Uuno on numero yksi — Turhapuron koko tarina 1971-2021

by Tuomas Marjamäki

Uuno Turhapuro -elokuvien historia kootaan kansiin nyt ensimmäistä kertaa kaikkine herkkuineen. Kertojina toimivat keskeisimmät hahmot Spede Pasanen, Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita ja Ere Kokkonen sekä lukuisat muut Uunoissa mukana olleet tekijät.

Uuno Turhapuro ei ollut vain lottosketsistä versonut spontaani vitsi, vaan pitkään kehitelty ja harkittu rikos. Vesku Loiri suunnitteli uunomaista koomikkohahmoa jo vuosia ennen ensimmäistä elokuvaa. Siihen yhdistyi Spede Pasasen lapsuudesta asti vaalima huumori ja filosofia, Ere Kokkosen käsitys komediaelokuvista sekä Leo Lastumäen studiolle jääneet kengät.

Uunosta tuli ilmiö, joka poiki Suomen pisimmän elokuvasarjan. Turhapuro-leffoilla nauratettiin kansaa, ärsytettiin kriitikoita ja pidettiin elokuvateatterit pystyssä. Ne olivat parhaimmillaan nerokasta viihdettä ja huonoimmillaan kelvotonta kuraa.

Miten ideat syntyivät, millaisia kommelluksia kuvauksissa sattui ja kuka riiteli kenenkin kanssa? Tämä kaikki kerrotaan otteessaan pitävän tarinan muodossa unohtamatta huumoria sekä Turhapuron omaa filosofiaa. Suuri osa kymmenistä haastatteluista on peräisin kirjoittajan omista arkistoista.

349 pages, Hardcover

Published September 7, 2021

Reviews

[Pekka Mukkala · Rating 4 out of 5]

Antti Heikkisen lukema Uuno ”elämänkerta” ei ole hassumpaa kuunneltavaa automatkoilla. Heikkinen imitoi Loiria kohtuullisesti ja sen myötä vanhat Uuno-elokuvien sketsit palaavat mieliin. Jonkin verran tulee myös uutta tietoa Uuno elokuvien tekemisestä ja sen ympärillä käydyistä väännöistä. Aiheesta kiinnostuneille pakollinen kuunneltava. Pisteet 8/10.

[Nova · Rating 2 out of 5]

Jokainen elokuva käydään järjestyksessä läpi. Reilusti yli puolet kirjasta koostuu pelkästään elokuvien repliikeistä sellaisenaan tai kirjoittajan valitsemien kohtausten kerronnasta. Kirjoittajan asenne on hyvin negatiivista Uuno-elokuvia ja Spedeä kohtaan läpi kirjan.

Ainoa hyvä asia kirjassa on elokuvien taustalla tapahtuneet asiat (siksi 2/5 arvosana, eikä 1/5), vaikka niistäkin on poimittu vain lähinnä Spedeä moittivat.

Kirja on todella puuduttavaa luettavaa Uuno-elokuvista pitäville. Varsinkin, jos muistaa elokuvat hyvin. Näin ollen suuri osa kirjasta menee vain selailuun eteenpäin, koska ei halua lukea jo ulkoa osaamien elokuvien suosituimpia repliikkejä tai kirjoittajan monotonista ja sielutonta kerrontaa elokuvien tapahtumista.

Voisin kuvitella kirjan olevan ok sellaisille, jotka ovat nähneet Uuno-leffat vain kerran vuosikymmeniä sitten ja saattavat nauttia niiden sisällöstä lukemisesta. Muuten suosittelen jättämään kirjan hyllyyn.

[Karoliina Loukari · Rating 2 out of 5]

Kuuntelin tämän, koska oli päättänyt sijoittaa sen Helmet 2022 -lukuhaasteen kohtaan "Kirja liittyy lapsuuteesi". 70-luvun Turhapurot kokosivat aina koko perheen television ääreen. Myöhemmin nimenomaan näistä mustavalkoisista, käytännössä juonettomista sketsikokoelmista unohtumattomine dialogeineen tuli aikuisen kaveripiirini loputon milloin minkäkin arkisen tilanteen repliikkipankki - osaan vieläkin monta linea ulkoa ja nolaan itseni niillä aika ajoin sosiaalisesti seurassa, jossa Uunot eivät herätä samanlaisia nostalgisia tunteita.
Marjamäki on sijoittanut useita näistä sitaateista kirjaansa, mutta on kyllä vaikea uskoa, että ne toimisivat muille kuin Uunonsa etu- ja takaperin osaaville. Irrallaan kontekstistaan ne ovat kyllä ihan juuri niin huonoja kuin varsinaiset elokuvatkin. Ja näiden leffojen avaintapahtumien (koska juonesta nyt tosiaan ei voi puhua) läpikäynti on jotenkin todella myötähäpeää aiheuttavaa kuunneltavaa, niille annettu aika olisi voitu helposti puolittaa. En suoraan sanoen edes tiennyt että Uunoja on tehty niin monta, itse lakkasin katsomasta niitä joskus 80-luvun puolivälin jälkeen.
Mutta Marjamäki kyllä ihan sympaattisesti kuvaa ihmisiä ja tapahtumia näiden elokuvien tekemisen ympärillä. Kolmisenkymmentä vuotta Suomen tunnetuimmat näyttelijät ja lopulta myös poliitikot ja muut viihdemaailman tähdet lähes jonottivat päästäkseen osaksi tätä ilmiötä, jota Suomen kansa sekä rakasti että vihasi. Kirja tarjoaa myös useammankin pubivisoihin sopivan anekdootin, kuten mikä oli anoppi Tuuran etunimi tai kuinka monta kertaa Ben Zyskowicz esiintyi Turhapuro -elokuvissa.

[Harmáa Hyypiø · Rating 4 out of 5]

Paksun näköinen mutta ilmavasti koostettu katsaus, joka käy läpi kaikki Uuno-elokuvat järjestyksessä ja kertoilee niihin liittyviä tarinoita. Elokuvien juonien kertaaminen saa aika paljon tilaa, mikä oli toisaalta mukava muistinvirkistys, mutta ehkä myös vähän liikaa toistoa elokuvat katsoneelle. Toki myös kulissien takaisia kommelluksia kerrotaan, mutta olisin kaivannut sitä hieman lisää. Toisaalta ehkä sitä ei ollut tämän enempää saatavilla, koska monet tekijöistä ovat jo poistuneet keskuudestamme.

Kirjan alkupuoli eteni nopeasti, mutta jälkipuoliskolla alkoi vähän takkuamaan. Ehkä se meni senkin piikkiin, että loppupään elokuvatkin ovat keskimäärin tylsempiä. En vain voinut välttyä fiilikseltä, että kirjan olisi pitänyt olla vielä parempi. Koska olen Uuno-fani sekä viihteellisten tietokirjojen ahmija, tällä perusteella tämän kirjan olisi kuulunut olla tajunnanräjäyttävän mahtava, mutta se olikin vain "ihan hyvä". Lisäpisteitä tulee kuitenkin asiaan perehtyneestä otteesta ja varsinkin lopun pieni mutta pippurinen trivialiite oli mieleinen, käsikirjamainen lisämauste. Siinä listataan kaikkien elokuvien näyttelijät, ensi-ilta- ja jopa tv-esityspäivämäärät. Lopusta löytyi myös kartta kirjassa mainituista kuvauspaikoista, joita olin jo aiemmissa kohdissa pohdiskellut, että olisi joskus hauska mennä katsomaan sijainteja.

Eli ei nyt täydellinen kirja, mutta ihan kelpo opus, joka sopii sekä esittelyksi Uunoja vähemmin katsoneelle sekä myös fanin hyllyyn leffojen viereen.

[ForenSeek · Rating 3 out of 5]

Viihteellinen, helppolukuinen yhteenveto ”Uuno Turhapuro”-hahmon varaan rakentuvien elokuvien historiasta ja taustoista. Joskin täytyy heti lisätä, että taustatarinoita kuullaan kirjassa verrattain vähän: suurin osa kirjan materiaalista on elokuvien juonikulkujen ja niissä esiintyvän dialogin kertaamista. Marjamäen ”Spede, nimittäin”-kirja on parempi teos sikälikin, että siinä mennään syvemmälle myös Turhapuro-elokuvien kulisseihin. ”Uuno on numero yksi” oli kuitenkin mukiinmenevää kesälukemista aurinkoisella parvekkeella istuessa ja flunssaa parannellessa; vähän kuin käsittelemänsä elokuvatkin, se pitää nauttia kieli poskessa ja ryppyotsaisuutta vältellen.

[Tuomas Teräväinen · Rating 3 out of 5]

Ihan viihdyttävä. Olisi ehkä toiminut paremmin mediatutkimuksellisemmalla otteella mutta muuten ihan mukiinmenevä. Ei nyt mitään maata mullistavaa, hyviä knoppitietoja ja äänikirjalla erinomainen ja imitointikykyinen lukija.