What do you think?
Rate this book
Tiedonjano - vuosi seikkailuja tieteen viidakoissa
Matkaa tieteen viidakoihin Esko Valtaojan opastuksella!
Tämä kirja on kertomus vuoden mittaisesta matkasta, jolla samoillaan tieteen viidakoissa ihmetellen, ilahtuen ja oppien. Matkaetappeja eivät ole kaukaiset sademetsät tai savannit, vaan vertaisarvioidut tiedeartikkelit ja uutiset.
Esko Valtaojalle eri alojen tiedeartikkeleihin tutustuminen on vuosikymmenestä toiseen ollut yksi viikon kohokohtia ja kattava päivitys siihen, mitä hänen oman erikoisalansa ulkopuolella on tekeillä. Tästä luksuksesta hän ei ole halunnut luopua tutkijanuransa jälkeenkään.
"Matkakertomukset eivät ole maantiedon oppikirjoja, eikä minunkaan tarkoitukseni ole ollut kirjoittaa tieteen oppikirjaa. En myöskään yritä tarjota kattavaa vuosikatsausta tieteeseen, en top-tusina rankinglistaa, enkä kilpailla tiedettä popularisoivien lehtien kanssa. Satunnaisen turistin tavoin aion eksyä minulle täysin outoihin paikkoihin suu auki päivitellen sitä kaikkea ihmeellistä mitä edestäni löydän ja antaen ajatusteni hortoilla minne ne haluavat."
Tämä kirja on kertomus vuoden mittaisesta matkasta, jolla samoillaan tieteen viidakoissa ihmetellen, ilahtuen ja oppien. Matkaetappeja eivät ole kaukaiset sademetsät tai savannit, vaan vertaisarvioidut tiedeartikkelit ja uutiset.
Esko Valtaojalle eri alojen tiedeartikkeleihin tutustuminen on vuosikymmenestä toiseen ollut yksi viikon kohokohtia ja kattava päivitys siihen, mitä hänen oman erikoisalansa ulkopuolella on tekeillä. Tästä luksuksesta hän ei ole halunnut luopua tutkijanuransa jälkeenkään.
"Matkakertomukset eivät ole maantiedon oppikirjoja, eikä minunkaan tarkoitukseni ole ollut kirjoittaa tieteen oppikirjaa. En myöskään yritä tarjota kattavaa vuosikatsausta tieteeseen, en top-tusina rankinglistaa, enkä kilpailla tiedettä popularisoivien lehtien kanssa. Satunnaisen turistin tavoin aion eksyä minulle täysin outoihin paikkoihin suu auki päivitellen sitä kaikkea ihmeellistä mitä edestäni löydän ja antaen ajatusteni hortoilla minne ne haluavat."
- GenresNonfictionScience
286 pages, Hardcover
Published October 1, 2021
13 people are currently reading
43 people want to read
About the author
Esko Valtaoja
23 books73 followersEsko Jorma Johannes Valtaoja (pronounced [ˈesko ˈʋɑltɑˌojɑ]) (1951, Kemi) is a Finnish astronomer and writer. Valtaoja works as a professor at the University of Turku where he studies quasars.
In 2002 his book Kotona maailmankaikkeudessa (At Home in the Cosmos, 2001) won the Finlandia Prize for the best non-fiction work. After this he became a popular guest speaker at TV shows, science fiction conventions, popular science seminars etc. Part of his popularity comes from his ability to present complex scientific theories and ideas in a manner that is both understandable and entertaining to the general audience.
Since then, Valtaoja has written another book, Avoin tie (The Open Road, 2004), in which he explains his visions of the future. The book is written in a style similar to that of Kotona maailmankaikkeudessa, with the general audience in mind.
Latest book by Valtaoja is Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen (Wonders: Saunters to the Universe), published October 2007. The book is the last part of his trilogy, which began with Kotona maailmankaikkeudessa, and is written in the same style as the two earlier books. As the first book is about the past and the second about the future, Valtaoja has said that it is natural to write the last about the present time.
In his free time he enjoys art and literature (especially science fiction). He is also an amateur biologist.
In 2002 his book Kotona maailmankaikkeudessa (At Home in the Cosmos, 2001) won the Finlandia Prize for the best non-fiction work. After this he became a popular guest speaker at TV shows, science fiction conventions, popular science seminars etc. Part of his popularity comes from his ability to present complex scientific theories and ideas in a manner that is both understandable and entertaining to the general audience.
Since then, Valtaoja has written another book, Avoin tie (The Open Road, 2004), in which he explains his visions of the future. The book is written in a style similar to that of Kotona maailmankaikkeudessa, with the general audience in mind.
Latest book by Valtaoja is Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen (Wonders: Saunters to the Universe), published October 2007. The book is the last part of his trilogy, which began with Kotona maailmankaikkeudessa, and is written in the same style as the two earlier books. As the first book is about the past and the second about the future, Valtaoja has said that it is natural to write the last about the present time.
In his free time he enjoys art and literature (especially science fiction). He is also an amateur biologist.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
November 24, 2021
Senkin uhalla, että leimaudun valkoiseksi keski-ikäiseksi lihaa syöväksi heteromieheksi, on kehuttava Valtaojaa. Ei ole Suomesta löytynyt vieläkään vaihtoehtoa Eskolle, ainakaan mikäli leppoisan jutustelevaan tyyliin luonnontiedettä popularisoivasta kirjoittajasta puhutaan. Tai jos on, en ole moiseen törmännyt.
Kirjan rakenteessa - luetaan kuukauden Nature-lehdet ja poimitaan niistä jokin kiinnostava uutinen ja kerrotaan sitten siitä, tai kuten usein tapahtuu, enimmäkseen kaikenlaisesta muusta - yhdistyvät Valtaojan kolumnikokoelmien (minusta paras Valtaojan nauttimismuoto) ja yhtenäisempien opusten parhaat puolet. Tai no, kolumneissa Valtaoja usein ärsyttää, mikä kolumneissa on hyvä puoli ja tästä kirjasta enimmäkseen puuttuu, mutta tässä on silti yhtenäinen tarina, joka mahdollistaa lukuisat viittaukset edellisten lukujen tapahtumiin, ja silti luvuissa ja niiden välillä voi ihan vapaasti hyppiä aiheesta toiseen. Toimii.
Tekstistä paistaa koko ajan läpi Valtaojan sivistys, siis lukeneisuus. Se on nykypäivänä hyvin harvinaista, ainakin yhdistettynä siihen, että osaa myös kirjoittaa kiinnostavasti ja viihdyttävästi. Tekstissä vilahtelee koko ajan viittauksia populaarikulttuuriin ja monenmoiseen taiteeseen (mitä toki populaarikulttuurikin ainakin osin on), sekä tietenkin huomattavan laajaan valikoimaan etupäässä luonnontieteitä. Ja koska Valtaoja on elänyt kokolailla mielenkiintoisen elämän, siitä riittää anekdootteja ammennettavaksi.
Kuten Valtaojan kirjat yleensäkin, tämäkin on oikoluettu, joten virheet eivät hypi silmille, ja kirjasta löytyvät niin kunnollinen lähdeluettelo (ainakin Valtaojan mukaan Naturen vaatimusten mukaan muotoiltu, mutta tätä en tarkistanut) kuin hakemistokin. Niistä saa aina meikäläiseltä plussaa. Moitittavaa kirjassa ei juurikaan ole, kun joskus vähän rasittavaksi yltyvä omakehukin pysyy näin suomalaisesta näkökulmasta kutakuinkin sallitun rajoissa. Kovakantisuus tietysti nostaa turhaan hintaa, mutta kyllähän Ursan kirjapuolenkin on jollain rahansa tehtävä, jotta voidaan kustantaa muitakin kuin Valtaojan kirjoja.
Vahva lukusuositus kaikille luonnontieteistä kiinnostuneille ja etenkin niille, joita ne eivät kiinnosta. Neljä ja puoli tähteä viidestä.
Kirjan rakenteessa - luetaan kuukauden Nature-lehdet ja poimitaan niistä jokin kiinnostava uutinen ja kerrotaan sitten siitä, tai kuten usein tapahtuu, enimmäkseen kaikenlaisesta muusta - yhdistyvät Valtaojan kolumnikokoelmien (minusta paras Valtaojan nauttimismuoto) ja yhtenäisempien opusten parhaat puolet. Tai no, kolumneissa Valtaoja usein ärsyttää, mikä kolumneissa on hyvä puoli ja tästä kirjasta enimmäkseen puuttuu, mutta tässä on silti yhtenäinen tarina, joka mahdollistaa lukuisat viittaukset edellisten lukujen tapahtumiin, ja silti luvuissa ja niiden välillä voi ihan vapaasti hyppiä aiheesta toiseen. Toimii.
Tekstistä paistaa koko ajan läpi Valtaojan sivistys, siis lukeneisuus. Se on nykypäivänä hyvin harvinaista, ainakin yhdistettynä siihen, että osaa myös kirjoittaa kiinnostavasti ja viihdyttävästi. Tekstissä vilahtelee koko ajan viittauksia populaarikulttuuriin ja monenmoiseen taiteeseen (mitä toki populaarikulttuurikin ainakin osin on), sekä tietenkin huomattavan laajaan valikoimaan etupäässä luonnontieteitä. Ja koska Valtaoja on elänyt kokolailla mielenkiintoisen elämän, siitä riittää anekdootteja ammennettavaksi.
Kuten Valtaojan kirjat yleensäkin, tämäkin on oikoluettu, joten virheet eivät hypi silmille, ja kirjasta löytyvät niin kunnollinen lähdeluettelo (ainakin Valtaojan mukaan Naturen vaatimusten mukaan muotoiltu, mutta tätä en tarkistanut) kuin hakemistokin. Niistä saa aina meikäläiseltä plussaa. Moitittavaa kirjassa ei juurikaan ole, kun joskus vähän rasittavaksi yltyvä omakehukin pysyy näin suomalaisesta näkökulmasta kutakuinkin sallitun rajoissa. Kovakantisuus tietysti nostaa turhaan hintaa, mutta kyllähän Ursan kirjapuolenkin on jollain rahansa tehtävä, jotta voidaan kustantaa muitakin kuin Valtaojan kirjoja.
Vahva lukusuositus kaikille luonnontieteistä kiinnostuneille ja etenkin niille, joita ne eivät kiinnosta. Neljä ja puoli tähteä viidestä.
January 27, 2022
Sohvaperunat on sellainen televisiosarja, jossa katsotaan ihmisiä katsomassa televisiota. Tiedonjano on sellainen kirja, jossa seurataan Eskoa lukemassa tiedettä. Ennemmin luen kuin katson, ja se toivottavasti kertoo kovasti paljon tämän teoksen hyvyydestä.
Tässä samalla tulee mahdollisuus itsellekin oppia uutta, kuten vaikka sen voi oppia, että omiakin tutkimusmatkoja voi kirjoittaa ylös. Aina joku tylsistynyt jossakin voi innostua sellaisesta, vaikkei olisikaan niin mielenkiintoisen sivistyneen oloinen kuin Valtaoja tässä. Sitten vähitellen opettelee ja kehittyy.
Inspiroiva kirja, kiitos.
Tässä samalla tulee mahdollisuus itsellekin oppia uutta, kuten vaikka sen voi oppia, että omiakin tutkimusmatkoja voi kirjoittaa ylös. Aina joku tylsistynyt jossakin voi innostua sellaisesta, vaikkei olisikaan niin mielenkiintoisen sivistyneen oloinen kuin Valtaoja tässä. Sitten vähitellen opettelee ja kehittyy.
Inspiroiva kirja, kiitos.
January 21, 2022
Kyllähän tämän voi humanistinainenkin lukea. Osa jutuista meni vähän ohi ja osaa tuli googletettua lisätietojen toivossa (en sentään päätynyt tilaamaan kotiin yhtään uutta kirjaa!).
Rakenne on vähän hajanainen, mutta näinhän tämä homma toimii. Törmäät mielenkiintoiseen asiaan, menet vähän syvemmälle ja päädyt johonkin ihan kummaliseen paikkaan tonkimaan outoja juttuja, joista ei ole mitään hyötyä jokapäiväisessä elämässä. Voi olla, että opin jotakin minkä unohdan jonkin ajan päästä, mutta tulivatpa ainakin tuatarat tutuksi. Kirjoitustyyli oli sen verran mukavan jutusteleva, että ihan huvikseen tätä joka tapauksessa luki.
Rakenne on vähän hajanainen, mutta näinhän tämä homma toimii. Törmäät mielenkiintoiseen asiaan, menet vähän syvemmälle ja päädyt johonkin ihan kummaliseen paikkaan tonkimaan outoja juttuja, joista ei ole mitään hyötyä jokapäiväisessä elämässä. Voi olla, että opin jotakin minkä unohdan jonkin ajan päästä, mutta tulivatpa ainakin tuatarat tutuksi. Kirjoitustyyli oli sen verran mukavan jutusteleva, että ihan huvikseen tätä joka tapauksessa luki.
September 10, 2022
Olen lukenut melkein kaikki Valtaojan kirjat. Hänen tietokirjoittamisensa on mielestäni kansainvälisestikin vertailtuna todella tasokasta ja on onni saada lukea hänen tekstejään omalla äidinkielellään ja oman maan ympäristöön sekä kulttuuripiiriin räätälöitynä. Ostin tämän kirjan melkein heti, kun se ilmestyi.
Jotain raskasvetoista tässä kirjassa kuitenkin oli ja siksi tämä kirja saa vähemmän pisteitä kuin monet muut Valtaojan kirjat ovat minulta saaneet. Jos asia on johonkin paikallistettava, olisi se ehkä kirjan konsepti, joka pakottaa Valtoajan käsittelemään juuri Nature-lehden artikkeleita tietyltä kuukaudelta. Kaikista aiheista hän ei - kuten itsekin toistuvasti toteaa - tiedä kauheasti. Ehkä siksi osa luvuista tuntui hieman väkinäisiltä vähän samaan tapaan kuin opettajan määräämistä aiheista kirjoitetuissa esseissä on joskus aistittavissa ulkopuolelta asetettujen rajojen tuoma pakottavuus. Aiemmin lukemissani kirjoissa - oli niiden fokus sitten avaruus, tulevaisuus tai luonnon ihmeet - kuulsi läpi se, että Valtaoja oli miettinyt kirjoittamiaan asioita spontaanisti joskus jossain. Lopputuloksena oli hyvin jäsenneltyjä ja eheitä kirjoja, joissa ajatuksia ja taustatyönä tekemiä löydöksiä jaettiin lämpimän jutustelevaan tyyliin.
Jutustelevan tyylinsä Valtaoja säilytti koko kirjan ajan ja valtaojamaisia kulttuuriviitauksia ripoteltiin kirjan sivuilla säännöllisesti. Kuitenkin eri tavalla kuin aiemmissa teoksissa minusta tuntui, että Valtoaja puhui lämpimikseen täyttääkseen sivuja. Huipputiedelehden lukeminen vapaa-ajalla voi olla antoisaa, mutta sen tieteellisesti vaativan ja todella laaja-alaisen sisällön muuttaminen yleistajuisiksi ja syvällisiksi esseemäisiksi luvuiksi kunkin kuukauden numeron tarjoaman annin rajoissa on varmaankin vaikeaa. Ainakin minulle lukijana välittyi kirjan sivuilta (todellista vaiko itseni kuvittelemaa?) kirjoittamisen vaikeutta, jota en ennen ole havainnut Valtaojan kirjoissa muutoin kuin hetkittäin hänen kirjeenvaihtokirjoissaan silloin, kun on keskusteltu vähän ristiin ja toistensa ohi.
Koska kyseessä on Valtaoja, on kirjassa riittävän paljon kaunista, syvällistä ja sivistävää, että se pyöristyy kolmeen tähteen. Silti mietin, olisiko kirja voinut olla erilainen, jos Valtaoja olisi kirjoittanut niistä vuosien varrella lukemistaan lehdistä, joista hänellä on herännyt eniten ajatuksia eikä niistä, jotka kunakin kuukautena sattuivat ilmestymään.
Jotain raskasvetoista tässä kirjassa kuitenkin oli ja siksi tämä kirja saa vähemmän pisteitä kuin monet muut Valtaojan kirjat ovat minulta saaneet. Jos asia on johonkin paikallistettava, olisi se ehkä kirjan konsepti, joka pakottaa Valtoajan käsittelemään juuri Nature-lehden artikkeleita tietyltä kuukaudelta. Kaikista aiheista hän ei - kuten itsekin toistuvasti toteaa - tiedä kauheasti. Ehkä siksi osa luvuista tuntui hieman väkinäisiltä vähän samaan tapaan kuin opettajan määräämistä aiheista kirjoitetuissa esseissä on joskus aistittavissa ulkopuolelta asetettujen rajojen tuoma pakottavuus. Aiemmin lukemissani kirjoissa - oli niiden fokus sitten avaruus, tulevaisuus tai luonnon ihmeet - kuulsi läpi se, että Valtaoja oli miettinyt kirjoittamiaan asioita spontaanisti joskus jossain. Lopputuloksena oli hyvin jäsenneltyjä ja eheitä kirjoja, joissa ajatuksia ja taustatyönä tekemiä löydöksiä jaettiin lämpimän jutustelevaan tyyliin.
Jutustelevan tyylinsä Valtaoja säilytti koko kirjan ajan ja valtaojamaisia kulttuuriviitauksia ripoteltiin kirjan sivuilla säännöllisesti. Kuitenkin eri tavalla kuin aiemmissa teoksissa minusta tuntui, että Valtoaja puhui lämpimikseen täyttääkseen sivuja. Huipputiedelehden lukeminen vapaa-ajalla voi olla antoisaa, mutta sen tieteellisesti vaativan ja todella laaja-alaisen sisällön muuttaminen yleistajuisiksi ja syvällisiksi esseemäisiksi luvuiksi kunkin kuukauden numeron tarjoaman annin rajoissa on varmaankin vaikeaa. Ainakin minulle lukijana välittyi kirjan sivuilta (todellista vaiko itseni kuvittelemaa?) kirjoittamisen vaikeutta, jota en ennen ole havainnut Valtaojan kirjoissa muutoin kuin hetkittäin hänen kirjeenvaihtokirjoissaan silloin, kun on keskusteltu vähän ristiin ja toistensa ohi.
Koska kyseessä on Valtaoja, on kirjassa riittävän paljon kaunista, syvällistä ja sivistävää, että se pyöristyy kolmeen tähteen. Silti mietin, olisiko kirja voinut olla erilainen, jos Valtaoja olisi kirjoittanut niistä vuosien varrella lukemistaan lehdistä, joista hänellä on herännyt eniten ajatuksia eikä niistä, jotka kunakin kuukautena sattuivat ilmestymään.
October 4, 2022
Ihastuttava lukea kirjaa lukemisesta näinä aikoina jolloin kirjat ovat radioaktiivista ongelmajätettä.
Valtaojan leppoisa jutustelu tieteen tekemisestä ja tekijöistä on mieluisaa ajanvietettä mutta samallahan lukiessa oppii jotakin.
Tieteen tekemistä käsitellään rennosti ja miellyttävästi ja kuitenkin vakavasti ja asiantuntevasti.
Kirjan idea on käydä läpi Nature lehden kuukauden kiinnostavin artikkeli ja siihen liittyviä ja liittymättömiä ajatuksia tieteestä ja sen tekemisestä.
Esko Valtaojalle ei mikään aihealue näy olevan sellainen josta ei voisi hankkia ihan pikkuisen lisätietoja.
Uteliaisuus lieneekin yksi tieteentekemisen edellytyksistä, kun asiat kiinnostavat niin pitäähän niitä sitten selvitellä.
Valtaoja tuo myös esiin sen että tietynlainen haahuilu ja etsiskely harharetkineen on oleellista perustutkimuksessa.
Perustutkimus ei myöskään ole mikää absoluuttinen tuotteistusautomaatti, kuten joskus kuvitellaan.
Suosittelen kaikille nörteille joita tiede kiinnostaa ja sittrn niille jotka kuvittelevat että totuus löytyy hämäriltä vaihtoehtokanavilta.
Valtaojan leppoisa jutustelu tieteen tekemisestä ja tekijöistä on mieluisaa ajanvietettä mutta samallahan lukiessa oppii jotakin.
Tieteen tekemistä käsitellään rennosti ja miellyttävästi ja kuitenkin vakavasti ja asiantuntevasti.
Kirjan idea on käydä läpi Nature lehden kuukauden kiinnostavin artikkeli ja siihen liittyviä ja liittymättömiä ajatuksia tieteestä ja sen tekemisestä.
Esko Valtaojalle ei mikään aihealue näy olevan sellainen josta ei voisi hankkia ihan pikkuisen lisätietoja.
Uteliaisuus lieneekin yksi tieteentekemisen edellytyksistä, kun asiat kiinnostavat niin pitäähän niitä sitten selvitellä.
Valtaoja tuo myös esiin sen että tietynlainen haahuilu ja etsiskely harharetkineen on oleellista perustutkimuksessa.
Perustutkimus ei myöskään ole mikää absoluuttinen tuotteistusautomaatti, kuten joskus kuvitellaan.
Suosittelen kaikille nörteille joita tiede kiinnostaa ja sittrn niille jotka kuvittelevat että totuus löytyy hämäriltä vaihtoehtokanavilta.
June 13, 2022
Eskon turinoita on vaan mukava lukea. Aina yhtä kiinnostavaa kun joku todella nauttii tieteestä. Tää on vähän samaa kuin pelivideot - katsellaan kun joku toinen pelaa.
March 4, 2023
Eskolla on miellyttävä ja mielenkiinnon ylläpitävä kirjoitustyyli.
June 18, 2024
Tykkäsin tästä kirjasta, mutta se ei ollut varsinaisesti mukaansatempaava. Varsinkin nyt kun olen aloittanut oman väitöskirjaprosessin on mielenkiintoista lukea lisää tieteen tekemisestä.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews