Kultalintu, mustasulka

by Silja Vuorikuru

“Viimeisenä aamuna herään verkkaan, koska valoa ei ole. Helmikuun alussa aurinko käy taivaalla vain kylässä.“

Silja Vuorikurun esikoisromaani Kultalintu, mustasulka soi kuin runo keskellä karkeaa proosaa. Kirja kertoo riipaisevan tarinan kahdeksanvuotiaasta Iiriksestä, joka joutuu elämään läpi äitinsä yhtäkkisen kuoleman. Ikä on kuitenkin yhtä aikaa siunaus. Iiris alkaa sanoittaa tapahtunutta mielikuvituksessaan, ja sadut kasvavat osaksi hänen todellisuuttaan. Satujen äidittömät tytöt Lumikista Tirlittaniin kulkevat Iiriksen rinnalla.

Kultalintu, mustasulka kertoo äidittömän Iiriksen kasvutarinan aikuisuuden kynnykselle asti. Runo ei katkea eikä taitu, vaikka myrskyt jatkuvat.

256 pages, Hardcover

Published January 1, 2021

Reviews

[Maija Kivimaa · Rating 5 out of 5]

Kirja kertoo äidin kuolemasta ja lapsen kasvusta aikuiseksi sen surun keskellä. Surun kuvaus on pakahduttavaa, kaunista ja totta. 80 ja 90-luvun ajankuva on tarkkaa ja tunnistettavaa. Kirja tuo mieleeni Laura Honkasalon ja Tuulaliina Variksen kirjat.

[Oodi Ilola · Rating 4 out of 5]

Kirja käsittelee raskaita teemoja runollisesti. Vaikka näkökulma on lapsen, se tuntuu enemmänkin aikuisen muistelulta omasta lapsuudestaan, kuin lapsen senhetkisestä tilanteesta. Kieli on ehjää ja ilmapiiri mustuudessaan kaunis ja vangitseva. Kirja tuntuu muistelmateokselta, siitä välittyy voimakas ajankuva. Yhdellä sanalla kuvattuna kirja käsittelee surua.

[Paula · Rating 4 out of 5]

Haluaisin kirjoittaa tästä kirjasta jotain, mutta en tiedä mitä. Oma äitini kuoli, kun olin 17-vuotias, joten kovin objektiivisesti en voi tätä arvioida. Samastumispinnan vuoksi aiheesta kertovien kirjojen lukeminen on itselleni samalla kamalan raskasta mutta hyvin palkitsevaa. Sellainen lukukokemus tämä olikin.
Runollisuus ja metaforat eivät ole erityisesti minun juttuni, mutta tässä ne toimivat hyvin, ja tasapaino niiden ja realistisemman tekstin välillä oli juuri sopiva. Myös ajankuva välittyy tekstistä hienosti, samoin paikkojen kuvaus (asun Kouvolassa, oli kiva bongailla tuttuja paikkoja). Vaikka Iiris oli äitinsä kuollessa vasta 8-vuotias, yllätyin myös siitä, miten paljon samastumispintaa tästä löysin.
Kirja ei ollut kuitenkaan kokonaan sitä, mitä takakansitekstin perusteella odotin. Surun kuvaus on kyllä pääosassa, mutta perheessä oli surun lisäksi muitakin ongelmia, joihin Iiris joutui reagoimaan. Ei sillä, ettei sellaista saisi olla, mutta jos ajatellaan kirjaa jonain yleispätevänä surun kuvauksena, ei se sitä ole (tosin ei kai yleispätevää kuvausta voi muutenkaan olla). Pian äidin kuoleman jälkeen taloon muuttava äitipuoli on suoraan sanottuna niin järkyttävä k***pää, että voiko sellaista olla oikeasti olemassa? Ja mitä isä tekee tilanteessa - ei yhtään mitään? Oikeasti konkreettisesti kiehuin vihasta lukiessani äitipuolen tempauksista. Myöskään äiti ei ollut ihan sitä mitä Iiris lapsena kuvitteli. Asioissa on monia puolia, kuten niissä oikeassakin elämässä on.
Joka tapauksessa kirja on hyvin kirjoitettu, eheä kokonaisuus, joka ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Voin suositella tätä vanhempansa nuorena menettäneille ja ihmisille, jotka haluavat ymmärtää lapsen surua.

[Pulmu Kailamo]

Kultalintu, mustasulka kertoo Iiriksestä, joka menettää äkisti äitinsä ja jää surunsa kanssa yksin. Vähitellen kaipaus löytää sadunomaisen muodon mutta ei silti koskaan katoa. Iiris kasvaa nuoreksi naiseksi suru rinnallaan. Tätä kaikkea Vuorikuru kuvaa riipaisevan kokonaisvaltaisesti.

Iiriksen tarinaan punoutuu aineksia muista tarinoista, ja erityisesti Edith Södergranin runojen terävä kuulaus sopii tähän romaaniin todella hyvin.
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Toisenlaisia aineksia kertomukseen tuottaa Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus, mielikuvat sammumattomasta tulipalosta ja punaisena hehkuvasta metsästä. Ihmisistä, jotka seisoivat sillalla katselemassa tapahtumia ja olivat pian kaikki poissa. Niin voi maailma äkisti muuttua tutusta turvattomaksi. Niinkin.
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Koska tiesin kirjan teeman, minun oli vaikea tarttua tarinaan. Olen kuitenkin iloinen, että tein sen, sillä olisin muuten jäänyt paljosta paitsi.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Ihmeellisen kaunis ja runollinen kirja, joka käsittelee menetystä ja surua sekä myös ystävyyttä ja vanhemmuutta, kaikkea lapsen ja nuoren näkökulmasta. Kolahti kovaa.

[Tiina Mahlamäki · Rating 4 out of 5]

Kirjoitin arvion teoksesta blogiini: https://tituma2.wordpress.com/2022/02...