Veljet on tiivistunnelmainen, ajankohtaisuudellaan puhutteleva jännitysromaani kahden maahanmuuttajaveljeksen taistelusta laajalle levittäytynyttä rikollisryhmää vastaan. Missä kulkee raja, jonka ylittäminen repii läheisetkin vaaravyöhykkeelle?
Amir Zardari erosi maahanmuuttajista koostuvasta espoolaisesta jengistä, mutta sen johtaja ja taustahahmot haluavat vaientaa liikaa tietävän entisen jengiläisen, joka aikoo todistaa heitä vastaan. Amir houkutellaan ansaan, jolla on kauaskantoiset seuraukset.
Younas Zardari työskentelee KRP:ssä järjestäytyneen rikollisuuden erikoistutkintaryhmän esimiehenä. Hän ottaa elämäntehtäväkseen jengin vangitsemisen sekä rikollistouhuista eroon pyrkivän pikkuveljensä pelastamisen.
Younasin tutkintaryhmän löytämät todisteet laajasta rikolliskuviosta osoittautuvat räjähdysherkiksi. Younasin on pohdittava päätöstensä vaikutukset tarkkaan: kenelle epäilyistä voi kertoa. Vastapuoli tuntuu olevan aina yhden askeleen edellä, ja siihen voi olla vain yksi selitys.
Kykeneekö Younas suojelemaan rakkaimpiaan, joiden henki on jatkuvasti uhattuna? Sukuun pian syntyvä lapsi sekoittaa entisestään ajatuksia ajojahdinomaisen tutkinnan järkevyydestä. Kuinka kalliin hinnan Younas on onnistumisestaan loppujen lopuksi valmis maksamaan?
Veljet – Younas on Veljet-sarjan toinen, itsenäinen osa. Sarjan ensimmäinen osa kantaa nimeä Veljet – Amir (2020). Kirjojen yllättävät käänteet ja puhuttavat ihmiskohtalot sijoittuvat Espooseen ja ovat osaltaan ovi nykypäivän monikulttuuriseen yhteiskuntaamme, sen vahvuuksiin ja epäkohtiin.
Rakennusalalla työskentelevä Outi Hongisto (s. 1974) asuu Espoossa. Veljet-sarjan lisäksi häneltä on ilmestynyt kaksi lapsille suunnattua matkakirjaa.
Minusta on koukuttavaa lukea kirjoja, jotka tapahtuvat tutuilla kulmilla. Veljet-sarjan Younas-kirja vie Espooseen ja kertoo maahanmuuttajaveljeksistä. Younas työskentelee poliisina, Amir on ajautunut epämääräisen jengin toimintaan.
Tyyli on makuuni vähän liiankin suoraviivaista ja mutkatonta.
Sarjan ensimmäisen osan kuuntelin äänikirjana sattumalta. Toinen osa paransi juoksuaan, vaikka juoni on aika suoraviivainen. Kivasti jättää asioita vielä roikkumaan.
Oli sujuvampi ja vetävämpi kuin sarjan ensimmäinen osa. On tässäkin samoja ongelmia: dialogin jäykkyys, läpi paistavat stereotypiat, vähän liian helpot yhteensattumat. Ihmettelen myös, mistä poliisina (joskin KRP:ssä) työskentelevällä poliisilla riittää pätäkkää kaikkiin pakomatkajärjestelyihin, mutta fiktiossa toki sekin on mahdollista.