Hämeen-Anttilan Björk-sarja kuuluu dekkareihin joissa pääroolin varastaa aikakausi eli 1920-luku. Tässä kirjassa tosin tuntui että kirjailija toisti hieman itseään, mysteerin juonenkulku muistutti Käärmeitten kesää, sarjan kakkoskirjaa. Muttei tuo haitannut, aloin aavistella murhaajaa vasta kirjan loppupuolella joten jännitys säilyi hyvin. Kiinnostavinta kirjassa oli ehkä se että Björk ottaa vihdoinkin ison askeleen ja kihlautuu pikkuserkkunsa Lisbetin kanssa. Sitoutumiskammostaan huolimatta. Hän haikailee edelleen vanhaa rakastettuaan Katjaa mutta on päättänyt unohtaa tämän. Kuvioissa pyörii myös sähäkkä Ida Helander joka on alkanut avustaa Björkiä tämän tutkimuksissa. Idan ystävätär Matilda Kivikari tarjoaa Björkille visaisen tapauksen ratkaistavaksi. Tämän eno on pudonnut pimeässä porraskäytävässä kuolemaansa ja nyt asunnossa mellastaa kummitus. Enon kuolemaa pidetään tapaturmana mutta onko se sitä todella? Matilda ja veljensä Henrik ovat perimässä ison omaisuuden. Kummituksen arvoitus pitää selvittää. Björk yöpyy asunnossa yksin ja näkee kuin näkeekin kummituksen. Hän uskoo että asialle on järkevä selitys ja että joku yrittää pelotella Matildaa. Sitten hautajaisiin ja testamentin lukuun ilmaantuu punatukkainen venäläinen emigrantti joka väittää olevansa vainajan poika. Testamentissa tälle luvataan sievoinen summa rahaa. Henrik Kivikari palkkaa myös Björkin, ottamaan selvää onko mies huijari vai aito sukulainen. Tutkimukset johtavat Björkin Viipuriin ja Helsingissä Ida harjoittelee sormenjälkien ottamista. Mutta vasta sitten kun Henrik Kivikarin hevonen pillastuu yhtäkkiä ja heittää hänet selästään, Björk alkaa aavistella totuutta. Hän ei kuitenkaan ehdi varoittaa Idaa joka joutuu murhaajan sieppaamaksi ja hengenvaaraan... Oma mielipiteeni on se että nimenomaan Ida on Björkille se oikea. Mutta saa nähdä mihin ratkaisuihin kirjailija lopulta päätyy.