Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus

by Maria Laakso, Johanna Rojola (Illustrator)

Mikä on Danten Helvetin kammottavin kidutusmuoto? Päättikö Hamlet lopulta olla vai ei? Miksi Don Quijote vihaa uusiutuvia energiamuotoja? Miten ylpeys ja ennakkoluulo liittyvät toisiinsa? Tuleeko hän huomenna vai eikö hän tule? Tästä kirjasta löytyy vastaus näihin ja moneen muuhun kiperään klassikkokirjalliseen kysymykseen.

Klassikko on tunnetusti teos, joka ei ikinä saa sanottua sanottavaansa loppuun, vaan vielä kolmensadan vuodenkin päästä ilmestymisestään se pihisee, että hei näinkin voi ihmisenä olemista ajatella. Tämä opus kaappaa lukijansa viihdyttävälle aikamatkalle halki kirjallisuushistorian. Urakan päätteeksi lukija hallitsee etu-, taka- ja sivuperin kaikki kirjallisuushistorian käänteet, koulukunnat ja ismit keskiajasta postmodernismiin.

Valtavasti huomiota saaneen ja lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaanakin olleen Taltuta klassikko -tietokirjan (2019) itsenäinen jatko-osa tarjoilee tarkasti valikoituja klassikoita ja esittelee ne railakkaan humoristisesti – houkutellen samalla lukemaan ja tulkitsemaan. Tervetuloa kyytiin!

Genres: Nonfiction, Audiobook, Finnish Literature

320 pages, Paperback

First published January 1, 2021

Reviews

[Sara · Rating 4 out of 5]

Aivan mahtava! Ekassa osassa aikuisen yritys käyttää teinien kieltä häiritsi muuten timanttista sisältöä. En oikein osaa sanoa, onko kakkososassa osattu vähän himmailla vai onko koko potin keräämisestä kiittäminen äänikirjan lukijaksi valittua Minttu Mustakalliota, jonka tulkinta on aivan hillitön. Kiitos, Minttu, olet täyttä kultaa!

Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus on älykäs, ratkiriemukas, sopivan lempeä ja niin ihanan sivistävä. Harmittaa, ettei minusta tullut kirjallisuustieteilijää. Voisin olla vähän sivistyneempi, jos olisi tullut. No, käy se näinkin.

Opin valtavasti niistä klassikoista, joita en ole lukenut – ainakaan vielä. Tosin suhtaudun vähän skeptisesti esimerkiksi siihen, tulenko koskaan lukemaan vaikkapa John Miltonin Paradise lostia, vaikka teoksen nimi eri hieno onkin. Itse lukemistani teoksistakin tarjolla oli vähintäänkin uusia näkökulmia ja hihityttäviä anekdootteja.

Brava, brava! Kaikille kirjallisuudesta yhtään kiinnostuneille (eli sinulle, oi Goodreadsissa hiihtävä lukija) heti lukuun tai tässä tapauksessa vaihtoisesti kuunteluun, oli meinaan elämys!

[Marko Suomi · Rating 5 out of 5]

Kirjaston varausjärjestelmä natisee liitoksistaan kun lukee tällaisia kirjoja, joissa kuvataan kiinnostavasti ja innostavasti toisia kirjoja, tällä kertaa länkkäriklassikkoja. Ekan osan kaltaisesti hauska mutta tässä oli jotain sellaista jännää viehätystä, jota on tullut vastaan aiemmin Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut ja Sivistyksen käsikirja -kirjoissa. Kirjojen maailmaa voi tutkia tosissaan ja tarkalla asenteella niin että se on samalla viihdyttävää!

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus on lennokas ja hauska esittely länsimaisen kirjallisuuden tyylikausista ja keskeisistä teoksista. Maria Laakso hallitsee nuorison kielen ja viljelee hersyviä puhekielen fraaseja, taivastelee klassikoiden juonikuvioita ja viihdyttää lukijaa.

Luin ensimmäisen Taltuta klassikon hiukan hämmentyneenä, mutta nyt olen aivan myyty. Klassikoita ei kannata ottaa liian vakavasti, sillä muuten ne jäävät lukematta. Ja toisekseen - vain pöyhimällä kaanon elää ja muuttuu.

[Jaana Angeria · Rating 5 out of 5]

Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus on erittäin viihdyttävä ja sivistävä tietokirja. Se kertoo hyvin räväkästi ja kiinnostavasti klassikoista, jotka kuuluvat yleissivistykseen mutta jotka vain ani harva saa luettua. En minäkään voi röyhistellä rintojani: kirjan 16 klassikosta on puolet lukematta. Laakso sen sijaan on kirjallisuudentutkija, ja hän on klassikot lukenut ja tuntee myös niiden taustat ja tarinat.

Laakso karistelee teoksista pölyt ja antaa palaa. Vaikka hän paneutuu jokaiseen teokseen, kirjojen käsittelytapa on tuore, rempseä. Hän osoittaa lisäksi hienosti sen, kuinka monet aiheet ja ilmiöt periytyvät antiikista asti. “Ajatelkaa nyt Star Wars -leffojen kuuluisinta kohtausta, jossa pelottavasti pihisevä mustakaapu Darth Vader kähisee Luke Skywalkerille, että “I am your father”. Silkkaa Odysseiaa! Laakso ei nosta yhtäkään kirjaa jalustalle ja kyseenalaistaa omat valintansakin, ja hän ymmärtää hyvin lukijaa, joka ei jaksa klassikoita kahlata. 

Kirjassa on lukuisia anekdootteja, ja minua vähän harmitti, ettei käytössäni ollut paperikirjaa. Olisin niin tahtonut piinata perheenjäseniä näyttämällä kohtia tai lukemalla ääneen. Kiinnostavaa oli esimerkiksi lukea, että “noin 87,3 prosenttia ihmisistä luulee, että Frankenstein on se hirviö. Ei ole! Yksikään klassikontaltuttaja älköön häpeärangaistuksen nojalla sortuko tähän alkeelliseen virheeseen. Frankenstein on tiedemies ja hirviöllä ei - traagista kyllä - ole nimeä ollenkaan.”

Näyte kuvastaa hyvin myös Laakson kirjoitustyyliä. Vaikka hän on kirjallisuualan ammattilainen, hän ei tosiaankaan kirjoita hienostellen ja vaikeaselkoisesti! Koska kirja on kirjoitettu puhekielenomaisesti, se soveltuu erinomaisesti kuunneltavaksi, ja suurimmaksi osaksi minäkin kirjan kuuntelin. Minttu Mustakallion lukutapa soveltuu kirjaan erinomaisesti, joten kun välillä luin kirjaa, tuntui, että kuulen päässäni yhä Mustakallion äänen.

Kustantajan sivuilla kirjan ikäsuositus on 12 - 15 vuotta, ja teos on luokiteltu lastentietokirjaksi. Hmm, aika kaukana olen ikähaarukasta, mutta silti pidin kirjasta erittäin paljon. Väittäisinkin, että kirjasta nauttivat kaikki kirjojen ystävät ja että lukion opettajille ja oppilaille teoksesta voisi olla erittäin paljon hyötyä. 

Jään odottamaan, mitä Laakso seuraavaksi kirjoittaa. Olisko kenties vuorossa naisten kirjoittamat klassikot vai sittenkin venäläiset tai pohjoimaiset? Vai pääsisivätkö esittelyyn eri genret? Niin tai näin, olen lähes varma, että seuraavankin Laakson tietokirjan luen. On mukavaa sivistää itseään viihdyttävästi. 

Muuta: 

Kirjassa kerrotaan näistä teoksista: Odysseia, Kuningas Oidipus, Jumalainen näytelmä, Hamlet, Kadotettu paratiisi, Robinson Crusoe, Gulliverin retket, Nuoren Wertherin kärsimykset, Ylpeys ja ennakkoluulo, Frankenstein, Rouva Bovary, Rikos ja rangaistus, Mrs. Dalloway, Huomenna hän tulee, Jos talviyönä matkamies, Minun kansani, minun rakkaani

Vaikka sentään Rikoksen ja rangaistuksen olen lukenut ja lukiossa jopa opiskellut venäjää, en kuitenkaan ole tiennyt, kuinka osuva nimivalinta kirjan päähenkilöllä on. Venäjän sana raskolnik nimittäin tarkoittaa hajottajaa.

[Jemysieni · Rating 4 out of 5]

Tämä jatkoi samaa rataa kuin edeltäjänsä, mutta länsimaisten (mahtui sekaan yksi venäläinenkin) klassikoiden parissa. Klassikkoteokset oli minusta perustellut, ja näin kronologisesti tarkasteltuna avautui hyvin konkreettisesti, miten ne rakentuvat toistensa perinnön päälle. Käsitellyt teokset:
1. Homeros - Odysseia
2. Sofokles - Kuningas Oidipus
3. Dante - Jumalainen näytelmä (tai no, Inferno)
4. Shakespeare - Hamlet
5. John Milton - Kadotettu paratiisi (jota häpeäkseni en ole lukenut, mutta menee listalle)
6. Daniel Defoe - Robinson Crusoe (jota myöskään en ole lukenut, mutta tietänen siitä kaiken oleellisen, niin ei tarvitse kitua läpi)
7. Jonathan Swift - Gulliverin retket (nämäkin lukematta)
8. Goethe - Nuoren Wertherin kärsimykset
9. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
10. Mary Shelley - Franskenstein
11. Gustave Flaubert - Rouva Bovary
12. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
13. Virginia Woolf - Mrs. Dalloway
14. Samuel Beckett - Huomenna hän tulee (tämä oli ainoa, josta en ollut kuullutkaan - terveisiä tynnyristä siis)
15. Italo Calvino - Jos talviyönä matkamies
16. Toni Morrison - Minun kansani, minun rakkaani

Näiden lisäksi mainittiin lukuisia muitakin teoksia suhteessa näihin, mutta myös kunkin aikakauden lukuvinkeiksi.

Tykkäsin siitä, kuinka kukin teos laitettiin sekä oman aikansa kontekstiin, mutta myös nykypäivän perspektiiviin. Itsellenihän suurta huvitusta tuo klassikko-teini-käännökset, kun teoksia analysoidaan. Odysseian vaimo on "milf", Danten teosta kuvataan sanoin "kyseessä ei suinkaan ole jumalainen näytelmä, vaan jumalattoman pitkä kertova runoelma eli eepos", Shakespeare käännetään "keihäänsheikkaajaksi", Frankenstein on "Frankkis" jne. Eka osa Pirjo Heikkilän lukemana oli ratkiriemukas, mutta pienen totuttelun jälkeen lämpenin Minttu Mustakalliolle tämän toisen osan lukijana.

Kelle tahansa lukutoukalle, kirjanörtille tai klassikon taltuttajalle hykerryttävä pläjäys kirjallisuushistoriaa, aaaai että. Suosittelen, 4/5.

[Noora Rantanen · Rating 4 out of 5]

Olispa tämä kirja ollut olemassa silloin, kun nuorena kirjallisuustieteen opiskelijana yritti sitsien ja approjen välissä kahlata rikokset ja rangaistukset sekä rouva bovaryt aina yhdessä päivässä! Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, koska uutta näkökulmaa sai jo luettuihin virkistävästi ja niihin puoliksi lukematta jääneisiin sai nyt jonkinlaisen otteen mahdollisesti paremmalla hyöty - vaiva -suhteella. Lisäksi kirja on itsessään h a u s k a, ja ekan (suomalaiseen kirjallisuuteen keskittyvän, myös hauskan) leimallisesti nuorille suunnatun kerrontatavan energiajuomankatkuisimmat aspektit oli hiottu tasapuolisesti kaikille mukavuudenhaluisille sopiviksi niin, että kirjaa voi suositella paitsi sille kiireiselle kirjallisuudenopiskelijalle, laiskalle laudaturinnälkäiselle lukiolaiselle kuin kenelle vain kirjallisuudesta kiinnostuneelle aikuisellekin.

[Sanna-Mari · Rating 5 out of 5]

Tämä on kirjallisuuden ystävän pakkoluettavaa, sen verran hauskasti Laakso on raskaita klassikoita tässä avannut. En tiedä onko tässä loppupeleissä itse kohdeyleisölle, nuorille aikuisille, paljoakaan hyötyä, mutta kyllä tällä kirjallisuudenhistorian perusteisiin saa hyvän otteen.

[Karoliina Loukari · Rating 3 out of 5]

Mainio läpileikkaus kirjallisuushistorian aikakausiin esimerkkien valossa. Paikoitellen hillittömän hauska, paikoitellen minun makuuni liiaksi kohdeyleisöään kosiskeleva. Nuorisoslangi kun vanhentuu niin nopeasti, ehkä vähemmällä intomielisyydellä tässä suhteessa tälle teokselle olisi voitettu pidempi elinikä. Koska tässä Laakson teoksessa on kyllä aineksia pitkäikäiseen lukijoiden viihdyttämiseen.
Pidin erityisesti kahdesta asiasta tässä kirjassa: siitä, miten kiteytetysti ja selkeästi siinä nostetaan esiin tyylisuuntien ydin ja ominaispiirteet ja miten ne näkyvät missäkin tarinassa tai eroavat toisistaan. Toiseksi kirjailija pystyy nostamaan älykkäällä ja kiihkottomalla tavalla esiin erilaisia näkökulmia, joiden pohjalta esimerkkiklassikkoja on sekä rakastettu ja kritisoitu niin omana aikanaan kuin nykylukijankin silmin. Esimerkiksi Jane Austenkin Ylpeys ja ennakkoluulo on mahdollista nähdä tai olla näkemättä feministisenä kirjana - riippuu, mistä näkökulmasta asiaa arvioi. Mikään teos ei ole "vain" jotain ja jokaisella lukijalla on oikeus päättää, mitä siitä ajattelee. Pidän tällaisesta lähestymistavasta.
Olisin antanut enemmänkin tähtiä, jollen olisi hieman leipääntynyt useisiin Instagram tms -vertauksiin. Suosittelen silti, myös muille kuin kohderyhmään kuuluville!

[Gateway_to_Wonderland · Rating 4 out of 5]

Jatkoa (tavallaan) Taltuta klassikko!-kirjalle, jossa käytiin läpi suomalaisia kirjallisuuden klassikoita. Nyt käydään läpi länsimaisen kirjallisuuden klassikkoja ja suuntauksia.

Kirja on selkeästi nuorille suunnattu, mutta ainakin minä aikuisempana lukijana sain siitä todella paljon uutta irti. Muutenkin pidin siitä, miten varsin armottomasti analysoitiin eri tyylilajien hyviä ja huonoja puolia. Toisaalta samalla korostettiin sitä, että kaikkia tyylisuuntia tarvitaan ja ne omalla tavallaan ovat osa kirjallisuuden evoluutiota. Samalla kannustettiin tarttumaan klassikkoon, mutta kerrottiin myös rehellisesti mitä esteitä kyseisen klassikon lukemisen kanssa voi tulla, jotta voi päätellä, onko vielä valmis kohtaamaan kyseisen klassikon. Fiksua minusta, koska mikään ei syö lukuintoa enemmän kun se, että kohdalle osuu lukemista vastustavia opuksia, joiden yli ei pääse.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kirjallisuus, historia, klassikot ja lukeminen kiinnostavat 😊

[Essi · Rating 4 out of 5]

Viihdyttävä pläjäys länsimaisen kirjallisuuden klassikoita. Kirja lienee suunnattu etenkin teini-ikäisille lukijoille, enkä voi olla miettimättä tuntuuko kirjan "nuorisoslangi" typerältä ja vanhentuneelta jo 10 vuoden kuluttua, minusta se tuntui jotenkin nololta. Toisaalta se ärsytti enemmän kirjan alussa kuin lopussa, joten ehkä vain totuin siihen. Jäin myös pohtimaan sitä, millä perusteella juuri nämä kirjat olivat lopulta valikoituneet mukaan. Niin tai näin, viihdyin kirjan parissa ja inspiroiduin vihdoin viimein lukemaan pari minulle uutta klassikkoa.

[Janita · Rating 4 out of 5]

3,5⭐

[Samu · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva, tykkäsin tästäkin. Ehkä kohderyhmää ajatellen vähän liian paksu, mutta ihan mielenkiintoista analyysia (pääasiallisesti) länsimaisen mieskirjallisuuden klassikoista. Alussa kritisoidaan kaanonin miesvoittoisuutta, mutta on silti päädytty käsittelemään hyvin perinteisen kaanonin mukaiset klassikot. Mikäs siinä, tavallaan, mutta hämmennyin, kun odotin jotain vähän muunlaisia nimiä alkusanojen perusteella.

[oona ☾ · Rating 5 out of 5]

Eipä ole aiemmin koulua varten luettu kirja ollut näin viihdyttävä ja kiinnostava! Tässä tuli mukava tietopläjäys länsimaalaisesta klassikkokirjallisuudesta, johon oli todella helppoa päästä mukaan kiinnostavan kerronnan avulla. Enpä oikein keksi mitään valitettavaa

[Elsi · Rating 5 out of 5]

Tämä houkutti huomattavasti enemmän kuin paksu oppikirja. Sisäistin myös varmasti paljon enemmän tietoa, kuin yhdestäkään koulukirjasta samassa ajassa kykenisin. Samanaikaisesti nautin matkasta, ja sain pinon lukuvinkkejä tuleviin klassikontaltutushetkiin. Niin moneen kärpäseen osuin yhdellä iskulla, ettei voi kuin hymyillä ja lähettää Laaksolle kiitoksen.

[Anu Eerola · Rating 4 out of 5]

Mukavaa ja sivistävää luettavaa! Opiskeluaikana olen suurimman osan näistä kahlannut, mutta joukossa oli uusiakin tuttavuuksia, kuten Miltonin Kadotettu paratiisi. Muutamassa Goodreads-arvostelussa on pohdittu, kuulostaako nuorisoa kosiskeleva kieli kymmenen vuoden päästä vanhentuneelta ja nololta. Sitä minäkin mietin, mutta enemmän Laakson ensimmäisen Taltuta klassikko -kirjan kohdalla. Nyt varmaan tiesin jo, mitä odottaa, ja hymyilin vain menemään.

Pidin kirjassa erityisesti siitä, että kontekstia ja juonta avattuaan Laakso myös tutkii teoksia nykyajan arvojen näkökulmasta esimerkiksi pohtimalla, onko Ylpeys ja ennakkoluulo feministinen romaani tai syyttämällä Robinson Crusoeta kolonialismista ja rasismista. Myös lukukokemuksesta puhutaan - millaista on lukea metafiktiivistä Jos talviyönä matkamies -romaania tai venäläisklassikkoa, jossa henkilöitä kutsutaan milloin milläkin jostain monista nimistä omituisesti muodostetulla lempinimellä.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Hauska, kiinnostava ja
hyödyllinen

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Kirjallisuudentutkija Maria Laakso on kirjoittanut kolme Taltuta klassikko -kirjaa, jotka esittelevät kirjallisuuden kanonisoituja klassikoita kepeällä ja humoristisella otteella. Minun lukulistalleni kirjat potkaisi Takakansi-podcastin jakso, jossa Laakso oli vieraana puhumassa kirjoista. Ensimmäisenä lukuvuoron sai trilogian keskimmäinen, joka käsittelee länsimaisen kirjallisuuden klassikoita.

Kirja käy läpi länsimaisen kirjallisuuden perinteiset periodit: antiikin, keskiajan, renessanssin, valistuksen, romantiikan, realismin, modernismin ja postmodernismin. Jokaiselta aikakaudelta esitellään yleensä kaksi teosta, eli yhteensä kirja käy läpi 16 klassikkoteosta. Määrä on sinänsä aika pieni, mutta käsittely on perinpohjaista, joten kirjalle tulee jo tällä kattauksella mittaa yli 300 sivua.

Otos on edustava. Totta kai listalta puuttuu vaikka mitä, mutta haastaisin silti lukijat kehittelemään paremman kuudentoista kirjan setin koko länsimaisen kirjallisuuden historiasta kirjan kohderyhmä huomioon ottaen. Valistuksen ajalta on esimerkiksi poimittu Robinson Crusoe ja Gulliverin retket , kumpikin todella tuttuja, mutta myös monin osin tuntemattomia klassikoita. Tavoitteena on ollut pöyhiä sitä klassisisinta kaanonia, mutta toisaalta mukaan on haettu myös keskimääräistä kaanonia enemmän naiskirjailijoita.

Laakson tyyli käsitellä kirjoja on reipas ja vauhdikas. Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin tapahtumia Laakso tiivistää esimerkiksi tähän tapaan:

Muiden aviosuunnitelmien kanssa vaikuttaa käyvän kalpaten. Niin Bingley kuin Darcykin katoavat kuvioista. Janen sydän särkyy, kun Bingley ghostaa hänet. Elizabeth saa myöhemmin tietää syyn, kun hän matkustaa Charloten ja Collinsin luo kylään. Mestoille sattuu nimittäin myös Darcy, joka eräänä tunteikkaana hetkenä ottaa ja Elizabethin hämmästykseksi kosii. Kosinta on täysi farssi. Ei ole leivokseen piilotettua sormusta tai hurraavan urheilustadionin edessä suoritettua polvistumista. On vain Darcyn niljake, joka alentuvaan tyyliinsä kertoo, että no hei voisin minä sinut naida, vaikka oletkin köyhä, vaatimattoman näköinen ja huonosti kasvatettu.

Nuorisokieli ei mene överiksi, vaan kirja on oikein sujuvasti ja hauskasti kirjoitettu. Kyllä tämä vähemmän tosikoille aikuisillekin sopii. Humoristisuus ei myöskään tarkoita lukijoiden aliarvioimista, vaan Laakso iskee kyllä kiinni oikeisiin asioihin, ei arastele kirjallisuustieteellisiä käsitteitä (jotka kyllä selvitetään aina hyvin) ja pohdiskelee esimerkiksi useamman sivun verran Jane Austenin teosten yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja Ylpeyden ja ennakkoluulon feministisyyttä – antamatta sitten asiaan selkeää yksiselitteistä vastausta, koska sellaista ei ole.

Kirjassa on Johanna Rojolan kuvitus. Kovin paljon kuvitusta ei ole, mutta Rojolan piirrokset tuovat mukavasti lisäväriä kirjaan. Laura Lyytisen graafinen suunnittelu ansaitsee myös maininnan: kirja on kaikkinensa oikein miellyttävän näköinen ja mukavaa luettavaa. Minttu Mustakallion lukemaa äänikirjaa on kehuttu paljon ja pikaisella koekuuntelulla sitä kelpaa kyllä suositella. Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus on erinomainen johdatus länsimaisen kirjallisuuden historiaan ja kehityskulkuihin, joka sopii kenelle tahansa, joka haluaa perehtyä aiheeseen kepeällä ja hauskalla otteella.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 5 out of 5]

Kirjassa Laakso esittelee länsimaisen kirjallisuuden klassikoita helposti lähestyttävällä tavalla. Pidin tästä jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta, joka keskittyy suomalaisen kirjallisuuden klassikoihin. Tämäkin kirja on selkeästi ensisijaisesti nuorille suunnattu, mutta kieli ei ole samalla tavalla paikoittain vaivaannuttavaa kuin ensimmäisessä osassa. Kuitenkin kieli on yhä niin sanotusti nuorten kieltä, mutta paljon onnistuneemmin. Lisäksi kirjassa on enemmän kirjallisuus- ja kielitieteellisiä käsitteitä, mistä nautin suuresti - nekin toki hyvin kohdeyleisö huomioiden selitettynä.

Kirja myös huomioi klassikoiden aika- ja paikkasidonnaisuuden loistavasti, ja huomiot joidenkin kirjojen rasistisuudesta sekä pohdinnat feminismistä ovat kirjassa täysin paikoillaan. Kohderyhmästä huolimatta kirja sopii hyvin myös aikuisille lukijoille, sekä niille jotka ovat jo klassikkonsa lukeneet että niille jotka klassikkoja eivät ole lukeneet.

[evil · Rating 4 out of 5]

Maria Laakson Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus on kammottavasta anglismistaan huolimatta oivallisesti koottu ja kerrottu tietokirja länsimaisen kirjallisuuden (ehkä) tunnetuimmista teoksista. Kirja on suunnattu nuorille, ja vaikka kirja käyttää värikästä nuorisokieltä, jossa ei someviittauksilta säästellä, sopii se kaikenikäisille klassikontaltuttajille.

Tekstimassa on jaoteltu selkeästi aikakausittain, ja jokaisesta aikakaudesta esitellään useampia teoksia – osaa tietysti laajemmin ja sitaattien tuella. Teos avaa aikakausien piirteitä ja esittelee tarpeen tullen kirjallisuudentutkimuksen keskeisiä käsitteitä, kuten ajatuspuhetta ja akrostikoneja. Myös kontekstit nostetaan esiin. Laakso ei myöskään anna kaanonin hämätä, vaan tuo esiin myös kritiikkiä, joita taltutettavat teokset ovat aikoinaan (ja tänä päivänä) saaneet. Kirjailijoidenkin taustat avataan. Tämän luettuani aion ehdottomasti jatkaa suomenkielisten klassikoiden taltuttamisen parissa. ✧



4 stars

[Valtteri Vainio · Rating 4 out of 5]

Ei yhtä hyvä kuin aikaisempi osa, mutta silti hyvä, taitavasti kirjoitettu ja tiivis tietopakkaus. Opin paljon tästä kirjasta. Klassikoista, kirjallisuuden eri aikakausista ja vaikka en voi mitenkään muistaa kaikkea mitä tässä kerrottiin, koska luin tämän aika nopeasti, ehkä liian nopeasti tämän kirjan kannalta. Mutta kiinnostavaa oli.
Nyt luen fiktiota ja pidän taukoa tietokirjoista, koska koulun takia joutuu lukemaan faktaa jo, mutta aion lukea kolmannen osa, koska se kiinnostaa minua eniten.

[Koivula]

Tykkäsin, kun oli myös taustatietoa, ajankuvaa jne kirjoista ja tietoa myös kirjailijoista.
Taltutettavat klassikot: Odysseia, Kuningas Oidipus, Jumalainen näytelmä, Hamlet, kadotettu paratiisi, Robinson Crusoe, Gulliverin retket, Nuoren Wertherin kärsimykset, Ylpeys ja ennakkoluulo, Frankenstein. Uusi Prometheus, Rouva Bovary, Rikos ja rangaistus, Mrs Dalloway, Huomenna hän tulee, Jos talviyönä matkamies, Minun kansani, minun rakkaani. (Luettuna 8, joista tosin kaksi lasten versioina).
Popsugar: 38 (Two books with the same title)

[Leena · Rating 4 out of 5]

Viihdyttävä, rakenteeltaan punnittu ja ulkoasultaankin mainio kirja. Maria Laakso puhaltaa pölyt pois klassikoista rempseällä otteella ja kielellä. Kirja lienee suunniteltu yläkouluikäisille, mutta se ei lukemista haitannut. Paljon tästä tarttui mieleen, vaikka olen ammoin kirjallisuutta opiskellutkin. Välillä nauroin vesissä silmin, hauska kirja.

[Tytti Hirvonen · Rating 4 out of 5]

Tämä jatkoi samaa hulvatonta kerrontaa mitä edeltäjänsä. Tässä kirjassa esitellyt klassikot ovat minulla kaikki lukematta, joten tämän teoksen kautta niihin oli miellyttävää ja helppoa tutustua. Ihailen kirjailijan taitoa saada vaikeat asiat kerrottua helposti, humoristisesti ja nykykielellä. Toivottavasti näitä osataan hyödyntää monipuolisesti.

[Jaana · Rating 4 out of 5]

Tällaiselle kukkahattutädille kirjan kielenkäyttö oli turhankin roisia, mutta varmaa myös on, että juuri railakkaan kielen takia kirja on niin helposti luettava. Eikä kyseessä kuitenkaan ole pelkästään jokin yleisönkosiskelukirja, vaan kokenutkin lukija saa tästä uusia oivalluksia.

[Dani · Rating 4 out of 5]

Anekdoottitiivistysten kuningatar Maria Laakso jälleen vauhdissa. Piirun verran asiallisempi (lue: vähemmän hauska) kuin edeltävä suomiklassikoiden taltutusopas, mutta aivan mahtavahan tämäkin on.

[Kelsier/Roona · Rating 5 out of 5]

Onko länsimaisen kirjallisuuden tuntemuksessasi aukkoja? Korjataan tilanne! Valtavasti huomiota ja kiitosta saaneen Taltuta klassikko! -tietokirjan jatko-osa kääntää katseensa länsimaisen kirjallisuuden merkkiteoksiin. Teos tarjoilee tarkasti valikoituja klassikoita ja esittelee ne railakkaan humoristisesti – houkutellen samalla lukemaan ja tulkitsemaan. Tervetuloa kyytiin! Kirjoittaja Maria Laakso ja kuvittaja Johanna Rojola.

Hauskaa oli kuten suomalaisten klassikoidenkin parissa, etenkin kun näistä useampi oli minulle henkilökohtaisesti tuttu kuin kotimaisista vastaavista. Odysseia ja Kuningas Oidipus olivat tietysti antiikin tutkijalle tuttuja. Ja olen minä James Joycen Ulysseksenkin lukenut ja sitä en tosiaan kenelle tahansa klassikon taltuttajalle suosittelisi!

Nuoren Wertherin olen lukenut saksaksi (no, suomennos kulki koko ajan siinä vierellä, tentissä testattiin enemmän sisältöä kuin sitä oliko lukenut Käsimykset alkuperäiskielellä vai suomeksi) ja Frankensteinin englanniksi (yliopiston päätykokeisiin!).

Ylpeys ja ennakkoluulo taittui suomeksi vasta aivan äskettäin. Muista taltutetuista teoksista olivat tuttuja myös Robison Crusoe, Hamlet ja Gulliverin retket, kaikki jonkinlaisina elokuvasovituksina. Ja onhan Danten Helvettikin tullut tutuksi historian opinnoissa. Nauroin hyville sutkauksille välillä ääneen. Kuvitus on myös osuva.