Psykopatian monet kasvot

by Jari Sinkkonen

”Olosuhteilla on suuri vaikutus. Lämpimällä, lapsen tarpeet huomioonottavalla vanhemmuudella on merkitystä psykopatian geneettisen alttiuden vastavoimana.”

Psykopatian monet kasvot vie lukijan psykopatian vääristyneeseen maailmaan. Psykopatia on vakava persoonallisuushäiriö, joka ei sisälly diagnoosinimikkeenä mihinkään tautiluokitukseen. Ilmiötä tutkitaan aktiivisesti, etualalla ovat geneettiset ja neurobiologiset tutkimukset, mutta myös kielteisillä lapsuudenaikaisilla kokemuksilla on oma merkityksensä.

Psykopatian käyttäytymispiirteistä kauaskantoisimmat vaikutukset sekä yksilön että ympäröivän yhteisön kannalta ovat empatiakyvyttömyys, syyllisyydentunteen puuttuminen, väkivaltaisuus ja toistuvat rikokset. Psykopatian tuottamat haasteet ja kustannukset ovat suuria. Ne ulottuvat tunnekylmien lasten ja nuorten harjoittamasta julmasta kiusanteosta nuorten ja aikuisten tekemiin suunnitelmallisiin rikoksiin, jotka ovat kauheimmillaan sarjamurhia.

Psykopatian monet kasvot soveltuu lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille, aikuispsykiatrian ja vankeinhoidon ammattilaisille sekä muille aiheesta kiinnostuneille.

Genres: Nonfiction, Psychology, Finnish Literature, Audiobook

248 pages, Paperback

First published October 27, 2021

About the author

Jari Sinkkonen is a Finnish pediatric psychiatrist.

Reviews

[Alma · Rating 3 out of 5]

Kaiken self-help psykologiakirjallisuuden seassa on kiva lukea teoksia, jotka ovat enemmän suuntautuneita psykologian ilmiöihin ja niitä koskevien tutkimustulosten erittelyyn. Tässä tuli varsin kattava paketti aiheesta.

Pisteitä ropisee kahdesta seikasta. Ensinnäkin kirja on mielestäni vähän hajanainen rakenteeltaan. Toisekseen Sinkkonen psykologisesti arvioi useita todellisia henkilöitä, joista monia Sinkkonen ei ole tavannut ja joiden julkisuuskuvakin on tiedoiltaan vajaavaista. Itse suhtaudun varauksellisesti siihen, että psykologit - vaikka ammattilaisia ovatkin - esittäisivät diagnooseja ihmisistä hajanaisten julkisuuden tietojen perusteella. En sano etteikö näin voisi koskaan pätevästi tehdä tai että tulokset olisivat aina vääriä, mutta jotenkin... Jos olisin itse julkkis, en haluaisi lukea lehdistä itsestäni diagnoosinimikkeitä kaiken nähtäville.

[Jaana Angeria · Rating 2 out of 5]

Kiinnostavia tutkimustulosesittelyä ja tapauskertomuksia, mutta monin paikoin paljon luettelointia, toistoa ja etenkin erikoissanastoa, joka kielii siitä, että teos on tarkoitettu psykiatrian ammattilaisille, ei niinkään muille lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille, kuten takakansitekstin perusteella oletin.

"Psykopaatien harmaan aineen tiheys oli normaalia matalampaa orbitofrontaalisen kuorikerroksen alueella ja anteriorisessa insulassa. Heidän reaktionsa väkivaltaan olivat muita voimakkaampia talamuksessa orbitofrontaalisen korteksin, insulan ja cingulumin kuorikerroksen alueella."

Välillä termit oli selostettu, välillä ei. Kerran todettiin, että on näille suomenkielisetkin nimet, muttei niiden käyttö asiaa selvennä. Latinalla mentiin.

Kiinnostavaa oli kiusaajien taustojen ja kiusaamisen syiden erittely, samoin monet tarinat.

Mieleen parhaiten jäi Ari, 12-vuotias poika, jota vanhemmat pitivät täydellisenä, mutta koska tämä ei tietenkään täyttänyt odotuksia, hän pönkitti itsetuntoaan käyttäytymällä ilkeästi ja ylimielisesti. Koulussa hän väheksyi aineita, joissa ei menestynyt, ja kehuskeli niillä, joissa menestyi. Hän nöyryytti ja kiusasi mutta huolehti, ettei välituntivalvoja nähnyt. Vanhemmat eivät uskoneet poikansa olevan kiusaaja vaan suunnittelivat vain tälle hienoa uraa.

Psykologi ja kirjailija Alice Miller lienee ollut narsisti. Ainakin pojalleen hän oli karsea äiti, vaikka kirjat ja julkaisut antaisivat olettaa ihan jotain muuta. Tunnetuista sarjamurhaajista, kuten Ted Bundy ja Charles Manson, en tiennyt entuudestaan juuri mitään. No, nyt tiedän heidän taustoistaan ja teoistaan aika paljon. Lopussa Hitleristäkin tuli minulle uutta tietoa ja myös historiakertaus natsien noususta.

Kirjan rakenne on jotenkin sekava. Kirja loppuu varsin yllättäe, ja lisäksi väliotsikot eivät tunnu läheskään aina toimivilta, vaikka ne usein ovat "myyviä". Lisäksi alussa kerronta oli vähän turhan tuttua Rutger Bregman Hyvän historiasta (vankilakoe, autiosaari ja pojat).

Tässäpä vähän sekalaiset mietteet tästä teoksesta. Antaisin 2,5, jos olisi mahdollista. Pyöristän alaspäin, koska olin monta kertaa jättää kirjan kesken.

[Tuukka · Rating 5 out of 5]

Tykkäsin tutkimusjulkaisujen referoinnista, mitä oli paljon tässä kirjassa. Sopivan popularisoitua tiedettä minulle. Välillä viitattiin fiktiivisiin kertomuksiin, mikä oli ehkä hieman irrallista. Kuitenkin sen verran mielenkiintoinen kirja, että annan viisi tähteä.

[Katri · Rating 5 out of 5]

Mielenkiintoinen ja hyvä tiivistelmä aiheesta. En itse tiennyt juurikaan mitään psykopatiasta ja sain tästä hyvin jäsenneltyä ja selkeää tietoa. Aiheeseen jo perehtyneelle tämä on lähinnä perusasioiden kertaamista.

[Kati · Rating 3 out of 5]

Kolme ja puoli tähteä. Aiheeseen jo perehtyneelle ei kauheasti uutta. Loppui oudon töksähtäen, jonkinlaista yhteenvetoa ja loppusanoja jäin kaipaamaan.

[Irene Piipponen · Rating 3 out of 5]

Aihe sen verran tuttu, ettei varsinaisesti mitään uutta kirjassa tullut. Varmasti hyvä perusteos niille kelle aihe on uusi.

[Markus Lustig · Rating 5 out of 5]

Hyvä, napakka ja ajantasainen päivitys psykopatiaan ja tuoreeseen tutkimustietoon. Selkeästi ja kansantajuisesti kirjoitettu, aukeaa myös maallikolle.