Talousvaikuttajan kumouksellinen elämä. Björn ”Nalle” Wahlroos lähti nuorena tekemään vallankumousta, mutta todellisen kumouksen hän koki edettyään pankkimaailman ytimeen. 1980-luvulla Wahlroos oli järjestelemässä Suomen talouselämää uusiksi. Hän kuvaa muistelmiensa ensimmäisessä osassa tarkan kiehtovasti kuuluisia Kouri-kauppoja, uuden Nokian syntyä sekä monia muita finanssitaistoja. Nelikymppisenä Wahlroos oli jo käynyt läpi monta elämänvaihetta: radikaalin nuoruuden sekä yliopisto- ja pankkiuran. Oli jälleen aika irtautua vanhasta ja ottaa uusi askel, Suomi kärvisteli lamassa ja tulevaisuuden näkymät olivat sumuisia.
Björn Wahlroos is the Chairman of the Board in Sampo Group, Nordea and UPM-Kymmene. Wahlroos’s nickname "Nalle", which means "teddy bear" in Finnish, derives from his first name Björn, which means "bear" in Swedish.
Mielenkiintoinen katsaus suomalaiseen yhteiskuntaan ja etenkin pankkimaailmaan. Nalle kertoo todella yksityiskohtaisesti urastaan ja on ollut monessa merkittävässä tapahtumassa mukana.
Kirjan kuvaukset 1980-luvun pankkivuosista ja bisneksestä ovat täysin absurdin kuuloista. Pankit käyttäytyvät kuin aktivstisijoittajat ja ihmeellisillä puliveivauksilla, mutta syy tästä asetetaan sääntelylle. Bisnestä tehdään sääntöjen puitteissa ja niiden rajoilla. Aina tehty.
Nuoruuden taistolaisuudesta/vasemmistolaisuudesta välittyy kuva, jossa Nalle edusti 60-luvun liberaaleja ja vapautumista korostavia arvoja, jotka sitten tulivat vuoden 68 jälkeen kollektivismin syömiksi.
Kirja on hyvin kirjoitettu, vetävä ja parempi kuin moni apukirjoittan tekemä elämänkerta. Myös piirien pienuudet ja tutut sukunimet pyörivät kirjan sivuilla...
Kiinnostava ja paikoin viihdyttäväkin kertomus. Nalle kirjoittaa rehellisesti ja tapansa mukaan ärsyttävästi. Paikoin aavistuksen pedantti yksityiskohtien määrä (näin monta osaketta näin monella markalla) puuduttaa. Tarina tempaa kuitenkin mukaansa, ja kirja on hyvä kuvaus aikansa verkostotaloudesta, vallantavoittelusta ja hyvävelikerhoista. Jollain tapaa kirjoittajan omakuva on aavistuksen verran traaginen, mikä saa lukijan mietteliääksi.
Björn Wahlroosin kirjan alussa olin innoissani lukemassa kaikkia hänen edesottamuksiaan ja mahdollisia "sisäpiirin" tarinoita yritysmaailman kehityksestä. Vaikka Nallen vaikutus Suomen taloudessa on ollut, ja on edelleen, todella suuri, tämä kirja oli iso pettymys. Kirja jäi alun opiskelu- ja tohtorivaiheiden jälkeen hyvin tylsäksi luetteloksi erilaisista tapaamisista ja neuvotteluista, milloin kenenkin 'random' henkilön tai yrityksen kanssa. Paljon lyhyitä irrallisia kertomuksia - esim. siitä, kuinka hän neuvotteli osakehinnaksi 9,72 markkaa 12,43 markan sijasta. Hyvä knoppitieto, muttei mitään relevanssia kokonaistarinan kannalta.
En suosittele lukemaan, ellei ole todellinen talouden lähihistorian fanaatikko. Toista, toivottavasti parempaa, jatko-osaa odotellessa.
Aika mielenkiintoinen ja syväluotaava katsaus suomalaisen yhteiskunnan vanhaan ja uuteen rahaan sekä 80-luvulta asti sitä pyörittäneeseen sakkiin ja maailmankuvaan. Wahlroos tuntuu näkevän vähän kaiken luutununeena dynaamisemman "kapitalismin uuden hengen" tieltä tönäistävänä, ja aika rajua menoa kasinotaloudessa tosiaan olikin, vaikka edistyksestä en ehkä itse puhuisi ajavana voimana sen takana.
Nuoruudenkuva sai kyllä ajattelemaan että Wahlroos ei koskaan ehtinyt oikeasti olla vasemmistolainen, lähinnä sloganienheittelijäteini. Yhtäkään periaatteellista sitoumusta tai sitä miten mielipiteet oikeasti muotoutuivat noissa piireissä ei mainittu. On kuitenkin ihan hyvä kysyä mitkä ominaisuudet tekivät 60-70-lukujen vasemmistolaisuudesta tällaisille Wahlrooslaisille peripeteioille niin kovin alttiin, sillä hän ei varsinaisesti tässä ole poikkeus. Siihen ei kuitenkaan täältä liikaa apuja löydy.
Björn Walhroos (s. 1952) on ehtinyt elämänsä aikana olla mukana monessa ja sen lisäksi hän on mainio tarinaniskijä. Niinpä vaikka 1980-luvun kasinovuosista voisi kirjoittaa – ja on kirjoittanut – moni muukin, Wahlroosin muistelmilta voi odottaa keskimääräistä suurempaa viihdearvoa.
Björn Wahlroosin isä Bror Wahlroos oli oman aikansa mahtimies, mutta kodin perintönä "Nalle" on saanut ennemminkin sosiaalista kuin taloudellista pääomaa. Kyseinen sosiaalinen pääoma lienee kuitenkin siivittänyt merkittävästi "Nallen" nousua nykyiseen asemaansa, vaikkei Wahlroosin omaa lahjakkuuttakaan ole syytä vähätellä. Muistelmissaan Wahlroos kiittää menestyksestään mm. hyvää onneaan.
Walhroosin usein mainitut "taistolaisvuodet" sijoittuvat ikävuosille 15–20. Voidaan siis sanoa, että kyse on ollut lähinnä porvarispoikien höpsöttelystä. Teinipolitiikasta Walhroos päätyi tutkijanuralle ja tutkijanuralta Yhdyspankin johtoon (voisi kuvitella, että isän asema kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkönä on saattanut avata ovia tässä vaiheessa Kekkoslovakian olosuhteissa). Yhdyspankin palveluksessa Wahlroos oli tavalla tai toisella mukana useimmissa 1980–1990-luvun taitteen merkittävissä yrityskaupoissa.
Wahlroosin kuvauksesta kasinovuosista ei puutu kuivakkaa huumoria eikä piikikkäitä kommentteja. Wahlroos nostaa yli 30 vuoden takaisista asioista usein yksityiskohtia, jotka korostavat ihmisten turhamaisuutta. Wahlroos pitää tiukasti kiinni sarkastisesta ja hieman omahyväisestä tyylistään, joka on tuttu hänen muista kirjoistaan. Haukutuksi pääsevät mm. epäpätevät yritysjohtajat, poliitikot ja sosiologit.
Barrikadeilta pankkimaailmaan päättyy cliffhangeriin: Nalle on siirretty Yhdyspankista muihin tehtäviin hänen arvosteltuaan liikaa vahvan markan politiikkaa. Aloittaessaan yrittäjänuraansa Wahroos on nelikymppinen ja hänen nettovarallisuutensa on hänen arvionsa mukaan "pankkilainat huomioiden negatiivinen".
Todella tylsä kirja, jos ei ole ekonimisti tai pankkialalta. Otin tämän kirjan koska minua kiinnosti Wahlroosin taistolaismenneisyys ja syvemminkin miten hänen ajattelunsa muovautui kommunismista uusliberalismin vankkumattomaksi kannattajaksi ja propagandistiksi. Sainkin pettyä pahasti.
Wahlroos käsittelee nuoruuttaan noin 40 sivun verran, eikä kovin syvällisesti. Wahlroos ei käsittele ollenkaan, miksi kaikista maailman ideologioista hän valitsi juuri uusliberalismin (tunnetaan myös klassisena liberalismina tai monetarismina)? Wahlroos keskittyykin kirjassa kuvaamaan pankkiiriuraansa tekojen eikä niinkään ajatusten kautta. Wahlroos ajattelinana puuttuu kokonaan ja se oli suuri pettynys. Yksi tylsimmista elämänkerroista ikinä, koska en kokenut sen jälkeen että tunsin Wahlroosin paremmin kuin ennen
Pidin tästä, vaikka kirja olikin hyvin isoa nimi- ja keskustelupommittelua. Se oli silti kovin suoraviivaista luettavaa ja tietyllä tavalla yksinkertaistettua askellusta asioista joita lama-ajan alla Suomen finanssisektorissa tapahtui.
Viisastutti itseäni myös lama-ajan talouspuolesta melkoisesti, kun sai ymmärtää osan nykyiselläänkin toimivien yritysten juuria ja taustoja. Lopetuskin jäi mukavasti cliffhangeriksi, eli antanee lupausta jatkosta.
Suosittelen erityisesti niille joita 80-90 -luvun finanssimaailma ja Nallen omakohtaiset kokemukset kiinnostaa.
Avaa suomalaista teollisuuden ja pankkimaailman historiaa vuosien takaa. Nyt ymmärtää hieman paremmin miksi Suomen pankkimaailma, teollisuus ja yrityselämä näyttää siltä miltä se nyt näyttää. Lisäksi monet vuosien takaiset tapahtumat aukeavat eri näkökulmasta. Muutamasta henkilöstä olisi kiinnostanut lukea enemmän, mutta jos tämä teos pohjaa päiväkirjoihin, niin silloin on loogista, että asiat on kirjoitettu Wahlroosin näkökulmasta, ei sinänsä historiallisesta tai henkilön yhteiskunnallisen merkittävyyden näkökulmasta.
Erittäin hyvin kirjoitettu kirja täynnä mielenkiintoisia tarinoita erityisesti Wahlroosin pankkivuosilta. Kirjoitus keskittyy kuitenkin näiden vuosien suuriin tapahtumiin, eikä pureudu Nallen yksityiselämään tai muihin merkittäviin tapahtumiin juuri lainkaan.
Kun esimerkiksi kalassa ja fasaanijahdeissa käydään usein, olisi ollut mielenkiintoista ymmärtää miten se on pyörinyt ja millaisilla suhteilla kutsut on jaettu.
Erittäin mielenkiintoinen kirja ja kuvaus siitä mitä Nallen mielestä tapahtui 80 ja 90-luvulla Suomen pankkimaailman ja talouden kulisseissa. Nalle olisi voinut hieman enemmän selittää miksi asiat niinkuin olivat ja miksi kävi niin kuin kävi. Erittäin hieno aikamatka kasino- ja lamavuosiin Suomessa.
Kirjan alussa saatiin mielenkiintoinen avaus Nallen ajatusmaailmaan ja se olikin kirjan paras kohta. Keskivaihe oli aivan liian yksityiskohtaista selittämistä yksityiskohdista, ei niinkään syy-seuraussuhteiden tai ajatuksien avaamista. Hieman petyin. Nallella on sana hallussa ja jäinkin kaipaamaan Nallen ”terävyyttä”.
Valuable industrial history chapters on how Finland was run in the 80s. But too much irrelevant share price details and too superficial perspectives on deal logics and drivers. Lot of lunches and meeting room stories but in the end was missing substance. Disappointment in particular as expectations were high given prior books.
Vähän oli vaikea seurata ja pysyä kärryillä: paljon vuosilukuja, (lempi)nimiä, osakkeiden hintoja ja talouskieltä, joka teki lukemisesta ajoittain tuskaisaa, vaikka itseltäkin AMK-puolen liiketaloustutkinto löytyy.
Parasta antia olivat kirjan alku ja loppu, jossa edettiin tarinallisemmin Nallen omasta näkökulmasta.
Helppolukuinen ja sujuvaa tekstiä, välillä vähän vaikea seurata tapahtumia kun ei KOPit ja SKOPit ole ennestään tuttuja, henkilöiden suhteen vähän sama dilemma.
Aluksi hieman luettelomainen; pedagogisempi ja psykologis-kokemuksellisesti olisi ollut mukavampi. Toisaalta kompakti ilmaisu edistää kerrontaa. Lopulta kuitenkin mielenkiintoisesti, joskin liian pinnallisesti, kuvattu ristiinomistuksia ymv. alan affordansseja, tapahtumia ja positioita kulisseissa, joista ulkopuolisilla on näköjään vain naivi pintaraapaisu käsityksenään. Tunnelma ja oma maailmansa se on tämäkin lukukokemuksena.
Toiminnan kuvauksen ja positioiden myötä herää myös ymmärrys sille, millaista hyötyä toiminnan läpinäkymättömyydestä on. Monia omistusjärjestelyjä ei varmaankaan olisi saatu läpi, jos kaikki tieto, näkemykset ja strategiat/tavoitteet olisi ollut avoimesti tiedossa.
Kärjistäen asiayhteydestä irroitettuna: tiedollinen epäsymmetria mahdollstaa onnistumisen enemmän tietävälle, ja toimintaympäristön ymmärtäminen (vajaalla informaatiolla) mahdollistaa epäonnistumisen välttämisen.