What do you think?
Rate this book
Margarita
Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmisen kuoreen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat.
Senni hieroo kylpylän vieraita kuten isäkin aikoinaan, mutta haaveilee lähtevänsä kauas pois. Mikko on sotamies, joka pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää viimeisen taistelun lähestyvän. Antti tutkii metsiä ja päättää, mikä alue liitetään kansalliseen menestystarinaan ja mikä säästetään. Jokainen heistä noudattaa annettuja määräyksiä, ja sen jälkeen kaikki on toisin.
1950-luvulla Suomen metsiin ja ihmisiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Margarita näyttää menestystarinan kääntöpuolen ja sen, mitä valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi yksilön kannalta tarkoittaa. Romaani havainnollistaa monien ajankohtaisten aiheiden juuria: Finlandia-ehdokkaana olleen Kultarinnan (2014) lailla Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa.
Senni hieroo kylpylän vieraita kuten isäkin aikoinaan, mutta haaveilee lähtevänsä kauas pois. Mikko on sotamies, joka pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää viimeisen taistelun lähestyvän. Antti tutkii metsiä ja päättää, mikä alue liitetään kansalliseen menestystarinaan ja mikä säästetään. Jokainen heistä noudattaa annettuja määräyksiä, ja sen jälkeen kaikki on toisin.
1950-luvulla Suomen metsiin ja ihmisiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Margarita näyttää menestystarinan kääntöpuolen ja sen, mitä valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi yksilön kannalta tarkoittaa. Romaani havainnollistaa monien ajankohtaisten aiheiden juuria: Finlandia-ehdokkaana olleen Kultarinnan (2014) lailla Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa.
580 pages, Mass Market Paperback
First published January 1, 2020
223 people are currently reading
3022 people want to read
About the author
Anni Kytömäki
8 books86 followersAnni Kytömäki on palkittu suomalainen kirjailija. Koulutukseltaan hän on luontokartoittaja. Kytömäen esikoisteos Kultarinta oli ehdolla vuoden 2014 Finlandia-palkinnon ja Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Kultarinta palkittiin Kaarlen palkinnolla, Tulenkantaja-palkinnolla ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla. Margarita-romaani voitti vuoden 2020 Finlandia-palkinnon.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 364 reviews
October 24, 2020
Voisiko Anni Kytömäelle antaa Nobelin, Bookerin, Pulitzerin, tai jotain? Minun mielestä pitäisi. Finlandia-palkinto on liian piskuinen Annille. Jokainen hänen kirjoistaan on ollut edellistä parempi, ja siksi epäiröinkin antaa Margaritalle 5 tähteä. Mitä jos seuraava on vielä parempi? En kyllä tiedä, miten se olisi mahdollista, mutta Anni saattaisi tietääkin.
Kytömäen teksti ja siihan upotettu luontokuvaus on aivan yhtä aistikasta ja ilmaisuvoimaista kuin ennenkin. Tästä puuttui kuitenkin Kultarinnan ajoittainen raskaus ja mukana oli enemmän jännitystä, kuin kummassakaan aiemmassa. Tempokin oli juuri sopiva, eli tunnelmiin upposi kunnolla, mutta tarina silminnähden eteni koko ajan.
Margarita alkaa kahdessa aikatasossa. On nimetön sotilas jatkosodan rintamalla, ja isänsä sodassa menettänyt Senni 1950-luvulla. Raskaista menetyksistä huolimatta elämässä on hyviä hetkiä ja kauneutta. Kun sitten molemmat ajautuvat hengenvaaraan kadotamme toisen kertojista, ja toinenkin hajoaa pahasti. Tapahtumien kulku vaikuttaa selvältä, vaan eipä olekaan. Kesäyön hämärä ja järkkynyt mieli jättävät todelliset tapahtumat pitkäksi aikaa hämärän peittoon. Kauheasti en halua tapahtumia paljastaa, sillä jännite ja epätietoisuus olivat Margaritan suola.
Mihin muuhun pitäisi Margaritaa lukiessa varautua? Metsään ja hyttysiin, jääkylmiin puroihin sekä siellä lymyileviin ikivanhoihin raakkuihin. Ihmisruumiin ja -mielen vikatiloihin, sillä kuten eräs kirjan henkilöistä sanoo: “Ihminen on kokeiluasteella. Luonto ei ole taideteos vaan horjuva hahmotelma”. Ja saisiko tästä lähin kaikki paksut kirjat tällä ohuen ohuella paperilla. Melkein 600-sivuiseksi kirjaksi tämä oli ihanan kevyt lukea!
Kytömäen teksti ja siihan upotettu luontokuvaus on aivan yhtä aistikasta ja ilmaisuvoimaista kuin ennenkin. Tästä puuttui kuitenkin Kultarinnan ajoittainen raskaus ja mukana oli enemmän jännitystä, kuin kummassakaan aiemmassa. Tempokin oli juuri sopiva, eli tunnelmiin upposi kunnolla, mutta tarina silminnähden eteni koko ajan.
Margarita alkaa kahdessa aikatasossa. On nimetön sotilas jatkosodan rintamalla, ja isänsä sodassa menettänyt Senni 1950-luvulla. Raskaista menetyksistä huolimatta elämässä on hyviä hetkiä ja kauneutta. Kun sitten molemmat ajautuvat hengenvaaraan kadotamme toisen kertojista, ja toinenkin hajoaa pahasti. Tapahtumien kulku vaikuttaa selvältä, vaan eipä olekaan. Kesäyön hämärä ja järkkynyt mieli jättävät todelliset tapahtumat pitkäksi aikaa hämärän peittoon. Kauheasti en halua tapahtumia paljastaa, sillä jännite ja epätietoisuus olivat Margaritan suola.
Mihin muuhun pitäisi Margaritaa lukiessa varautua? Metsään ja hyttysiin, jääkylmiin puroihin sekä siellä lymyileviin ikivanhoihin raakkuihin. Ihmisruumiin ja -mielen vikatiloihin, sillä kuten eräs kirjan henkilöistä sanoo: “Ihminen on kokeiluasteella. Luonto ei ole taideteos vaan horjuva hahmotelma”. Ja saisiko tästä lähin kaikki paksut kirjat tällä ohuen ohuella paperilla. Melkein 600-sivuiseksi kirjaksi tämä oli ihanan kevyt lukea!
November 19, 2020
Huhhuh, olen sanaton.
Ajatuksia joita kulki päässäni kun luin: kaunis, hengittävä, niin täynnä eloa, luontoa, ilmaa, elämää, tuskastuttavan lohduton ja sitten heti perään lohdullinen, ihan kuin joku silittäisi ihoa pitkin ja kertoisi että kaikki on hyvin. Satumainen, mutta kuin totta. Satua, mutta kuin tapahtunut. En tiedä, olen ihan mykistynyt, viimeiset neljäkymmentä sivua itkin ihan vain sen takia, että miten kirjallisuus voikin olla näin täydellistä.
Ajatuksia joita kulki päässäni kun luin: kaunis, hengittävä, niin täynnä eloa, luontoa, ilmaa, elämää, tuskastuttavan lohduton ja sitten heti perään lohdullinen, ihan kuin joku silittäisi ihoa pitkin ja kertoisi että kaikki on hyvin. Satumainen, mutta kuin totta. Satua, mutta kuin tapahtunut. En tiedä, olen ihan mykistynyt, viimeiset neljäkymmentä sivua itkin ihan vain sen takia, että miten kirjallisuus voikin olla näin täydellistä.
September 14, 2020
Jälleen kerran vaikuttava teos Anni Kytömäeltä. Kirja vaikutti hämmentävän ohuelta Kytömäen aikaisempien tiiliskivien rinnalla, mutta selitys löytyi uudesta markkinoiden ekologisimmaksi kehutusta paperilaadusta, joka teki sivuista ohuita ja kirjasta tuntuvasti runsasta sivumääräänsä ohuemman. Hauska nähdä aatemaailmalleen näin uskollinen kirjailija.
Margarita on polveileva tarina, jossa on Kytömäen kirjoja lukeneille tuttuja aineksia. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa 1950-luvulle, päähenkilönä on nuori hieroja Senni Sarakorpi, joka työskentelee Kankariston kylpylässä jatkosodassa kaatuneen isänsä jalanjäljissä. Sateisen kesäyön tapahtumat johtavat kauaskantoisiin seurauksiin, jotka vievät Sennin lopulta pois kylpylästä.
Myöhemmin Senni löytää tiensä Helsinkiin, jossa tarvitaan apujoukkoja polioepidemian uhrien avuksi. Senni pääsee siinä sivussa opiskelemaan lääkintävoimistelua ja kohtaamaan uudenlaista elämää pääkaupungissa.
Margarita oli hieno kirja, jossa ei toisaalta pintapuolisesti tapahdu suuria asioita, mutta jossa kuitenkin riittää pureskeltavaa ja ihmeteltävää. Luonnon kuvaus on totuttuun tapaan erinomaista ja on hauskaa, miten jokihelmisimpukka nousee yhdeksi kirjan henkilöistä. Mielenkiintoista on myös ajankuva 1950-luvulta, kun valtiolliset velvollisuudet ja sodasta toipumisen tuomat vaatimukset kohdistuvat niin ihmisiin kuin luontoonkin. Hyvät pyrkimykset voivat kääntyä yksilöitä vastaan, kun yksittäinen ihminen ei pystykään vastaamaan vaatimuksiin.
Rohkenisin tässä kohtaa nostaa Margaritan parhaaksi tänä vuonna lukemakseni kotimaiseksi romaaniksi. Hieno teos kaikin puolin, todella antoisa ja nautinnollinen lukuelämys niin kielensä kuin sisältönsä puolesta. Anni Kytömäki on noussut vaivihkaa suosikkieni joukkoon.
Margarita on polveileva tarina, jossa on Kytömäen kirjoja lukeneille tuttuja aineksia. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa 1950-luvulle, päähenkilönä on nuori hieroja Senni Sarakorpi, joka työskentelee Kankariston kylpylässä jatkosodassa kaatuneen isänsä jalanjäljissä. Sateisen kesäyön tapahtumat johtavat kauaskantoisiin seurauksiin, jotka vievät Sennin lopulta pois kylpylästä.
Myöhemmin Senni löytää tiensä Helsinkiin, jossa tarvitaan apujoukkoja polioepidemian uhrien avuksi. Senni pääsee siinä sivussa opiskelemaan lääkintävoimistelua ja kohtaamaan uudenlaista elämää pääkaupungissa.
Margarita oli hieno kirja, jossa ei toisaalta pintapuolisesti tapahdu suuria asioita, mutta jossa kuitenkin riittää pureskeltavaa ja ihmeteltävää. Luonnon kuvaus on totuttuun tapaan erinomaista ja on hauskaa, miten jokihelmisimpukka nousee yhdeksi kirjan henkilöistä. Mielenkiintoista on myös ajankuva 1950-luvulta, kun valtiolliset velvollisuudet ja sodasta toipumisen tuomat vaatimukset kohdistuvat niin ihmisiin kuin luontoonkin. Hyvät pyrkimykset voivat kääntyä yksilöitä vastaan, kun yksittäinen ihminen ei pystykään vastaamaan vaatimuksiin.
Rohkenisin tässä kohtaa nostaa Margaritan parhaaksi tänä vuonna lukemakseni kotimaiseksi romaaniksi. Hieno teos kaikin puolin, todella antoisa ja nautinnollinen lukuelämys niin kielensä kuin sisältönsä puolesta. Anni Kytömäki on noussut vaivihkaa suosikkieni joukkoon.
July 16, 2021
Kirja eteni tosi hitaasti ja oli välillä raskasta ja jopa tylsää luettavaa. Teemoja oli yritetty yhteen kirjaan saada liian monta ja ihmisten kohtaloiden yhteentörmäykset olivat melkein epäuskottava yleisiä; kaikki hahmot tuntuivat olevan jotenkin tekemisissä keskenään.
Jouduin palaamaan muutamaan kertaan takaisin tarkistamaan asioita.
Enkä ole elämässäni nähnyt vielä niin pimeää kesäyötä, että ei näkisi, kenen kanssa on tekemisissä.
Senni oli sulkeutuneisuutensa vuoksi hankala tavoittaa ja hänen tunteensa tuntuivat välillä täysin epäuskottavilta.
Kirjan kieli oli uskomattoman kaunista ja luontokuvaukset hienoja, ja simpukan ja Sennin elämät oli kiedottu kauniisti yhteen. Kokonaisuudessaan ihan luettava kirja, mutta en tiedä oliko tämä nyt ihan Finlandian arvoinen.
Jouduin palaamaan muutamaan kertaan takaisin tarkistamaan asioita.
Enkä ole elämässäni nähnyt vielä niin pimeää kesäyötä, että ei näkisi, kenen kanssa on tekemisissä.
Senni oli sulkeutuneisuutensa vuoksi hankala tavoittaa ja hänen tunteensa tuntuivat välillä täysin epäuskottavilta.
Kirjan kieli oli uskomattoman kaunista ja luontokuvaukset hienoja, ja simpukan ja Sennin elämät oli kiedottu kauniisti yhteen. Kokonaisuudessaan ihan luettava kirja, mutta en tiedä oliko tämä nyt ihan Finlandian arvoinen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 23, 2020
4.5/5
Anni Kytömäelle ominaiseen tyyliin Margarita* sisältää runsaasti sivuja, teemoja, ihmisiä ja tarinanpätkiä – kokonaisuus on iso ja vaikuttava, sen tiivistäminen vaikeaa ja mielestäni jopa vähän turhaa. Tarinan yksityiskohdat ja henkilöt on parasta oppia tuntemaan ilman suuria ennakko-odotuksia, kirjailijan määräämässä tahdissa. Sen kuitenkin mieluusti paljastan, että teos sijoittuu sotien jälkeiseen aikaan ja siinä nitoutuvat yhteen aiheet kuten sodan jättämät traumat, metsien talouskäyttö ja lääketieteen käänteet.
Kytömäen luontokuvaus hioutuu mielestäni romaani romaanilta paremmaksi:
”Kuulen sateen ennen kuin tunnen sen. Se sohisee latvoissa, etsii reittiä tavoittaa maa, harhautuu neulasille ja lehdille. Vasta tovin kuluttua ensimmäinen pisara osuu otsaani. Metsä alkaa tuoksua, ei enää suopursuilta vaan kaikelta yhdessä, se on elävä ruumis, kesä, se herää herkästi vaikka yö on vielä lähempänä eilistä kuin huomista. ”
Välillä kuitenkin tuntuu, että hän ylikäyttää koukeroisen kaunista kieltään mikä voi saada lukemisen tuntumaan raskaalta. Se on kuitenkin ainoa kritiikkini ja itse tarina todellakin toimii: rakastin päähenkilö Sennin elämän seuraamista ja hahmojen välille luodut sillat tarjosivat yllätystä tavalla missä Kytömäki loistaa. Mikään hänen romaaneistaan ei ole ollut ennalta-arvattava ja sitä arvostan valtavasti. Luen jatkossakin kaiken mitä hän julkaisee, mieluiten tietämättä tarinasta mitään etukäteen. Kytömäen kirjoihin on aina ihana uppoutua nauttimaan suomen kielen soinnukkuudesta.
”Kaupunki kuljettaa minua, kadut taipuvat edessäni ja työntävät minua niskoillaan kuin koski. Ohitan taloja, näyteikkunoita ja ihmisiä. Asfaltti on kova mutta hauras kuori, peruskallio värähtelee sen alla ja kihelmöi jaloissa. Kaupungin tilalla on joskus ollut metsä, ja hämärissä tuntuu ettei se ole kadonnutkaan. Talot kohoavat kukkuloiksi, ihmiset kohisevat elämäänsä kuin puut, yhtä vapaina omassa maailmassaan. Liidän heidän katveessaan eivät he kiinnitä minuun huomiota, tuskin näkevätkään. Pyrähdän varjosta varjoon kuin metsäänsä tutkiva tikka.”
*Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Anni Kytömäelle ominaiseen tyyliin Margarita* sisältää runsaasti sivuja, teemoja, ihmisiä ja tarinanpätkiä – kokonaisuus on iso ja vaikuttava, sen tiivistäminen vaikeaa ja mielestäni jopa vähän turhaa. Tarinan yksityiskohdat ja henkilöt on parasta oppia tuntemaan ilman suuria ennakko-odotuksia, kirjailijan määräämässä tahdissa. Sen kuitenkin mieluusti paljastan, että teos sijoittuu sotien jälkeiseen aikaan ja siinä nitoutuvat yhteen aiheet kuten sodan jättämät traumat, metsien talouskäyttö ja lääketieteen käänteet.
Kytömäen luontokuvaus hioutuu mielestäni romaani romaanilta paremmaksi:
”Kuulen sateen ennen kuin tunnen sen. Se sohisee latvoissa, etsii reittiä tavoittaa maa, harhautuu neulasille ja lehdille. Vasta tovin kuluttua ensimmäinen pisara osuu otsaani. Metsä alkaa tuoksua, ei enää suopursuilta vaan kaikelta yhdessä, se on elävä ruumis, kesä, se herää herkästi vaikka yö on vielä lähempänä eilistä kuin huomista. ”
Välillä kuitenkin tuntuu, että hän ylikäyttää koukeroisen kaunista kieltään mikä voi saada lukemisen tuntumaan raskaalta. Se on kuitenkin ainoa kritiikkini ja itse tarina todellakin toimii: rakastin päähenkilö Sennin elämän seuraamista ja hahmojen välille luodut sillat tarjosivat yllätystä tavalla missä Kytömäki loistaa. Mikään hänen romaaneistaan ei ole ollut ennalta-arvattava ja sitä arvostan valtavasti. Luen jatkossakin kaiken mitä hän julkaisee, mieluiten tietämättä tarinasta mitään etukäteen. Kytömäen kirjoihin on aina ihana uppoutua nauttimaan suomen kielen soinnukkuudesta.
”Kaupunki kuljettaa minua, kadut taipuvat edessäni ja työntävät minua niskoillaan kuin koski. Ohitan taloja, näyteikkunoita ja ihmisiä. Asfaltti on kova mutta hauras kuori, peruskallio värähtelee sen alla ja kihelmöi jaloissa. Kaupungin tilalla on joskus ollut metsä, ja hämärissä tuntuu ettei se ole kadonnutkaan. Talot kohoavat kukkuloiksi, ihmiset kohisevat elämäänsä kuin puut, yhtä vapaina omassa maailmassaan. Liidän heidän katveessaan eivät he kiinnitä minuun huomiota, tuskin näkevätkään. Pyrähdän varjosta varjoon kuin metsäänsä tutkiva tikka.”
*Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
April 25, 2021
Jostain syystä Kytömäen teokset eivät minua onnistu kovin syvästi koskettamaan, vaikka moni muita kyllä, kuten tämänkin kirjan saama Finlandia-palkinto kertoo. Margarita sijoittuu pääasiassa 1950-luvun Suomeen, joskin tapahtumien taustat ja takaumat vievät myös sota-aikaan 1940-luvulle. Kirjan päähenkilö on hieroja Senni, ja hänen elämänsä kietoutuu yhteen sotamies Mikon, arkeologi Aaron ja metsänhoitaja Antin kohtaloiden kanssa.
Kytömäen proosa on kuvailevaa ja rikasta, ja hänen ilmeinen rakkautensa luontoon välittyy kirjan (markkinoiden ekologisimmilta) lehdiltä kyllä. Ongelma itselleni on, että Kytömäen sanoma tuntui hallitsevan teosta tarinan asemesta. Välillä tekstissä oli suorastaan julistavia jaksoja, joihin kirja jäi junnaamaan. Päähenkilöidensä suusta nämä pohdinnat vaikuttivat anakronistisiltakin.
Toinen ongelmani tämän kirjan kanssa oli sen palasten runsaus ja lopulta niiden täydellinen yhteensopiminen. Teemoja oli vaikka kuinka valtion vallasta yksityiseen ja luontoon, vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen, lisääntymiseen, seksuaalisuuden moninaisuuteen ja vaikka mihin, ja minulle vähempikin olisi riittänyt. Lisäksi mielestäni aivan kaikelle löytyi lopulta selitys ja osa tapahtumista oli todennäköisyydeltään deux et machina -tasoa, mikä himmensi lukuiloa.
Voiko kirjasta sanoa 'meh' vain sen takia, että se on liian taitavasti tehty?
Kytömäen proosa on kuvailevaa ja rikasta, ja hänen ilmeinen rakkautensa luontoon välittyy kirjan (markkinoiden ekologisimmilta) lehdiltä kyllä. Ongelma itselleni on, että Kytömäen sanoma tuntui hallitsevan teosta tarinan asemesta. Välillä tekstissä oli suorastaan julistavia jaksoja, joihin kirja jäi junnaamaan. Päähenkilöidensä suusta nämä pohdinnat vaikuttivat anakronistisiltakin.
Toinen ongelmani tämän kirjan kanssa oli sen palasten runsaus ja lopulta niiden täydellinen yhteensopiminen. Teemoja oli vaikka kuinka valtion vallasta yksityiseen ja luontoon, vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen, lisääntymiseen, seksuaalisuuden moninaisuuteen ja vaikka mihin, ja minulle vähempikin olisi riittänyt. Lisäksi mielestäni aivan kaikelle löytyi lopulta selitys ja osa tapahtumista oli todennäköisyydeltään deux et machina -tasoa, mikä himmensi lukuiloa.
Voiko kirjasta sanoa 'meh' vain sen takia, että se on liian taitavasti tehty?
November 27, 2020
Anni Kytömäki osaa punoa juonta, kirjoittaa kaunista, vanhaa suomea ja kuvailla luontoa kaikkine yksityiskohtineen. Margarita on hieno kokonaisuus, jossa on koskettavia teemoja: ruumiillinen itsemäärämisoikeus, luonnonsuojelu ja pandemian (polio) vaikutus yksittäisten ihmisten elämään.
Kankariston kylpylä ja Helsinki ovat miljöönä Senni Sarakorven erikoislaatuisen elämän vaiheissa. Senni kasvattaa kuoren itsensä ja maailman väliin, kuten tekee herkkä jokihelmisimpukkakin, margarita. Kirjan myötä Suomen 1950-luku herää eloon. Satumaiset kohtaukset ja luontokuvaukset istuttavat teoksen vankasti suomalaisen kirjallisuuden historian jatkoksi.
Kankariston kylpylä ja Helsinki ovat miljöönä Senni Sarakorven erikoislaatuisen elämän vaiheissa. Senni kasvattaa kuoren itsensä ja maailman väliin, kuten tekee herkkä jokihelmisimpukkakin, margarita. Kirjan myötä Suomen 1950-luku herää eloon. Satumaiset kohtaukset ja luontokuvaukset istuttavat teoksen vankasti suomalaisen kirjallisuuden historian jatkoksi.
September 21, 2024
Anni Kytömäen Margarita palkittiin Finlandia-palkinnolla vuonna 2020. Kirja tuli ajankohtaiseksi tänä kesänä, kun kävi ilmi, että jokia, missä raakut vielä elävät, oli tuhottu piittaamatta luonnonsuojelulaeista. Raakkujen elinolot ovat suojeluskohteita, joita on ennallistettu ja parannettu, jotta raakut eivät kuole sukupuuttoon. Anni Kytömäen kirjassa raakuilla on oma roolinsa.
Kirjan päähenkilö oli Senni, nuori Kankariston kylpylän hieroja, joka halusi lähteä kauemmaksi, mutta ei halunnut jättää äitiä yksin. Isä oli kuollut sota-aikana. Isä oli kouluttanut Sennistä hierojan. Taidoista oli myöhemmin apua, kun kylpylän toiminta lopetettiin ja tuli aika etsiä elämälle uusi suunta. Sitä ennen Senni koki muutoksen omassa elämässään, joka melkein vei häneltä hengen.
Anni Kytömäen Margarita on koskettava teos. Odotin kovasti, että milloin oikein pääsen lukemaan enemmän raakuista. Sitä sai odottaa ihan kirjan loppukappaleisiin asti. Kirjassa oleillaan paljon ulkona ja luontokuvaukset ovatkin kirjan parasta antia. Olen valtavan kiitollinen kirjailijalle siitä, että hän on ottanut raakut ja niiden kohtalon kirjansa yhdeksi aiheeksi. Kirjasta löytyy myös muita tärkeitä aiheita.
Kirjan päähenkilö oli Senni, nuori Kankariston kylpylän hieroja, joka halusi lähteä kauemmaksi, mutta ei halunnut jättää äitiä yksin. Isä oli kuollut sota-aikana. Isä oli kouluttanut Sennistä hierojan. Taidoista oli myöhemmin apua, kun kylpylän toiminta lopetettiin ja tuli aika etsiä elämälle uusi suunta. Sitä ennen Senni koki muutoksen omassa elämässään, joka melkein vei häneltä hengen.
Anni Kytömäen Margarita on koskettava teos. Odotin kovasti, että milloin oikein pääsen lukemaan enemmän raakuista. Sitä sai odottaa ihan kirjan loppukappaleisiin asti. Kirjassa oleillaan paljon ulkona ja luontokuvaukset ovatkin kirjan parasta antia. Olen valtavan kiitollinen kirjailijalle siitä, että hän on ottanut raakut ja niiden kohtalon kirjansa yhdeksi aiheeksi. Kirjasta löytyy myös muita tärkeitä aiheita.
Read
October 7, 2020Nautin Kytömäen kerronnasta hävyttömän paljon. Se on suurta ja selkeää, paikoin haaveilevaa ja herkkää, isojen kuvioiden ja pienten yksityiskohtien kokonaisuus. Vau! Henkilöhahmot ovat syviä ja eläviä, rikkonaisuudessaan aitoja. Margarita käsittelee todella kiinnostavia teemoja, eikä ylly saarnaamaan. Etenkin Senni herättää sympatiaa, samastumistakin. Myös sotaan saadaan virkistävällä tavalla uusi (joskin melankolinen) näkökulma.
Joiltain osin tarina on kyllä melkoisten sadunomaisten sattumien kudelma, että se verottaa uskottavuutta, mutta satuahan elämäkin on, tavallaan. Kuka sen on sanomaan, voiko jotain tyystin uskomatonta ohimennen osuakin kohdalle kaikkia todennäköisyyksiä vastaan.
Nautittavaa, ahmittavaa luettavaa.
Joiltain osin tarina on kyllä melkoisten sadunomaisten sattumien kudelma, että se verottaa uskottavuutta, mutta satuahan elämäkin on, tavallaan. Kuka sen on sanomaan, voiko jotain tyystin uskomatonta ohimennen osuakin kohdalle kaikkia todennäköisyyksiä vastaan.
Nautittavaa, ahmittavaa luettavaa.
October 25, 2020
Tässä oli hurjasti eväitä ihan superhienoon lukuelämykseen ja paikoin olinkin todella koukussa. Ja sitten taas toisaalta välillä väsyin kirjan hyvin hidastempoiseen ja polveilevaan kerrontatapaan, joka on mahdollisimman kaukana omasta ajatusrytmistäni. Ihailen kyllä aina, kun kirjoittaja ”uskaltaa” kertoa ja kuvata selvästikään miettimättä liikaa, mahtaako lukija pysyä hereillä, ja kirjoittaahan Kytömäki osaa kuin taikuri. Silti jäi fiilis, että tämä kirja olisi hyötynyt edes hienovaraisesta tiivistämisestä.
October 23, 2024
Vis dėlto noriu paklausti. Praeitis pabirusi šukėm, o aš neži nau, kas ją sudaužė.
*
Gatvės veda mane link miesto centro, o paskui pastūmėja karų pusėn. Namai žemėja, praeivių mažėja, tiltas ryžtasi ženg šalton jūron. Nueinu iki jo vidurio ir sustoju prie turėklo. Alsu ju vienu vėju su jūra ir galvoju apie tai, kad vaikštau viena - šiandien - visada. Galvoju apie tai tol, kol liūdesys atsitrauka tol, kol išblanksta vaizdas poros, sėdinčios ligoninės kavinėje.
*
- Jau nebus ko ten vaikščioti, – priduria, o žodžiai lengvi, be- svoriai, be džiaugsmo, be liūdesio.
*
Gatvės veda mane link miesto centro, o paskui pastūmėja karų pusėn. Namai žemėja, praeivių mažėja, tiltas ryžtasi ženg šalton jūron. Nueinu iki jo vidurio ir sustoju prie turėklo. Alsu ju vienu vėju su jūra ir galvoju apie tai, kad vaikštau viena - šiandien - visada. Galvoju apie tai tol, kol liūdesys atsitrauka tol, kol išblanksta vaizdas poros, sėdinčios ligoninės kavinėje.
*
- Jau nebus ko ten vaikščioti, – priduria, o žodžiai lengvi, be- svoriai, be džiaugsmo, be liūdesio.
July 17, 2021
Alku ehkä hieman hidas, puolessa välissä oli jo vaikea laskea kirjaa pois käsistä. Kaihoisa, tunnelmallinen ja monitasoinen teos. Tekisi mieli heti aloittaa uudelleen alusta, jolloin pystyisin heti seuraamaan pieniä vihjeitä, joiden avulla kirjan päähenkilöt nivoutuvat toisiinsa.
January 15, 2025
”Osaan paremmin olla ihmisten kanssa jos ensin riehun.” Löysin elämänfilosofista vahvistusta, huvitusta, lohtua ja lämpöä. Loppua kohden haukoin happea ja viimesillä sivuilla annoin padon aueta.
February 5, 2022
Raamatut tutvustatakse nii: "Kui pärlipüüdja avab pärlikarbi, siis selles elav olend sureb. Kui häiritakse seda, mis inimest ümbritseb, võivad tagajärjed olla sama saatuslikud." Tõepoolest, nii ongi. Me oleme osa loodusest, mistõttu keskkonnaga toimuv mõjutab meie elu. Mäletan, kui mõni aasta tagasi avastasime, et meie seenemets on maha raiutud. See, mida me abikaasaga tundsime, oli tegelikult lein, nagu oleks kaotanud lähedase inimese. Juba mitu aastat ei ole me seenel käinud ega uut kohta otsinud, kuigi eks seeni kasvab ju mujalgi ...
Ka selles raamatus on mets olulisel kohal. Ega seda õieti enne märkagi, kui mets on hävitatud ja jõgi on hoolimatult laiemaks kaevatud. Raamatus on mitu tegelast, kelle silme läbi kogu lugu on edasi antud: Senni on noor naine, kes töötab sanatooriumis massöörina; Mikko on rindesõdur ja Antti on metsaametnik, kuigi südames metsamees. Kui algul tunduvad kõikide tegelaste lood kulgevat paralleelselt, siis lõpuks põimuvad need kokku. Kui aus olla, siis üsna üllatuslikul moel.
Lugu on soomelikult rahulik ja pisut nukra alatooniga ning jätab ruumi kaasa mõelda. Kuigi kiiret tegevust ei ole, on kogu aeg selline pinevus, mis paneb edasi lugema. Miks pealkiri on "Margarita", jõudis mulle kohale alles kuskil poole lugemise pealt.
Raamatu headust näitab ka Finlandia kirjandusauhind. Soovitan. :)
Ka selles raamatus on mets olulisel kohal. Ega seda õieti enne märkagi, kui mets on hävitatud ja jõgi on hoolimatult laiemaks kaevatud. Raamatus on mitu tegelast, kelle silme läbi kogu lugu on edasi antud: Senni on noor naine, kes töötab sanatooriumis massöörina; Mikko on rindesõdur ja Antti on metsaametnik, kuigi südames metsamees. Kui algul tunduvad kõikide tegelaste lood kulgevat paralleelselt, siis lõpuks põimuvad need kokku. Kui aus olla, siis üsna üllatuslikul moel.
Lugu on soomelikult rahulik ja pisut nukra alatooniga ning jätab ruumi kaasa mõelda. Kuigi kiiret tegevust ei ole, on kogu aeg selline pinevus, mis paneb edasi lugema. Miks pealkiri on "Margarita", jõudis mulle kohale alles kuskil poole lugemise pealt.
Raamatu headust näitab ka Finlandia kirjandusauhind. Soovitan. :)
September 12, 2021
Ensimmäiset 50 sivua eivät vakuuttaneet, mutta sen jälkeen pääsin sisälle tämän hitaasti avautuvaan maailmaan. Hämmentävä yhdistelmä äkkijyrkkiä juonenkäänteitä ja kaunista ruumiin ja luonnon kuvailua, pidin siitä, miten tasapainossa tämä oli. Hieronnan ohessa esitetty pohdinta kehon ja mielen yhteyksistä sai ajatuksia liikkeelle.
Luin yhdessä viikonlopussa vaikka tässä oli miltei 600 sivua eli piti hyvin otteessaan.
Luin yhdessä viikonlopussa vaikka tässä oli miltei 600 sivua eli piti hyvin otteessaan.
August 23, 2024
Margarita imaisi kyllä virran vietäväksi. Upea kirja, joka tuntuikin yhtäkkiä ikävän ajankohtaiselta, kun uutiset tuhansien raakkujen kuolemasta tuli julki. Kytömäellä on upea kyky kiinnittää huomiota asioihin jotka normaalisti sivuutamme. Pienet ja huomaamattomat asiat alkavat vaikuttaakin pian merkityksellisiltä.
January 31, 2025
olin kirjoittanut muistiinpanoihin, että en ole koskaan lukenut yhtä väkevää sairauden kuvailua
July 17, 2023
Kiek daug grožio!!! gamtos, žmonių, jausmų! Nuo spyglių, samanų, grybų iki lietaus, voverių, medžių… vien jau Didžiojo Apuoko salos pušis ir senoji liepa Helsinkio parke ką reiškia🌳🌲🌿
Prisiminimai iš vaikystės, prarastųjų ilgesys, švelnus bandymas priimti tikrovę ir jaukintis dabartį, gal net ateitį. Tylūs, asketiški dialogai. Už šiuos perlus Anni Kytömäki galima atleisti net kai kuriuos man banalius siužeto linijų susikirtimus ir sutapimus.
“ Nusivalau batus į eglių šakas prie virtuvės laiptelių. Vis dėlto jos neseniai atneštos - tikriausiai mama prikapojo. Visa kita čia galima sutelkti į vieną žodį - būdvardį, kurį naujasis savininkas bent mintyse ištars: pokarinis. Jis reiškia sugriuvusį arba išlikusį, - kaip kam norisi suprasti”
“Visur pavasaris, o aš tirtu iš šalčio užpakalinėje gyvenimo kišenėje”💫🔥
Noriu į Suomiją😅🩵🤍 į mišką, pasivaikščiot…
Prisiminimai iš vaikystės, prarastųjų ilgesys, švelnus bandymas priimti tikrovę ir jaukintis dabartį, gal net ateitį. Tylūs, asketiški dialogai. Už šiuos perlus Anni Kytömäki galima atleisti net kai kuriuos man banalius siužeto linijų susikirtimus ir sutapimus.
“ Nusivalau batus į eglių šakas prie virtuvės laiptelių. Vis dėlto jos neseniai atneštos - tikriausiai mama prikapojo. Visa kita čia galima sutelkti į vieną žodį - būdvardį, kurį naujasis savininkas bent mintyse ištars: pokarinis. Jis reiškia sugriuvusį arba išlikusį, - kaip kam norisi suprasti”
“Visur pavasaris, o aš tirtu iš šalčio užpakalinėje gyvenimo kišenėje”💫🔥
Noriu į Suomiją😅🩵🤍 į mišką, pasivaikščiot…
April 17, 2021
En kyl tienny yhtään mihin ryhdyin kun lähdin lukemaan tätä mut joo o.... 5/5....
Uskomattoman kaunis, haikee, tyhjentävä kuvaus jostain tosi samaistuttavasta elämästä vaikka todellisuudessa ei ollenkaa samaistuttava
Ja siis kirjassa mulle kolisi erityisesti metsä, joka on yhistetty kaikkeen. Tunteisiin, elämäntapahtumiin, arkisiin asioihin!!! iha älyttömän siistiä... ja kyllä tuntuu suomalaisuus... mää oon iha haltioissaan tästä
Vaikee sanoo muuta, ei haluu spoilaa eikä tunnu et osais hirveesti muuta kertookkaan. Tosi henkilökohtanen lukukokemus ja jään tähä tuijotteleen seinään
Uskomattoman kaunis, haikee, tyhjentävä kuvaus jostain tosi samaistuttavasta elämästä vaikka todellisuudessa ei ollenkaa samaistuttava
Ja siis kirjassa mulle kolisi erityisesti metsä, joka on yhistetty kaikkeen. Tunteisiin, elämäntapahtumiin, arkisiin asioihin!!! iha älyttömän siistiä... ja kyllä tuntuu suomalaisuus... mää oon iha haltioissaan tästä
Vaikee sanoo muuta, ei haluu spoilaa eikä tunnu et osais hirveesti muuta kertookkaan. Tosi henkilökohtanen lukukokemus ja jään tähä tuijotteleen seinään
November 28, 2024
Puikus klasikinis romanas. 💞
June 26, 2025
Nad seisavad külg külje kõrval, igaüks omal kohal. Mühav veevool uhub neid lakkamatult, aga nad ei väsi. Nad teevad, mis jõgi on nende tööks määranud: söövad, mis vesi neile kohale kannab. Jõgi ahmib ülemisest maailmast õhumulle ja toob meile, ja nad hingavad. Nad kasvatavad sammalt ja oma aastakihte ning pakuvad varju ja kaitset jõe kohal lendlevate ehmestiivaliste vastsete üha uutele sugupõlvedel ja kalapoegadele. Nad teenivad jõge, jõgi hällitab neid.
Kui öelda, et mõne ilukirjandusliku teose tegelaste hulka kuulub ebapärlikarp, siis võib tekkida tunne, et see peab küll olema üks igavavõitu raamat, arvestades, et nimetatud mollusk elab suurema osa oma kuni 130 aastani küündivast elueast poolenisti või täielikult jõepõhja liiva ja kruusa sisse kaevununa.
Ent 2020. aastal (igati teenitult) Finlandia kirjandusauhinna võitnud raamatus põimib autor meisterlikult kokku noore massööri Senni Sarakorpi, sõdur Mikko, arheoloog Aaro, loodushuvilise Einar Kairamaa, tema poja, metsandusinspektor Antti ning ebapärlikarpide, metsade ja jõgede saatused. Niisugune loobumine tavapärasest antropotsentrismist on väga sümpaatne ning loob teatava sarnasuse Richard Powersi “Ilmapuuga”, ent on märksa vähemmastaapne ning pigem intiimne ja sissepoole pööratud. Anda omaenese jutustajahääl pärlikarbile on minu meelest üsna geniaalne võte.
“Margarita” tegevus leiab aset 1950ndatel, aga hoolimata asjaolust, et just sõjajärgse Soome ühiskond tegelaste saatust väga suurel määral mõjutab, ei nimetaks ma seda ajalooromaaniks. Ka oleks väga kitsas ja ebatäpne öelda, et Kytömäki räägib inimese ja looduse suhetest. Eri tegevusliinid ja jutustajahääled põimuvad teoses sootuks keerulisemal moel.
Nii nagu pärl on võõrkeha pärlikarbi sisemuses, kaotab Senni peaaegu oma elu soovimatule rasedusele, kui tema keha ägedalt loote vastu võitlema asub, ent Soomes kehtestatud abordikeelu tõttu ei lubata tal rasedust katkestada, kuna sünnitamine on naiste isamaalise sõjaväekohuse täitmine ning igalt naiselt oodatakse 4-6 lapse ilmale toomist. Võrdlemisi sarnasel moel aga oodatakse ka looduselt oma kohustuste täitmist – sõjajärgseks ülesehitustööks on vaja puitu ning et selle käigus jõed ebapärlikarbile elamiskõlbmatuks muutuvad, on lihtsalt otsekui metsa raiumisega paratamatult kaasnev laastude lendamine.
Niisugused paralleelid inimese ja looduse vahel, sarnasused saatustes ja samasused anatoomias, on romaani läbivaks jooneks. Loodus on veatu, inimkeha on veatu ning inimene jagab endiselt loodusega suurt ühisosa, kuidas ta ka ei püüaks end sellest väljapoole või kõrgemale seada. Loodust võib allutada kultuuriruumile ja majanduskasvu imperatiivile, inimest võib allutada ühiskonna üles ehitamise ideoloogiale, aga lõppude lõpuks oleme kõik siiski omavahel sümbioosis.
Öö kahiseb ja ohkab ümberringi, otsib lahedamat asendit, sulgeb oma silmad ja muutub mõistetamatuks. Puud tõmbuvad kõrvalrolli, miljonipäine mikroorganismide maailm ahnitseb jalge all pehastunud varist, linnud tõusevad jalge eest parinal lendu, oksad hõngavad süsihappegaasi, nagu mis tahes orgaanilisi ühendeid lagundav olend. Öösel oleme kõik ühesugused. Alles hommik teeb taimedest süsihappegaasi tarbijad, muudab linnud arglikuks ja inimese võitmatuks (lk 576).
Romaani keel on õhuline ja poeetiline (tõlkija Toomas Tallo töö väärib ka kindlasti ära märkimist), kohati aimatavalt erootiline, vahel valusalt lohutamatu ja siis jälle õrna lunastava puudutusena mõjuv.
Üsna samal moel mõjub ka raamat tervikuna – ikkagi lootusrikkana, vaatamata kurvastavale faktile, et ebapärlikarp on nüüdseks väljasuremise äärel kõigis oma asupaikades.
Kui öelda, et mõne ilukirjandusliku teose tegelaste hulka kuulub ebapärlikarp, siis võib tekkida tunne, et see peab küll olema üks igavavõitu raamat, arvestades, et nimetatud mollusk elab suurema osa oma kuni 130 aastani küündivast elueast poolenisti või täielikult jõepõhja liiva ja kruusa sisse kaevununa.
Ent 2020. aastal (igati teenitult) Finlandia kirjandusauhinna võitnud raamatus põimib autor meisterlikult kokku noore massööri Senni Sarakorpi, sõdur Mikko, arheoloog Aaro, loodushuvilise Einar Kairamaa, tema poja, metsandusinspektor Antti ning ebapärlikarpide, metsade ja jõgede saatused. Niisugune loobumine tavapärasest antropotsentrismist on väga sümpaatne ning loob teatava sarnasuse Richard Powersi “Ilmapuuga”, ent on märksa vähemmastaapne ning pigem intiimne ja sissepoole pööratud. Anda omaenese jutustajahääl pärlikarbile on minu meelest üsna geniaalne võte.
“Margarita” tegevus leiab aset 1950ndatel, aga hoolimata asjaolust, et just sõjajärgse Soome ühiskond tegelaste saatust väga suurel määral mõjutab, ei nimetaks ma seda ajalooromaaniks. Ka oleks väga kitsas ja ebatäpne öelda, et Kytömäki räägib inimese ja looduse suhetest. Eri tegevusliinid ja jutustajahääled põimuvad teoses sootuks keerulisemal moel.
Nii nagu pärl on võõrkeha pärlikarbi sisemuses, kaotab Senni peaaegu oma elu soovimatule rasedusele, kui tema keha ägedalt loote vastu võitlema asub, ent Soomes kehtestatud abordikeelu tõttu ei lubata tal rasedust katkestada, kuna sünnitamine on naiste isamaalise sõjaväekohuse täitmine ning igalt naiselt oodatakse 4-6 lapse ilmale toomist. Võrdlemisi sarnasel moel aga oodatakse ka looduselt oma kohustuste täitmist – sõjajärgseks ülesehitustööks on vaja puitu ning et selle käigus jõed ebapärlikarbile elamiskõlbmatuks muutuvad, on lihtsalt otsekui metsa raiumisega paratamatult kaasnev laastude lendamine.
Niisugused paralleelid inimese ja looduse vahel, sarnasused saatustes ja samasused anatoomias, on romaani läbivaks jooneks. Loodus on veatu, inimkeha on veatu ning inimene jagab endiselt loodusega suurt ühisosa, kuidas ta ka ei püüaks end sellest väljapoole või kõrgemale seada. Loodust võib allutada kultuuriruumile ja majanduskasvu imperatiivile, inimest võib allutada ühiskonna üles ehitamise ideoloogiale, aga lõppude lõpuks oleme kõik siiski omavahel sümbioosis.
Öö kahiseb ja ohkab ümberringi, otsib lahedamat asendit, sulgeb oma silmad ja muutub mõistetamatuks. Puud tõmbuvad kõrvalrolli, miljonipäine mikroorganismide maailm ahnitseb jalge all pehastunud varist, linnud tõusevad jalge eest parinal lendu, oksad hõngavad süsihappegaasi, nagu mis tahes orgaanilisi ühendeid lagundav olend. Öösel oleme kõik ühesugused. Alles hommik teeb taimedest süsihappegaasi tarbijad, muudab linnud arglikuks ja inimese võitmatuks (lk 576).
Romaani keel on õhuline ja poeetiline (tõlkija Toomas Tallo töö väärib ka kindlasti ära märkimist), kohati aimatavalt erootiline, vahel valusalt lohutamatu ja siis jälle õrna lunastava puudutusena mõjuv.
Üsna samal moel mõjub ka raamat tervikuna – ikkagi lootusrikkana, vaatamata kurvastavale faktile, et ebapärlikarp on nüüdseks väljasuremise äärel kõigis oma asupaikades.
October 5, 2020
Anni Kytömäki tarjoilee uuden kattauksen kiehtovaa, herkullista ja jännittävää luontoproosaa taas kolmen vuoden kuluttua edellisestä. Ei ole ihme, että romaanin synnyttämiseen menee näin "pitkä" aika - kaikesta näkee että taustatyötä ja tarinan kasvattamista on pitänyt tehdä hartaasti ja harkiten. Hurjaa ajankohtaisuutta - joka takuulla ei ole ollut kirjailijan suunnitelmissa - edustaa polioepidemian runtelema Suomi, jossa kirjan päähenkilö, Senni Margarita, opiskelee lääkintävoimistelijaksi toimittuaan sitä ennen hierojana sodassa kuolleen isänsä opettamana. Luonnolla on taas merkittävä ja hurjakin rooli kirjassa, ja ihmiskohtalot kietoutuvat luonnon - hakkuiden, sodanjälkeisen jälleenrakennusajan - muutoksiin.
Täyttä viittä tähteä ei tule kerrontatekniikan vuoksi - olin ajoittain aivan kuutamolla kuka puhuu (tietty henkilöiden samanäänisyys) ja kirjan henkilöt "opin" vasta puolessa välissä. Tällaisella tekniikalla on puolensa - se ei aliarvioi lukijaa - mutta joskus se aiheutaa turhaa tukkoisuutta kertomuksen etenemiselle.
Täyttä viittä tähteä ei tule kerrontatekniikan vuoksi - olin ajoittain aivan kuutamolla kuka puhuu (tietty henkilöiden samanäänisyys) ja kirjan henkilöt "opin" vasta puolessa välissä. Tällaisella tekniikalla on puolensa - se ei aliarvioi lukijaa - mutta joskus se aiheutaa turhaa tukkoisuutta kertomuksen etenemiselle.
June 9, 2022
Margarita oli minulle vahva ja tunteikas lukukokemus. Siinä on esimerkiksi aivan tavattoman hieno, kouriintuntuva (ja harvinainen) kuvaus hyperemesis gravidarumista, eli poikkeuksellisen voimakkaasta raskauspahoinvoinnista. Ihmisen syvistä tunnoista Kytömäki tosiaan osaa kirjoittaa.
http://kirjailujakirjablogi.blogspot....
http://kirjailujakirjablogi.blogspot....
October 8, 2020
Rakastin tätä kirjaa! Kytömäki on loistava.
August 31, 2021
Voisipa antaa kymmenen tähteä <3
March 4, 2021
Ensimmäisen puolikkaan kaavailin 1/2 tähteä ja toisen 4/5. Lähtee hitaasti, kuten Kivitasku. Ei mielestäni Kultarinnan veroinen, mutta miellyttävä lukukokemus. Jotain poikkeuksellista näissä kyllä on.
November 12, 2023
Skandinavų literatūra man jau senokai tapusi kokybės sinonimu. Ką beskaityčiau, dažniausiai lieku patenkinta, o dar gi ir nustebinta. Ne išimtis ir nuostabaus viršelio Anni Kytömaki “Margarita”, suteikusi daug gražių vakarų ir įspūdį, kuriuo norisi dalintis.
“Margarita” - tai daugiasluoksnė ir vietomis paini istorija, kurios visas spalvas atrasite po truputį. Ji skleisis rankose kaip ta kriauklė, tapusi pagrindiniu romano leitmotyvu.
Tai pasakojimas apie jauną masažuotoją Seni, dirbančią mažo pokario Suomijos miestelio sanatorijoje, ir jos kelią į brandą, į platųjį pasaulį. Kartu tai istorija apie šeštojo dešimtmečio Suomiją, karo ir pokario metus, tuometę atmosferą ir neišvengiamus pokyčius, kuriuos patiria tiek valstybė, tiek pavieniai gyventojai modernėjimo vardan. Bet svarbiausia tai nepaprastas žmogaus ir gamtos bendrystės liudijimas - stebuklingą gamtos ciklą vaizduojantis ir įprasminantis pasakojimas.
Be abejo, pirmas dalykas, išsiskiriantis ir įsimenantis šioje knygoje - tai atšiaurus gamtiškumas, būdingas išimtinai skandinavų literatūrai. Romane vienomis iš pagrindinių tampa žmogaus egzistavimo gamtoje, gyvenimo pagal aplinkos ciklus, pokyčių temos. O dar pridėjus klasikinę, vaizdingą ir skaidrią autorės kalbą, neišvengiamai pasijunti lyg vaikščiotum po tūkstantmetes sengires, girdėtum kaip krištolas skaidrų šiaurinių upių vandenį, matytum tirpstantį sniegą ar pavasarinių gėlių pievas miško paklotėje.
Viso romano kalba - rami, švelni, melancholiška, tarsi herojai kalbėtų tyliais, prislopintais balsais. Tai pabrėžia pasakojimo chronologiją, sukuria tarsi skaitomo dienoraščio, girdimų prisiminimų įspūdį.
Pasakojimo būdas, antra vertus, šiek tiek painesnis - autorė pasirenka kelis skirtingus veikėjus įvairiems istorijos aspektams atskleisti. Ir, nors visuomet kalbama pirmuoju asmeniu, romanas “šokinėja” ne tik nuo vieno herojaus prie kito, bet ir tarp skirtingų istorinių laikotarpių. Šis būdas kažkiek sunkino bendro paveikslo suvokimą, o ypač romano pradžioje istorija rodėsi fragmentuota ir nevientisa.
Kaip ir minėjau, gamtos harmonija ir tobulumas šiame romane vaidina bene pagrindinį vaidmenį. Todėl susidariau įspūdį, kad tokioje aplinkoje herojai vietomis kažkiek pasitraukia į antrą planą - kai kurios šalutinės istorijos nepilnai atsiskleidžia, tam tikri pasakojimo aspektai “pasislepia” tarp eilučių. Retkarčiais teko savaip interpretuoti, suvesti faktus, nors mano supratimu, tai knygos kokybės tikrai nesuprastino.
Bet kokiu atveju, su “Margarita” turėjau nepaprastai malonias skaitymo akimirkas. Šie keli šimtai puslapių tapo atgaiva, pauze intensyvioje kasdienybėje, ode paprastam aplinkos grožiui.
Vertinu penkiomis žvaigždutėmis iš penkių. Rekomenduoju skandinavų literatūros gerbėjams, ieškantiems lėtos, daugiasluoksnės istorijos apie paprastus, tikrus žmones ir jų kelią besikeičiančiame pokario pasaulyje.
“Margarita” - tai daugiasluoksnė ir vietomis paini istorija, kurios visas spalvas atrasite po truputį. Ji skleisis rankose kaip ta kriauklė, tapusi pagrindiniu romano leitmotyvu.
Tai pasakojimas apie jauną masažuotoją Seni, dirbančią mažo pokario Suomijos miestelio sanatorijoje, ir jos kelią į brandą, į platųjį pasaulį. Kartu tai istorija apie šeštojo dešimtmečio Suomiją, karo ir pokario metus, tuometę atmosferą ir neišvengiamus pokyčius, kuriuos patiria tiek valstybė, tiek pavieniai gyventojai modernėjimo vardan. Bet svarbiausia tai nepaprastas žmogaus ir gamtos bendrystės liudijimas - stebuklingą gamtos ciklą vaizduojantis ir įprasminantis pasakojimas.
Be abejo, pirmas dalykas, išsiskiriantis ir įsimenantis šioje knygoje - tai atšiaurus gamtiškumas, būdingas išimtinai skandinavų literatūrai. Romane vienomis iš pagrindinių tampa žmogaus egzistavimo gamtoje, gyvenimo pagal aplinkos ciklus, pokyčių temos. O dar pridėjus klasikinę, vaizdingą ir skaidrią autorės kalbą, neišvengiamai pasijunti lyg vaikščiotum po tūkstantmetes sengires, girdėtum kaip krištolas skaidrų šiaurinių upių vandenį, matytum tirpstantį sniegą ar pavasarinių gėlių pievas miško paklotėje.
Viso romano kalba - rami, švelni, melancholiška, tarsi herojai kalbėtų tyliais, prislopintais balsais. Tai pabrėžia pasakojimo chronologiją, sukuria tarsi skaitomo dienoraščio, girdimų prisiminimų įspūdį.
Pasakojimo būdas, antra vertus, šiek tiek painesnis - autorė pasirenka kelis skirtingus veikėjus įvairiems istorijos aspektams atskleisti. Ir, nors visuomet kalbama pirmuoju asmeniu, romanas “šokinėja” ne tik nuo vieno herojaus prie kito, bet ir tarp skirtingų istorinių laikotarpių. Šis būdas kažkiek sunkino bendro paveikslo suvokimą, o ypač romano pradžioje istorija rodėsi fragmentuota ir nevientisa.
Kaip ir minėjau, gamtos harmonija ir tobulumas šiame romane vaidina bene pagrindinį vaidmenį. Todėl susidariau įspūdį, kad tokioje aplinkoje herojai vietomis kažkiek pasitraukia į antrą planą - kai kurios šalutinės istorijos nepilnai atsiskleidžia, tam tikri pasakojimo aspektai “pasislepia” tarp eilučių. Retkarčiais teko savaip interpretuoti, suvesti faktus, nors mano supratimu, tai knygos kokybės tikrai nesuprastino.
Bet kokiu atveju, su “Margarita” turėjau nepaprastai malonias skaitymo akimirkas. Šie keli šimtai puslapių tapo atgaiva, pauze intensyvioje kasdienybėje, ode paprastam aplinkos grožiui.
Vertinu penkiomis žvaigždutėmis iš penkių. Rekomenduoju skandinavų literatūros gerbėjams, ieškantiems lėtos, daugiasluoksnės istorijos apie paprastus, tikrus žmones ir jų kelią besikeičiančiame pokario pasaulyje.
December 8, 2020
Margarita on palkintonsa ansainnut. Kieli on nautittavaa ja houkuttelevaa, tarina osittain sadunomainen, mutta sellaisenakin lopulta tosi. Henkilöhahmoja ei väännetä rautalangasta vaan lukija haastetaan ajattelemaan ja tuntemaan itse. Luontokuvaus on runsasta ja aistillista, luonto on ikäänkuin yksi henkilöistä samoin kuin helmisimpukka, joka saa aina välillä itsekin toimia kertojana.
Kirja sijoittuu sodasta toipuvaan Suomeen, mutta siinä on hyvinkin ajankohtaisia teemoja, kuten polioepidemia ja metsien talouskäyttö ja avohakkuut. Annan myös plussaa kirjan seksikuvauksista, jotka kerrankin ei ole korneja tai nolostuttavia vaan hienostuneita ja eläytyviä.
Kirja sijoittuu sodasta toipuvaan Suomeen, mutta siinä on hyvinkin ajankohtaisia teemoja, kuten polioepidemia ja metsien talouskäyttö ja avohakkuut. Annan myös plussaa kirjan seksikuvauksista, jotka kerrankin ei ole korneja tai nolostuttavia vaan hienostuneita ja eläytyviä.
January 24, 2021
Viisi tähteä.
Mutta. Olen nähnyt kommentteja, että henkilöt jäivät etäisiksi ja allekirjoitan tämän. Senniäkin tunsin seuraavani kuin jostain nurkan takaa, kuin salaa, kuin minun olisi pitänyt varoa ettei hän näe minua, säpsähdä ja vetäydy kuoreensa ja tarina jää kesken. Sen tähden, kauniista kielestä ja hienosta tarinasta ja lukuelämyksestä huolimatta tämä ei kuitenkaan ole 2020 paras lukemani kirja. Sijoittuuko se kolmen kärkeen, selviää kohta kun pääsemme äänestämään Blogistanian Finlandiasta.
Mutta. Olen nähnyt kommentteja, että henkilöt jäivät etäisiksi ja allekirjoitan tämän. Senniäkin tunsin seuraavani kuin jostain nurkan takaa, kuin salaa, kuin minun olisi pitänyt varoa ettei hän näe minua, säpsähdä ja vetäydy kuoreensa ja tarina jää kesken. Sen tähden, kauniista kielestä ja hienosta tarinasta ja lukuelämyksestä huolimatta tämä ei kuitenkaan ole 2020 paras lukemani kirja. Sijoittuuko se kolmen kärkeen, selviää kohta kun pääsemme äänestämään Blogistanian Finlandiasta.
Read
April 3, 2022Musiikin kokeminen voimakkaasti musiikkia ymmärtämättä. Fyysisen työn tekemisen viehätys, nautinto ja tuska. Vuorovaikutuksen hienosyisyys kehollista työtä tehtäessä. Puuhun kiipeämisen aiheuttama kaikivoipaisuuden tunne. Ja tietysti, sielunmaiseman ja myös ei-figuratiivisten tuttujen näkymien kokemisen aukikelaamista sellaisella tavalla, että täydellisen sanoituksen jälkeen huomaa tuntevansa nämä vielä niin paljon paremmin. Kytömäki ikään kuin ottaa jotain, jonka tunnen kuin omat taskuni, esimerkiksi metsässä olemisen kokemusmaailman tai asiakaspalveluasenteen, ja kaivaa niistä taskuista yllätykseksi ja pohjattomaksi tyydytykseksi helmiä. En ole myöskään koskaan samaistunut enemmän kirjan henkilöön kuin Senniin.
Suosikki: s. 91: "hymyilee, ja hetken minusta tuntuu samalta kuin uidessa, kun helle on hautonut järveä muutaman päivän ja kylmän veden keskellä vastaan liehahtaa lämpöä, auringon tasku."
Suosikki: s. 91: "hymyilee, ja hetken minusta tuntuu samalta kuin uidessa, kun helle on hautonut järveä muutaman päivän ja kylmän veden keskellä vastaan liehahtaa lämpöä, auringon tasku."
Displaying 1 - 30 of 364 reviews