Kuolleiden valssi

by Marko Hautala

Nuorten kesäinen road trip kiihtyy väkivaltaiseksi selviytymistaisteluksi.

Maailmanloppu tulee, ja tuhon hyökyaallon näkee parhaiten Twitterissä.

Pariskunta matkaa katsomaan luolamaalauksia - ulospääsy heidän on maksettava verellään.

Kauhukirjallisuuden mestarin kymmenen pelottavinta kertomusta.

Genres: Horror, Short Stories, Finnish Literature, Fiction, Speculative Fiction, Supernatural, Audiobook

229 pages, Hardcover

First published January 3, 2022

About the author

Marko Hautala’s unique blend of psychological horror and realism has attracted readers of all genres, earning him a reputation as the Finnish Stephen King. His first novel The Self-Illuminated Ones (Itsevalaisevat, 2008) received the Tiiliskivi Prize, and in 2010 Hautala received the Kalevi Jäntti Literary Prize for Young Authors for Shrouds (Käärinliinat, 2009). He was also nominated for the Young Aleksis Kivi Prize in 2013 for Seeing Eyes (Unikoira, 2012).

Hautala's literary sensibility was formed at an early age by horror novels and later on by his experiences working as a nurse at a mental institute in the early 1990's. The Black Tongue (Kuokkamummo, 2015) is Hautala's first novel to appear in English.

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Marko Hautala on tällä hetkellä Suomen huomattavin kauhukirjailija. Tähän asti Hautala on julkaissut pääasiassa romaaneja ja vain muutaman novellin. Novellikokoelma on kuitenkin perinteinen kauhukirjallisuuden formaatti – mieleen tulee oitis Markku Sadelehdon 1990-luvulla toimittamat kauhuantologiat. Hautalan Kuolleiden valssi kumartaakin näille perinteisille antologioille kansillaan: tyylikkäästi kuluneen näköisiksi tehdyt kannet ovat kuin 1990-luvulta kotoisin. Pisteet kansitaiteilija Mika Tuomiselle!

Itse kokoelma tarjoaa herkullisen kattauksen kauhunovelleja genren eri laidoilta. Kokoelmassa on monenlaisia omituisia tarinoita, joita kaikkia yhdistää jollain lailla epämiellyttävä, häiritsevä ja kammottava tunnelma. Hautala onnistuu novellimitassakin luomaan selkäpiitä karmivia tarinoita, aivan kuten romaaneissaankin.

Avausnovelli "Pitkä kuuma kesä" sijoittuu 1980-luvulle ja kuvaa nuorten kesäistä automatkaa, joka pysähtyy bensan loppumiseen keskellä ei mitään. Bensan saaminen osoittautuu vaaralliseksi. "Saurin hiljaisuus" ottaa lähtökohdakseen Pekka Saurin Yölinja-ohjelman yleisökysymykset ja pojan, joka kuuntelee lähetystä yksin kotonaan, vailla vanhempiaan. "Maanalainen Niili" vie joukon suomalaisia turisteja harvinaisemman nähtävyyden äärelle. Kun joku kysyy "Haluatteko koskettaa muumiota?", vastausta kannattaa näemmä harkita kerran jos toisenkin. "Koskaan ei täyty se kaipuu" kertoo siivoojasta, joka saa lahjaksi harvinaislaatuisen vanhan kotimaisen elokuvan.

Tiedättehän korvamadot? "Käärmetaajuus" kertoo, millaisia kauhuja niihin voi liittyä. "Teurastajan paradigma" kertoo yliopistomaailmasta ja kirjallisuudentutkimuksen professoria vainoavista kauhufantasioista. "Morsionsalmi"-novellissa nuori kesätyölinen joutuu raivaamaan kaislikkoa kesämökillä paikassa, joka on saanut nimensä 1700-luvulla sattuneesta traagisesta tapaturmasta. Rankka urakka saa karun lopun. "Hänen vihansa päivä" kertoo maailmanlopusta Twitter-viestiketjun muodossa. "Loki" on kuvaus pariskunnasta, joka menettää lapsen ja hankkii sitten koiran. Rescuekoirasta muodostuu melkoinen painajainen. Valkoiset varpaat -kokoelmasta tuttu "Varpaat" vie sekin turistit harvinaislaatuisen nähtävyyden äärelle. Tämä suosikki ja Shirley Jackson Awards -ehdokas toimii edelleen.

Kokoelma on kaikkiaan tasalaatuista tavaraa ja aihepiirit ja tyylilajit ovat mukavan monipuolisia. Mukana on Hautalalle epätavallisesti myös jälkisanat, joissa Hautala avaa tarinoita novellien takana. Se on kiinnostavaa se; romaanit eivät selittelyjä kaipaa, mutta tällaisessa novellikokoelmassa jonkunlainen jälkipuhe on paikallaan. Jos Marko Hautalan tuotanto ei ole vielä tuttua, tämän kokoelman parista on ihan hyvä aloittaa sukellus laadukkaan kotimaisen kauhukirjallisuuden maailmaan.

[Mika Lietzen · Rating 5 out of 5]

Tuore kauhunovellikokelma, kymmenen tarinaa, joista kahdeksan sijoittuu suomalaiseen mielenmaisemaan ja loput kaksi suomalaisten turistien mukana kaukomaille. Supisuomalainen miljöö toimi itselläni kenties hieman paremmin, siihen kun on epäilemättä eniten kosketuspintaa ja se on aluevaltauksena myös suhteellisen tuore, tietenkin Hautalan omia romaaneja lukuunottamatta. Maa joka on puolet vuodesta pimeän peitossa on jo sellaisenaan pelottava.

Kevyt nostalgia toimii myös mukavasti, varsinkin jos lukija muistaa Datsunit, kasettisoittimet ja Pekka Saurin radio-ohjelman. Olennaista on myös se että jokainen novelli toimisi jopa ilman kauhua tai käännettä. Useissa tarinoissa henget tai muu perinteinen paha ei välttämättä ole läheskään niin kauhea kuin toiset ihmiset, välillä jopa päähenkilöt itse osoittautuvat kaikkein kauheimmiksi. Tämä inhimillisyys tarkoittaa tietenkin sitä että hahmot on kirjoitettu eläviksi ja tarinoissa on yllin kyllin ulottuuvuuksia ja myös varsin mukavasti sysimustaa huumoria. Omaksi suosikikseni nousee epäilemättä Saurin hiljaisuus, jossa paljastuu kerros kerrokselta mitä Saurin öistä ohjelmaa kuuntelevalle päähenkilölle on tapahtunut. Tarinan tehtävä on saattaa lukija ajan tasalle, ja kauhu syntyy siitä kun lukija yhdistää vähitellen langat omassa mielessään. Morsionsalmen uutteran yrittäjän kohtalo on myös mainio, ei vähiten siksi että tarina ei vielä lopukaan siihen mihin olettaisi, vaan paha saa kuin saakin lopulta palkkansa.

Stephen Kingin nimi nostetaan usein mainoksissa esiin, ja epäilemättä se tavoittaa kohderyhmän parhaiten, mutta Hautalan tyyli on jo varsin tunnistettavasti Hautalan oma, vaikka tarinoissa onkin mukavasti vaihtelua, mm. Twitter-novellin muodossa. Vaikka tarinat on kaikesta ja loppusanoista päätellen kirjoitettu melko pitkällä ajanjaksolla, kokonaisuus on kuitenkin koherentti ja kokoelman "biisijärjestys" on hyvin valittu, varsinkin kun lopetukseksi on säästetty se jo englanninkielisenä versiona palkintoehdokkaaksikin kivunnut kansainvälisen tason Varpaat.

Hyvä kokoelma. Lisää, kiitos!

[Laura · Rating 5 out of 5]

Ehkä 4+, mutta toisaalta, tämä oli novellikokoelma, ja silti tykkäsin. Useimmiten novellikokoelmat jäävät minulta kesken. Joten pyöristän reilusti ylöspäin.

Luin äsken Leväluhdan, ja siinä idea ei minusta kantanut aivan romaanin mittaa. Novellimitassa ongelmaa ei ollut.

Minä pidin eniten Teurastajan paradigmasta. Se oli hillittömän hauska! Ja loppukäänteen pikkukäänne oli minusta hyvä, näkökulmia on monia. ”Hänen vihansa päivät” oli myös hyvä, osuva ja yllättävä.

[Inna · Rating 4 out of 5]

Olipas hyviä stooreja, kauhu toimii niin valtavan hyvin lyhyessä muodossa, että oli ilo päästä Hautalan novelleja vihdoinkin nautiskelemaan oikein kunnon pakettina. Ensinnäkin, tää kansi on jo niin tyylikäs että oksat pois, värit ja noi kulutusjäljet, just eikä melkein täydellistä.

Muutamat tarinoista oli vaan ihan ok, mutta yhtään skipattavan tasoista juttua ei mukaan ollut päätynyt. Suurimmiksi suosikeikseni nousivat Pitkä kuuma kesä, Morsionsalmi, Koskaan ei täyty se kaipuu, Saurin hiljaisuus ja Loki. Ja Hänen vihansa päivä oli myös aivan huikea, ah miten hieno idea ja toteutus. Yleensä Hautalan kirjoissa ei mitään alku- tai loppupuheita ole ollut, joten oli myös mahtavaa että tän kirjan lopussa hieman avattiin joidenkin tarinoiden taustoja. Hyvin Kingmäinen ratkaisu (pahoittelut että mainitsen tässä Stephen Kingin, mutta tässä nyt vertaan kuitenkin vaan jälkisanoja enkä herrojen kirjoitustyylejä joten tämä ehkä sallittakoon :D), josta pidin, koska tykkään myös siitä kun King tekee omissa novellikokiksissaan samaa. Tarinat tarinoiden takana ovat aina hyvin kiinnostavia, joten tästä vielä lisää bonusta ja plussaa. 4,5 tähteä, olisin voinut lukea näitä toisenkin kirjallisen.

Jos ette ole koskaan ennen lukeneet kotimaista kauhua tai Hautalan teoksia, tässä on sekä erittäin hyvä hetki että kirja aloittaa tämä matka.

(kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta)

[Han_na · Rating 3 out of 5]

Kauhun epäystävänä olin oikeastaan vähän yllättynyt - jopa huolestunut - siitä, miten viihdyin tämän parissa.

Suosikkinovellini olivat Pitkä kuuma kesä ja Koskaan ei täyty se kaipuu. Erikoiskunniamaininnat novelleille Teurastajan paradigma (loistava fantasianovelli) ja Käärmetaajuus (mahtava Doctor Who:n jakson alkuasetelma).

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Hauskaa, kamalaa, vatsasta kouraisevaa ja kiusallista kauhua iskevissä novelleissa. Tykkäsin, mutta en enää ikinä mene yhteenkään luolaan jos ei ole pakko!

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Tasalaatuisen hyviä, oikeasti kauheita novelleja. Suosikeikseni nousivat Saurin hiljaisuus, Käärmetaajuus, Hänen vihansa päivä ja kestosuosikkini Varpaat, joka on aina vain yhtä kammottava.

Marko Hautala on uskomattoman taitava kauhukirjailija.

[Tiina Susanna · Rating 3 out of 5]

uusin on kokoelma novelleista joita julkaistu eri yhteyksissä ja mukana oli myös julkaisematonta materiaalia.

Tykkään kauhukirjallisuudesta yleisesti ottaen mutta en ole novellien lukija, tässäkin lähes jokainen juttu jäi teennäisesti auki ja selvittämättä joka toimii kyllä lehteen kirjoitetussa jutussa tehokeinona mutta peräkkäin joka tarinassa siitä tuli hyvin puuduttavaa.
Nämä sopisivat hyvin pieniksi kauhukertomuksiksi tyyliin twilight zone, joka oli 80 -luvulla telkkarissa esitetty 25 minuutin kauhutarina / viikko. Sellaisia kaipaan nykytelkkariinkin 😊

Kirja on nopealukuinen, twksti sujuvaa ja hahmot hyvin toteutettuja mutta ehkä kannattaisi himmailla sen lukemista juuri siksi ettei tule kyllääntymistä.

Kaiken kaikkiaan positiivinen fiilis, mutta ei superwau.
Parhaat tarinat oli twitterketju ja egyptiin sijoittuva

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua.
11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä
16. Kirjan luvuilla on nimet
19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa
20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä
22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen
29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
39. Novellikokoelma
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen
49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

#Helmetlukuhaaste2022
#Helmet2022
☆☆☆

[Jemysieni · Rating 4 out of 5]

Tämä sai pohtimaan kauhun syvintä olemusta, ja novellit toimivat sekä yksin että kokoelmana. Paikoin kauhu oli tuntematonta, paikoin hyvinkin tuttua, paikoin pelottavaa, paikoin muilla tavoin kauheaa. Luen tässä rinnalla Hautalan romaania Leväluhta, ja on hauska huomata, kuinka samanlainen kirjailijan tyyli ja tekstin tunnelma on sekä lyhyessä että pitkässä formaatissa. Novelleista pelottavin oli Saurin hiljaisuus, surullisin Loki ja jännittävin Hänen vihansa päivä. Muutkaan eivät huonoja, mutta eivät saaneet nyt superlatiiveja. Tykkäsin myös novellien taustoja avanneista jälkisanoista.

[Inka · Rating 3 out of 5]

Pidin kyllä Kuolleiden valssin novelleista, mutta Hautalan fanina en ihan kokenut näiden yltävän kirjailijan normaalille tasolle. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kokonaisuus kuitenkin.

[Pasi Jääskeläinen · Rating 5 out of 5]

Äärimmäisen tyylikkäitä ja vahvoja tarinoita.

[Juha Viitanen · Rating 4 out of 5]

Olen aiemmin lukenut Marko Hautalalta pari romaania ja nyt kirjastosta tarttui Bestseller-hyllyltä mukaan Hautalan ensimmäinen (suomenkielinen) novellikokoelma.

Hautala kyllä osaa asiansa eikä vertailu Stephen Kingiin ole ollenkaan kaukaa haettu. On jopa sanottu, että vertaus ei ihan pidä paikkaansa, koska Hautala on parempi kuin King.

Novellit olivat mielestäni hyvin tasalaatuisia eli ei ollut yhtä selkeästi helmenä erottuvaa, mutta ei myöskään mitään rimanalitusta. Lyhyin novelli oli noin 10 sivua ja hyvin siinäkin sivumäärässä sai yhden tarinan kerrottua.

Omaksi suosikikseni nuosi kokoelmasta Saurin hiljaisuus -novelli, jossa - yllätys, yllätys - kuunnellaan Saurin Yölinjalla-radio-ohjelmaa. Hautalan kuvailemat tunnelmat oli niin helppo mielessä kuvitella. Myös novellin idea oli mieleeni ja vaikka vähän kauhuelokuvista tuttuja elementtejä lainattiin, niin silti toimi hyvin tämä.

Annan tälle Hautalan novellikokoelmalle 3,5/5.

[Ville · Rating 3 out of 5]

Hautalan kokoelmassa on aivan erinomaisia kauhutarinoita, etenkin Saurin hiljaisuus ja Hänen vihansa päivä, jossa Twitter-keskustelijat yrittävät päästä selville lähestyvästä maailmanlaajuisesta katastrofista ja joka kauhistutti ja samalla nauratti stereotyyppisine keskustelijoineen. Mukana on myös pari heikkoa ja muutama aika keskinkertainen novelli. Kokonaisuus kuitenkin kestää kansainvälisenkin vertailun genressään.

[Satu Ylävaara · Rating 5 out of 5]

Luin kaksi ensimmäistä tarinaa. Marko Hautala: Kuolleiden valssi, Tammi 2022. Kauhutarinoiden kokoelma on omistettu hienolle kirjailijalle. Sähkökirjana mm Storytelissä. Ensimmäisen tarinan biisivalinta vie minut heti hetkeen, aikakauteen, hiekkatielle (sora-) , tarinan sisälle. Lajityypin tuntemus, amerikkalsella urbaanilegendoilla ja 80-luvun Kekkoslovakiassa kielletyllä videokauhulla rietastelu, kauhun monikerroksellisuus Shokki-lehdistä Poeen, ja takaisin, ajankuva. Repeilyä, jos maailmakuva koostuu Sliippareitten haastattelusta. Mikä ettei. Kovasti iditettu siis odotettu kirja.
Ihastuttavaa vihjailua, johdatusta hirveyksiin, hykerryttäviä valintoja kuvauksissa. Myös ruåtsalaiseen kauhuun vivahdus. Yksinäisyyden lohduttomuutta. Suomalaisuuden kirjoa teineistä peräkammarin poikiin, jotka sopii myös kauhuun eikä vain maalaiskomediaan. Sitten ollaan Ägyptissä. Ehkä. Kansi loistava jo ensi kerran nähtynä. Valssi on aavemaista...

Ilmestyi tänään 03.01.2022 lumiauran kolahdusten jälkeen, lumentuloa ei voi estää....

No niin, lukujumi on karannut, luin tänään tämän vuoden ensimmäisen kirjan Marko Hautalan Kuolleiden valssin. Lumiaura herätti luonnottomaan aikaan ja käytin laatuaikani lukemiseen, enkä mennyt hiihtämään. Alasalmen, Kallaksen, Polanskin, Guy N Smithin ja Antonia Birdin hengessä.

Viime vuonna näin valkokankaalta Tanssi yli hautojen, sekä aiemmin näytelmän Rakkaani, Conan barbaari jotka myös voivat mielessäni sotkeutua, sitoutua tähän lukukokemukseen...

Annoin ⭐⭐⭐⭐⭐

Toimii hyvin kirjana, novellikokoelmana. Kaksi ekaa ja useampikin sopii sopisi myös lyhytelokuviksi, näin jo Pelle Heikkilän, Leea Klemolan, Marc Gassotin isoissa ja pienissä rooleissa.



Tänään oli, ja on, kova kilpailu Marko Hautalan Kuolleiden valssin, ja Stephen Kingin tuoreimman välillä. Lukuaikapalveluissa. Aloitin Hautalan Kuolleiden valssilla. 03.01.2021. Tai kilpailu ja kilpailu, ehkäpä myös sähköjänis, kirittäjä.



Eilen ilmesty Marko Hautalan Kuolleiden valssi, Tammi 2022, ja luin sen tuoreeltaan laatuaikana 03.01.2022 sähkökirjana Storytelissä. Kirjoitin tuoreeltaan Twitteriini ja toiseen kirjainstaani @kirjahullun_kirjahylly. Yritin paljastaa mahdollisimman vähän, että kaikki pääsisivät lukemaan puhtain silmin.... Kirjan, novellikokoelman koko oli sopiva, ei wagnerilainen. Että jää odottamaan lisää... Seuraavaa numeroa. Tekstit olivat sopivassa järjestyksessä, ainakin alussa. Oli hyvää, että kokoelman lopussa oli kirjailijan sanat, voihan ne jättää lukemattakin, mutta aattelin, että nyt kun kirjamessuja ei voi oikein kunnolla järjestää, niin kirjan lopussa tekijä puhuu niinkuin hyvässä kirjamessujen haastattelussa. En olisi tiennyt, millä ajalla tekstit on kirjoitettu. Novellit oli kovasti odotettuja, koska kansikin oli niin hyvä, mieleenjäävä ja makea. Siinä on joulunvärit, vastavärit, punainen ja vihreä, pysäyttävä ja liikkuva väri, veri, hurme ja home, punainen tupa ja rairuoho, merkityksineen.
#KuolleidenValssi

[Niko-Janne Vantala · Rating 3 out of 5]

Marko Hautalan novellikokoelma Kuolleiden valssi (2022) osoittaa, miten elävää ja tuoretta kirjailijan ilmaisu on. Hautalan metaforat ja kielikuvat ovat kekseliäitä ja osuvia, ja kerronta on rytmillisesti hiottua ja kokonaisuudessaan varsin taidokasta: se on tiivistä silloin kun sen pitää olla, laveaa kun tilanne niin vaatii ja vertauskuvallista ja mystistä kun on aika kuroa tarinallisia lankoja yhteen. 80-luvun musiikkiviittaukset Sray Catsin Runaways Boysista Anthraxin Among the Livingiin ja King Diamondin Abigailiin luovat kotoisaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ikäiseni lukijan ja kirjailijan välille.

Hautalan tarinat nappaavat mukaansa, mutta ehkä toistavat rakenteellisesti hieman toisiaan: loppusuoralla nykyajan arkielämän ja -miljöön kauhukuvat vaihtuvat johonkin toiseen ulottuvuuteen tai mytologisiin perusteluihin. Myytit, mytologiat ja teologia ovatkin vahvasti läsnä Hautalan tarinoinnissa. Novellit tuppaavat alkamaan kingmäisen arkipäiväisesti, mutta loppuratkaisut ja tarinnalliset yhteenvedot kumartavat enemmän vanhojen mestareiden - Poen ja Lovecraftin - suuntaan. Hautalalla on kuitenkin vahva oma otteensa ja tyylinsä, eikä mistään vanhan uudelleenlämmittelystä ole kuitenkaan kyse, vaikka kauhukirjallisuuden traditiot raamittavatkin kerrontaa. Hautalasta voi helposti puhua suomalaisen kauhukirjallisuuden ykkösnimenä, ja onneksi kirjahyllyssäni odottelee vielä muutama lukematon romaani.

Arvioni 3,3 tähteä viidestä.

[Niina · Rating 3 out of 5]

Olen lukenut Marko Hautalalta aiemmin vain kaksi lapsille suunnattua Lauri Luu -sarjan kirjaa, joten tämä Tähtifantasia-ehdokkaaksi valittu kokoelma oli ensikosketukseni hänen aikuislukijoille kirjoitettuihin maailmoihin.

Kuolleiden valssi oli omaan makuuni hieman liian fallos-keskeinen. Erektiota tuppasi jokaisessa novellissa, paitsi suosikissani "Hänen vihansa päivä", joka oli erikoisen muotonsa (jollakin nettifoorumilla käyty keskustelu), ajankohtaisuutensa ja loistavan lopetuksensa ansiosta kokoelman ainoa 5/5 novelli.

Yleisfiilis tässä on kuitenkin kivan kutkutteleva, vaikka moni novelli ei saakaan varsinaisesti nätisti rusetille väännettyä loppua. Kauhua vähemmänkin lukeva pystyi nauttimaan, joskin on annettava aika iso trigger warning: jos kohtaukset, joissa eläimelle käy huonosti ahdistavat, ei ehkä kannata lukea novelleja "Koskaan ei täyty se kaipuu" ja "Loki".

[Suvi · Rating 4 out of 5]

Todella hyvä ja koukuttava novellikokoelma! Vaikka teos on tyyliltään erittäin tunnistettavaa Hautalaa (ehdottomasti hyvässä mielessä), novellit ovat silti keskenään hyvin erilaisia ja monipuolisia. Toivottavasti vastaavaa on luvassa tulevaisuudessakin!

[Mari Ruuska · Rating 3 out of 5]

3,5⭐
Olipa erikoinen lukukokemus. En ole aiemmin lukenut Hautalan tuotantoa, tämä teos osui vain sattumalta käsiini kirjastossa ja houkutteli ottamaan mukaansa.

Tarinat yllättivät moniulotteisuudellaan. Hautala sekoittaa taitavasti realismia ja fantasiaa. Lisäksi pinnan alta löytyy jotain syvempää, niin että jokaisen tarinan jälkeen jäi sellainen olo, että tarina pitäisi lukea vielä vähintään kerran uudestaan ja sitä tulisi oikein jäädä mutustelemaan.

En kokenut tarinoita niinkään pelottaviksi, niistä jäi lähinnä epämukava olotila. Toisinaan vain hyvällä tavalla, mitä nyt kauhutarinoilta yleensä haetaan. Osa kertomuksista oli mielestäni vähän outoja, enkä päässyt oikein niihin sisään.

Hyvä teos ja mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Olen kuitenkin itse hieman erilaisen kauhun ystävä, tätä tyyliä en oikein kokenut omakseni.

[tilda · Rating 3 out of 5]

Ykkösenä kirjasta jäi mieleen todella hieno kieli! En ole ikinä ennen lukenut Hautalan tuotantoa, koska kauhu on itselleni aika uusi genre. Novellien taso vaihteli mielestäni jonkin verran, lempparikseni nousi ehdottomasti Morsionsalmi. En kokenut tarinoita erityisen pelottaviksi, jännittäviksi tai ahdistaviksi, joten arvio jää kolmeen tähteen.

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

3,5-4 tähteä. Olen aiemmin lukenut yhden Marko Hautalan romaanin sekä hänen lyhyen joulunovellinsa. Tämä oli ensimmäinen häneltä lukemani novellikokoelma - ja nähtävästi ensimmäinen novellikokoelma, jonka hän on julkaissut.

Aluksi en ollut täysin vakuuttunut, sillä kaksi ensimmäistä novellia eivät vielä iskeneet kunnolla ja olivat jopa vähän tylsiä. Päällimmäinen ajatukseni oli, että mitä ihmettä. Toisaalta ehkä se on kauhugenren kohdalla jopa ihan hyväkin tunne. Mutta sitten novellit alkoivat parantua ja suurin osa kirjan tarinoista olikin hyviä. Novellit eivät olleet liian samanlaisia keskenään, vaan erottuivat ja olivat kaikki uniikkeja kokonaisuuksiaan. Ja silti niistä huomasi sen, että ne ovat saman kirjailijan kynänjälkeä. Tämä on hyvä asia, sillä usein novellikokoelmat tuppaavat olemaan vähän epätasaisia kokonaisuuksia. Siinä mielessä Kuolleiden valssi olikin varsin onnistunut teos, koska se oli mielestäni melko tasainen kokonaisuus.

Novellien aiheet olivat kiinnostavia ja useammankin kohdalla jäi hieman epäselväksi, että mitä oikeastaan lopulta edes tapahtui ja miten kaikki päättyi. Monenkin novellin loppuratkaisu oli monitulkintainen ja lukijan tulkinnan varassa. Tai ainakin minä koin näin.

Hautalaa on tituleerattu Suomen Stephen Kingiksi ja tavallaan kyllä ymmärrän, että miksi. Silti King on vähän parempi, onhan hän suosikkikirjailijani muutenkin.

En muuten vieläkään ole aivan varma, että pidänkö kirjan kannesta vai en. Siis onhan se nyt hieno, mutta... on se myös vähän jotenkin överi :D Sopii kyllä toisaalta tämän kirjan tyyliin.

[Ez · Rating 4 out of 5]

Marko Hautalaa on usein tituleerattu Suomen Stephen Kingiksi. Omasta mielestäni vertaus on osuva, sillä olen saanut sekä Hautalasta että Kingistä sellaisen mielikuvan, että jännien, ehkä vähän karmivien tai ällöjenkin juttujen kertominen on heistä molemmista hirvittävän hauskaa. Tällaisia kirjailijoita, jotka vilpittömästi nauttivat omasta mielikuvituksestaan, on usein myös erityisen hauska lukea.

Kuolleiden valssi oli ihan täydellinen kirja kesälomalaisen riipumattoon! Ei vain siksi, että osa tarinoista sijoittuu kesäiseen tai mökkeilijälle tuttuun ympäristöön, vaan myös siksi, että jutut ovat nopeasti luettavia, vaihtelevia, jännittäviä ja viihdyttäviä. Ehkä lukuympäristöstä johtuen suosikeikseni muodostuivat ”Pitkä kuuma kesä” (final girl energy!) ja ”Morsionsalmi” (omasta mielestäni kokoelman pelottavin). ”Hänen vihansa päivä” erottuu myös joukosta yhteiskunnallisella terävyydellään ja Hautalalle epätyypillisellä tyylillään.

[Tuuli Hypén · Rating 3 out of 5]

Nopealukuisia kauhunovelleja, Hautalan tyylistä pitäville ihan jees paketti.

Harmittavasti tosin monta lyhyttä tarinaa lukiessa tekijän maneerit, kuten tarinoissa toistuvat väkinäiset seksikuviot, alkoivat vähän puuduttaa. Vaikka tarinoiden henkilöt ovat eri ihmisiä, heidän sisäinen monologinsa kuulostaa silti samalta. Naishahmoillakin on sameface-syndroomaa; vaikuttavat oman tulkintani valossa usein etäisiltä, epäkypsiltä, parisuhteissaan tai lisääntymiskuvioissaan kipuilevilta, tavalla tai toisella päähenkilön halujen kohteelta.

Yhden tarinan skippasin kokonaan, koska puoliskoni varoitti, että siinä on eläimeen kohdistuvaa väkivaltaa, josta jäi väärällä tavalla paha mieli. (Lukijoita on monenlaisia, itse olen eläinrakas mutten hätkähdä yhtään kuvauksia vaikka nyt sitten lastenmurhista. Paras sisältövaroittaja on ystävä, joka tietää mistä pidän!)

[Uku · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin tämän kirjan. Kokoelma kauhutarinoita, joista osan on hyvinkin ovelia. Osaa vaivaa ajoittainen paatoksellisuus, eikä tuo lukija tehny asiasta nautittavampaa. Pitääpä koittaa saada toi hyllyynsä jostain.

Mutta, jos haluat lukea hyviä kauhutarinoita, niin tässöis yks semmonen hyvä. Se olis oikeasti neljäkin tähteä, mutta toi paatos ja lukija niin sitä mukaa tähtiä pois mikä luku- tai kuunteluelämystä häiritsee.

[Riina Ojanen · Rating 3 out of 5]

Taas tämä klassinen kolme tähteä novellikokoelmalle, sillä niissä on miltei aina mukana erinomaisia ja vähän heikompia tarinoita. Oikea arvosana tälle kokoelmalle olisi 3,5 tähteä, sillä tarinat olivat kuitenkin sen verran hyviä, että luin tämän miltei kertaistumalta loppuun. Pidin erityisesti kokoelman avausnovellista Pitkä kuuma kesä, siinä oli tunnelmaa ja rytmiä, ja myös koiratarina Loki jäi mieleen brutaaliudellaan.

[Leena · Rating 4 out of 5]

Ensimmäinen kirja Marko Hautalalta, jonka luin. Taitava kirjoittaja, hyvä tunnelman luoja. Useimmat tarinat olivat oikein hyviä. Ei tämä genre ole silti mun juttu. Jos kauhu tai spefi (onko tämä sitä?) kiinnostaa, Hautala kannattaa ottaa listalle. Kauhun saralta en olekaan koskaan lukenut muuta kuin joitakin uuvuttavan pitkiä järkäleitä Stephen Kingiltä, ja sitten kauhunovelleja. Hautala lienee erityisen hyvä näissä aiheissa, joissa noustaan realismin yläpuolelle, tavalla tai toisella.

[saiju · Rating 3 out of 5]

Muutama järkkyhyvä stoori, muutama keskeneräisen oloinen goosebumpsihtava, loput siltä väliltä.

Suurin pet peeveni on Hautalan täydellinen kykenemättömyys käyttää lauseenvastikkeita ja yliselittäminen. Liian usein toistuvat alisteiset sivulauseet ja joka vertauksen aloittaminen "aivan kuin" -sanoilla oli karseempaa kuin kuolo ja kauhu. Onneks henkilöhahmojen rakennus ja juonien kuljetus oli sit aivan toista maata <3

[Ville Viertamo · Rating 2 out of 5]

Teos tuntui liikaa Stephen King -kopiolta. Arvostan että Suomestakin tulee kauhunovelleja/-kirjoja, mutta kaipaisin jotain omaperäisempää. Nyt jäi sellainen maku, että yritetty vaan toistaa Kingin tapaa kirjoittaa. Jälkisanatkin kuin suoraan Kingin kynästä. Twitter-novelli oli omaperäisin ja siksi mielestäni vahvin novelleista.

[Marika · Rating 4 out of 5]

Olen lukenut novellin tästä kokoelmasta aina silloin tällöin muiden kirjojen lukemisen välissä. Hautala toimii lyhyessä(kin) muodossa ja tarinoiden tunnelma on aina kohdallaan. Joitakin olisi lukenut mielellään vielä pidempäänkin, mutta onhan näiden hauska antaa hautua ja muotoutua oman mielikuvituksen pyörteissä ihan itsekseen. Kuolleiden valssi se jatkuu vain...

[Raija · Rating 4 out of 5]

3,5* pyöristettynä ylöspäin.

[Minna · Rating 4 out of 5]

Hyviä, tai kauheita, novelleja. Jostain syystä Hautalan novellit avautuivat minulle paremmin luettuani teoksen jälkisanat, jossa hän kertoi tavastaan kirjoittaa.