What do you think?
Rate this book
Astrobiologia: Elämän edellytyksiä etsimässä
Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Maapallon elämä on saanut alkunsa jostakin pienestä ja heiveröisestä, yksittäisistä hyvin hauraista molekyyleistä. Luonnonvalinnan kautta elämä on kehittynyt loputtoman kestäväksi ja peräänantamattomaksi sinnittelijäksi, joka on säilynyt läpi mitä ankarimmista olosuhteista. Säilyneitä elämän linjoja ovat ne, jotka ovat pystyneet sopeutumaan suuriin ympäristön muutoksiin ja selviytyneet lajien välisessä kilpailussa.
Maapallon elämä on käynyt läpi useita pullonkauloja, joiden kautta on syntynyt kaikki eliökunnan monimuotoisuus, mukaan lukien yksi teknologinen ja kommunikoiva laji, ihminen. Elämää voi olla olemassa myös muualla, kenties oman aurinkokuntamme muilla kappaleilla tai kaukana muissa planeettakunnissa. Elämän synty vaatii sopivaa biokemiaa ja riittävästi energiaa ja aikaa. Millaista elämä voisi olla maapallon ulkopuolella? Mitä kaikkea pitääkään tapahtua, että elämää syntyy? Mitä vaaditaan, että elämä saa aikaan teknologisen, avaruutta valloittavan älykkään lajin?
Kirsi Lehto on väitellyt tohtoriksi Kalifornian yliopistossa Riversidessa vuonna 1989, minkä jälkeen hän on toiminut molekyylibiologian ja astrobiologian tutkijana ja opettajana Turun yliopistossa. Hän on mukana myös perusteilla olevassa Euroopan astrobiologian instituutin toiminnassa.
Maapallon elämä on käynyt läpi useita pullonkauloja, joiden kautta on syntynyt kaikki eliökunnan monimuotoisuus, mukaan lukien yksi teknologinen ja kommunikoiva laji, ihminen. Elämää voi olla olemassa myös muualla, kenties oman aurinkokuntamme muilla kappaleilla tai kaukana muissa planeettakunnissa. Elämän synty vaatii sopivaa biokemiaa ja riittävästi energiaa ja aikaa. Millaista elämä voisi olla maapallon ulkopuolella? Mitä kaikkea pitääkään tapahtua, että elämää syntyy? Mitä vaaditaan, että elämä saa aikaan teknologisen, avaruutta valloittavan älykkään lajin?
Kirsi Lehto on väitellyt tohtoriksi Kalifornian yliopistossa Riversidessa vuonna 1989, minkä jälkeen hän on toiminut molekyylibiologian ja astrobiologian tutkijana ja opettajana Turun yliopistossa. Hän on mukana myös perusteilla olevassa Euroopan astrobiologian instituutin toiminnassa.
256 pages, Paperback
First published January 1, 2019
6 people are currently reading
44 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
June 19, 2021
Vaikkei tämä olisi ollut palkittu ja kehuttu kirja, olisi tämä silti ollut mitä melkoisin pettymys. Ursalta on vuosikymmenten varrella tottunut odottamaan varsin laadukasta jälkeä: perusasiat ovat kohdillaan ja oikoluku on tehty niin, ettei täysin älyttömiä mokia ja kirjoitusvirheitä liiemmälti ole. Tässä kirjassa oikoluku kuitenkin valitettavasti on ihan retuperällä. Virheitä perusasioissa on niin paljon, että minun on vaikea luottaa yhtään mihinkään, mitä kirjassa sanotaan. Tämä on hutiloiden tehtyjen tietokirjojen pahin ongelma.
Seuraavassa pieni otos kirjan asia- ja kirjoitusvirheistä ja omituisuuksista ihan vain esimerkiksi siitä, kuinka ilmeisiä yhdellä oikoluvulla hoidettavissa olleita mokia kirjasta löytyy:
- s. 13: “Pioneer-lentojen ja Viking-laskeutujien havaintojen mukaan Marsissa ei näyttänyt olevan elämää...”
→ Huono Pioneerien oli Marsin elämää löytää, kun eivät lentäneet sinne päinkään.
- s. 16: “...Titan-kuun alkoholimeriin.”
→ Titanin meret ovat lähinnä etaania ja metaania, käytännössä siis nestekaasua. Se ei ole alkuunkaan sama asia kuin alkoholi.
- s. 19: “SETI-tutkimuksen (search for extraterrestrial civilizations)
→ intelligence, ei civilizations (kirjassa ei juurikaan avata lyhenteitä tai akronyymejä ja sitten kun avataan, mennään näin nolosti metsään...)
- s. 42 : “...kutsuvat tätä vaihetta “Läpimurtoeliöksi” ja ovat nimenneet kyseisen kehitysvaiheen leikkimielisesti nimellä Riborgis eigensis.”
→ Meille sivistymättömille voisi vaikka avata, mitä leikkimielistä tässä on.
- s. 57: “...kutsutaan eliökunnan viimeiseksi yhteiseksi esi-isäksi eli LUCAksi (last common universal ancestor).
→ Mitä sanoinkaan akronyymien avaamisesta...
- s. 57: “...varhaiset solut kasvoivat nykyisten stromatoliittien (syanobakteerien)...”
→ Itselleni tuollaisesta sulkujen käytöstä tulee sellainen käsitys, että stromatoliitit ja syanobakteerit olisivat ainakin lähestulkoon synonyymejä. Eivät ole.
- s. 58: “...muuttui ruosteeksi (Fe3+)...”
→ Sama sulkujenkäytön ongelma kuin yllä (vai onko tämä vain oma omituinen tapani käyttää ja ymmärtää sulkuja?). Ferrirauta eli Fe3+ on osa hematiittia (Fe2O3), joka taas yhdessä kideveden kanssa muodostaa yhdisteen, jota yleensä kutsutaan ruosteeksi.
- s. 95: “...meteorien vaeltelu tyhjensi aurinkokunnasta suurimman osan siellä kiertäneistä pienistä kappaleista.”
→ Ilmeisesti tarkoitetaan meteoroideja. Meteorit (“tähdenlennot”) ovat vain ilma- tai kaasukehän ilmiöitä.
- s. 102: “...kalsiumpitoisten mineraalien (silikaattien)...”
→ Taaskin minä ymmärtäisin tuollaisen rakenteen niin, että silikaatit ovat kalsiumpitoisia mineraaleja. Oikeasti silikaatit ovat piin ja hapen yhdisteitä. Joissakin niistä on mukana myös kalsiumia.
- s. 103: “...konvektiovirtauksia sulassa vaipassa.”
→ Tämä toistaa erittäin yleistä harhakäsitystä maapallon rakenteesta. Vaippa on enimmäkseen kiinteää ainetta, sulaa siitä on vain hyvin pieni osa.
- s. 104: “...geokemia (paineen ja radioaktiivisuuden tuottama lämpö)...”
→ Radioaktiivisuus ja etenkin paine ovat ennen kaikkea fysiikkaa, eivät (geo)kemiaa.
- s. 110: “...sulasta kivestä muodostuva vaippakerros.”
→ Kuten edellä sanoin, ja kuten yllättäen Lehtokin sitten sivulla 111 toteaa, vain osa vaipasta on sulaa. Miksi hän ensin yrittää vakuuttaa lukijalle, että vaippa on sula, mutta sitten muuttaakin tarinaa? Eikö asiaa voisi selittää oikein heti alussa? Sivulla 114 vaippa on sitten taas sula...
- s. 115: “Pohjois-Karjalassa sijaitseva sijaitseva Siuruan gneissi syntyi noin 3,5 miljardia vuotta sitten ja on Euroopan vanhinta kiveä.”
→ Ei ole Euroopan vaan ainoastaan EU:n vanhinta kiveä.
- s. 120: “...keskimääräinen iskeytymisnopeus voisi siis olla noin 50 km sekunnissa.”
→ Ehkä voisi, mutta tyypillisesti törmäysnopeus on noin 17 km/s.
- s. 124: “Hiiltä esiintyy luonnossa kahta eri muotoa eli isotooppia.”
→ Kolmea, sillä myös C-14:ää esiintyy luonnossa, vaikkakin niukasti C-12:een ja C-13:een verrattuna.
- s. 125—126: “...kuumien vesisuonien lähellä...”
→ “Vesisuoni” on lähinnä kaivonkatsojien käyttämä termi.
- s. 158: “...jopa suuri asteroiditörmäys.”
→ Mitään uskottavia todisteita asteroiditörmäyksen yhteydestä permikauden lopun joukkosukupuuttoon ei ole esitetty.
- s. 159: “Lisäksi meteoriitti-iskut saattoivat pahentaa tuhoa.”
→ Saattoivat toki, mutta kuten totesin, todisteita ei ole, joten itse olisin hyvin varovainen tuollaisten heittojen kanssa.
- s. 180: “...pimeä puoli...”
→ Suosikki-inhokkini. “Pimeä puoli”, puhutaan sitten Kuusta tai Merkuriuksesta, jolla pitkään uskottiin olevan lukkiutunut pyöriminen, on vain äärimmäisen vaarallinen ja harhaanjohtava termi.
- s. 180: “Koko planeetan pinta sulaa aika-ajoin.”
→ Kyllä, Venuksen pinta on uusiutunut planeetanlaajuisesti geologisesti melko vähän aikaa sitten, eri arvioiden mukaan kenties noin 1000 tai vain 500 miljoonaa vuotta sitten. Mutta “aika-ajoin” viittaa siihen, että meillä olisi tietoa tai ainakin vahvoja perusteltuja sille, että näin on tapahtunut Venuksen historiassa useita kertoja. Eikä ole mitään varmuutta siitä, että koko planeetan pinta sulaisi kerralla, vaan pinnan uusiutuminen voi olla tapahtunut hieman eri aikoina eri paikoissa. Virke siis antaa melkoisesti vääränlaisen kuvan asiasta.
- s. 183: “Percival Lowellin käännösvirheen...”
→ Lowell oli Marsin kanavien merkittävin puolestapuhuja, mutta ei hän käännösvirheen takana ollut.
- s. 185: “Marsin pinnalla liikkuneet mönkijät, esimerkiksi Phoenix ja Opportunity...”
→ Noista vain Opportunity oli mönkijä, Phoenix puolestaan laskeutuja.
- s. 222: “...Chicxulubin meteoriitti-iskun aiheuttamaan monivuotiseen vulkaaniseen talveen...”
→ Miksi pitää puhua vulkaanisesta talvesta, sillä se vain sotkee, koska hypoteesi vulkanismista dinosaurusten tappajana on edelleenkin elossa?
- s. 229: “...Bosborinsalmen ja Marmaranmeren...”
→ Bosporinsalmen ja Marmarameren
- s. 229: “...hedelmällisen puolikuun eli nykyisen Iranin, Israelin ja Syyrian alueelle.”
→ Entäs Egypti?
- s. 232: “Fernáo de Magalháes myös purjehti koko maapallon ympäri.”
→ Hänen retkikuntansa rippeet selvisivät koko reissusta, ei itse Magalháes.
- s. 232: “...1400-luvulla keksittiin apukeinoja – kaukoputki ja mikroskooppi –...”
→ Keksijöistä ja keksimisvuodesta kiistellään, mutta kaukoputki ja mikroskooppi keksittiin vasta 1500- ja 1600-lukujen taitteessa, ei 1400-luvulla.
- s. 232: “Ensimmäisten kaukoputkien avulla tähtitieteilijät Nikolaus Kopernikus...”
→ Kopernikuksen aikana kaukoputkea ei vielä ollut keksitty.
- s. 241: “Lääketiede... pystyy estämään laajojen epidemioiden puhkeamisen.”
→ Ööh...
Tällaisten perättömyyksien, hämäryyksien ja lukuisten kirjoitus- ja huolimattomuusvirheiden ohella minua häiritsi kirjassa se, että se ei oikeastaan kertonut astrobiologiasta, vaan lähinnä maapallon biologisesta kehityksestä (mikä tietenkin on äärimmäisen kiinnostava ja tarpeellinen aihe). Astrobiologiaa, sillä tavalla kuin populaaritieteestä kiinnostuneen lukijan voisin kuvitella asian ymmärtävän, käsitellään kirjan loppupuolella varsin lyhyesti muutamassa luvussa. Kaksi viimeistä lukua, Ihmisen tarina ja Muuttuva maailma, eivät oikeastaan liity astrobiologiaan juuri mitenkään, ellei sitten halua ymmärtää astrobiologian kattavan myös kaiken ihmistoiminnan.
Kirjan aihe, niin otsikon mukainen kuin todellinenkin, on erittäin kiehtova. Opin lukiessani kaikenlaista uutta (ainakin haluan uskoa niin, vaikka pelko persiissä onkin) ja kertailin useampia vanhastaan tuttuja asioita. Kirja olisi kuitenkin kaivannut ehdottomasti edes yhden oikoluvun. Tekstin “vaikeusaste” myös vaihteli melkoisesti, joten hieman tuntui siltä, ettei kohdeyleisö ollut kovinkaan tarkkaan selvillä. Ja minä en vain satu ihan hirveästi pitämään Lehdon tyylistä, joten sekään ei tehnyt lukemisesta yhtään nautinnollisempaa.
Pahasti tämä siis petti odotukseni. Toivottavasti hätäinen jälki ei kuvasta Ursan uudempien kirjojen laatua yleensä.
Seuraavassa pieni otos kirjan asia- ja kirjoitusvirheistä ja omituisuuksista ihan vain esimerkiksi siitä, kuinka ilmeisiä yhdellä oikoluvulla hoidettavissa olleita mokia kirjasta löytyy:
- s. 13: “Pioneer-lentojen ja Viking-laskeutujien havaintojen mukaan Marsissa ei näyttänyt olevan elämää...”
→ Huono Pioneerien oli Marsin elämää löytää, kun eivät lentäneet sinne päinkään.
- s. 16: “...Titan-kuun alkoholimeriin.”
→ Titanin meret ovat lähinnä etaania ja metaania, käytännössä siis nestekaasua. Se ei ole alkuunkaan sama asia kuin alkoholi.
- s. 19: “SETI-tutkimuksen (search for extraterrestrial civilizations)
→ intelligence, ei civilizations (kirjassa ei juurikaan avata lyhenteitä tai akronyymejä ja sitten kun avataan, mennään näin nolosti metsään...)
- s. 42 : “...kutsuvat tätä vaihetta “Läpimurtoeliöksi” ja ovat nimenneet kyseisen kehitysvaiheen leikkimielisesti nimellä Riborgis eigensis.”
→ Meille sivistymättömille voisi vaikka avata, mitä leikkimielistä tässä on.
- s. 57: “...kutsutaan eliökunnan viimeiseksi yhteiseksi esi-isäksi eli LUCAksi (last common universal ancestor).
→ Mitä sanoinkaan akronyymien avaamisesta...
- s. 57: “...varhaiset solut kasvoivat nykyisten stromatoliittien (syanobakteerien)...”
→ Itselleni tuollaisesta sulkujen käytöstä tulee sellainen käsitys, että stromatoliitit ja syanobakteerit olisivat ainakin lähestulkoon synonyymejä. Eivät ole.
- s. 58: “...muuttui ruosteeksi (Fe3+)...”
→ Sama sulkujenkäytön ongelma kuin yllä (vai onko tämä vain oma omituinen tapani käyttää ja ymmärtää sulkuja?). Ferrirauta eli Fe3+ on osa hematiittia (Fe2O3), joka taas yhdessä kideveden kanssa muodostaa yhdisteen, jota yleensä kutsutaan ruosteeksi.
- s. 95: “...meteorien vaeltelu tyhjensi aurinkokunnasta suurimman osan siellä kiertäneistä pienistä kappaleista.”
→ Ilmeisesti tarkoitetaan meteoroideja. Meteorit (“tähdenlennot”) ovat vain ilma- tai kaasukehän ilmiöitä.
- s. 102: “...kalsiumpitoisten mineraalien (silikaattien)...”
→ Taaskin minä ymmärtäisin tuollaisen rakenteen niin, että silikaatit ovat kalsiumpitoisia mineraaleja. Oikeasti silikaatit ovat piin ja hapen yhdisteitä. Joissakin niistä on mukana myös kalsiumia.
- s. 103: “...konvektiovirtauksia sulassa vaipassa.”
→ Tämä toistaa erittäin yleistä harhakäsitystä maapallon rakenteesta. Vaippa on enimmäkseen kiinteää ainetta, sulaa siitä on vain hyvin pieni osa.
- s. 104: “...geokemia (paineen ja radioaktiivisuuden tuottama lämpö)...”
→ Radioaktiivisuus ja etenkin paine ovat ennen kaikkea fysiikkaa, eivät (geo)kemiaa.
- s. 110: “...sulasta kivestä muodostuva vaippakerros.”
→ Kuten edellä sanoin, ja kuten yllättäen Lehtokin sitten sivulla 111 toteaa, vain osa vaipasta on sulaa. Miksi hän ensin yrittää vakuuttaa lukijalle, että vaippa on sula, mutta sitten muuttaakin tarinaa? Eikö asiaa voisi selittää oikein heti alussa? Sivulla 114 vaippa on sitten taas sula...
- s. 115: “Pohjois-Karjalassa sijaitseva sijaitseva Siuruan gneissi syntyi noin 3,5 miljardia vuotta sitten ja on Euroopan vanhinta kiveä.”
→ Ei ole Euroopan vaan ainoastaan EU:n vanhinta kiveä.
- s. 120: “...keskimääräinen iskeytymisnopeus voisi siis olla noin 50 km sekunnissa.”
→ Ehkä voisi, mutta tyypillisesti törmäysnopeus on noin 17 km/s.
- s. 124: “Hiiltä esiintyy luonnossa kahta eri muotoa eli isotooppia.”
→ Kolmea, sillä myös C-14:ää esiintyy luonnossa, vaikkakin niukasti C-12:een ja C-13:een verrattuna.
- s. 125—126: “...kuumien vesisuonien lähellä...”
→ “Vesisuoni” on lähinnä kaivonkatsojien käyttämä termi.
- s. 158: “...jopa suuri asteroiditörmäys.”
→ Mitään uskottavia todisteita asteroiditörmäyksen yhteydestä permikauden lopun joukkosukupuuttoon ei ole esitetty.
- s. 159: “Lisäksi meteoriitti-iskut saattoivat pahentaa tuhoa.”
→ Saattoivat toki, mutta kuten totesin, todisteita ei ole, joten itse olisin hyvin varovainen tuollaisten heittojen kanssa.
- s. 180: “...pimeä puoli...”
→ Suosikki-inhokkini. “Pimeä puoli”, puhutaan sitten Kuusta tai Merkuriuksesta, jolla pitkään uskottiin olevan lukkiutunut pyöriminen, on vain äärimmäisen vaarallinen ja harhaanjohtava termi.
- s. 180: “Koko planeetan pinta sulaa aika-ajoin.”
→ Kyllä, Venuksen pinta on uusiutunut planeetanlaajuisesti geologisesti melko vähän aikaa sitten, eri arvioiden mukaan kenties noin 1000 tai vain 500 miljoonaa vuotta sitten. Mutta “aika-ajoin” viittaa siihen, että meillä olisi tietoa tai ainakin vahvoja perusteltuja sille, että näin on tapahtunut Venuksen historiassa useita kertoja. Eikä ole mitään varmuutta siitä, että koko planeetan pinta sulaisi kerralla, vaan pinnan uusiutuminen voi olla tapahtunut hieman eri aikoina eri paikoissa. Virke siis antaa melkoisesti vääränlaisen kuvan asiasta.
- s. 183: “Percival Lowellin käännösvirheen...”
→ Lowell oli Marsin kanavien merkittävin puolestapuhuja, mutta ei hän käännösvirheen takana ollut.
- s. 185: “Marsin pinnalla liikkuneet mönkijät, esimerkiksi Phoenix ja Opportunity...”
→ Noista vain Opportunity oli mönkijä, Phoenix puolestaan laskeutuja.
- s. 222: “...Chicxulubin meteoriitti-iskun aiheuttamaan monivuotiseen vulkaaniseen talveen...”
→ Miksi pitää puhua vulkaanisesta talvesta, sillä se vain sotkee, koska hypoteesi vulkanismista dinosaurusten tappajana on edelleenkin elossa?
- s. 229: “...Bosborinsalmen ja Marmaranmeren...”
→ Bosporinsalmen ja Marmarameren
- s. 229: “...hedelmällisen puolikuun eli nykyisen Iranin, Israelin ja Syyrian alueelle.”
→ Entäs Egypti?
- s. 232: “Fernáo de Magalháes myös purjehti koko maapallon ympäri.”
→ Hänen retkikuntansa rippeet selvisivät koko reissusta, ei itse Magalháes.
- s. 232: “...1400-luvulla keksittiin apukeinoja – kaukoputki ja mikroskooppi –...”
→ Keksijöistä ja keksimisvuodesta kiistellään, mutta kaukoputki ja mikroskooppi keksittiin vasta 1500- ja 1600-lukujen taitteessa, ei 1400-luvulla.
- s. 232: “Ensimmäisten kaukoputkien avulla tähtitieteilijät Nikolaus Kopernikus...”
→ Kopernikuksen aikana kaukoputkea ei vielä ollut keksitty.
- s. 241: “Lääketiede... pystyy estämään laajojen epidemioiden puhkeamisen.”
→ Ööh...
Tällaisten perättömyyksien, hämäryyksien ja lukuisten kirjoitus- ja huolimattomuusvirheiden ohella minua häiritsi kirjassa se, että se ei oikeastaan kertonut astrobiologiasta, vaan lähinnä maapallon biologisesta kehityksestä (mikä tietenkin on äärimmäisen kiinnostava ja tarpeellinen aihe). Astrobiologiaa, sillä tavalla kuin populaaritieteestä kiinnostuneen lukijan voisin kuvitella asian ymmärtävän, käsitellään kirjan loppupuolella varsin lyhyesti muutamassa luvussa. Kaksi viimeistä lukua, Ihmisen tarina ja Muuttuva maailma, eivät oikeastaan liity astrobiologiaan juuri mitenkään, ellei sitten halua ymmärtää astrobiologian kattavan myös kaiken ihmistoiminnan.
Kirjan aihe, niin otsikon mukainen kuin todellinenkin, on erittäin kiehtova. Opin lukiessani kaikenlaista uutta (ainakin haluan uskoa niin, vaikka pelko persiissä onkin) ja kertailin useampia vanhastaan tuttuja asioita. Kirja olisi kuitenkin kaivannut ehdottomasti edes yhden oikoluvun. Tekstin “vaikeusaste” myös vaihteli melkoisesti, joten hieman tuntui siltä, ettei kohdeyleisö ollut kovinkaan tarkkaan selvillä. Ja minä en vain satu ihan hirveästi pitämään Lehdon tyylistä, joten sekään ei tehnyt lukemisesta yhtään nautinnollisempaa.
Pahasti tämä siis petti odotukseni. Toivottavasti hätäinen jälki ei kuvasta Ursan uudempien kirjojen laatua yleensä.
December 16, 2019
Kyseessä on enemmän maapallon elämän historia. Varsinaisesti astrobiologiaa eli elämän mahdollisuuksia muualla käsitellään vain parissa luvussa loppupuolella.
Hieman epätasainen kirja siinä mielessä että toiset luvut ovat hyvin yleistajuisia ja toisissa olisi hyvä olla jo etukäteistietoa. Esimerkiksi ionigradientit eivät auenneet ihan yhdellä lukemisella, jos toisellakaan. Joka tapauksessa erinomainen suomenkielinen opus aiheesta ja pieneen sivumäärään on pakattu paljon asiaa.
Kirja löytää mm. hienon määritelmän elämälle: "vesiliukoinen kemiallinen systeemi, joka siirtää molekyylirakenteisiin sisältyvän informaation ja kehittyy"
Lehdon blogissa lisää tästä ja monista muista aiheista: https://www.ursa.fi/blogi/elaman-keit...
Hieman epätasainen kirja siinä mielessä että toiset luvut ovat hyvin yleistajuisia ja toisissa olisi hyvä olla jo etukäteistietoa. Esimerkiksi ionigradientit eivät auenneet ihan yhdellä lukemisella, jos toisellakaan. Joka tapauksessa erinomainen suomenkielinen opus aiheesta ja pieneen sivumäärään on pakattu paljon asiaa.
Kirja löytää mm. hienon määritelmän elämälle: "vesiliukoinen kemiallinen systeemi, joka siirtää molekyylirakenteisiin sisältyvän informaation ja kehittyy"
Lehdon blogissa lisää tästä ja monista muista aiheista: https://www.ursa.fi/blogi/elaman-keit...
August 8, 2019
Keskittyy enimmäkseen maan biologiaan ja evoluutioon.
November 3, 2020
Astrobiologia - mikä äärimmäisen kiehtova aihe! Siis se, millaisissa oloissa elämää voi esiintyä ja millaista elämä ylipäätään voi(si) olla, sekä täällä että mahdollisesti/todennäköisesti muualla. Ja kyllä, myös tämä kirja oli mielenkiintoinen, mutta myös valitettavan raskasta luettavaa tällaiselle perustyhmälle lukijalle tyyliin "elektroni kantaa sähkövarausta ja protoni luo protonigradientin, joka voi purkautua ATP-syntaasientsyymin kautta ja ladata energiaa ATP-molekyyleihin".
No, opinpahan ainakin sen että himalajalla elää hyttyslaji joka kykenee lentämään jopa -17 asteen pakkasessa... ja jotka kuolevat kuumuuteen iholle laskeutuessaan.
No, opinpahan ainakin sen että himalajalla elää hyttyslaji joka kykenee lentämään jopa -17 asteen pakkasessa... ja jotka kuolevat kuumuuteen iholle laskeutuessaan.
September 22, 2021
Kirjan nimen olisi pitänyt olla "Ajatuksia elämän synnystä maapallolla".
October 13, 2025
Aika paljon toistoa ja etenee hitaasti, mutta tosissaan mielenkiintoinen.
August 24, 2021
Kaiken kaikkiaan erinomainen ja kattava katsaus elämän edellytyksinä toimiviin fysikaalisiin, kemiallisiin, geologisiin ja biologisiin tekijöihin.
Viidestä tähdestä huolimatta täytyy todeta, että selkeää kohderyhmää en teokselle osaa nimetä, koska riippuen luvusta vaaditut pohjatiedot ovat kaikkea ala-asteen ympäristöopin tasolta aina yliopistotason matematiikan/kemian käsitteisiin. Ehkä teoksen ei tarvitsekaan jokaiselta osa-alueelta tarjota yhdelle lukijalle kaikkea, vaan jotain jokaiselle. Toisaalta myös suurin osa Ursan muusta tuotannosta on vastaavalla tavalla vähän kaikille sopivaa kirjallisuutta.
Jonkinlainen selkokielinen käsitteenmäärittelyosio olisi paikallaan vaikkapa sisällysluettelon oheen - esimerkiksi gradientti käsitteenä on sellainen, että kuvittelisin keskivertolukijan tarvitsevan sen ymmärtääkseen jonkinlaista pohjatietoa asiasta.
Viidestä tähdestä huolimatta täytyy todeta, että selkeää kohderyhmää en teokselle osaa nimetä, koska riippuen luvusta vaaditut pohjatiedot ovat kaikkea ala-asteen ympäristöopin tasolta aina yliopistotason matematiikan/kemian käsitteisiin. Ehkä teoksen ei tarvitsekaan jokaiselta osa-alueelta tarjota yhdelle lukijalle kaikkea, vaan jotain jokaiselle. Toisaalta myös suurin osa Ursan muusta tuotannosta on vastaavalla tavalla vähän kaikille sopivaa kirjallisuutta.
Jonkinlainen selkokielinen käsitteenmäärittelyosio olisi paikallaan vaikkapa sisällysluettelon oheen - esimerkiksi gradientti käsitteenä on sellainen, että kuvittelisin keskivertolukijan tarvitsevan sen ymmärtääkseen jonkinlaista pohjatietoa asiasta.
April 12, 2021
Oiva ja kattava perusteos astrobiologiasta.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews