Siskokset Heinähattu ja Vilttitossu asuvat maaseutukylän omakotitalossa. Uhmaikäistä Vilttitossua ja harkitsevampaa Heinähattua kiinnostaa maailma kaikkineen. Vanhemmat ovat erilaisia, heitä kiinnostavat kirjat, yrtit ja vihannekset. Televisiota kotona ei ole, ja ruoatkin ovat nokkosta ja muuta kasvissörsseliä. Heinähattu ja Vilttitossu ovat kyllästyneitä tällaiseen elämään. Naapurissa saa pullaa ja muita herkkuja! Siskokset lähtevätkin ottamaan selvää, onko muualla muutenkin kotia paremmat oltavat.
Matkallaan he tutustuvat Alibullenin neiteihin ja Elvis Staraan, ja joutuvat tekemisiin innokkaiden poliisien, Rillirouskun ja Isonavan kanssa. Maailmanmatkaajan elämä on kuitenkin rankempaa kuin tytöt luulivat.
Tänään 26.11.2020 sain loppuun kirjan nimeltä Heinähattu ja Vilttitossu. Lukiessani kirjaa nimeltä Heinähattu ja Vilttitossu minulle tuli sellainen tunne että olisin puhunut perhe Kattilakosken ja Alibullenin neitien kanssa. Minulle tuli todella oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜
Jouluvintiö oli niin kiva, että päädyin kuuntelemaan myös ihan ekan Heinähatun ja Vilttitossun. Tosin tänä vuonna uusitun ja äänikirjaksi tehdyn version, jota ei täältä Goodreadsista löydy. Ihanan kapinallista menoa, jossa Heinis ja Vilttis päättävät karata kotoa, koska...jaa, nytpäs en muuten edes muista miksi. Olikohan niin, että kotona on vaan yleisesti sietämättömän mänttiä menoa? Sisarukset lähtevät baariin juomaan kaljaa. Tai ainakin se on aie. Ihana maailma, ihanat Heinähattu ja Vilttitossu.
Ihana kirja!! <3 "Löysin" Heinähatun ja Vilttitossun vasta nyt, kun innostuin kokeilemaan äänikirjaversiota BookBeatin lahjajaksolla. Nämä on nyt sitten pakko kuunnella ihan kaikki... osuu näköjään aikuiseenkin makuun. :)
Heinähattu on fiksu ja järkevä isosisko. Vilttitossu puolestaan on varsinainen rasavilli, joka varmasti ilmoittaa mielipiteensä aiasta kuin asiasta. Ja nyt Vilttitossu on saanut tarpeekseen äidistä ja isästä, itse asiassa koko kodista. Ja niin on itse asiassa Heinätossukin, vaikkei asiasta niin suurta melua pidäkään. Sillä kuka haluaisi päivästä toiseen asua kotona, jossa tarjoillaan ruuaksi vain pahanmakuisia pöperöitä ja jossa kukaan ei ehdi leikkimään lasten kanssa? Yhtenä päivänä lasten mitta tulee täyten, ja he päättävät muuttaa omaan kotiin. Niinpä he lähtevät, poikettuaan ensin naapurin tätien luona, tienvarteen, missä he savat peukalokyydin muuttokuorman matkaan. Siitä alkaakin tyttöjen seikkailumatka, jossa käydään niin baarissa juomassa kaljaa kuin soittelemassa rokkia ihka oikean (tai ainakin melkein) Elviksen kanssa.
Todella hauska seikkailukertomus, jonka viehätys on tallessa vielä tänäkin päivänä.
Luin ääneen 5-vuotiaalle. Olihan tämä ihan hauska mutta välillä myös aika vaivaannuttava, koska aika on ajanut aika monen asian ohi. Nykypäivänä ei enää tehtäisi huumoria tai hassuja nimiä siitä, että joku on lihava tai jollain on silmälasit. Pullan syömisen jälkeen pitäisi kuulemma harrastaa liikuntaa, naiset aina laihduttavat ja kasvisruoat ovat lähtökohtaisesti pahoja lasten mielestä. Ei naurattanut sekään, että pikkulapset menivät baariin tilaamaan kaljaa - en tiedä, miksi lasten pitäisi edes tietää, että tällainen käyttäytymismalli on olemassa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Lapset kikattavat juttuille, tarina vetää, ääneen lukeminen on miellyttävää puuhaa ja vanhempana välillä miettii, että meneekö tarina hyvän maun kummalla puolella. Noilla elementeillä varustettu lastenkirja ei voi olla huono. Heinähatun ja Vilttitossun ikäiset tyttäreni pitivät sadusta niin paljon, että tietää mitä tullaan lukemaan iltasatuina myös jatkossa.
Heinähatun ja Vilttitossun tomera meininki ilahduttaa aina vaan. Vaan tällä kertaa lukuhetken yllä viipyili haikeus. Jos on elämää kuoleman jälkeen, vaadin, että silloin on yhtä kotoisaa kuin näiden kirjojen maailmassa. Arvostaisin myös samankaltaista herkkutarjontaa kuin Alibullenien huvilassa.
Aivan valloittava kirja! En ymmärrä miksei minulle ole koskaan luettu tätä. En myöskään ymmärrä miksen ole katsonut tv-sarjoja ja elokuvia.
Erikoinen tarina, tai pikemminkin hahmot ovat erikoisia. Heinähatun ja Vilttitossun vanhemmat ovat erittäin epävanhemmat eivätkä lapset käytäkään heistä nimitystä isä ja äiti. Mutta vaikka vanhemmat ovatkin kovin hajamielisiä ja muissa maailmoissa ovat he silti hieman huolissaan lapsistaan kun vihdoin huomaavat etteivät nämä ole kotona. Alibullenin neidit ovat taas ihastuttavia. Heinähattua ja Vilttitossua oli vielä tässä vaiheessa ainakin vaikea erottaa toisistaan, mutta kyllä heillä selvästi erilaiset luonteenpiirteet on. Selvää sisarrakkautta on myös havaittavissa. Vihaa ja mustasukkaisuutta.
Muutkin hahmot ovat hieman hassuja, mutta juuri tuo hassuus läpi koko tarinan pitää mielenkiinnon yllä.
Minun pitää ehdottomasti tutustua Heinähattuun ja Vilttitossuun enemmänkin!
Ekan osan ilmestymisestä on jo 26 vuotta! Hyvin kestää aikaa nämä tyttäret. Tai meikää ainakin nauratti Nopoloiden kieli ja tyttöjen mutkaton suhtautuminen asioihin. Majaluoman kuvitus on erikoisella tavalla kotoisa, mikä sopii kirjojen tunnelmaan.