Uudenvuoden ilotulitusten paukkuessa nainen istuu rikkoutuneessa junassa sydän murskana. Siitä eteenpäin viikot laahaavat pohjamudissa, mutta jotenkin on selvittävä, varsinkin kun kaikkien henkilökohtaisten riesojen lisäksi maailman päälle lankeaa kirottu virus ja sulkee rajat. Alexandra Salmelan uutuus punoo esiin erityislaatuisen vuodenkierron viikko viikolta - kuka sitä paitsi tietää tarkasti, kuinka monta viikkoa kurjaan vuoteen mahtuu. Ehkä 56? Kunkin viikon kertoja on eri nainen, mutta maailmantila ja suunta on sama, ylös alas sahaava ja tasaisen harmaa.
56, oletan on self-help-bitch-littiä kirkkaimmillaan. Se kokeilee ja ivaa autofiktiota, naurattaa ja kiusaannuttaa. Se on röyhkeää mentaalistripteasea, joka ei kaihda pahimpiakaan kliseitä tai itsesäälissä rypemistä. Salmelan rohkea episodiromaani on 57:n naisen saumoista repeävä yhteistyöprojekti nimeltä ”EHKÄ MINÄ”, konseptialbumi ilman häiritseviä kohokohtia. Tai sitten ei. Oletetaan.
Alexandra Salmelan (s. 1980 Bratislavassa, Tšekkoslovakiassa) esikoisromaani 27 eli kuolema tekee taiteilijan palkittiin ilmestymisvuonna 2010 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla, oli Finlandia-ehdokas ja voitti Kaiharin kulttuuripalkinnon. Salmela on julkaissut lyhyttä ja pitkää proosaa, pienille ja isoille, sekä suomeksi että slovakiksi. Viimeisin kirja, kiitetty lastenromaani Mielikutitusystävä ilmestyi syksyllä 2019.
Alexandra (Saša) Salmela on syntynyt vuonna 1980 Bratislavassa, silloisessa Tšekkoslovakiassa.
Pienestä pitäen hän on kirjoittanut lukuisia laadultaan hyvin eritasoisia runoja, satuja, kertomuksia ja draamoja, osallistunut moneen kirjoituskilpailuun, saanut muutaman tunnustuksen ja voittanutkin kerran. Vuoden 1999 jälkeen hän ei ole onneksi enää kirjoittanut yhtään runoa.
Hän on valmistunut teatteridramaturgiksi Bratislavan Teatterikorkeakoulusta ja suomen kielen ja kirjallisuuden maisteriksi Prahan Kaarlen yliopistosta. Nykyään hän asuskelee kaupungin ja erämaan välimaastossa ja pohtii, mitä tekisi elämälleen.
Saša je výborná, umne rozmieňa zážitky, pocity a predstavy na drobné, aby ich zase pospájala do veľmi rozmanitej mozaiky. Rozhovor so Sašou tu: https://www.plan.art/plan/litera-plan...
Alexandra Salmela ei ole saanut suomalaisissa kirjallisuuspiireissä siinä määrin arvostusta kuin hän ansaitsisi. Toki hänen esikoisteoksensa 27 eli kuolema tekee taiteilijan (Teos, 2010) sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, mutta sen jälkeen Salmelasta on pidetty kovin vähän meteliä. Aihetta kyllä olisi, kuten hänen uusin teoksensa 56, oletan osoittaa.
Salmelan romaani on saanut nimensä siinä kerrotusta 56 eri naisen tarinasta, jotka on nimetty naisten etunimien mukaan. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että vaikka naiset ovat eri nimisiä osa heistä esiintyy tarinoissa useamman kerran. Avautuu myös mahdollisuus, että kaikki 56 tarinaa kertovat yhden ja saman henkilön eri puolista, johon viittaisi naisten nimien jälkeen kirjoitetut suluissa olevat tarkennukset, joka toimivat myös tulkinnallisina vihjeinä.
Esimerkkejä:
Salome (yksittäisen ihmisen kuolema on tragedia)
Anna-Stiina (sadonkorjuuaikaan ammattiylpeys syntyy uudelleen)
Edith (listat lisäävät turvallisuudentunnetta)
56, oletan on korona-ajan kirjallisuutta ja pandemia ja siihen liittyvä eristäytyminen ja sen seurauksena oleva yksinäisyys ovat enempi vähempi naisten elämään vaikuttavia tekijöitä. Teoksesta on löydettävissä myös autofiktiivisyyttä, joka tulee esiin selvimmin mm. tarinassa numero 3, jonka otsikkona on 'Hän (alexandra)' ja jossa kyseinen Hän pyrkiessään keskittymään joogatunnin liikkeisiin saa ajatuksen, että "hän voisi tosiaan kirjoittaa, jotain, joka viikko, vuoden ajan."
Jos kirjoittaa vuoden ajan tarinan / viikko on 52-viikkoisen vuoden tuloksena 56 tarinaa. Näinhän se menee.
Myöhemmin tarinassa numero 39 'Freya (56, oletan)' taas Freya puhuu "autoterapeuttisesta" kirjoitusprojektistaan, joka kantaa nimeä '56, oletan'.
Salmela leikkii onnistuneesti autofiktiivisyyden kanssa. Hän tuo sitä sekä esiin, että samanaikaisesti ironisoi sen käyttöä.
56, oletan on fragmentaarinen ja kokeellinen romaani ja edustaa juuri sen tyyppistä onnistunutta kokeellisuutta, jossa kokeellisuus on kirjallisuuden palveluksessa, eikä toisin päin. Varsinaisia tarinoita edeltävä tarina 'Alkunainen' toimii lähtötelineenä sille, mitä on tulossa. Kun Alkunaisen tapaaminen miehen kanssa ei onnistu hän menettää itsensä ja tarinan lopussa hän on supistunut pelkäksi A:ksi. Salmelan romaanissa miehet ovat enimmäkseen tyyppejä, jotka jättävät naiset.
56, oletan sisältää varsin huomattavan määrän kerronnallisia ja kielellisiä nerokkuuksia. Paikoin mennään absurdismin puolelle, kuten käy tarinassa nimeltä 'Valeria (hajoamispiste)', joka kertoo Valeriasta, joka pandemiasta johtuen kokee pakoksi yliharrastaa liikuntaa ja vähitellen hänen ruumiinosansa alkavat putoilla ja irtoilla. Tarinassa 'Margeeta (taikinarakkaus)' nimihenkilö taas tekee taikinaa, joka paitsi paljastaa rakkauden olemuksen yltyy lopulta tappajaksi. Tarinassa 'Camilla (hyötykasvinhoidon terapeuttisista aspekteista' tomaatit villiintyvät pahemman kerran.
Teoksen absurdeista tarinoista löydän jotakin samaa riemukasta tunnelmaa ja realistisen metamorfoosia kuin Anu Kaajan novellikokoelmassa Muodonmuuttoilmoitus (Teos, 2017). Myös 56, oletan -teoksen feministisistä havainnoista voi löytää jonkinasteista sukulaisuutta Kaajan novellikokoelmaan.
"Ei siitä ole kauan kun oli Suloinen Jane, jota havittelivat kaikki. Lady Jane, jolle uskotaan sielu, ruumis ja kohtalo. Kuningatar, suurin piirtein. Nyt hän on enää pelkkä Jane. Ei kenenkään vaimo."
56, oletan on älykäs, mahtavasti hillitön ja kokeellisen hilpeästi kuplahteleva romaani, joka tulee kertoneeksi paljon niistä olosuhteista, joiden kanssa olemme pari viime vuotta eläneet ja yrittäneet tulla toimeen. Ja kuten Salmelan romaani viimeisellä sivullaan muistuttaa: MINÄ OLEN TAIDE! Tähän ei ole muuta lisättävää kuin että SINÄKIN OLET TAIDE!
zranena girlie, get over him! (takto to dopadne, ked citate “mentalny striptiz” (s. 218) druheho cloveka – pri vacsine poviedok som bola maximalne sustredena, no i tak zufalo dezorientovana) ;(
suorapuheinen,erilainen,fragmentaarinen, kokeileva,ehkä autofiktiivinenkin tarinakokoelma, joissa Salmela esittelee 56 eri naista tai saattaa olla, että ehkä hän esittelee vain muutaman tai yhden naisen eri puolineen (ja mm.Taudin ja Kuoleman). Ehkä teos on kirjoitettu projektina vuoden ajan luku per viikko, ja silloin niitä tulee 56… selkeästi korona on pidentänyt Salmelan vuotta…
Salmela sekoittaa totuudellisuutta ja sumutusta, luulen ja oletan, en ole varma sillä juurikin lievä epäselvyys päähenkilöissä ja kerronnan tapa on genreä uudistava, raikas tuulahdus
Taiturillista ja rikasta kieltä, erikoisia tulokulmia, veitsenteräviä havaintoja naisten elämäntilanteista ja samaistumispintaa. Parasta teoksessa oli kuitenkin juuri kieli.