aikatasossa. Aikaisemmassa eletään aikaa Suomessa ennen vapaata aborttia. Ei toivotut -raskaudet ajavat epätoivoiset naiset laittomiin ja vaarallisiin abortteihin. Jälkimmäisessä aikatasossa seurataan nykyhetkessä gynegologi Annun elämää ja potilaita, joista osa ei vieläkään saa päättää kehostaan, esim. seitsemän lapsen lestadiolaisäitija miehensä parittama nainen.
Kirjan parasta antia ovat juuri nämä naisten kohtalot. Annun tarinan varhaisvaiheissa on kiehtovaa ajankuvaa, mutta osa elämän käänteistä menee liian epäuskottaviksi.
Kirjan parasta antia ovat juuri nämä naisten kohtalot. Annun tarinan varhaisvaiheissa on kiehtovaa ajankuvaa, mutta osa elämän käänteistä menee liian epäuskottaviksi.
February 22, 2021
En tunne toista kirjailijaa, joka kuvaisi naisen elämää niin kuin Vasantola tekee. Hän liikkuu luontevasti naisen ikäkaudesta ja roolista toiseen ja kirjoittaa yhtä sulavasti tunteista kuin anatomiastakin. Kirjan päähenkilö on Annu, joka menettää ensin äidin ja siskon ja pian isänsäkin. Isä oli puoskari, joka joutui vankilaan laittomien aborttien vuoksi. Annusta tulee gynekologi, joka tahtoo naisille vallan päättää omasta ruumiistaan. Mutta sitäkin tärkeämpää Annulle olisi löytää kadonnut sisko ja äiti. Heitä hän etsii koko ikänsä. Tämä oli koskettava tarina, kuin painajainen, johon koko ajan toivoi onnellista käännettä.
February 23, 2021
En oikein tykännyt, vaikka aineksia oli. Liikaa kikkailua kielellä ja liikaa kuvailua, en jaksanut kaikkia kappaleita lukea. Tarinassa ne ainekset, mutta en tiedä mättikö rakenne vai mikä ettei se osunut kohdalleen. Mielestäni myös joitakin uskottavuusongelmia: lopussa kun Annu saa tietää juuri missanneensa äitinsä elävänä, hän väittää ettei olisi tätä tavannut vaikka olisi ehtinyt. Koko kirja siis vanhempien ja lapsuuden kaipuusta ja kysymyksistä, ja sitten tätä suurinta puuttuvaa palaa ei olisi halunnut?
Vähän ihan ottaa päähän, tämä olisi voinut olla niin paljon parempi.
Vähän ihan ottaa päähän, tämä olisi voinut olla niin paljon parempi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 3, 2021
Mielenkiintoisinta tässä oli sekä historiallinen että nykypäivään sijoittuva kerronta naistentaudeista, raskauksien hoitamisesta, aborteista, raiskauksista... Sen sijaan fiktiivinen perusjuoni oli vähän turhan ahdettuna kaikkea kauheaa ollakseen uskottava. Kaikkien elämässä kaikki oli mennyt pieleen, vähän puuduttavaa pidemmän päälle. Kiinnostava kirja, mutta yksinkertaistamalla olisi toiminut vielä paremmin.
January 30, 2021
"-- Annu yrittää muistella mitä kaikkea Lauran isä on linnuista kertonut, mutta mieleen tulee vain viitakerttunen, joka laulaa öisin muiden sävelillä. Sitä on vaikea tunnistaa, koska se on taitava matkimaan, nappaa sävelkulun tuolta, toisen täältä, muistuttaa milloin ketäkin, valehtelee, esittää ja on olevinaan joku muu kuin on.
Mutta viitakerttunen ei laula nyt. On päivä, aurinko korkealla keskitaivaalla ja ojanpientareet kukassa. --"
Mutta viitakerttunen ei laula nyt. On päivä, aurinko korkealla keskitaivaalla ja ojanpientareet kukassa. --"
December 19, 2020
Vasantolan esikoisromaani oli vahva kokemus, mutta aivan niin koskettavaksi ei tämän teoksen lukukokemus muodostunut. Ehkä se johtuu siitä, että luin teoksen katkonaisesti, lukukertojen väliin jäi pitkä aika, niin etten enää muistanut, mistä oli kyse. Ja kun teos on fragmentaarinen, henkilöiden ja aikojen välillä liikkuva, tarinan kehittymistä oli vaikea seurata.
January 25, 2021
Periaatteessa aivan ansiokas teos, tarinan kerroksia kuoritaan harkitusti vähä vähältä ja linkit hahmojen välillä tuntuvat luontevilta. Aborttihistoriaakin tulee aimo annos. Kiva lukea pitkästä aikaa suomeksi. Toisaalta korona-aikana olen kaivannut kirjoiltani enemmän todellisuuspakoa, kaukomaita ja vieraita kulttuureja, niitä ei 60-70-luvun taitteen Keravalta löydy.
March 3, 2021
Pidin kirjan tarinasta ja pienen Annun olisin halunnut ottaa syliin. Pitää kiinni ja lohduttaa. Aihe on myös valitettavan ajankohtainen konservatiivisten arvojen nostaessa päätään niin meillä kuin maailmalla. Vähän turhan helposti sattuma kuitenkin sitoi langanpäitä ja loksautteli paloja paikalleen, siitä miinus.
March 29, 2021
Taas upea kirja Satu Vasantolalta. Ei helppo, mutta aiheesta, josta en ole koskaan lukenut mitään näin voimakasta. Tarkat havainnot, käsinkosketeltavat tunnelmat. Tarina, joka koskettaa niin syvältä, että vaikea muistaa naisten olevan keksittyjä hahmoja.
Satu Vasantola on yksi huikeimmista nykykirjailijoista Suomessa.
Satu Vasantola on yksi huikeimmista nykykirjailijoista Suomessa.
kesken-jääneet
October 2, 2020Nyt jätin kirjan harvinaisen varhaisessa vaiheessa kesken: ei vaan napannut. Päätin lukea kirjan niin, etten lue takakannesta sen kuvausta. Ei auennut eikä hurmannut. Miksi siis lukea pakolla, kun maailma on täynnä kirjoja, joista osa koukuttaa jo ensilehdeltä.
October 8, 2020
Ehkä 2,5 tähteä. Tykkäsin enemmän kuin ensimmäisestä. Tätä ei oltu tungettu täyteen ihan kaikkea mahdollista teemaa, mitä maailmassa on. Paljon keskittyneempi siihen tarinaan, mitä tässä yritettiin kertoa. Mielenkiintoinen kurkistus suomalaisen yhteiskunnan aborttihistoriaan.
January 1, 2021
Taitavasti kirjoitettu, hienosti etenevä, äärimmäisen koskettava romaani tärkeästä aiheesta. Se kertoo isoista muutoksista sekä yhteiskunnassa että yksittäisen ihmisen elämässä, vaikeista tilanteista. Vasantola ei sorru liiotteluun eikä vähättelyyn.
February 2, 2021
Periaatteessa ihan kiinnostava, mutta ei kuitenkaan vienyt mukanaan. Ehkä olen vain vähän kyllästynyt tarinoihin, joissa nykyisyys ja takaumat vuorottelevat, vaikka sinänsä se onkin mielenkiintoinen tapa rakentaa tarinaa.
October 3, 2020
[3.5☆]
December 15, 2020
Ei yhtä kova kuin esikoinen, mutta aivan hyvä.
Displaying 1 - 30 of 37 reviews