Akseli Leppänen oli rehti suomalainen mies, joka pakeni suuren rakkautensa hylkäämänä Kongoon. Belgian kuningas Leopold II:n yksityisomistukseen 1880-luvulla päätynyt orjavaltio ja myöhempi Belgian Kongo tarvitsivat suunnattoman alueen valvontaan sotilaita ja kumin ja muiden rikkaiden luonnonvarojen riistämiseen laivamiehiä ja työnjohtajia.
Akseli ja tuhannet muut suomalaiset ja skandinaavit matkasivat Kongoon vaurastumisen ja seikkailujen houkuttelemana vuosina 1880–1930. Moni sairastui ja pettyi, useat rikastuivat. Suomalaisia saattoi kohdata mitä epätodennäköisimmissä paikoissa päiväntasaajan viidakoista Katangan kuparikaivoksille. Ilman skandinaaveja ja suomalaisia Kongon verisen siirtomaajärjestelmän rakentaminen ja ylläpito ei olisi ollut mahdollista.
Jouko Aaltonen on dokumenttielokuvantekijä, tuottaja ja tietokirjailija. Hän on myös tutkija ja Aalto-yliopiston dosentti.
Seppo Sivonen on yleisen, erityisesti Afrikan historian dosentti, joka on kirjoittanut useita teoksia Afrikan ja Aasian historiasta, kolonialismin ja eri kulttuurien kohtaamisesta.
Varsin kelpo kirja ehkä aina ajankohtaisesta aiheesta. Suomalaiset ovat pitkään olleet hyvässä ja pahassa osa kansainvälisesti verkottunutta järjestelmää, joka ei kuitenkaan valtavirtaisessa historiassa tule aina ilmi.
Kirjaa kannatteleva Akseli Leppäsen kehystarina on hyvä ja kiinnostava. Tästä tarinasta välillä tehdään sivupolkuja myös muiden pohjoismaalaisten kohtaloihin. Omaan makuun kirja oli ehkä turhan jutusteleva.
Herkullinen kirja, jossa on hyvin yhdistetty informaatio ja tunnelmointi. Akseli Leppäninen on samaistuttava ankkuri kirjassa, jonka päiväkirjan ympärille kirjailijat rakentavat laajan kuvan Kongon siirtomaahistoriasta ja sen tuhansista suomalaisista siirtolaisista.
Kirjassa pohditaan aika monipuolisesti suomalaisten suhdetta kolonialismiin ja rasismiin. Selvästi kirjailijat ottivat opiksi edellisestä kirjasta ja argumentoivat aika hyvin, miten Suomi oli osallisena kolonialismiin, vaikka merkittävä osa sen historiasta maa kuului joko Ruotsiin tai Venäjään. Lähteinä ei ole vain Leppäsen päiväkirja vaan lukuisat suomalaiset aikakauslehdet ja kirjat, joista saa aika laajan kuvan siitä, miten kolonialismi käsiteltiin suomenkielisessä kulttuuriympäristössä
Varsin mielenkiintoinen katsaus aiheeseen josta en tätä ennen tiennyt juuri mitään, eli 1800-luvun lopulla alkaneeseen Belgian hirmuvaltaan ja kumiterroriin Kongossa, sekä suomalaisiin kyseisissä kuvioissa; etenkin laivojen konemiehinä suomalaiset olivat erityisen kysyttyjä. Kirjassa seurataankin vuonna 1913 Kongoon suunnanneen Akseli Leppäsen elämää päiväkirjamerkintöjen kautta, yleiskuvan luomisen ohessa.