Halki Suomen kulkeva rikosdraamaromaani syyllisyydestä, rasvamontuista, hylätyksi tulemisen tunteesta ja luottamaan opettelemisesta.
Pikkurikollinen Tirri häipyy hylätyltä huoltoasemalta, Kani pakenee huijaamiaan ammattirikollisia metron räjäytystyömaalta. Poromies Martti lähtee tapaamaan poikaansa vuosien jälkeen. Syyllisyys syö omalla tavallaan jokaista, ja matkasta voi yhtä hyvin muodostua selviytymistarina kuin kujanjuoksu.
Kun kulkijoiden polut risteävät pysähtyneen Suomen tyhjillä teillä, on aika tehdä valinta pakenemisen ja kohtaamisen välillä.
Tirri on itsenäinen jatko-osa Tuomo Pirttimaan kehutulle esikoisromaanille Hete.
"Tämä oli hyvä paikka ja epätodennäköinen meidänlaisillemme, vaikken ihan varma enää ollutkaan, minkälaisia me olimme." (s. 18)
"Näinhän minä heti miten varovaista sen kävely oli, vaan en arvannu. En voinu kuvitella, että on ihminen, joka ei vain osaa mennä suolla. Se ei tienny ollenkaa mihin astua." (s. 29)
"Koivun oksalle lensi pyy ja alkoi viheltää suu apposen auki. Pään töyhtö oli pystyssä kuin ukon harva tukka. Se vihelsi viidesti ja lensi pois. Martti oli kertonut mökillä sielunlinnuista, jotka seurasivat ihmistä elämän läpi ja tulivat hakemaan kun oli aika." (s. 34)
Vuoden 2024 ensimmäinen luettu kirja. Esikoisen tapahtumia muistan hämärästi. Pitäisi ehkä lukea toiseen kertaan. Tämä kirja onnistui jälleen punomaan eri tarinat yhteen erikoisella tavalla.