What do you think?
Rate this book
Petrin matka Myyrmanniin
Petrin matka Myyrmanniin on isän, Armas Gerdtin, viiltävä tilitys ja raportti siitä, miten yhden tavallisen perheen elämä romahti kertaheitolla 11.10.2002.
Kirjan runkona ovat Myyrmannin räjähdystä edeltävän lokakuisen viikon tapahtumat. Siinä kerrotaan Petrin luonteen muotoutumisesta, mistä käyvät ilmi niin koulukiusatuksi joutuminen ja sitä kautta sulkeutuminen yksinäisyyteen kuin isän ehdoton auktoriteettiasema perheessä. Petri kärsi masennuksesta. Hänestä tuli tietokonenörtti, joka eristäytyi muusta maailmasta "nettiystävien" pariin. Sieltä hän löysi sitten kohtalokkaasti myös pommisivut.
Petrin matka Myyrmanniin ei ole puolustuspuheenvuoro. Kirjoittaja ei säästele poikaansa eikä itseään. Itseään hän syyttää vääränlaisesta kasvatuksesta. Hän korosti Petrille aina, että kunkin pitää pärjätä omillaan, apua ei pyydetä. Hän myöntää olleensa tyranni. Hänellä ei ollut aikaa pojalleen. Petri teki hänen mielestään anteeksiantamattoman rikoksen, mutta isän mielestä Petri ei ollut paha eikä hän ollut tarkoittanut räjäyttää pommia Myyrmannissa. Isän mielestä tapahtuma oli vahinko ja onnettomien sattumien summa. Ei pommin rakentaminen, sen isä tuomitsee jyrkästi, vaan se että se räjähti siellä missä räjähti, ja ihmisiä kuoli ja loukkaantui. Tämän isä pyrkii todistamaan tosiasioiden valossa – jopa minuuttiaikataulun mukaan Petrin liikkeistä ennen räjähdystä.
Kirja on voimakkaasti tunteisiin vetoava hätä- ja varoitushuuto syrjäytyneiden ja koulukiusattujen nuortemme puolesta, joilta "nettihulluus" voi viedä koko persoonan.
Kirjan runkona ovat Myyrmannin räjähdystä edeltävän lokakuisen viikon tapahtumat. Siinä kerrotaan Petrin luonteen muotoutumisesta, mistä käyvät ilmi niin koulukiusatuksi joutuminen ja sitä kautta sulkeutuminen yksinäisyyteen kuin isän ehdoton auktoriteettiasema perheessä. Petri kärsi masennuksesta. Hänestä tuli tietokonenörtti, joka eristäytyi muusta maailmasta "nettiystävien" pariin. Sieltä hän löysi sitten kohtalokkaasti myös pommisivut.
Petrin matka Myyrmanniin ei ole puolustuspuheenvuoro. Kirjoittaja ei säästele poikaansa eikä itseään. Itseään hän syyttää vääränlaisesta kasvatuksesta. Hän korosti Petrille aina, että kunkin pitää pärjätä omillaan, apua ei pyydetä. Hän myöntää olleensa tyranni. Hänellä ei ollut aikaa pojalleen. Petri teki hänen mielestään anteeksiantamattoman rikoksen, mutta isän mielestä Petri ei ollut paha eikä hän ollut tarkoittanut räjäyttää pommia Myyrmannissa. Isän mielestä tapahtuma oli vahinko ja onnettomien sattumien summa. Ei pommin rakentaminen, sen isä tuomitsee jyrkästi, vaan se että se räjähti siellä missä räjähti, ja ihmisiä kuoli ja loukkaantui. Tämän isä pyrkii todistamaan tosiasioiden valossa – jopa minuuttiaikataulun mukaan Petrin liikkeistä ennen räjähdystä.
Kirja on voimakkaasti tunteisiin vetoava hätä- ja varoitushuuto syrjäytyneiden ja koulukiusattujen nuortemme puolesta, joilta "nettihulluus" voi viedä koko persoonan.
265 pages, Hardcover
First published January 1, 2004
34 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
Read
April 27, 2020Oon ostanu tän ikuisuus sitten kirjamessuilta, mutta nyt vasta tartuin hyllystä tähän. Tää on taas näitä, joita ei vaan voi tähdittää, mutta sen vaan sanon, että mihin tämä aika menee. Tästäkin on jo kohta 20 vuotta! :O
July 4, 2021
Muistan vieläkin, kun kuulin tästä Suomea järkyttävästä Myyrmannin pommi-iskusta tv:n välityksellä. Epäusko valtasi silloinkin jo mieleni.
- Eihän tällaista voi tapahtuma meillä Suomessa?
- Eihän tällaista saisi tapahtua missään päin maailmaa.
Tapahtuma ja sen herättämät tunteet muistuivat mieleeni uudestaan, katsottuani sattumalta Yle Areenasta dokumentin "Valkoinen raivo". Dokumentin katsomisen jälkeen lainasin tämän kirjan kirjastosta, yrittäessäni ymmärtää tätä minulle käsittämättömältä tuntuvaa aihealuetta edes vähän.
-
Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa arvostelua, koska niin monia, ristiriitaisia ajatuksia syntyi tätä kirjaa luettaessa.
Kirja on Myyrmannin kauppakeskuksen pommi-iskussa v.2002 kuolleen isän kirjoitus, jossa hän kirjoittaa ajatuksistaan, kertoo perhestään, sekä spekuloi sillä, mitä hänen poikansa mahdollisesti pohti tai teki ennen kuolemaansa. Oman lapsen kuolema on varmasti yksi surullisimmista asioista, mitä kuka tahansa vanhempi voi ajatella. Lisätuskaa tähän tarinaan tuo seikka, että kirjoittajan poika kuoli itse tekemäänsä haulipommiin, joka räjähti kauppakeskuksessa, tappaen myös useita muita ja vahingoittaen yli sataa. Kirjoittaja, tuon pommin valmistaneen ja räjäyttäneen pojan isä kirjoittaa myös syyllisyyden tunnoistaan, elämästään ja ajatuksistaan, sekä joutumisestaan psykiatriseen hoitoon, tapahtuman jälkeen.
Kirjan alkuosassa kirjoittaja mainitsee, että alkuperäinen tarkoitus kirjoittamiselle oli kirjoittaa vain itselleen ja terapiamielessä. Hän alkoi sitten kirjoittaa myös tyttärellensä, muistokirjoitusta hänen veljestään Petestä. Kirjoittaa myös siitä, että heidän perheensä oli ns. tavallinen perhe ja että "tämän kaltaiset traagiset elämänkaaret, oudot ilmiöt ja tapahtumat ovat piilevä uhka rikkinäisessä ajassamme". Kirjan alkuosassa mainitsee myös, että kirjoittamisen "päämotiivi on kuitenkin, että tällaista ei saa ikinä enää tapahtua".
Kirjaa lukiessa on hyvä muistaa kirjan kirjoittamista edeltänyt murhenäytelmä. Kirjan kirjoittanut isä on yrittänyt pohtia päänsä puhki, mitä tapahtui, miksi niin tapahtui, mitä hänen poikansa ajatteli, miksi he tai kukaan muukaan ei huomannut mitään, ennenkuin kaikki oli jo liian myöhäistä... Oliko kasvatuksessa tehty jotain väärää? Oliko pojan tarkoitus tappaa itsensä, muita, vai voisiko sittenkin olla niin, että kyseessä oli onnettomuus?
Kirjaa lukiessa syntyy kuva tavallisesta pojasta, lapsuudesta, nuoruudesta ja varttumisesta aikuisikään, tuikitavallisessa suomalaisessa perheessä, jossa on korostettu omatoimisuutta, ihannoitu vahvuutta, työntekoa, ahkeruutta, jne. Mutta toisaalta myös kertomus lapsesta, joka on tottunut olemaan yksin, ilman läheisiä ystäviä, kasvamaan perheessä, jossa heilläkään ei ole paljoa ystäviä. Syntyy kuva koulukiusaamisesta, sen aiheuttamista syvistä arvista, jotka vaikuttavat pitkäkestoisesti lapsen ja nuoren kehitykseen, syventäen eristävää kuilua entisestään. Kertomus kiusaamisesta, eristämisestä, yksin jätetyksi tulemisen tunteesta, eristäytymisestä ja epäonnistumisen tunteesta. Tai sitten tunteettomuudesta, kyynistymisestä, elämän merkityksettömyydestä. Kaikki mahdollisia lopputulemia, varsinkin näin jälkikäteen ajatellen, tietäen, mihin kirjan kirjoittaneen pojan elämä päättyi. Joillakin kiusaaminen tai merkityksen puuttuminen elämään kun äärimmilleen mennessään voi johtaa sisäiseen romahtamiseen, toisilla taasen ulospäin suuntautuvaan räjähtämiseen. Tässä tapauksessa yhtäaikaa mahdollisesti sekä että...
Kirja pistää miettimään, että kuinka ennalta-arvaamatonta elämä voikaan olla. Ja että kuinka jokainen meistä tarvitsee jonkin tarkoituksen elämälleen, sekä läheisiä ihmissuhteita, joiden kanssa jakaa arjen iloja ja suruja.
Tällaisesta kirjasta on vaikea antaa tähti-arvostelua. Viisi tähteä voisi antaa siitä, että on pystytty kirjoittamaan vaikeasta aiheesta, itseään säästelemättä. Ja myös siitä, että alkuosassa on esitetty yhdeksi motiiviksi yrittää välttää tällaisten traagisten tekojen toistuminen. Jos kirjaa tarkastelisi vain kaunokirjalliselta kantilta tai kirjoitusasultaan, antaisin tähtiä ehkä vähemmän. Osa minusta haluaisi olla arvostelematta tätä kirjaa ollenkaan, sillä tuntuu banaalilta arvostella toisen sydänverellään kirjoittamaa kirjaa, jolla on hyvää tarkoittava motiivi ja tekijälleen terapeuttinenkin vaikutus.
Toivon sydämestäni, että sellaisia tapahtumia, minkälaisen seurauksena tämäkin kirja syntyi ei enää tapahtuisi. Mutta valitettavasti totean samaan aikaan, että koulukiusaamista, väkivaltaa ja kauheita terroritekojakin on vuosisatojen ajan jo tapahtunut ja väistämättä tulee tapahtumaan jatkossakin. Haluan uskoa, että tällaisista kokemuksista kirjoittaminen, puhuminen ja niistä lukeminen voivat edes herättää toivon siementä siitä, että me kaikki oppisimme näkemään ja kohtelemaan toisiamme empaattisemmin, hyväksyvämmin, ja että kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. Ja sitten kenenkään ei tarvitsisi tällaisessa yksinäisyyden tunteessaan sortua tekemään tällaisia traumaattisia hirmutekoja tai muiden kärsiä niiden traumaattisista seurauksista.
- Eihän tällaista voi tapahtuma meillä Suomessa?
- Eihän tällaista saisi tapahtua missään päin maailmaa.
Tapahtuma ja sen herättämät tunteet muistuivat mieleeni uudestaan, katsottuani sattumalta Yle Areenasta dokumentin "Valkoinen raivo". Dokumentin katsomisen jälkeen lainasin tämän kirjan kirjastosta, yrittäessäni ymmärtää tätä minulle käsittämättömältä tuntuvaa aihealuetta edes vähän.
-
Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa arvostelua, koska niin monia, ristiriitaisia ajatuksia syntyi tätä kirjaa luettaessa.
Kirja on Myyrmannin kauppakeskuksen pommi-iskussa v.2002 kuolleen isän kirjoitus, jossa hän kirjoittaa ajatuksistaan, kertoo perhestään, sekä spekuloi sillä, mitä hänen poikansa mahdollisesti pohti tai teki ennen kuolemaansa. Oman lapsen kuolema on varmasti yksi surullisimmista asioista, mitä kuka tahansa vanhempi voi ajatella. Lisätuskaa tähän tarinaan tuo seikka, että kirjoittajan poika kuoli itse tekemäänsä haulipommiin, joka räjähti kauppakeskuksessa, tappaen myös useita muita ja vahingoittaen yli sataa. Kirjoittaja, tuon pommin valmistaneen ja räjäyttäneen pojan isä kirjoittaa myös syyllisyyden tunnoistaan, elämästään ja ajatuksistaan, sekä joutumisestaan psykiatriseen hoitoon, tapahtuman jälkeen.
Kirjan alkuosassa kirjoittaja mainitsee, että alkuperäinen tarkoitus kirjoittamiselle oli kirjoittaa vain itselleen ja terapiamielessä. Hän alkoi sitten kirjoittaa myös tyttärellensä, muistokirjoitusta hänen veljestään Petestä. Kirjoittaa myös siitä, että heidän perheensä oli ns. tavallinen perhe ja että "tämän kaltaiset traagiset elämänkaaret, oudot ilmiöt ja tapahtumat ovat piilevä uhka rikkinäisessä ajassamme". Kirjan alkuosassa mainitsee myös, että kirjoittamisen "päämotiivi on kuitenkin, että tällaista ei saa ikinä enää tapahtua".
Kirjaa lukiessa on hyvä muistaa kirjan kirjoittamista edeltänyt murhenäytelmä. Kirjan kirjoittanut isä on yrittänyt pohtia päänsä puhki, mitä tapahtui, miksi niin tapahtui, mitä hänen poikansa ajatteli, miksi he tai kukaan muukaan ei huomannut mitään, ennenkuin kaikki oli jo liian myöhäistä... Oliko kasvatuksessa tehty jotain väärää? Oliko pojan tarkoitus tappaa itsensä, muita, vai voisiko sittenkin olla niin, että kyseessä oli onnettomuus?
Kirjaa lukiessa syntyy kuva tavallisesta pojasta, lapsuudesta, nuoruudesta ja varttumisesta aikuisikään, tuikitavallisessa suomalaisessa perheessä, jossa on korostettu omatoimisuutta, ihannoitu vahvuutta, työntekoa, ahkeruutta, jne. Mutta toisaalta myös kertomus lapsesta, joka on tottunut olemaan yksin, ilman läheisiä ystäviä, kasvamaan perheessä, jossa heilläkään ei ole paljoa ystäviä. Syntyy kuva koulukiusaamisesta, sen aiheuttamista syvistä arvista, jotka vaikuttavat pitkäkestoisesti lapsen ja nuoren kehitykseen, syventäen eristävää kuilua entisestään. Kertomus kiusaamisesta, eristämisestä, yksin jätetyksi tulemisen tunteesta, eristäytymisestä ja epäonnistumisen tunteesta. Tai sitten tunteettomuudesta, kyynistymisestä, elämän merkityksettömyydestä. Kaikki mahdollisia lopputulemia, varsinkin näin jälkikäteen ajatellen, tietäen, mihin kirjan kirjoittaneen pojan elämä päättyi. Joillakin kiusaaminen tai merkityksen puuttuminen elämään kun äärimmilleen mennessään voi johtaa sisäiseen romahtamiseen, toisilla taasen ulospäin suuntautuvaan räjähtämiseen. Tässä tapauksessa yhtäaikaa mahdollisesti sekä että...
Kirja pistää miettimään, että kuinka ennalta-arvaamatonta elämä voikaan olla. Ja että kuinka jokainen meistä tarvitsee jonkin tarkoituksen elämälleen, sekä läheisiä ihmissuhteita, joiden kanssa jakaa arjen iloja ja suruja.
Tällaisesta kirjasta on vaikea antaa tähti-arvostelua. Viisi tähteä voisi antaa siitä, että on pystytty kirjoittamaan vaikeasta aiheesta, itseään säästelemättä. Ja myös siitä, että alkuosassa on esitetty yhdeksi motiiviksi yrittää välttää tällaisten traagisten tekojen toistuminen. Jos kirjaa tarkastelisi vain kaunokirjalliselta kantilta tai kirjoitusasultaan, antaisin tähtiä ehkä vähemmän. Osa minusta haluaisi olla arvostelematta tätä kirjaa ollenkaan, sillä tuntuu banaalilta arvostella toisen sydänverellään kirjoittamaa kirjaa, jolla on hyvää tarkoittava motiivi ja tekijälleen terapeuttinenkin vaikutus.
Toivon sydämestäni, että sellaisia tapahtumia, minkälaisen seurauksena tämäkin kirja syntyi ei enää tapahtuisi. Mutta valitettavasti totean samaan aikaan, että koulukiusaamista, väkivaltaa ja kauheita terroritekojakin on vuosisatojen ajan jo tapahtunut ja väistämättä tulee tapahtumaan jatkossakin. Haluan uskoa, että tällaisista kokemuksista kirjoittaminen, puhuminen ja niistä lukeminen voivat edes herättää toivon siementä siitä, että me kaikki oppisimme näkemään ja kohtelemaan toisiamme empaattisemmin, hyväksyvämmin, ja että kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. Ja sitten kenenkään ei tarvitsisi tällaisessa yksinäisyyden tunteessaan sortua tekemään tällaisia traumaattisia hirmutekoja tai muiden kärsiä niiden traumaattisista seurauksista.
January 29, 2025
Myyrmannin räjähdys tuli aikanaan lähelle kun asuin ihan niillä kulmilla. Siinä yksi lintukoto-olotila särkyi. Silti en ollut tähän päivään saakka lukenut tätä kirjaa. Muistan, että kirja herätti aikanaan keskustelua ja kritiikkiä - onko se puolueellinen, onko siinä tarpeeksi faktaa tms.
20 vuotta myöhemmin kirjaan tarttui jo tavallaan nostalgiamielessä - vaikka tapahtuma itsessään oli kauhea, niin itselle sen ajanjakso nivoutuu osaksi legendaarisia nuoruusvuosiani. Olen muuten saman ikäinen kuin kirjan surullinen päähenkilö. Pistää miettimään miten eri suuntiin voi elämä voi mennä.
No niin, oliko kirja hyvä? Niin kuin arvelinkin, se ei tarjoa selviä vastauksia tapahtuman syihin mitä ei olisi mediassakin kuultu, mutta kuitenkin mielenkiintoista taustaa ja perusteltuja spekulointeja teon motiiveista. Isä väittää tuntevansa poikansa ja esittää siten valistuneimmat arvauksensa. Samalla hän pyytää anteeksi virheitään ja huomaa, ettei sittenkään tuntenut poikaansa niin hyvin kuin luuli.
Ahmaisin kirjan kahdessa päivässä, eli se oli kyllä aika kiinnostavaa luettavaa. Kuitenkin kannattaa muistaa lähtökohta, että se on yhden särkyneen ihmisen lähinnä itseään varten kirjoittama terapiapläjäys, ja sikäli hieman suppea näkökulma aiheeseen.
20 vuotta myöhemmin kirjaan tarttui jo tavallaan nostalgiamielessä - vaikka tapahtuma itsessään oli kauhea, niin itselle sen ajanjakso nivoutuu osaksi legendaarisia nuoruusvuosiani. Olen muuten saman ikäinen kuin kirjan surullinen päähenkilö. Pistää miettimään miten eri suuntiin voi elämä voi mennä.
No niin, oliko kirja hyvä? Niin kuin arvelinkin, se ei tarjoa selviä vastauksia tapahtuman syihin mitä ei olisi mediassakin kuultu, mutta kuitenkin mielenkiintoista taustaa ja perusteltuja spekulointeja teon motiiveista. Isä väittää tuntevansa poikansa ja esittää siten valistuneimmat arvauksensa. Samalla hän pyytää anteeksi virheitään ja huomaa, ettei sittenkään tuntenut poikaansa niin hyvin kuin luuli.
Ahmaisin kirjan kahdessa päivässä, eli se oli kyllä aika kiinnostavaa luettavaa. Kuitenkin kannattaa muistaa lähtökohta, että se on yhden särkyneen ihmisen lähinnä itseään varten kirjoittama terapiapläjäys, ja sikäli hieman suppea näkökulma aiheeseen.
November 26, 2018
Olin ollut siinä käsityksessä, että tämä kirja pyrki argumentoimaan Myyrmännin pommirähäjdyksen olleen terrori-isku, mutta tässä väitetään päinvastaista! Jos tämä kirja ei olisi ollut lyhyt ja hyvin kirjoitettu, olisin varmaan jättänyt kesken. Silti mielenkiintoista kuvausta Pertin psykologiasta ja elämästä. Miehellä oli paljon potentiaalia olla joukkomurhaaja, mutta omaa huolimattomuuttaan räjäyttikin itsensä. Tätä kirjaa voitaisiin nykyään jo pitää tietynlaisena aikalaiskuvauksena 2000-luvun alun Suomesta. Sen verran tässä on sellaisia elementtejä, joita nykyään ei enää ole olemassa. Mutta teos menettää yhden tähden, koksa tämä rakentuu pääosin isän anekdootteihin, eikä mihinkään muuhun.
September 17, 2019
Tämä oli jotenkin liikuttava kirja. Kirja täynnä isän surua ja syyllisyyttä , toisaalta yritystä selvitä karmeasta elämäntilanteesta hakemalla syytä traagiseen räjäytystapahtumaan pojan koulusta tai netin foorumeista. Mielestäni isän suruprosessi on kirjaa kirjoitettaessa liian kesken. Kirjoittaminen on varmaan toiminut isän omana selviytymiskeinona, mutta lukijalle suunnattu kirja olisi ehkä ollut syytä ajoittaa muutamaa vuotta myöhemmäksi. Kirjasta välittyy yksi tärkeä seikka: täydellinen ikätoverien puuttuminen murrosikäisen elämässä on aina vakava hälytysmerkki. Tämä kirja on myös muistutus siitä, mihin koulukiusaaminen voi pahimmillaan johtaa.
June 1, 2021
Tarina Petri Gerdtin elämästä ennen Myyrmannin pommiräjähdystä on tosielämän kauhutarina Vantaalta. Kauhistuttavaksi tarinan tekee Gerdtin perheen tasainen keskivertoelämä, minkä vuoksi perhe muistuttaa monia muita suomalaisia perusperheita. Pommi-isku on täysin irrallaan tästä perusmeiningistä. Kirjoittaja on Petrin isä, joka tekee kirjoituksessa ankaraa surutyötä käsittämättömän kauhean tapauksen jälkkeen. Kirjan teksti on myös tarkka kuvaus, kuinka ihminen käsittelee tällaista tapausta.
March 22, 2019
Voimakas kertomus. Pysäyttävä.
October 11, 2022
Kirja on tosiaan kuvauksensa mukaan isän kuvaus tapahtuneesta. Siitä huokuu shokki ja järkytys ja halu saada selville mitkä seikat johtivat tapahtuneeseen..
April 27, 2025
Vahva ja koskettava isän kertomus pojastaan Petristä. Lämmin suositus.
November 22, 2017
9.5.2007
Gerdt, Armas: Petrin matka Myyrmanniin (2004)
9
- Mielenkiintoinen kuvaus Myyrmannin pommittajasta, joka tuo tarinaan syvemmän pohdinnan kuin tiedotusvälineissä. Kirjottelin ihan "esseen" tästä.
Gerdt, Armas: Petrin matka Myyrmanniin (2004)
9
- Mielenkiintoinen kuvaus Myyrmannin pommittajasta, joka tuo tarinaan syvemmän pohdinnan kuin tiedotusvälineissä. Kirjottelin ihan "esseen" tästä.
February 2, 2024
Kirja jolle on vaikea, lähes mahdoton antaa tähtiä. Kirja on pysäyttävä, ihan niinkuin räjähdys silloin aikanaan. Uskon Petrin isän lailla että räjähdyksen ei ollut tarkoitus tapahtua kauppakeskuksessa. Kirjassa selviää myös hyvin se, miten media voi vääristellä asioita ja kertoa fiktiota totena.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews