Veljelleni

by E.L. Karhu

Ahne, yksinäinen tyttö katsoo kaunista, suosittua veljeään tyttöystävämahkuilijoiden aistikkaiden kehojen päällä. Hän katsoo heidän aamiaisleipiään, joissa on paksu kerros viikunahilloa vuohenjuuston päällä. Jos taas joku katsoisi häntä, tämä näkisi ehkä irtokarkkeja mässäilevän, saippuasarjaa ahmivan, veljeään varjon lailla varjelevan hylkiön, jonka maaninen kerronta pakottaa tuijottamaan, katsomaan tarkemmin.

Veljelleni ei kysy suoraan yhtään mitään. Sen antisankaria kuunnellessa tulee silti ajatelleeksi sisarussuhteita, hoivaa, himoa ja hierarkioita, jotka perustuvat sosiaaliselle ja seksuaaliselle. Se on sisäistetyn itseinhon idättämä absurdi kasvutarina, joka tapahtuu laitamilla, jos keskuksena on palapeili. Hopeinen, ihan täysiä kulkeva skootteri. Sen pyörivään akseliin on kiinnitetty epäkeskinen osa, joka muuttaa pyörimisliikkeen edestakaiseksi liikkeeksi. Kumpaan suuntaan nyt pitäisi kääntyä?

244 pages, Hardcover

Published October 15, 2021

About the author

E. L. Karhu on näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hänen klassikoiden päälle kirjoitetut, uusia draamallisia muotoja tutkivat näytelmänsä, kuten Prinsessa Hamlet ja Eriopis, ovat saaneet innostuneen vastaanoton Suomessa ja Saksassa. Veljelleni on hänen esikoisromaaninsa.

Reviews

[Raisa Omaheimo · Rating 5 out of 5]

Luin tämän just loppuun ja menin vähän rikki kun tämä on niin upea. Ihailen tällaisia esikoisia! Veljelleni on ehjä, tarkkarytminen, omalakinen, kehollinen, pimeä, kumma, upottava, kiehtova, vangitseva.

Mitä kaikkea tässä oli? Lihavan naisen keho, halu ja himo. Omistautuminen ja omistaminen, yksinäisyys ja ulkopuolisuus. Kostaminen? Upea lause joka alkoi ja karkasi sivupoluille pohtimaan jotain sivuavaa, ja palasi sitten takaisin siihen mistä pitkin puhua. Lause, jonka kyydissä oli tavattoman nautinnollista olla.

Tiedän jo nyt että tulen lukemaan tämän uudelleen. Ja tiedän että kun teen sen, tulen olemaan surullinen koska en voi enää koskaan lukea tätä ensimmäistä kertaa. Huikea lukukokemus!

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Tämä lienee kaleidoskooppiromaani, josta eri lukijat saavat eri asioita. Karhun tietäen uskon tässä olevan lukuisia viittauksia ja pokkauksia Euroopan suurille kirjailijoille, joita en osaa lukea, mutta se ei haittaa lukukokemusta lainkaan (ehkä jopa päinvastoin, kun jää jotain hiekkaa hampaisiin!). Sillä tämä on ahmittava herkkuklöntti, paahteisessa autossa klimpiksi sulanut pussillinen Aakkosia.

Nimettömäksi jäävä minäkertoja pitää huolta ylicoolista veljestään; hoitaa veljen kotia ja assisteeraa ihmissuhteissa, joita veljellä piisaa. Minäkertoja on huonosti hygieniastaan huolta pitävä, välinpitämätön, ilkeä, kyttäävä tihulainen - aivan mahdoton ja kauhea - ja täysin rakastettava. Miten mahdoton päähenkilö kirjoittaa, miten hyvin kirjoitettu! Minäkertoja on myös hyvin lihava ja teoksen yksi taso/lukutapa on lihavan naisen haluttavuus vs. inhottavuus, rooli ja käytäntö elämässä, lihavan naisen himo, peittelemättömyys, anteeksipyytelemättömyys. Tasona ovat myös hoivan ja suojan (kuulostaa lällyltä, ei ole, vaan yleisinhimillistä, primitiivistä, elintärkeää, elimellistä), hallinnan ja hallitsemattomuuden kysymykset. Karhu ei paasaa vaan näyttää absurdiksikin paisuvien kohtausten kautta valitsemansa päähenkilön maailmaa. Toinen asia on sitten, miten lukija luottaa kertojaansa.

Ällö ja ihan paras. Rakastin saippuaooppera- ja lääkäriromantiikkaviittauksia, jotka muuttuivat minusta hetkittäin myös keinoiksi ja jopa tyylilajiksin, toki täysin karhumaisesti.

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

E. L. Karhu pääsi yllättämään ja tarjoili sellaisen kirjallisen herkun, jossa on juuri sopivasti salmiakkia ja hedelmäkarkkia sekoitettuna. Raskaan ja kepeän ristiaallokkoa taitaa olla itse kunkin elämä, ja sellaista on totisesti Veljelleni-teoksen päähenkilön elämä, ehkä vielä syvemmin kuin tavallisilla ihmisillä.

Päähenkilön elämän keskipiste on loistava veli, jota piirittää mahkuilijoiden parvi. Sisko on kaikesta sivussa, ulkopuolinen ja näkymätön, mutta kokee kaiken vahvasti ja jopa hillittömästi. Juuri se on kiehtovaa - irrallisuus, elämän ahnehtiminen ja sekaan heittäytyminen, kun sen aika on.

[Lyyra Virtanen]

En oikeestaan ollenkaan tiedä, mitä kaikkea tässä tapahtui, mutta olipa erinomainen romaani. Aion sulatella asiaa ja lukea tämän uudestaan.

[Sara · Rating 4 out of 5]

Paljon kaikkea. Kutsuu tulkitsemaan. Yllättää ja lipsauttaa otteesta, minkä jälkeen pitää taas hakea. Hieno.

[Tuuli]

Erikoinen lukukokemus. Ensin ajattelin, etten pääse kärryille ollenkaan, en saa kiinni päähenkilöstä enkä omalaatuisesta tyylilajista. Keskivaiheilla imeydyinkin noin vain kirjan nimettömän kertojan samanaikaisesti arkiseen ja absurdiin, tunkkaiseen ja villiin todellisuuteen ja ajatuksenjuoksuun. Jossain vaiheessa ajattelin, että kirja on jonkinlainen nyrjähtäneen mielen sairaskertomus, kun taas seuraavassa hetkessä jo koin tarinan tarkaksi ja vertauskuvalliseksi kertomukseksi maailmasta ja sen lainalaisuuksista. Päähenkilö elää veljensä kanssa, tämän kautta, tästä monin tavoin riippuvaisena. Veli on hehkeä ja vetää ihmisiä puoleensa, kun taas päähenkilö on syrjässä, monin tavoin normatiivisten ideaalien ulkopuolella. Virkistävää lukea romaani, joka ei kuvaa pikkuporvarillista elämää ja sen ongelmia, vaikka normatiivisuus onkin nähdäkseni aiheistonsa keskeinen osanen. Kuin myös ruumillisuus, lihallisuus, kehollisen olemassaolemisen nihkeys, tahmaisuus, nautinnollisuus, aistivuus, aistillisuus. Jonkinlainen vapautuskertomuskin tämä oli. Alussa päähenkilö katseli ja ahmi saippuasarjoja ja maailmaa sivusta seuraten. Lopussa fantasiat muuttuvat todeksi, todellisuus avautuu ja laajenee, kun päähenkilö murtautuu ulos altavastaajan ahtaasta karsinasta.

[Readerwhy]

Veljelleni on aiemmin näytelmäkirjailijana meritoituneen E. L. Karhun esikoisromaani.

Teos kertoo siskosta ja hänen veljestään. Veli on valovoimainen tyyppi, jonka kintereillä naisia on jonoksi asti. Yhdessä veljensä kanssa asuvan siskon osana on helpottaa veljen elämää ja tehdä havaintoja tämän naisystävistä, joita sisko kutsuu mahkuilijoiksi.



Veljelleni on vinksahtaneen ja riemukkaan outo. Sisko ei näennäisestä alistuvuudestaan huolimatta ole mikään pyyteetön veljensä palvelija, vaan usein melko inhottava ja keinoja kaihtamaton ihminen. Teoksen tyylilaji on tragikomedia ja paikoin siinä maistuu Marjo Niemen mainiot romaanit.

Tämä romaani ei ole hyvätapainen eikä kiltiksi kasvatettu, vaan yhtä röyhkeä, roisi ja häpeilemätön kuin veljensä sisko. Raikasta luettavaa.

[Ville · Rating 4 out of 5]

Todella erikoinen mutta koukuttava kerrontatyyli! Oikeastaan aika inhottava mutta silti ihastuttava, naiivi mutta kypsä. Minä-kertoja tuntui uskottavalta mutta samalla tuntui ettei hänestä saa otetta, pidän sitäkin varsin kiinnostavana. Oikeastaan vain lopetus, sekin ennemmin detaljitasolla kuin tarinallisesti, tuntui hieman epätyydyttävältä, upea kirjahan tämä oli!

[Maria Säkö · Rating 5 out of 5]

Hurja teos normeista, pitää lukea uudestaan ja uudestaan. Kestävää tekstiä, jonka merkitys ja arvo tulee vielä kasvamaan.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

En ollut osannut päättää luenko kirjan vai. Kirja oli lukulistalla ja välillä ei. Ilmeisesti arviot ja esittelyt olivat sellaisia, että joko fb tajunnut mitään tai halusin tietää enemmän.

Kirjan kansi on vallan mainio. Aakkoset ja hedelmäkarkit yleensäkin ovat suosikkejani.

Kirjan alussa hyppäsin liikkuvaan junaan. Pidän sellaisesta. Puolen välin jälkeen aloin pohtia, onko tässä joku juju. Veljeä ei oikeasti ole olemassakaan tai päähenkilö on suljettuna laitokseen. Tuntui aika tylsältä lopulta mutta toisaalta sitten jotenkin petyin kuitenkin, kun loppu olikin ihan muuta. Liian lattea? Kirja kiihtyi loppua kohti, en tiedä, pidinkö siitä. Mutta sitten vähän läsähti. Toisaalta aivan mainio kirja. Ei edes loppu voi pilata lukukokemusta.

[Taina · Rating 5 out of 5]

Tämäpä oli mehevä kuin lattialta nuoltu viikunahillo. Silmissäni epäluotettava kertoja, joka möllöttää, ulkopuolistuu, fanittaa, stalkkailee ja lopulta voimaantuu. Kielenkäyttö hiveli jonkinlaisia nystyröitä. Monitulkintaisuuslevel 100. Suosittelen.

[Anne Dahl · Rating 4 out of 5]

Yli neljän tähden.
Tässä teoksessa, tässä hillittömässä ja hienossa teoksessa, sekoittuivat hedelmä- ja salmiakkiaakkoset ja se sekoitus mitä E.L. Karhu tässä esikoiskirjassaan lukijalle tarjoilee, on riemastuttava roisi upea hauska absurdi mahtava kuvia kumartamaton rietas aika punk ja häpeilemätön terävä laiska ja kaikkea yhtä aikaa samaan aikaan päällekkäin ja lomittain ja samalla kaikkea ihan muuta.
Veljelleni-teos on villi, sellaisella ennustamattomalla tavalla eri suuntiin säntäilevä ja kuitenkin koossa, niin tekstiltään kuin rakenteeltaankin.
Ihana!

Teos kertoo veljestä ja siskosta. Sisarukset asuvat yhdessä ja sisko, hygeniastaan välipitämätön ja runsasmuotoinen tyttö, on veljensä ovimattomainen palvelija, joka elää veljen murusista. Sisko vihaa veljen tyttöystäväehdokkaita, mahkuilijoiksi hän tyttöjä kutsuu ja tekee mahkuilijoiden elämän tai käynnit veljen luona piinaaviksi. Sisko elää kuin olisi kaiken ulkopuolella, pari askelta veljensä jäljessä ulkopuolisena ja ehkä juuri siksi hän näkee asiat omasta vinkkelistään, kokee asiat voimakkaasti ja intensiivisesti, vihan tunteet eritoten.
Sisko on hillitön, säännöistä piittaamaton ja roisi. Kiinnostava ja ärsyttävyydessään aika nasta tyyppi.

Sisko ei ole mikään lapanen vaikka loistavan veljensä ovimatto onkin, vaan aika ilkeä ja häikäilemätön tyyppi paitsi veljelleen, joka hänkin on erikoishahmo. veljestäkään ei voi kovin paljon hyvää sanoa, ei etenkään sen jälkeen kun hän lataa siskostaan suorat sanat ja sisko pakenee Leon luo ja taas makaa rappukäytävässä puoli vuorokautta, odottaa, että Leo, kaverinsa, ainoa sellainen, saa tietokonepelin loppuun.
Ja Leo, tietenkin, on myös aika erikoislaatuinen.

Karhun romaani on siis outo ja hauska ja riemukas ja vino ja niksahtanut. Paljon hyhmää, kaikenlaista päätä sekoittava, sekoilua ja häröilyä ja aivan riehakkaassa paketissa.
Tässä oli punkia ja anarkiaa.
Ja kaiken alla ja päällä useita kerroksia yhteiskunnasta, kehorauhasta, seksuaalisuudesta, erilaisuudesta, parisuhteista, seurustelusta, sisaruudesta.
Mahtava, surullinenkin tragikoomisuudessaan.

[Sara Honkanen · Rating 5 out of 5]

Näin tämän näytelmänä ensin, joten se saattaa hieman sekoittua arviooni. Mutta tää jotenkin osui ja upposi muhun täysin, vaikka en väitä ymmärtäneenikään todellakaan kaikkea. Kerronta oli jotenkin niin mehukasta, hauskaa, ällöttävää, omaleimaista. Imaisin koko kirjan parilla lukusessiolla. Bonusta upeasta kannesta.

[Ville Verkkapuro]

Great writing, clever and fun and alive, somehow extremely haptic with images you could touch, caress and smell. My square mind wanted to have a memoir and a story, but once I let that need go I could enjoy the craft fully and take a bit, fat chunk of this deliciously layered cake which was equal parts salty and sweet.

[Pulmu Kailamo]

E.L. Karhun esikoisromaani Veljelleni (Teos, 2021) tarttui mukaani kirjastosta erikoisen kantensa vuoksi. Ja tietenkin halusin lukea, miten ”ahne, yksinäinen tyttö” katsoo veljensä ja tämän vaihtuvien tyttöystäväkandidaattien aamiaisleipiä, joissa on ”paksu kerros viikunahilloa vuohenjuuston päällä”.
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Kuvittelin kuulevani ennen kaikkea yhteiskuntaluokista – ja ehkä niistä kerrottiinkin, mutta ei sillä tavalla kuin olin odottanut. Siellä, missä luulisi olevan valoa, onkin hämärää, ja toisin päin.
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Päähenkilö on syrjäytynyt, vaan ei kuitenkaan täysin. Hänen ystävänsä Lena on aika lailla pihalla, mutta kirkkaasti ja yltäkylläisesti. Päähenkilön miestuttu Leo taas tulee niin sanotuista paremmista piireistä mutta viettää kuitenkin yksitoistatuntisia pelisessioita asunnossaan eikä tunnu oikein saavan otetta elämästään. Päähenkilön veli loistaa tähtenä ystäväparvensa keskellä, mutta kenen silmissä, lopulta?
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Veljelleni osoittautui kiinnostavaksi kasvutarinaksi, jossa matkataan toiseudesta kohti jotakin uutta ja rajoja rikkovaa. Pidin absurdista mutta samaan aikaan asiallisen toteavasta tavasta, jolla Karhu kuvaa päähenkilön ajoittain groteskia kehollisuutta, sekä yksityiskohtaisuudesta, jolla hän rakentaa päähenkilön pienen maailman asioineen, esineineen ja tuntemuksineen. Kaikki vaikuttaa kovin konkreettiselta, mutta lukija jää silti miettimään, mikä oikeastaan oli totta.
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Hieno, omalla tavallaan kaunis lukukokemus.

[Tupu · Rating 3 out of 5]

Hyvin kirjoitettu. Hyvin kuvailtu. Mutta jotenkin tavattoman raskas kuunnella. Absurdi, mutta ei hauska, lähinnä irvokas. Olin jo jättäää kirjan kesken, mitä en yleensä tee. Anti jäi vähäiseksi eikä ainakaan minua saa pohdiskelemaan esittelyssä mainittuja teemoja.

[Anni · Rating 5 out of 5]

Tämä oli tyrmistyttävä, epäsovinnainen, ihan hillitön, arvaamaton ja aika ällö – sekä kirja että päähenkilö. Mutta myös totaalisen hellyyttävä ja surullinenkin. Kerronnasta tuli mieleen Lähikaupan nainen ja Eleanorille kuuluu ihan hyvää, mutta törkeystwistillä.

[Sunna Mi · Rating 4 out of 5]

Kirjan nimi leikittelee avoimesti Catherine Breillat’n ranskalaiselokuvalla ’Sisarelleni’ - se on myös tämän kirjan päähenkilön lempileffa.

Kirja luo valokeilan marginaaliin. Päähenkilö on lihava, syrjäytynyt, ja eksentrinen nuori nainen, joka asuu veljensä kämppiksenä. Hänen osansa on jossain määrin alistettu sivustakatsoja: hän kokkaa, siivoaa, kantaa veljelleen kaljaa kaupasta ja menee kiltisti pois tieltä omaan huoneeseensa mussuttamaan karkkia kun veli ja tämän vaihtuvat heilat haluavat sekstailla keittiössä. Hänellä on myös jonkinasteinen pakkomielle veljestään; vapaa-aikanaan hän huvittelee vakoilemalla tätä.

Onneksi kirjan maalaama kuva päähenkilöstä ei kuitenkaan jää tähän. Hän on voimakkaan kehollinen, ja seksi-iloittelee estottomasti sekä vakipanosta poikaystäväksi kehittyvän Leon että satunnaisemmin kohtaamiensa ihmisten kanssa. Antautuupa hän kerran syleilemään kiihkeästi myös uimahallin portaikkoa - hallin ollessa täynnä muita ihmisiä. Tällainen kuvaus, lihavan naisen häpeilemätön seksuaalisuus on ikävä kyllä äärimmäisen harvinainen narratiivi kirjallisuudessamme.

Estottomuus ei jää seksuaalisuuteen, vaan koko hahmo on rikkinäisyydessäänkin riemastuttavan anarkistinen. Kun hän tarvitsee jotakin, hän varastaa sen. Kun hänellä on tylsää, hän varastaa koiran kaupan edestä ja vie tämän koiranäyttelyyn.

Lopulta tarina päätyy jonkinlaiseen vapautumiseen ja irtipääsemiseen veljen vaikutusvallasta. Liikaa paljastamatta siihen liittyvät muun muassa kesämökki, rakastaja, metsäbileet ja skootteri.

Erityisen kiitettävää on Karhun käyttämää kieli; kuvaillessaan päähenkilön ajatuksenjuoksua se on pelkistettyä ja kursailematonta, ja sellaisena äärimmäisen viehättävää. Kieli yhdistyy riemukkaan kontrastin luoden paikoin täysin absurdiin kerrontaan.

Tämä romaani osoittaa, että rikkinäisestä ja marginalisoidusta ihmisestä kertova kasvutarina voi olla myös iloisen anarkistinen. Traaginenkin tämä tarina toki on, mutta päällimmäisenä se tekee päähenkilöstään kaikkien syrjäytettyjen rikkinäisen mutta riemukkaan supersankarin 💖.

[Amu · Rating 4 out of 5]

Ensimmäisten sivujen jälkeen olin hämmentynyt: mikä kumma tämä kirja oikein on? Sitten pääsin kärryille persoonallisesta kerrontatyylistä ja aloin nauttia. Noin puolessa välissä tyyli alkoi väsyttää, mutta sitä ei kestänyt kauan, kun tapahtumat kiihtyivät ja muuttuivat yhä mielikuvituksellisemmaksi.

Karkkiharrastajana jäi vähän vaivaamaan se, että karkinsyöntiä käytetään käsittääkseni metaforana tyhjän elämän täyttämiselle. Alussa niiden rooli on merkittävä, mutta ne katoavat samalla kun elämä muuttuu mielekkäämmäksi. Eikö tämä ole kulunut metafora?

[Sara · Rating 1 out of 5]

Kamala. Yksi tähti siitä, että on taitavasti kirjoitettu. Neljä tähteä lähti hirveän päähenkilön ja hänen ällöttävän elämänsä takia. Mitä opin tästä kirjasta on varmaan et miten pölliä retkeilykamppeita (ole ylipainoinen ja uhkaava), miten asua veljensä kotona (tee veljen kotityöt ja ole säälittävä), ja miten lentää sieltä ulos (kerro totuus mahkuilijasta joka pettää veljeäsi). Toisaalta tekee pahaa antaa huono arviointi koska on taito kirjoittaa niin ahdistava ja absurdi kertomus, joka on vain pakko lukea loppuun.

[Anu ig · Rating 3 out of 5]

Ei tule mitään kysymystäkään siitä, etteikö Veljelleni olisi omintakeinen, puolikovien kermakaramellien ja samaan aikaan suussa sulavan suklaan ja mätänevän kaivonkannen makuinen teos. Outoudessaan virkistävä, eikä missään nimessä mitäänsanomaton - omaan makuuni vain oudohkous ja rujo ruumiillisuus varpaanihonsyömisineen oli aavistuksen liikaa; päähenkilö on ilmiselvä kehtaaja.

Kolme tähteä saattaa olla liian vähän, neljä taas tuntuu liioittelulta. Siis 3.5.

[Virva Lehto · Rating 3 out of 5]

Hyvä vai huono. Teksti hyvää kuvailua. Aiheen sisältö jotenkin raskas. Sana ”mahkuilija” aika hyvin kuvaava, mutta myös jollakin tapaa halventava. Onko siskon ja sen veljen kiintymyssuhde outo, seksuaalisesti outo vai outo vain muuten. Vai onko tässä taustalla jotain muuta? Teksti antaa tehdä monenlaisia arvoituksia. Jos saisi puolikkaita laittaa, niin tämä olisi 3,5.

[Fanni · Rating 2 out of 5]

Ihastuin aluksi kirjan päähenkilöön ja kirjailijan omintakeisiin kuvailuihin. Juonen käänteet olivat kuitenkin mielestäni kömpelöitä, ja kirja tuntui keveydestään huolimatta raskaalta ja pitkästyttävältä luettavalta.

Pitkästyin nopeasti, jonka jälkeen kirjan loppuun kuuntelu oli todellinen kamppailu. Tämä vain ei ollut minua varten.

[J.S. Meresmaa · Rating 5 out of 5]

Häiritsevä, hienovireinen, vangitseva, arvoituksellinen, ruumiillinen. Herättää halun keskustella ja jakaa ajatuksia, kun kirja loppuu.

Annan viisi tähteä, koska omalakisena, omaäänisenä, erittäin kunnianhimoisena teoksena ansaitsee sen. Ei helppo, eikä todellakaan kaikille.

[Eija Toiviala · Rating 5 out of 5]

Sopivan karsea päähenkilö, jonka elämän keskipiste on menestynyt veli ja hänen tyttöystävänsä. Sisarukset asuvat samassa asunnossa ja heillä on käytettävissään myös mökki. Päähenkilö pääsee kuitenkin lopussa pakoon elämäänsä.

[Maija Kivimaa · Rating 4 out of 5]

Jännä ja vetävä tarina. Itselle tästä nousi teemaksi ulkomuodon arvostus ja miten se saman ihmisen kohdalla vaihtelee eri tilanteissa. Ja mielenterveys.

[Oona · Rating 2 out of 5]

Epämiellyttävä

[Mira Martikainen · Rating 5 out of 5]

Ihan super hieno!

[Tanja]

luettu näytelmänä (Veljelleni - Monologi usealle esiintyjälle)

[Peppi Paajanen · Rating 2 out of 5]

2,5⭐️